Revanssia

Tunsin muutaman vuoden ajan olevani yksi sivuraiteille joutuneista. En ollut ajatellut, että jäisin työttömäksi viisissäkymmenissä. Tiesin kyllä, että minulla on kykyä ja halua. Hain toki monia paikkoja, mutta ei tärpännyt. Hain myös alhaisen palkkatason töitä. Nyt kun kuin ihmeen kaupalla pääsin taas työelämään mukaan, se tuntuu revanssilta.

On mukava olla päättämässä minulle suurilta vaikuttavista rahoista. Esimerkiksi tilata asiakkaalle tutkimuksia 260€ per vrk. Tutkimukset kestävät kymmenen päivää. Niitä rahoja pyörittämään minut on palkattu.

Työtoveri ehdotti kuitenkin sen kannettavan hankkimista ja työnantaja näytti sillekin vihreää valoa. Ehkä sille tulee paljonkin käyttöä, kun saamme tilat kuntoon, lisää asiakkaita, jotka ehkä haluavat oppia netin käyttöä. Onhan minustakin kiva kulkea uusin ja suorituskykyisin laite olkalaukussa. Taisin pitää alvitonta hintaa oikeana. Sinne tilaus kuitenkin meni. Halusin suosia saarelaista kauppiasta. Kaupungista olisi voinut löytyä paljon halvempi tarjous, mutta noudatan kemiöläistä sanontaa: Pidä rahat saarella. Minua on kohdeltu täällä hyvin.

Ostin vielä itselleni ja tietenkin omilla rahoilla uuden langallisen, optisen hiiren entisen huonosti toimineen tilalle sekä aivan uuden karhean lasertulostimen. Sillä ei tietenkään saa värikuvia, mutta tekstin printtaaminen käy aivan toisin kuin mustesuihkulla. Kyllähän silläkin käy, mutta se hinta.

Olin kuin esimakuna tulevasta neuvomassa ikäiselleni kaverille netin ihmemaailman saloja ja vielä ruotsiksi. Se minun uusi koneeni tulee olemaan niin avanseerattu, että siinä voi vaihtaa kolmen erikielisen käyttöjärjestelmän välillä. Ajattelin, että on palvelua, jos voi vekslata ruotsin ja suomen väliä.