Armeija on tänään luovuttanut alueita yleiseen käyttöön. Olen käymässä Utön linnakesaarella, jonne ajattelin muuttaa Keuruulta. Kesällä tämä on kaunis ja idyllinen paikka, mutta olisiko minusta ollut siihen.
Eivor-niminen yhteysalus, oikean laivan näköinen ja kokoinen, toi matkalaisia muutamiin saariin. Eivor on islantilainen alus, joka on juuri ostettu Suomeen.
Vähän tylsää oli ottaa aurinkoa neljä tuntia kannella, vaikka saaristo onkin tunnetusti kaunista. Laivassa oli autokansikin ja sen alla ravintola, joka ei ollut kovin viihtyisä, pikemminkin tarkoituksenmukainen. Jokin työporukka, ehkä Wärtsilästä oli retkellä ja heillä oli omia eväitä. Jotain viihdettä oli sentään kuunnella humaltuvien juttuja, ei tosin kovin erikoista.
Jurmon saari jäi varsinkin mieleen. Sitä oli minulle kehuttu jo ennestään. Jurmossa kannattaisi jäädä ja tulla vaikka iltalaivalla takaisin Nauvoon.
Minä menetän paljon viihtyvyydessä, kun olen yksin. Illalla on majakkaopastus ja museokäynti. Saaren monitoimiyrittäjä oli ottamassa vieraita vastaan. Hänellä tuntui tosiaan olevan kädet täynnä työtä tähän vuodenaikaan.
Miten sitten kun syysmyrskyt alkavat ja kesävieraat lähtevät? Saaressa on kahvila, kirkko, kauppa, koulu ja nettipiste, josta tätä kirjoitan. Kännykkä toimii ja varmaan televisiokin. Miten täällä elämä jatkuu, kun armeijan kantahenkilökunta vetäytyy pois? Ukot puhuivat, että lehdessä oli kirjoitettu, että ensimmäinen perhe muutti tänne tänään armaijalta vapautuneeseen taloon.
Voisin kyllä ajatella vuotta saaressa, mutta en yhtään pidempään ainakaan ensi alkuun. Minä voisin varmaan saada toimeentulon, kun pääsen "eläkeputkeen", sort of. Jos olisin osannut hommata vaikka käännöstyötä, täällä kyllä eläisi.
Utössä 9kk varusmiehenä palvelleena minulla on hyvin ristiriitaiset tunnelmat saaresta.
VastaaPoistaAluksi paikka oli kuin maanpäällinen paratiisi, kesällä vilinää riitti ja tähystystornista kiikaroitiin nättejä bikinityttöjä. Armeijakuria saarella ei ollut ja kesälomia vietteleviä tyttöjä nauratettiin ja hauskaa heidän kanssa yötä myöten alkoholin siivittämänä pidettiin. Varsinaista palvelusaikaa ei saarella ollut parin tunnin tähystysvuoron lisäksi. Todellinen kesäparatiisi!
Kun koitti syksy, myrskyt valtasivat Utön. Saaressa oli jotain kourallinen vakinaisia asukkaita, jotka lukkiutuivat ryyppäämään mökkeihinsä. Myrsky pauhasi päivä toisensa jälkeen utön kallioita vasten. Alun mystinen viehättävyys muuttui maanpäälliseksi helvetiksi; myrskyluodon maijan kärsimykset muuttuivat todeksi.
Saaristoelämän karuus ei ollut tästä maailmasta. Talven myötä pakkanen hipoi 30 astetta ja talvimyrskyt saivat sen tuntumaan -100 asteelta. Yhteysalukset eivät sään takia pysty liikennöimään, saarelta ei yksinkertaisesti pääse silloin pois. Yhtäkkiä miljöö muuttuu totaaliseksi vankilaksi, jossa on pakko olla piilossa sisätiloissa. Ulos on mahdotonta mennä ja saarella ei ole asiantuntevaa lääkintähenkilöstöä. Todellinen jäätynyt helvetti.
Kantahenkilökuntaa oli kolmen henkilön verran, kaksi heistä oli syvästi alkoholisoituneita, kuten kaikki saaren vakinaiset asukkaat. Viinan voimalla jaksettiin herätä seuraavaan aamuun, myös varusmiesten keskuudessa illat meni kosteasti tuvassa ja saunassa istuen. Absoluuttinen rappio ja kärsimystila!
Eli yhteenvetona, osta mökki Utöstä. Älä muuta sinne asumaan. Utön kesä voi olla parasta maailmassa, mutta talvi/syksy on todellinen maanpäälinen helvetti.