Kotitekoinen terminaattori

Tunnen itseni juoksukoneeksi, vain vähän Keinoa huonommaksi, kun aamuisen merkintäni innoittamana kävin pimeässä, vesisateessa ja loskassa päivittäisellä lenkilläni ja kastuin läpimäräksi, mutta juoksin.

Hieman ironiaa oli havaittavissa, kun Christer puhutteli minua, kun hän ja hänen yhdistyksensä kävi pitämässä kokousta yläkerrassa: högste chefen. Sanoin siitä hyvästä taipuvani monenlaiseen. Uusia yhteisiä asiakkaita on tiedossa vuodenvaihteen jälkeen ja minulle suunnitellaan kuulemma naisryhmän johtamista Kemiössä. Sanoin suostuvani miellelläni, koska saisin syyn laitattaa nastarenkaat myös skootteriin. Täällä etelässä luminen aika tuskin on kovin pitkä. Viime talvena, kun muutin, maa oli vihreänä tammikuun lopussa eivätkä tiet olleet kovin huonossa kunnossa monena päivänä. Minulla on sitä paitsi moottorikelkkailijan haalareita kaksin kappalein, jotka nyt tulisivat kunnolla käyttöön.

Valkoinen masai
Luin eilen loppuun Valkoisen masain. Sveitsiläis-saksalainen nuori nainen, Corinne, ihastui koreaan masai-soturiin Lketingaan ja hylkäsi sulhasensa ja työnsä ja muutti Keniaan. Mies oli lukutaidoton ja afrikkalaisella tavalla miessovinisti, joka käytti aikaansa toisten sotureiden kanssa seurusteluun, huumekasvin pureskeluun ja oluen juontiin.

Nainen oli ainakin oman kuvauksensa mukaan todella pystyvä ja urhea sopeutuessaan elämään joksikin aikaa nokisessa, lehmänlannalla vuoratussa alkuasukasmajassa, manyattassa. Hän sairastui malariaan ja koki monia, ihan uskomattomia vaikeuksia, joista hän selvisi länsimaisella yritteliäisyydellään. Mies muuttui kaiken lisäksi mustasukkaiseksi ja pahoinpiteleväksi. Lopulta naisen oli paettava takaisin Eurooppaan tyttärensä kanssa, jota uhkasi kaiken lisäksi vielä ympärileikkauskin. Hän perusti kaupan ensin alkuasukaskylään ja sitten rannikon turistiseudulle.

Kirja antaa mielestäni valaisevan kuvan heimoelämästä modernisaation kynnyksellä. Se on ymmärtävä ja rakastava kuvaus, tehty kaikesta huolimatta ilman vihaa. Todella hyvä kirja. Kirjassa on kuvitus, joka tukee tekstiä.

Tuskin avioliitolla tässä tapauksessa olisi ollutkaan onnistumisen mahdollisuuksia, niin etäällä olivat puolisoiden maailmat. Kirja on myös kertomus intohimosta. Olisi ollut ihan mahdollista, että länsimainen nainen olisi sopeutunut kenialaiseen elämään heimosoturin vaimona, mutta soturi itse ei ollut valmis astumaan ulos viitekehyksestään, afrikkalaisesta miehen roolistaan. Tämä rooli on mielestäni yllättävän moderni. Siinä toteutetaan itseään ja halujaan hyvinkin tutulla tavalla. En nyt uskalla sanoa: ekok..., koska olen saanut pyyhkeitä ja agressiivisuutta. Hyvinvointivaltion nuori, syrjäytynyt asukas, ehkä huumeiden käyttäjä, oravanpyörästä ulos astunuthan se siinä on.