Käynti Hiittisissä

Jatkoin kotiseuturetkiä. Asiakkaani oli tahtonsa mukaan talkootöissä paikassa, jossa hänen on määrä myös tehdä töitä jatkossa. Minäkin menin mukaan, mutta petyin ja lähdin pois. Talkoolaiselle pitää mielestäni olla suunnitellut työt ja minun olisi pitänyt vain seisoskella ja olla auttavana kätenä tarvittaessa. Itse työkin, joka F:lle oli annettu oli kovin epärealistinen ja hihasta vedetty. Ei sovi ollenkaan sesonkiin vaan olisi jotain luppoaikoihin käypää. Kymmenessä päivässä ei sellaista kunnostustyötä mitenkään ehdi. Tilalla olisi muita ja tähdellisempiä töitä pilvin pimein. Minä olisin ollut valmis toisen työnantajaringin jäsenen aiemmin kertomaan raivaustyöhön ja aidantekoon, mutta en ollut halukas lähtemään sitä nyt kyselemään. En halunnut etehdä numeroa itsestäni, koska olen vain käypäläinen.

Pohdintaa palkkatuesta

Jos saa työpanoksen ilmaiseksi, ei pidä sitä laittaa mihin vaan. Tuottavuus on se mitä haen. Sama se on palkkatuella tehtävän työnkin kanssa. Jos saa työpanoksen ilmaiseksi, ei ehkä hae sille parasta tuottavuutta. Aikaisemmin, kun yhdistykset esimerkiksi saivat ilmaiseksi kaiken, jopa työnantajan sivukulut, oli ehkä helppo olla ajattelematta, mihin sen työn laittaa. Minulla on vain omat kokemukseni Keuruun ajoilta. Itse kun olin yhdistelmätuella palkattuna, olin mielestäni tunnontarkka ja tein tuottavaa työtä. Jälkeenpäin minusta tuntui, että homma meni sittemmin p:een meidän yhdistyksessä. Ei ollut valvontaakaan.

Tässä uudessa palkkatuessa ei yhdistysten etuoikeutetusta asemasta ainakaan puhuta mitään. Jossakin kryptisessä lauseessa puhutaan valtiosta: "Valtion virastolle ja laitokselle voidaan osoittaa määrärahoja työttömän työnhakijan palkkaamisesta aiheutuviin palkkauskustannuksiin noudattaen pääsääntöisesti, mitä palkkatuesta on säädetty." Tarkoittaakohan tuo juuri niitä työnantajan sivukuluja, jotka valtion laitos ainoana voi uuden lain mukaan saada? Sen sijaan palkkatukea voi saada kahteen vuoteenkin asti, jopa pitempäänkin, jos työntekijä on vajaakykyinen. Aiemmin yhdistelmätuki tuli vain vuodeksi tai ainakin se osa, jota nyt kutsutaan lisäosaksi, putosi pois vuoden jälkeen. Yksityiset ja firmat saavat tukea myös määräaikaisiin tehtäviin. Mutta puhutaan työehtosopimusten mukaisesta palkasta ja sivukulut on työnantajan maksettava itse, mikä tietää käsittääkseni n. 70 % palkkasummasta. Näin oli mielestäni ainakin ennen. Tuo palkkatuki on nyt yksi tärkeimpiä instrumentteja työttömyyden torjunnassa.

Pieni yrittäjä ei oikeastaan voi maksaa mitään palkkaa, mutta kysyn vain itseltäni, onko psykologisesti oikein, että hän saisikaan kaiken ilmaiseksi. Jos hän itse joutuu sijoittamaan jotakin, silloin tulee psykologinen vaade, että hän käyttää saamansa tuen tuottavaan työhön tai ainakin sellaiseen, jolle hän laskee tulevaisuudessa tuottoa, kun hän yritystään rakentaa. Eilinen esimerkki, jossa asiakkaani oli laitettu aika suuren ja mahdottoman urakan eteen, kunnostamaan hevosvankkureiden mekanismeja, joista puuosat olivat lahonneet haperoiksi, oli kyllä mielestäni vähän pahaenteistä. Tässä oli tosin kyse talkoista. Kaveri sanoi, että työn pitäisi olla valmis kymmenessä päivässä, mikä on mielestäni aivan mahdotonta, koska puuttui niin paljon osia. Vastaava kärry seisoi pihalla. Se kävisi rekvisiitaksi ihan yhtä hyvin tarkoitettuun tilaisuuteen. Tilalla on kyllä paljon muutakin ja päällekaatuvaa työtä. Tästä hieman närkästyneenä lähdin pois kotiseuturetkelle.

