Kesälomamietteitä

Kylmempää on tulossa, mikä on aivan tavatonta näissä oloissa, kun olemme taas tottuneet ikuiseen lämpöön. Olisin lähtenyt mopoilemaan Hiittisten saaristoon, mikä olisi ollut pienoinen seikkailu yhdyslauttoineen kaikkineen. Kävin Kemiössä vaihdattamassa kesärenkaan mopon etupyörään. Kertaakaan en nastarenkaalla ajellut. Ensi vuonna olen viisaampi. Mopon kyyti on liian kylmää talvella. Vein samalla keltaiselta talolta muutaman ongelmajätteen Rouskis - jäteasemalle, joka on auki vain torstaisin 16-18. Ei maksanut mitään. Keuruulla muistan maksaneeni jätteistä, mutta se voi johtua siitä, etten ollut ikään kuin yksityishenkilö vaan firman edustaja. Vein myös vuoden aikana kertyneitä pulloja Alkoon. Viimeinen kerta taisi olla sekin. Jos ostan, ostan hanaviiniä. Niin terveellisesti aion tästedes elää. Muutaman kilon painonpudotus innostaa jatkamiseen. Tuntuu tepsivän, kun ei syö enää kuuden jälkeen. Muuten ei tarvitse säännöstellä. Aion trimmata itseni hyvään profiiliin. Veteraaniurheilijan neuvot olivat avuksi. Toinen on dr Phil. Liikalihavuus on kuin elimistöä vaivaava jatkuva tulehdus, jäi soimaan korviini. Se on myös esteettinen haitta ja itselle myös jonkinlainen sosiaalinen esto: Minäkun olen tällainen. Liiat kilot haittaavat myös juostessa, jalkani eivät kestäneet sitä. Painan tällä hetkellä 90 kg, mitenhän siitä vielä painavammat jaksavatkaan. Kuntoni on hyvä, koska olen aina liikkunut.

Tuli oikea pyöräkärryn lasti täyteen, mennen tullen. Ostin paljon vihanneksia. Ensimmäistä kertaa ostin tuoretta unkarilaista parsaa, jota myytiin edullisesti. Nyt jo alkavat vihannekset halpeta. Kurkkua oli jo ihan kunnollista ja halpaa kotimaista. Puutarhaviljelyä ei voita moni asia, mutta siinäkin on reunaehtonsa. Ekoyhteisössäkään ei ollut täysi vapaus, kellari oli huono ja ehkäpä vähän kytättiinkin. Jouduin kuin moraalisesta pakosta keskittymään fyysiseen rehkimiseen rationalisuuden nimissä ja auttaakseni ylimaallisesti puurtavaa T:ia, enkä jaksanut keskittyä omiin kasveihin. Oma puutarha Kuusenkerkän tyyliin tuntuu parhaalta ratkaisulta. Hänen kokemuksiaan on tosiaan ilo lukea. Tuoton vuoksi ei puutarhaa oikein kannata pitää, se on enemmänkin tunneasia. En ole edes saanut parvekelaatikkoja laitetuksi, vaikka minulla niitä nyt onkin, kun poimin roskiksen vierestä talven aikana. Hyvää itämisaikaa on mennyt jo hukkaan.

Mietin yhä, lähdenkö kesälomalla kiertämään saariston rengastietä pyörällä ja peräkärryllä. Se olisi oikea urotyö itselleni. Entäpä jos siellä on punkkeja, jotka tartuttavat borelioosin? Kärryihin mahtuisi vaikka kuinka paljon tavaraa, teltta, retkipatja, makuupussi, ehkä kannettava tietokone jne. Myös käyminen Keuruulla hakemassa yksi autonlasti tavaraa voisi olla aiheellista. Voisin vaikka hakea leijamateriaalivarastoni ja koettaa lanseerata rakennussarjoja uudelleen vaikka netin kautta. Kiinnostaisi myös käydä katsomassa sitä riukutaloa, jota kuulemma on rakennettu. Paikan tiedän, koska olen siellä käynyt ennenkin. Se on jossakin Jyväskylän seudulla. Tekijällä on jo ennestään muitakin erikoisia rakennusratkaisuja. Yksi on kokonaan maan sisällä maakummussa oleva talo. Tämä riukutalo on hänen mukaansa ratkaisu siihen, että talon pystyy tekemään pikkurahalla ja vähillä taidoilla kuka tahansa. Siitä olisi mukava kirjoittaa ja ottaa valokuvia, jos se toimii.

Olen kuullut lastenlasten voinnista. Talvella he sairastelivat perheensä kanssa paljon, mutta ovat nyt taas huippukunnossa. Vanhemman puhe on kehittynyt hienosti, olen puhunut hänen kanssaan skypellä. Olin jo vähän huolestunut puheen hitaasta kehittymisestä. Kumpikin vilistää kolmipyöräisellä ja puuhaa tontilla aivan multaisina. Minua on taas odottamassa puunhakkausurakka. Se onkin melkein mielityötäni aivan Kalle Päätalon tyyliin. Mietin pitääkö minun kuljettaa iso Fiskarsin halkaisukirves mukanani. Puut ovat jo ehtineet sitkastua, halkominen olisi pitänyt tehdä jo kuukausia sitten. Vävy ei ole oikein innokas siihen työhön.