Min hembygd

Jag älskar min hembygd vid svallande hav,
Dess skogar och minnesrika dalar,
Där fädernas aska i grönskande grav
Om hjältedåd och frihetskärlek talar.

Här sprang jag som barn och här lyssnade jag
Till ekot bland kummelkrönta hällar,
Till taltrastens friska melodiska slag
Och bäckens sorl i sommarljusa kvällar.

Här stridde min stam re´n för tusende år
Mot mörker och andelig förvildning,
Här strider den ännu i dag som i går
För modersmål, för vetande och bildning.

O, må den förkovras, min fädernebygd,
I hugstora tankar och bedrifter
Och städse tillväxa i visdom och dygd
Och troget skydda fädrens arv och grifter.

Min hembygd
text: Frans Österblom
melodi: Du gamla, du fria

Pysäytimme bussin sen lakkautetun koulun eteen, missä Frans Österblom oli ollut opettajana, ja lauloimme tuon laulun yhdessä. Bussissa oli etupäässä ihania keski-ikäisiä, iloisia naisia.

Laulu on yksi rakastetuimmista suomenruotsalaisista. Sitä lauletaan mm. Ahvenanmaalla juhannusjuhlissa. Frans oli mennyt naimisiin entisen oppilaansa kanssa ja eli onnellista perhe-elämää. Hän istui kesällä avoimen ikkunan ääressä ihailemassa ukonilmaa, pieni poikansa sylissään. Poika juoksahti hetkeksi äidin luokse. Siinä hetkessä salama surmasi onnellisen perheenisän ja runoilijan.

Olin Kemiönsaaren oppaiden lahjoittamalla sightseeingillä, joka oli kovasti mukava. Paljon oli jo tuttua runsaan vuoden vanhalle saarelaiselle. Söderlångvik, Amos Andersonin kesäasunto oli hieno yllätys. Se oli täynnä kauniita huonekaluja, tauluja, taide-esineitä ja tarinoita. Siellä ovat Suomen suurimmat omenatarhat, joita mukavasti murtaen puhuva opas sanoi tuktattavan kovalla kädellä. Tunnen miehen joka tätä tuktausta tekee, sillä hän on saman kyläyhdistyksen puheenjohtaja, johon minutkin valittiin hallitukseen. Omenoihin pitää pystyä ylettymään maasta. Oppaat vaihtoivat vuoroa tiheästi. Vuoroin suomeksi, vuoroin ruotsiksi. He olivat toinen toistaan parempia, mukavia persoonallisuuksia, jotka panivat kaikki parastaan. Itsekin olen ollut oppaana sen verran, että tiedän viettelystä olevan kyse. Jospa pystyisin elävässä elämässä siihen, mihin pystyn oppaana.

Arvokkaan näköinen opas kertoi jutun kuinka Amos oli joka vuosi kutsunut rippikoululaisia retkelle huvilalleen. Autotallin seinässä oli neljä alastonta karyatidia, aika korkealla maasta. Joka vuosi rippikoulupojat olivat koettaneet hypätä ja koskettaa heidän rintojaan. Nyt se tapa on ilmeisesti lakannut, koska näpsäkät rinnat olivat hohtavan valkoiset. Amos oli perheetön, mutta hänellä oli ollut rivi rakastajattaria jopa monissa maissa. Heillä oli jopa huone huvilan yläkerrassa. Monet olivat ruotsalaisen teatterin näyttelijättäriä. Amos on ollut tosi merkittävä mies ruotsalaisessa Suomessa. Hän oli ollut jopa yhden kauden kansanedustajakin ja saanut aikaan Turun linnan restauraation. Hän lahjoitti rahaa sinne tänne. Mielenkiintoinen persoona, jonka elämänkerran aion lukea hetimiten.

Voin uskoa, että omenatarhat ovat parhaimmillaan kukinta-aikaan. Ne ovat silloin täynnä surinaa ja elämää. Japanilainen kirsikkapuiden kukinta voi ehkä olla jotain samaa. Opas kertoi helsinkiläisestä, joka joka vuosi tulee taksilla sitä ihailemaan. Söderlångvikiin tulen viemään vieraitani sekä menemään siellä järjestettäviin tilaisuuksiin. Omenatarhaa viljellään mahdollisimman vähillä myrkyillä.

Saaren kolmesta kunnasta tuli ihan hyvää opastusta, anekdootteja ja tarinoita kuten pitääkin. Kunnilla on omat ominaispiirteensä, keskinäiset kinansa ja hedelmällinen ruotsinkielen ja suomenkielen sekoituksensa, joka lisää kulttuurin moninaisuutta. Västanfjärdin vanha kirkko oli karun kaunis nähtävyys. Kemiön mahtava keskiaikainen kivikirkko myös omalla tavallaan.

Jos tulette Kemiön saarelle näette miehittämättömiä myyntikioskeja siellä täällä. Tavaran voi valita, jättää rahan tai ottaa vaihtorahan kirstusta. Toinen opas kertoi, että koskaan rahaa ei ole hävinnyt, toinen opas siihen, että kerran sitä rupesi katoamaan. Joku jäi kytikseen. Selvisi, että varas ei ollut ollut mikään nuori hulikaani - vaan turkulainen nainen autollaan.

Ajettiin paikan ohi, missä Carl Gustaf ja Silvia olivat vierailleet monena kesänä. Joku oli kuulemma väittänyt, että Victoria oli pantu siellä alulle, mutta opas, joka sanoi olleensa kätilö oli selvittänyt sormilaskulla sen olleen mahdotonta.

Toisessa paikassa hän kertoi jutun siitä, mistä oli tullut sanonta Paraisten makkaroista ja Kemiön sioista. Paraislainen ja Kemiöläinen olivat olleet sikavarkaissa, lahdanneet sian, päättäneet jakaa sen puoleksi ja panneet maata. Kemiöläinen oli ensin ottanut osansa. Hän oli ottanut lihat ja jättänyt paraislaiselle yhtä painavan osan eli sisälmykset, josta paraislaisten oli ollut tehtävä makkaraa. Sen jälkeen naapurikuntalaiset ovat muistuttaneet toisiaan asiasta. Kemiöläiset taitavat olla vähän nokkelampaa ja myös ahneempaa porukkaa kuin nuo paraislaiset.

Päivä oli täynnä elämyksiä. Söimme hyvää kalasoppaa Eugenian kahvilassa. En ollut ennen syönyt lanttua kalakeitossa, mutta näköjään sekin käy hyvin. Mukava päivä, kilttejä, onnellisia ihmisiä.