Hiittinen

Pysyttelin saman Dragsfjärdin kunnan alueella, sillä kävin mopolla Hiittisissä. Se on ollut ennen oma kuntansa, vuoteen 1969 asti. Siihen on kuulunut suuri joukko saaria. Pääsaaria on kaksi, jotka olivat puusillalla toisiinsa yhdistettyjä. Saarella asuu ehkä 300 ihmistä vuoden ympäri? Siellä on pari kauppaa, pari postin toimipistettä. Rosalan kylä näytti olevan suurempi. Siellä on Wilsonien perheen vetämä yritys Viikinkikeskus, missä olen aiemmin käynytkin, kun olimme Bengtskärin matkalla. Muutaman kilometrin päässä oli vierassatama. Kylässä oli pieni vanhusten palvelutalo, ala-asteen koulu. Koulunkäynti ala-asteen jälkeen on aika mahdotonta. Ruotsinkielinen yläaste on Taalintehtaalla. Kovasti idylliä saarelta löytyy. Minä nyt näin vain saaren läpi kulkevan kapean, kiemurtelevan ja kestopäällystetyn tien. Vain muutamasta kohdasta pääsin rantaan. Hiittisten kirkonkylä oli toisessa päässä saarta. Siellä oli tietysti kaunis kirkko ja pieni kauppa, jossa näytti olevan yllättävästi tavaraa. Tavarat oli aseteltu nätisti, ei ollenkaan standardimaisesti suorille hyllyille. Merivartioasema siellä näytti olevan myös. Taaempana näin laiduntavia lehmiä. Saarella ei ehkä ole maataloutta ja lehmät oli käsittääkseni tuotu maisemanhoitotarkoituksessa. Saattaa olla, että olen väärässä.

Netistä googlettamalla ei ainakaan listan alkupuolelta löydä mitään oikein kiinnostavaa Hiittisistä. Koululla on kotisivut, mikä ainakin on hyvää ja vanhusten palvelutalolla myös. Siellä on kylän tietokonetupa ja siellä on sivareita, jotka ovat jättäneet jälkensä nettiin. Palvelutalo ottaa ulkopuolisia asiakkaita hoitoon, koska pienessä kylässä ei taida riittää vanhuksia tarpeeksi. Siis keitä vain.

Saarella käy lääkäri ja terveydenhoitaja. Yhteysalus Aura on vankan luotettavan tuntuinen. Millaista olisi asua saarella vuoden ympäri? Asun itsekin Kemiön saarella, mutta sitä ei juuri siltojen ansiosta huomaa. Minulla on sellainen käsitys, että kaikkeen tottuu. Meri on tietysti hieno, mutta pidemmän päälle tuskin jaksaisin veneilyä, kuten en jaksaisi myöskään camping-matkailua. Kaupunkiinkin tottuu. Kulttuuritarjonta ei pidemmän päälle merkitsekään juuri mitään. Parhaat matkat on suoritettava oman pään sisällä. Media, kirjat, musiikki kuitenkin loppujen lopuksi ovat rajatttomia. Parisuhde varmaankin, jos sellainen hyvä on. Kammoan myös sitäkin, ainakin jos se osoittautuu pakkopaidaksi. Miten käy sitten, kun rakkaus ja intohimo loppuvat, tai niitä ei ole edes alkuun?

Hiittisten saaren kuuluisimpia asukkaita ovat Eppu ja Kurt Nuotio. Olen nähnyt heidät itsekin menossa kotiinsa Kasnäsissä. Mitään erikoista he eivät tietenkään minulle merkitse, mainitsin vain.

Kävin ostamassa saaristolaisleipää, Rosalan limpun, Ritas Festservicestä. Ostin myös lähtiessäni herkullisia savusilakoita sueväästä, miehittämättömästä myyntipisteestä. Kyltti osoitti myös Peti ja Puuro- yritykseen. Sen sivuilta löytää saaresta suhteellisen paljon tietoa.

Kovasti oli kylmää ajella. En oikeastaan tiedä, pidänkö mopoilusta. Pyöräily on hauskaa, eikä tule kylmä. Istua nyt haisevan ja pärisevän rakkineen satulassa. Kuitenkin, kun tuli tuokin rakkine hankittua, pitäähän sitä käyttää. Olin kylmissäni, väsynyt ja auringon polttama, kun lopulta pääsin kotiin. Minulla on Ruotsin matkan jäljeltä erehdyksessä ostettua votkaa. Ei se mitään lämmitä.

Itse saarella olin vain kolmisen tuntia. Kävin syömässä seisovasta pöydästä Kasnäsin ravintolassa. Minua alkaa ottaa aivoon sen alituiseen sama tarjonta. Mitään vaihtelua eikä oikeastaan mielikuvitustakaan pöydässä ei näe niiden neljän kerran perusteella, mitä olen ravintolassa syönyt. Tuoresuolattu lohi ja siika ovat tietenkin hyvää, mutta muu tarjonta on korkeintaan keskinkertaista eikä kalassakaan ole mielikuvitusta tarvinnut juuri käyttää.

Kovasti on tietenkin hyvä, että joku jaksaa yrittää ja rakentaa saaristoon tuollaisen, näissä oloissa kiitettävän yrityksen. Kemiön saaren matkailijat taitavat valua sinne, mutta aika heikoin perustein. Muualla saarella olisi vaikka mitä muuta tarjottavaa.