Olen tulossa muotiin

Aina, kun sählään jossakin, mieleni läpi kulkee epäonnistumisieni historia kavalkadina. En muistele toisten mokia. Olen ehkä antanut itselleni anteeksi ja hyväksynyt vajavaisuuteni, mutta unohtaa en niitä voi.

Tänään aion protestanttisen ahkeran luonteeni kannustamana kiinnittää katosta repsottavan loistelampun kunnolla pidemmällä ruuvilla. En saanut loistelamppua helpolla irti ja huomasin, että ruuviin pääsee käsiksi ottamatta itse loisteputkea pois. Eikös mitä. Koko putki putosi suoraan ruokapäydälle tuusan nuuskaksi. Sirpaleita on joka paikassa ja valkoista jauhetta, jonka oletan olevan vaarallista höyrystyvää elohopeaa. Nyt odotan kielen muuttuvan siniseksi ja saavani kouristuksia ennen kuolemaa.

Muistin kaikki epäonnistumiseni. Se kun pikku tyttäreni lipesi ja putosi asfalttiin päälleen. Minun olisi pitänyt pitää pyörästä kiinni. Muistan autokolarini, jotka tapahtuivat, kun minulla ei ollut tarpeeksi arvostelukykyä, jotta en olisi saattanut itseäni niihin tilanteisiin. Saada auto lyttyyn edestä ja takaa, ei onnistu kaikille. Murskata viattoman sivullisen kadulleen parkkeeraama auto, omistaja nukkumassa viatonta untaan ja sitten minä tulen ja soitan ovikelloa: Tuli ajettua autosi lyttyyn. Turmelin kokonaisen traktorin Keuruulla. Satsasin elämäni väärin. Vääriin naisiin, vääriin koulutuksiin, väärään uraan ja moninkertaisesti. Epäonnistuin opettajan pätevyyden hankkimisessa. Pilasin terveyteni yltiöpäisyyttäni monella tapaa, aivan kuten isäni.

Minä olenkin tehnyt itselleni teorian, joka pätee ainakin omaan elämääni: Elämä on sähläystä. Jokainen päivä ilma suurempia haavereita, on voitto. Tämä on itse asiassa sukua eksistentialismille. Elämä on elämisen arvoista, kun se on niin haavoittuvaista. Edessä on kuitenkin se lopullinen onnettomuus jokaisella, myös terminaattorilla. Kuolema. Lohduttavaa. Lopullinen terminaattori. Aika tasii, sanoi Kiven Aleksis.

Atomivoimalat voivat poksahtaa. Suunnaton tulivuorenpurkaus tuhotan elämän. Tsunamit iskeä. Läheiset kuolla. Sodat syttyä. Tornit kaatua. Elämä on riskejä täynnä - Elämä itse on riski. Pieniä ovat Linkolan uhat joulukaloiksi.

Tv:ssä sanottiin, että nöyryys, kiltteys ja hyvyys ovat tulossa oleva trendi. Minähän olen jo siellä. Olen muodissa. Blogistanin yksi omaperäisiä ajattelijoita, T0 ajaa käsittääkseni samaa filosofiaa. Nöyryyden ja huonouden ylistystä. Anteeksi vajavaisuuteni.