Olen hiljakseni lueskellut Suomen Sotaa käsitteleviä kirjoja. On ollut hieman harhaanjohtavaa, kun koko kuvaa on leimannut Runebergin sankarieepos. On olemassa kirjoja, joissa sotaa käsitellään ihan asiallisesti ja modernisti, pohditaan syitä ja seurauksia. Lainasin pari kirjastosta, toinen Muistiinpanoja Suomen sodasta, Carl Johan Holm ja toinen on Suomen Sodan unohdetut sankarit, Anders Persson. On minulla ihan uusikin teos Suomen Sodasta, minkä sain Sagalundin museolta. Mehän järjestimme myös yhden sodan 200-vuotismuiston tilaisuuden, jossa tykit ja musketit (?) paukkuivat ja sinikeltaiseen pukeutunut sotaväki eteni ruudinsavussa samassa paikassa kuin 200 vuotta sitten.
Kummassakin kirjassa pohditaan menetettyjä mahdollisuuksia, mitä olisi voinut tapahtua jos olisi toimittu toisin. Edellisessä pohditaan myös sodan suuren konnan Cronstedtin arvoitusta. Miksi hän luovutti hyvin varustautuneen linnoituksensa venäläisille, mikä ratkaisi sodan kohtalon. Jägerhorn oli todellinen konna kirjoittajan mielestä, vaikka petturit itse asiassa saattoivat pelastaa suomen kielen. Myös suomenruotsalaisena on helppo haikailla entisen emämaan puoleen.
Meidän tuntemuksiamme värittävät sortokaudet ja vaikkapa Toisen Maailmansodan muistot ja taistelu Neuvostoliittoa vastaan suuren osan itsenäisyyden aikaa. Nytkään suuri Venäjänmaakaan ei ole vielä ihan luonteva naapuri. Maa on autokraattinen ja väkivaltainen omille naapureilleen. Ja sen ihmiset oman kulttuurinsa tuotteita. Luen myös yhtä Anna Politkovskajan kirjaa.
Meillä ei olisi huolta suomenkielestä, jos olisimme jääneet ruotsalaisen emämaan yhteyteen ja ehkä sekin olisi hyvä. Suomenkieltä ei ehkä olisi enempää kuin sitä on Mean kielenä Ruotsin maalla, ei ehkä sitäkään. Se saattaisi olla pieni sivumerkintä historiassa. Emme tietäisi muusta.
Minulle ainakin tämä suomenkieli on rakas ja lähes parasta maailmassa, mutta oman historiani ansiosta olen myös hieman ruotsalainen.
Linkkejä:
Omani lasten kuvakirjoista netissä
Lastenmaa, hyviä juttuja vaikka onkin kyse uskonnollisesta lehdestä
Euroopan geneettinen kartta, revi itse irti asia
Resurssi englannin opiskeluun ja opettamiseen
Video-oppaita, tosin ruotsiksi
Hieno kuvasarja ikääntyneestä isästä, joka ei muista enää asioita.
Pesosen maailma
Äänitetyt sanat, hullu mutta hulluudessaan oikeastaan hyvä. Vaatii kirjautumisen muutaman sanan jälkeen. Vielä vähän sanoja, mutta sanotaan lisää.
Rumpusetti netissä
Kuinka niin ruotsalainen. Köyhä poika lapista, mitä suomenruotsalaisuutta sinä löydät itsestäsi, minä en sitä löydä hakemallakaan. Jos suurten ikäluokkien mukana pakenit ruotsiin "leivän" hakuun, ei se tee sinusta vielä suomenruotsalaista, kuten ei ruotsinsuomalaistakaan. Joskus tuntuu, että erinomaisuudessasi unohdat ne todelliset juuret, ei muutama vuosi naapurimaassa, epäonnistuneena avioliitossa ja muutenkin "uranluonnissa", tee sinusta kaikkien alojen asiantuntijaa, mitä yrität ja luulet omaavasi, tuomitessasi muut ihmiset. Kuinka suhtaudut esim. venäläisiin, kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Todellisuudessa mailmankuvasi on kovin suppea. Kerroin mielipiteeni siksi, että pohtisit tätä elon retkeä hieman löysemmllä kädellä ja hellittäisit reilusti sitä tiukkaa pipoasi.
VastaaPoistaOlet itse tiukkapipoisempi. Minulla on mukana aina myös itseironia ja jos sanon, että mukanani repussani on ruotsalaisuutta on siinä mukana myös tällaista.
VastaaPoistaKyllä minussa on myös ruotslaisuutta, kaksikymmentä vuotta Ruotsissa ja neljä vuotta Suomen ruotsalaisseudulla. Ainakin niin paljon, että siitä jotakin tiedän ja näen myös hyviä puolia.
Samoin suhteeni venäläisyyteen ja maahanmuuttoon yleensä on pikemminkin realismia kuin mitään muuta.
Katso ystäväiseni peiliin sinäkin.