Isänpäivää ei vietetä

Minulla ei koskaan tullut mieleen erikoisesti haluta tulla juhlituksi isänpäivänä. Itse olen myös huono muistamaan toisia. Maailmassa on rihkamaa tarpeeksi, joten en pakosta sitä osta. Muuten kyllä, jos sattuu.

Viikonloppuna oli 13 vuotias kaveri käymässä. Siitä tuli samanlainen kuin aina ennenkin, siis mukava. Naapurin kakaratkin tulivat meille. Pojat, jotka ovat melkein saman pituisia tulivat hyvin toimeen. Olin tyytyväinen, että minun J:ni osasi käsitellä naapurin pikkutyttöä. Hänellä on selvästi tatsia. Hänhän on vuosia vanuttanut pikkuveljeään. Hän osasi olla sopivan hellävarainen pienen vaaleakiharaisen, nauravan tytön kanssa, joka silti sai aikamoista lentoa. Minunkin piti heitellä tyttöä ilmaan. Tytön oma veli osaa myös hoitaa sisartaan mielestäni ainutlaatuisella tavalla. Hän kuljettaa tätä reppuselässä, näkee selvästi, että siinä perheessä ovat sisarten välillä hyvät suhteet.

Kaverilla ei ole ongelmia hienotunteisuuden kanssa. Hän huomautti rasvaisista lautasistani, mikä itseänikin on häirinnyt. Kun ryhdyin käyttämään ruokaöljyä, se tarttuu vanhoihin Arabian naarmiutuneisiin lautasiin tiukasti. Pitäisi olla astianpesukone, jotta rasvan saisi kunnolla pois. Kuumalla vedellä, pesuaineella ja harjalla ei oikein lähde. Minä taas huomautin hänen sikamaisista pöytätavoistaan eli ahmimisesta, joka voittaa omani monella sadalla prosentilla. Minä en työnnä suutani täyteen ja niele kiireellä. Poika myönsi, että se johtuu kotioloista, kun kuuden lapsen perheessä täytyy pitää puolensa.

Saa olla tyytyväinen pojan nykyiseen sileään ihoon. Aikaisemmin se on ollut verillä, mutta nyt ei ihottumasta näy jälkeäkään. Pojan äiti kuljettaa kaveria homeopaatilla, en tiedä kuinka hän niitä lääkkeitä syö. Minä uskon, että oma muuttamiseni tänne etelään on syynä. Hän kaipaa huomiota ja hemmottelemista, jota on nyt saanut.

Työpaikan tytöt järjestivät minutkin hoitamaan kahta koiraa, joista toinen näyttää karhulta. Huomenna minun pitää kuulemma mennä karhun luolaan ja viedä molemmat aamupisulle. Minulle on vakuutettu, että koira on kiltti. Silti se haukkuu, enkä ole sitä ennen koskettanut.

Monet ovat muistelleet hienoja isiään
Minulla ei hirveästi ole mieluisia muistoja omasta isästäni. Hän oli luonnevammainen, hänestä ei ollut roolimalliksi. Hän oli liian vanha ja kaukaisen ajan kasvatti. Silti opin maailmasta paljon häntä tarkkailemalla. Hän oli varmasti tyypillinen, oman aikansa lapsi. Ei hän tahallaan ollut paha, oikeastaan hän oli enemmän lapsi kuin minä olin. Mitään perintöä en häneltä saanut, en aineellista enkä henkistä. Mutta hän auttoi olemisellaan minua irtaantumaan auktoriteeteista. Olihan hän myös taitava käsistään, mutta oli liian vanha ja sairas eikä oikein osannut opettaa siirtääkseen taitojaan. Hänestä työn tekeminen oli itseisarvo. Jotakin siitä on ehkä siirtynyt, mutta ehkä siinä mielessä, että haluan tehdä asiat toisin kuin hän.