Intensiivinen viikko lastenlasten kanssa on ohi. Perhe lähti aamulaivalle Turkuun. Nautin, mutta vähän ärryinkin perillisten toilauksista. Tietenkin hieman pelottaa, tuleeko vanhemmasta tyypillinen keskittymiskyvytön nykyajan kakara. Entäpä jos hän onkin tuleva erityisoppilas. Siinä on opettajasuvulle takaisin monista huokauksista ihmisten kamalista kakaroista.
Vanhin osoitti ainakin kiitettävää keskittymiskykyä pyöräilyyn pihalla. Hän kävi jututtamassa pihan kilttejä eläkeläisiä, puhui ruotsia eikä oikein tajunnut, että toinen ei saattanut ehkä ymmärtää. Pihalla on pitkä asfaltti-polku, jollaista kotona ei ole. Myös pienempi potki kolmipyöräistä voittamattomalla tekniikallaan pienillä tanakoilla jaloillaan eteenpäin. Hän ei ylety vielä polkimille.
Pienempi on lujatahtoisempi ja saa huutamalla yleensä tahtonsa perille. Hän myös lyö, potkii ja puree tarvittaessa. Hyvät avut siihen viidakon lakiin, joka päiväkodissakin vallitsee. Söpö, vaaleatukkainen poika hänkin on ja hyvällä tuulella ollessaan oikea hurmuri.
Paljon uusia paikkoja ei minulle tullut viikon aikana. Olinhan selvitellyt sopivia kohteita etukäteen. Matka Kasnäsistä Paraisille oli osittain uutta, vaikka meninkin samaa reittiä Estellellä.
Pienten lasten vanhemmat tekevät kovaa työtä, jos he hoitavat tehtävänsä kunnolla. Kunnioitukseni kasvoi entisestään. Lapset vaativat uskomattoman paljon.
Impulsiivinen maalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti