Ruotsissa oloa

Vaalit tietysti ovat minua eniten kiinnostava asia Ruotsissa juuri nyt. Niihin liittyy niin paljon muutakin menneen ja tulevan tarkastelua kuin pelkkä toimitus.

Näin lyhyenä aikana saa vain pienen otoksen. Suomessa voin seurata ruotsalaista kanavaa helposti, mutta täällä voin lukea paperilehteä.

Keskustan johtaja Maud Olofsson repi hajalle porvarillista allianssia uhanneen energiasopimuksen keskustan ja sosiaalidemokraattien välillä. Keskusta ei enää pyri sulkemaan ydinvoimalaitoksia tietyssä ajassa. Tv:ssä näytettiiin muistorikas pätkä hiessä kylpevästä Thorbjörn Felldinistä, joka joutui nielemään vaalilupauksensa ydinvoimasta mutta joka kuitenkin johti ensimmäisen porvarihallituksen hajoamiseen.

Tietenkin kannatan allianssia vaikka edelliset yritykset hallita eivät ole päättyneet hyvin.

Symbolikysymykset muodostuvat tärkeiksi, kun tärkeät asiat ovat liian vaikeita. Yllättäen pyöräilykypärän käyttöpakkoon tähtäävä lainmuutosesitys puhuttaa. Siitä on ollut jopa DN:n pääkirjoitussivulla.

Energiakysymyksissä minusta tärkeältä tuntuva uutinen oli se jossa puhuttiin puunjalostusteollisuuden jäteliemestä, joka sisältää ligniiniä, valmistettavasta polttoaineesta, jonka sanotaan olevan merkittävä keksintö. Minun käsittääkseni Suomessa ainakin tämä aine poltetaan ja sen ansiosta Suomi voi laskea itsensä bioenergian suurkäyttäjäksi, hieman aiheetta. uutisessa tätä kuitenkin pidettiin mullistavana keksintönä. Mitä uutta siinä sitten on, en tiedä. Tärkeä ministeri, Mona Salin mainitsi myös mustan lipeän, liekö se sama asia?

Minua ilahdutti erään kolumnistin väite, että Lordin voitto oli merkki Euroopan yhdentymisestä.

Itse olen ahkeroinut päivät puunhakkauksessa. Fiskarsin iso halkomakirves, jonka toin laukussani, palvelee hyvin. Sitä heiluttaessani tunnen samaa suomalaista ylpeyttä kuin Lordin voittaessa. Nailonvarsi ja kirveen muotoilu muutenkin ovat voittamaton yhdistelmä.

Olen monesti ennenkin kehunut isoisänä olon mukavuutta. On mukava seurata lastenlasten touhuja. He ovat terveitä ja energisiä. Vanhempi on jo tuttu neljän vuoden ajalta, mutta nuoremman persoonallisuus ihastuttaa ja huvittaa. Hänen nenilleen ei hypitä. Hän osaa puolustautua kahta vuotta vanhempaa veljeä vastaan. Hän puree, huutaa kimeästi, kynsii, lyö. Joskus kun häntä kieltää hän murisee kuin tiikeri. Samalla hän on myös aurinkoinen ja ihastuttava vesseli. Poikien ajot ulkona ja sisällä ovat elämys seurata. Sisällä pienet muoviset potkumopot ja ulkona pyörät.

Ex.vaimoni vierailu rasitti varsinkin minua. Onneksi se on nyt ohi. Kaikki vanha palautui mieleen. Olen todella onnellinen elämästäni yksin ja riippumattomana. Lapset tuntuvat tässä iässä todella tykkäävän omalaatuisesta mummistaan.