Tänään Tuomiosunnuntaina haluan alkajaisiksi antaa kehuja Blogisiskon merkinnälle, jossa hän kertoo kypsyneistä bloggaajista Amerikoista. Miksei meilläkin voisi olla eläkeläisikäisiä bloggaajia enemmän ja leimallisemmin? Kukahan muuten on Suomen vanhin bloggaaja? Meitä varttuneita, jotka kutsumme itseämme eufemistisesti keski-ikäisiksi, on tulossa useita, pirteiksi eläkeläisbloggaajiksi.
Ovikello soi eilen ja oven takana oli muuan nainen, jonka olen usein nähnyt kaupan peli-automaatin kimpussa. Hänen tavaransa kellarikomerossa tuhoutuivat syksyllä vesivahingossa, jonka minä huomasin ensimmäisenä, ja kerran hän on tuohtuneena puhunut minulle gurun kissasta ja gurusta itsestään.. Hän tuntui selittävän, että Ruffella on jokin ongelma. Newfoundlandin koira oli näyttänyt haluavansa jäädä ulkosalle ja olin sen ymmärtänyt myös tyttöjen puheista olevan sen päivittäistä hupia. Siellä se kuitenkin haukahteli ohikulkeville aika kumeasti, vaikka sillä onkin lampaan luonto.
Nainen kertoi Ruffen olevan jotenkin masentunut. Hän oli ostanut kaupasta koiranruokapötkön, jonka hän luovutti lahjaksi "masentuneelle" koiralle. En saanut suunvuoroa aluksi, mutta kun sain, selitin, että senhän kuuluukin olla ulkona päiväsellä. Ainoaksi sisällöksi jäi, että naisen mielestä koiralla olisi pitänyt olla vettä. En ollut tuonut vettä pakkaseen, koska koira oli juuri syönyt ja sen piti viipyä vain tovin ulkona. Juuri tuollaista tarkoitan naisellisilla hormonimyrskyillä. Rynnätään tekemään jotakin hetken mielijohteesta, touhotetaan eikä anneta suunvuoroa.
Onkohan se naisille tyypillistä, että he kuvittelevat eläimille ihmisen ymmärrystä. Eläimet eivät minun käsittääkseni ymmärrä sanoja. Ne ovat välittömiä ja ymmärtävät toki paljon, mutta eivät pitkiä litanoita, ehkä yksittäisiä sanoja signaaleina. Nämä tytötkin, jotka koiria lupasivat hoitaa, mutta väsähtivät, kuvittelevat koiran ymmärtävän puhetta. Minun ex. vaimoni on samanlainen. Se kieltämättä ärsyttää minua hieman. Onneksi tytär on rationaalisen looginen eikä tule siinä äitiinsä. Olenhan hänet itse kasvattanut. Koirat ja muut eläimet ovat toki tosi sympaattisia. Ne ovat uskollisia, eivät puhu pahaa selän takana. Niistä on tovereiksi. Mutta inhimillisten ominaisuuksien liittäminen niihin on mielestäni huuhaata, jota koetan vastustaa. Nämä koirat, joita vielä hoidan tänään, ovat oikein sympaattisia. Ne osaavat käyttäytyä. Niitten emäntä kotiutuu lonkkaleikkauksesta. Olen hänet tavannut ohimennen. Aion tarjoutua käyttämään koiria edelleen lenkillä. Lonkkaleikkauksesta toipuva tuskin paljoa vielä kävelee. Emäntä ei tiedä, tai oikeastaan hän nyt tietää, että minä hoidan koiria, kun tytöt eivät hyvistä lupauksista huolimatta jaksaneetkaan.
Impulsiivinen maalainen
Hyvä Maalainen,
VastaaPoistahuolimatta ystävällisistä kehuistasi korjaisin hieman käsitystäsi naisista ja eläimistä.
Yleensä naiset hoitavat lapsia ja eläimiä enemmän kuin miehet. Sen vuoksi me naiset teemme jatkuvasti tarkkoja havaintoja.
Merkitsin tarkoin muistiin esimerkiksi lasteni ensimmäiset sanat ja lauseet, ja niitä oli paljon aikaisemmin kuin kasvatustieteen ja lapsipsykologian kirjoissa oletettiin esiintyvän.
Meillä on ollut paljon lemmikkieläimiä. Älykkäimmät kissoistamme ovat selvästi oppineet joitakin sanoja, mm nimensä. Sen lisäksi on body language.
