Kotiseutupäivä

Tänään oli oikea kotiseutupäivä. Teimme yhden kaverin kanssa autoretken ensin Loimaalle Suomen maaseutumuseoon. Se oli oikein miellyttävä paikka. Rakennus on valmistunut vasta viime vuonna. Pieneen tilaan (suuri halli) oli taitavasti koottu Suomen maaseudun historia. Tilaa oli käytetty ylöskin päin. Sellainen paikka, jonne on kiva viedä vieraita. Molemmat olemme aika lyhytjänteisiä. Kaveria kiinnostivat koneet, joista hänellä on paljon tietoa, onhan hän myös maanviljelysteknikko. Siellä oli kaksi traktoria. Suomen ensimmäiseen traktorisarjaan, 1920-luvulta, kuuluva järeä Sampo , josta ei tullut oikein sukseeta. Sitten siellä oli kuuluisa piikkilangankiristäjä eli Pikku Valmet, josta riitti juttua. Kaveri rupesi puhumaan sähköporan keraa kävelevän miehen kanssa, ja sitä oli mukava kuunnella.

Minä olen peräisin hevosajalta ja vanha tekniikka on minulle tuttua vaikka olen joutunut myös traktoreitten kanssa tekemisiin ihan viime vuosina. Tässä ihan lähellä on muuan mies, jolla on yksityinen traktorimuseo, mutta hän ei ollut kotona kun saapastelimme siellä päin tässä eräänä päivänä. Varmasti palaamme asiaan. Olisin itse jaksanut tutustua museoon vähän perusteellisemmin.

Paluumatkalla huomasin tutun paikan, Aapo Jaakolan patsasmuseon. Siellä oli eläkeläislauma ja pääsimme heidän vanavedessään. Kovin hoitamaton ja ränsistynyt paikka, eivätkä Jaakolan patsaat olleet kovin kummoisia, vaikka hän olikin aika kuuluisa aikoinaan. Kova työmies hän on ollut. Kaverin mielestä hän olisi nähnyt osat oikeassa yhteydessään, toimivissa koneissa, mieluummin kuin romupatsaissa. Hän ei ollut kuullut puhuttavankaan taiteilijasta. Muistin ajaneeni ohitse lukuisia kertoja Tampereelle mennessäni.

Luulin, että sirkuksenkin kanssa täällä seudulla pyörineelle kaverille perille olisi ollut helppoa, mutta mitä vielä, ajoimme harhaan parikin kertaa. Kävimme katsomassa Paimion sairaalaa, entistä Paimion parantolaa, joka on Aallon tuotannon helmi. Olihan se kieltämättä kaunis. Ympäristö oli myös hieno isoine petäjineen, sopiva vaikka piknik-kohteeksi, jos ei olisi kyse sairaalasta. Tuberkuloosiparantolat sijoitettiin mäntykankaille, koska mäntyjen muodostaman otsonin katsottiin olevan terveellistä keuhkoille. Nyt otsoni kuulostaa vaaralliselta. Netissä kompleksista on paljon materiaalia. Muistin vaatimatonta Viipurin kirjastoa, joka on niin surkeassa rappiotilassa.

Teimme vielä kotisaarella rundin Västanfjärdissä päin. Kaveri näytti entistä taloaan, jossa oli menossa kova remontti. Hän jatkoi tarinansa kertomista. Näin myös kirjailija Hannu Raittilan entisen talon ja monta muuta jossa hän on asunut ja asuu yhä osan vuodesta. Kaveri tuntee Raittilan hyvin. He ovat vaikuttaneet samassa hippikollektiivissa Helsingin seudulla. Kaveri ei puhu pahaa kenestäkään. Hän on saanut varakkaan perheen antaman hyvän ja kansainvälisen kotikasvatuksen. Minä en ilkeitten ihmisten kanssa edes viitsisi jutella. Näin myös ympäristöministerin entisen ja nykyisen talon. Kävimme katsomassa vanhan mallin mukaan tehtyä Eugenia-purjelaivaa. Aion lähteä mukaan joskus yleisöpurjehdukselle, kun sattuu sopiva hetki. Olen kuullut paljon tuosta laivasta ja sen rakentamisprojektista.

Kävimme myös mutkittelevan tien päässä merenrannassa katsomassa toista kaveria, jolla oli myös itse rakennettu puuvene rannassa kunnostuksen alla. Erikoinen paikka. Siellä oli eläinten taljoja ja pääkalloja ja neljä kettua riippui seinällä kuivumassa nahkoitettuna. Rannalla oli myös erikoisia propellilla ja lentokonemoottorilla toimineita ajoneuvoja, joilla oli kiidetty jäällä. Nyt ne olivat ruostuneita.

Kävimme myös katsomassa vesimyllyä paikassa nimeltä Tappo. Erittäin kaunis miljöö. Se on Sagalundin museon alainen ja Sagalund on erityisesti näkemisen arvoinen. Sillä ovat kauniit kotisivutkin. Siellä tosin emme käyneet tällä kertaa.