Koulupolitiikkaa

Janne Josefsson on terävä tv-reportteri, jonka töitä on näkynyt Ruotsin kanavalla Suomessakin. Olen satunnaisesti seurannut hänen retrospektiivisia uusintojaan, joissa kerrotaan miten asiat ovat tänään. Eilen tuli asbestitehtaan vammautuneista työläisistä kertova juttu. Kyse oli takavuosien menestyksestä, mineriitistä, jolla päällystettiin kattoja ja seiniä. Asbestin vaarallisuus oli jo pitkään ollut tiedossa, mutta tehtaan johto kävi pitkään suoranaista valhekampanjaa. Pahin petos oli kuitenkin, kun Industrifack, LO:n mahtava jäsenliitto teki työnantajan kanssa invalidisoituneita työläisiä suorastaan häpäisevän sopimuksen korvauksista. Se lisäsi ennestään epäluulojani ammattiyhdistysliikettä kohtaan. Samassa jutussa kerrottiin entisen LO-pomon Stig Malmin, PG Gyllenhammarin ja finanssiministeri K O Feldtin tekemästä sopimuksesta takavuosina, josta myös valehdeltiin törkeästi. Sinänsä maltillinen tulosopimus oli päämääränä, mutta menettelytapa oli väärä.

En nyt muista tarkkaan miten Suomessa koulun tila lasketaan menestystekijäksi, johon puututaan esim. hallitusohjelmissa. Ruotsissa tästä tunnutaan olevan tietoisia. Sellainen asia kuin läksyjen luku nousee hetkessä otsikoihin. Vasemmistopuolueen puheenjohtaja Lars Ohly ehdotti läksytöntä koulua. Läksyt läksyjen vuoksi ovat aika turhat, muistan opettaja-ajoiltani. Vähemmän opiskelumyönteisten kotien lapset eivät kuitenkaan osaa hyödyntää läksyjä, ne ovat piina myös vanhemmille. Enemmän motivoituneet kodit eivät läksyjä tarvitse. Omaehtoinen lukeminen ja esim. netin tutkiminen antaa usein enemmän kuin läksyt. Aikuisillakin on mukavaa, kun työn voi jättää taakseen työpaikalle.

Kansanpuolue yrittää ajaa eduskuntaan juuri koulu ja läksyt keppihevosena. Kansanpuolue on nykyisen puheenjohtajan aikana minua itseäni vähiten innostava puolue, vaikka itseäni liberaalina pidänkin.