Mitä ekokylään kuuluu?

En lähde käymään Keuruulla, vaikka veri kyllä vähän vetäisi. Haluaisin ennen kaikkea nähdä tutun luonnon ja kasvimaat. Kylä on maksanut minulle kiltisti kuukausittain sovitut lainan vähennyserät ja vuoden päästä urakka alkaa olla lopuillaan. Lainasin säästöjäni alle 2 %:n korolla, mikä on minusta vähän. Kulutinhan monet vuoteni ilmaiseksi yhteisön eteen. Tosin siitä tuli paljon myös ei-materiaalisia voittoja, kokemuksia, jotka on laskettava plussaksi elämän saldossa.

Yhteisön nettisivuilla on luvattu jo varmaan vuosi, että viikoittainen tiedotus alkaa toimia. Kerran oli yksi Aviisin painos verkossa, mutta se vedettiin pois. Varmaankin siinä oli jotain valonarkaa. Itsekin pilailin jostakin pseudomorfoottisesta kuvasta, jossa hienossa kansallispuvussa oleva Elovena-tyyppi kylvi muka siementä. Sen olisi voinut myös ottaa hieman itseironisesti.

New age touhut eivät välttämättä kestä kriittistä katselua. Kauniin ja romanttisen pinnan alla on kosolti tietämättömyyttä ja taikauskoa. Minua se ei kuitenkaan suuremmalti haittaa, jollakinhan ihmisen pitää itseään pettää. Elämän valhe, nääs!

Luen nettisivuilta, että Martin ja Michael järjestävät yhteisen kurssin heinäkuussa: Ääni, muoto ja väri tietoisuuden avaajina. Elämän geometria. Kummatkin ovat kylässä tuttuja. Michael oli alkuvuosina käymässä ja osallistui kerran aamujoogaan, mutta sitten esitti samaan aikaan pihalla tai chita. Sinä kesänä sikala oli tyhjillään ja siellä oli hieno akustiikka. Hän taisi pitää siellä jonkin konsertin, mutta jäin protestiksi pois. Komealta se kyllä kuulosti. Molemmat miehet osaavat kurkkulaulua ja ovat muutenkin vallan charmikkaita. Kannattaa kyllä mennä kurssille, jos on mahdollisuus.

Aiemmin kesällä nettisivun mukaan kylässä kävi viisas intiaanipäällikkö. Kylään on tullut takaisin siellä ennen asuneita ihmisiä. Joku järjestää taideterapiakursseja, jotka varmasti ovat oikein hyviä. Samat hevoset ovat myös palanneet ja joku muu uusi. Muita eläimiä, ei taida olla, paitsi tavanomaisia kissoja ja ehkä koiria. Kylässä on Erkin kanssa yhteinen maatalousharjoittelija. Minulle vieras agrologi Hannes on uusia puuhamiehiä. Hänellä on nimeä vaihtoehtopiireissä ja varmasti hänkin on oikein reko-tyyppi.

Entinen kaverini, joka on parantumaton naistenmies ja palasi v:n takia, sanoi että häntäkin meno alkaa heti raivostuttaa, mutta hän kestää naisen takia. Onko kestänyt pidemmän päälle, en tiedä.

Minusta olisi oikein mukavaa, että joku alkaisi sekoilla ja kertoa avoimesti ja huumorilla vaikkapa blogin muodossa elämästä ekoyhteisössä. Se on sen arvoista. Minä aloin, mutta asukkaiden huumori ei sitä kestänyt. Minusta sillä olisi voinut olla markkinointiarvoa. Naurettavaa vai ei, maksanut kävijä olisi voinut päätellä sen itse.

Yritin keskustella vaihtoehtoelämästä, sen eri puolista, hyvistä ja huonommista. Näyttää, että kylä jatkaa entisin eväin. Kultamaa on myynnissä, mutta ostajaa ei ole kuulunut. Esko on varmaan kesän poissa, mutta tulee jatkamaan talonmiehenä olemista. Ritva pitäisi mielellään joogaa, mutta ihmiset eivät herää. Hän ja Esko ja Seija pitävät rautaisella kädellä huolta siitä, että muutosta ei tule - ja tietysti Liisa taustalla. Olavilla on omia suuria suunnitelmiaan, mutta hän oleskelee niitä lobbaamassa, nyt Vaasassa. Matin talonremontti on jäänyt kesken, kun vaimo läksi kälppimään. Hän käy talossaan silloin tällöin ja pitää lämpöä yllä, mutta opiskelee linja-auton kuljettajaksi. Parempaa kuskia on varmaan vaikea löytää, olen istunut kyydissä sen verran. Huumorikin pelaa ja refleksit, eikä riskejä oteta vaikka lujaa saatetaan ajaa. Taiteilijoita on edelleen. Puutalon remontti on kesken.

Kasvimaa on arvatenkin hyvässä kunnossa. Kestävätkö Tuulikin paikat, on tärkeä kysymys.