Pieni maa

Suomi on tosiaan pieni. Uusi tuttavani on tietyn naisen ex. miesystävä. Naisen seuraava poikaystävä oli tuttuni Keuruulta. Kovia naistenmiehiä varmaan molemmat. Muistan eräänkin jutun... taitaa olla parempi kertomatta.

Lähden kohta kiertämään saaristoa kesälomallani. Huomenna hankin rokotuksen punkkien levittämää tautia vastaan. Rokotusbussikin on kiertänyt, mutta se on jäänyt minulta huomaamatta. Rokotteen sain lääkärin määräyksellä apteekkiin ja huomenna menen terveydenhoitajalle saamaan sen pistoksena.

Ajattelen käydä ainakin Utön linnakesaarella ja yritän myös kiertää pyörällä saariston rengastietä. Asiakkaani on mieleisessään paikassa, reilussa ja tutussa ympäristössä. Jotakin sain sentään aikaiseksi. Olemme molemmat tyytyväisiä. Ennen lomaa aion mennä samaan paikkaan talkoisiin.

Muutan todennäköisesti työpaikan osoitetta lähemmäksi asiakkaita. Työympäristö tulee olemaan virikkeellinen Sagalundin museo Kemiössä. Asia oli jo ennen joulua tapeetilla, mutta kypsyi vasta nyt, oikeastaan eilen. Tietokoneet ja netti olivat harha-askel, nyt täytyy yrittää muuta. Työttömille ja syrjäytyneille tietokoneet ovat liian kaukainen asia. Sinne menooon tarvitsen autoa, joka käynnistyy. Nyt se on vähän niin ja näin. Kesällä pärjään kyllä pyörällä ja mopolla, mutta entä syksyllä ja sateellakin. Onhan bussi tietenkin. Aion viedä autoni valohoitoon ja arvioitavaksi, mitä maksaa käynnistymisen parantaminen. Muuten se on ihan hyvä auto.

Ajoimme tänäänkin kyseisellä rakkineella kymmeniä kilometrejä tällä saarella löytäen hienoja, kiemurtelevia maalaisteitä, parhaassa vihreydessään. Yhdessä paikkaa pysähdyimme ostamaan itsepalvelukioskista pussillisen uusia perunoita. Keitin niitä kotona ja hyvältä maistuivat. Ostin juhlan kunniaksi oivariinia ja laitoin kastikkeeseen monia viehättäviä yrttejä. Ei tarvitse pelkästään tilliä. Englantilainen alaston kokki laittaa uusien perunoiden kanssa minttua ja niin minäkin tein, mutta lisäsin varmuuden vuoksi tilliä, rosmariinia, mäkimeiramia ja ruohosipulia.