Haluaisin tehdä arkipäivän reportaasia. Ei olisi oikein työssä tapaamiani ihmisiä kohtaan kertoa heistä. He ovat syrjäytyneitä ja aika lailla kiinnostavia, jokaisella on oma tarinansa ja syynsä siihen, miksi he ovat luiskahtaneet syrjään normaalista työelämästä. Pohdin harvojen, päivittäin tapaamieni ihmisten kohtaloita. Miksi heistä tuli sellaisia kuin he ovat?
Jos suhde olisi tasavertainen, en katsoisi vääräksi kertoa heistä kuten tein ekoyhteisön ihmisistä. En hetkeäkään ajatellut sitä juoruiluna vaan ihmisen mysteerien tutkimisena.
Kun olin yhdistyksen hallintoelimissä, pidin myös päällä sordiinoa. Haluan tietysti myös säilyttää työpaikkani. Voisin yrittää keksiä, mutta siihen minulla ei ole aikaa eikä taitoa. Siksi tulee kirjoitettua (liikaa) itsestä, joka ei ole millään tavalla kiinnostava persoona. En kirjoita itsestänikään minuna vaan tyyppinä, lajinsa edustajana, jos tällaista lajia nyt on.
Vanha likainen mies
On jännittävää nähdä, millä tavalla likainen tuo uusi blogisti on. Tervetuloa meidän harvalukuisten likaisten miesten joukkoon.
Impulsiivinen maalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti