Nyt siivoamaan

Vieraat ovat tulossa, nyt toivottavasti paremmalla onnella. Illalla puhelimessa kuului jo nauru ja tunteet olivat jäähtyneet. Sattuuhan sitä, ja laivatkin kaatuvat. Parempi myöhästyä laivasta siten, että huomaa olevansa omassa vuoteessa, kun laiva lähtee, eikä jossakin rannassa ja nähdä savupiipun etenevän merellä.

Vasta maanantaina on seuraava töihinmeno. Aloimme purkaa erään varastorakennuksen katon katetta. Siihen on tarkoitus lyödä pärekatto. Oikeastaan kiva nähdä tuollainen perinnetyö ihan alusta alkaen. Työtahti ei huimaa. Kävin minäkin katolla hankalassa asennossa ja miljoonan naulan keskellä. Toistaiseksi vanhaa puretaan ennen kuin uutta aletaan lyödä. Aamupäivällä kastelin ruusupensaita ja muita istutuksia. Pitkän letkun saaminen takaisin isolle vyyhdille oli jo urakka sinänsä. Letkua ei passaa vetää, koska liitoskohdat pettävät.

Yksi työkaveri kävi töissä näyttämässä vaimonsa ostamaa hienoa mersua. Se oli käytettynä ostettu, mutta hyvässä kunnossa. Uutena se on maksanut yli vanhan miljonan. Töissä on mukava toverihenki. Miellyttäviä ja persoonallisia kavereita kaikki. Mutta siitä huolimatta ei työ aivan tyydytä. Tekisin kyllä jotakin haasteellisempaa, vaikka kirjoittaisin saariston elämästä vuoden aikana. Unelmana se elää, mutten tiedä pystynkö toteuttamaan sitä. Unelmoin vapaudesta ja hyvästä ihmissuhteesta. Pienet ja vaatimattomat unelmat.