Pohdintaa ulkosaareen muuttamisesta

Pidän oikeastaan enemmän ulkosaariston karuudesta kuin tästä vihreydestä. Jos ei olisi niitä muutamia tekijöitä, kokeilisin elämää kaukana merellä. Entäpä jos tulee äkillinen sairastuminen, mahakramppi, eikä mediheliä, lääkäriä eikä hoitajaa ole kuin yhteysaluksen ja useampien lossien takana. Yhteysalus kulkee vain kerran vuodokaudessa. Samanlainen kramppi tuli nuorelle ja vahvalle L:lle, kun hän oli käymässä. Pitäisi ainakin olla supervahvaa särkylääkettä. En ole sitä hankkinut varastoon, eikä uutta kohtausta ole tullut. Edellisestä on aikaa jo puolikymmentä vuotta. Makasin lattialla voimatta liikkua, kun kipu raastoi niin kovaa.

Toinen tekijä on toimeentulo. Otetaanko saareen työtöntä, jos kyse on vuokra-asunnoista? Utön sivuilla niistä ainakin puhutaan. Rahani eivät riitä asunnon ostamiseen saaresta, jos niitä tuleekaan myyntiin. Haluaisin kokeilla vuotta. Olen ikäni puolesta oikeutettu ns. eläkeputkeen tai oikeastaan sen jatkopätkään, johon meidätkin 40-luvun lopun vielä tungetaan.

Henkisesti ehkä tulisin toimeen. Kestän yksinäisyyttä. Onhan siellä televisio ja netti. On kirjastokin ja kirjoja voi viedä mukanaan. Voisin tehdä jotain työtä aikani kuluksi. Mitään järkevää etätyötä en ole keksinyt, mutta jotain ehkä löytyisi. Pystyisin myös fyysisiin hommiin.

Kilometrin mittaisella saarella ei oikeastaan ole ahdasta. Maasto on avonaista ja lähes kaikkiin saaren kolkkiin pääsee nyt kun armeija on lähtenyt. Lopullinen luovutus tapahtuu vuoden lopulla.

Armeija on vastannut vesihuollosta. Näin puhdistuslaitoksen, mutta miten sinne tulee puhdas vesi? Talot olivat moderneja, sähköt ja kaikki mukavuudet.