Mieheni hoiti viimeistä kissaamme Tiinaa minun allergian vuoksi. Tiina oli alun perinkin erityisesti kiintynyt mieheeni. Me muut arvelimme sen johtuvan siitä, että hyljätty pentu piti parrakasta miestä "emonaan" tai toisena kissana. Tiina eli melkein 10 vuotiaaksi ja dementoitui lopussa.
Mieheni, joka on ensinnäkin mies :), hyvä Maalainen, ja lisäksi hyvin järkevä mies, sanoo, että hänen ja Tiina-kissan oli erittäin helppoa ymmärtää toisiaan body languagen, ilmeiden ja äänen perusteella. Hän on myös sitä mieltä, että älykäs Tiina oppi tunnistamaan muutamia sanoja.
Ystävällisin terveisin
Pirkko
Höpötän koiralleni koko ajan, mutta en kuvittelekkaan, että se niitä sanoja ymmärtäisi. Koira ymmärtää kyllä ihmisen puhetta, mutta äänensävyn, katseen suunnan ja eleiden välityksellä. Kun sanon, että "mene tuonne" niin koira menee, mutta vain siksi, että samalla näytän kädellä mitä sen pitää tehdä ja äänensävyni kertoo käskystä.
VastaaPoistaMinuakin ärsyttää jotkut omat lajitoverini, jotka puhuttelevat itseään äidiksi, kun puhuvat koiralleen. Ja kohtelevat koiriaan kuin lapsia ikään.
Useimmat naiset eivät itsekään ole eläintä kummempia, siksi he ajavat oikeuksia eläimilleen, kaltaisilleen.
VastaaPoistaHehhee! :D
Entinen työkaverini puhui aina "pojistaan" kun tarkoitti miestään ja kahta pientä koiraansa. Välillä hän näytti kuvia missä oltiin "lasten" kanssa milloin mökillä, milloin huvipuistossa(!). Siitä vaan, tykätköön rauhassa ajattelin.
VastaaPoistaVaan ongelmia tuli kun toisesta koirasta tuli jostain syystä agressiivinen, se puri omistajansa äitiä käteen todella pahasti ja oli muutenkin todella uhkaava. Purtuaan lievästi muutamaa muuta koira kuskattiin mökille piiloon kun ihmiset niin alkoivat vainota "lapsia". Emäntä tuli naarmuilla töihin aina välillä ja selitti miten lapsi vaan oli hieman hermostunut. Ilmeisesti isäntä sisuuntui lopulta ja lopetutti koiran. Nykyään heillä on taas kaksi koiraa jotka tuntuvat pahasti olevan menossa samaan suuntaan.
Mitä tästä opimme, tuskin mitään. Kaikille ihmisille (niin miehille kuin naisillekin) ei tunnu lemmikinpito oikein sopivan, vaan mitäpä sille voi. Eihän huonoihin ihmissuhteisiinkaan voi mennä väliin vaikka ne ulkopuolelta näyttävät jopa vaarallisilta.
Minä olen ajatellut, että eläinten inhimillistäminen liittyy enemmän vain siihen että ollaan yleensä eläinrakkaita eikä olla pysähdytty miettimään asioita eläimen kannalta. Mutta ovatkohan naiset sitten yleensä eläinrakkaampia kuin miehet? Ehkä poikien kasvatukseen kuuluu enemmän karaisua ja pojat opetetaan pois tunteenomaisesta suhtautumisesta eläimiin, mikä taas tytöillä saa kukoistaa. En tiedä.
VastaaPoistaKyllä varmasti miehet ovat yhtä eläinrakkaita ja uskovat yhtä paljon lemmikkiensä ymmärtävän sanoja kuin naiset.
VastaaPoistaVirkkiksen kommentista tulee mieleen ex. vaimo, joka oli entiselle koirallemme ja tyttären nykyiselle koiralle "äiti", mikä naurattaa ja ärsyttää yhä. Koiralle pitää hänen mielestään kertoa, mitä tulee tapahtumaan.
Eläimet ovat tosiaan korvaamattomia.
Panulle vain sellainen kommentti, että kyllä sekä miehet että naiset ovat hyvin paljon eläimiä, meillä kaikilla on melkein sama dna kuin simpansseilla eikä siinä mielestäni ole mitään kyseenalaista. Itselleni on ollut tärkeä ymmärtää ihmisen ja eläinten ja koko luonnon kohtalonyhteys. Minusta meidän ihmisten pitäisi kaikkien pyrkiä suhtautumaan kunnioittavasti luomakuntaan olipa sitten kysymys miehistä, naisista tai eläimistä.
VastaaPoista