Minä vain tiskaan astioita

Kävin eilen kaksi kertaa uimassa ja sain olla ylellisessä rauhassa. Jonkun mielestä täyteen ahdetut uimarannat ovat turvallisia, mutta ei minun. Yritin siivota sellaisia kohteita, joihin ei tule aina koskettua ainakaan poikamiestaloudessa, kuten kuivauskaapin ritilät ja ruokailuvälinelaatikot. Tänään jatkan sisyfoksen työtäni. Erehdyin keittämään ruokailuvälineitä sellaisissa liemissä, että ne mustuivat, halvat niistä, mutta Hackmanin välineet kirkastuivat.

Myöntää täytyy, että poikamiehet ovat joskus uskomattomia sottapyttyjä. Joka tapauksessa pöly laskeutuu auttamatta. Toisaalta on mukava, että kukaan ei ole sanomassa sotkuista vaan niistä voi päättää itse. On siinä hyviäkin puolia siinä yksinelämisessä. Tänään aion jynssätä likaisenharmaat lattiat mäntysaippualla ja pitkävartisella harjalla.

Olisin varmaan onnistunut Eniron haulla saamaan sisareni kiinni matkalla jossakin Suomessa, sillä muistin hämärästi tuttavapariskunnan nimen. Hän ei lue sähköpostiaan, ei usko, että siellä olisi tarpeellista tietoa. Yritin selittää aikoinaan hänelle, että gmailin pystyy lukemaan netissä, ei se ole siellä hänen koneellaan. Hänelle tulee olemaan ikävä yllätys, kun hän ilmoittaa puhelimella, että nyt hän tulee, ja kun sanon, ettei hän voikaan, koska tupa on jo täynnä. Hänellä ei tietysti ole kännykkää.

Tuollainen dynaaminen blogroll, opin nimityksen, on varmaankin hyvä ajankohtaisuudessaan, koska se muuttuu. Staattisten linkkien takana voi olla vaikka kuinkakin kiinnostavia löytöjä, mutta sinne ei tule menneeksi. Vaikeus on, että blogistan on vaikka kuinka täynnä hienonhienoja sivuja. Kirjailijat ja muut taiteilijat tekevät taattua työtä, mutta aivan yhtä kiinnostavia ovat tavalliset ihmiset. Jo muutaman askeleen takaa avautuu myös koko maailma, kun tekee löytöjä toisten listauksista.

Ihmettelen muuten, miksei blogilista kuin kiusallakaan tee top-listoja samalla lailla toimiviksi kuin kanava-listaukset, siten että alareunassa olisi laatikoita, joiden avulla voi listaa selata edelleen. Nehän ne ovat olleet (hyvässä ja pahassa) kaikkein käytetyimpiä. Nyt lista on kuukausikaupalla ollut vähän torso. Nyt on tietenkin loma-aika, eikä sovi nyt odottaa.

Ehkä blogilistalla olisi kuitenkin funktionsa suomalaisten blogien kokoojana ja mielenkiinnon herättäjänä. Sieltä löytää kumminkin (itselle) uusia blogeja. Minusta on mukava tulla joskus yllätetyksi. On myös mukava löytää rujoja mutta herkkiä tunnustuksia, jotka jotkut ovat seksuaalisuuden puolella. Ihminen on monisyinen olento. Ja on mukava protestoidakin, edes omassa mielessään: tuo on ainakin pinnallinen, tuo pääsee ulkoisella kauneudellaan pinnalle, nuo pitävät yhtä, sitä vanhaa keskinäisen kehumisen kerhoa, joo seksi se aina vetää jne.

Joskus on järkyttäviä ihmiskohtaloita, joita tekee kipeää lukea, eikä jaksakaan pidemmän päälle. Masentuneisuus, mielenterveyden häiriöt, syömishäiriöt ja vastaavat liippaavat vain muutaman sentin päästä. On vain ihme, ettei itse ole niissä syövereissä, elämä on sattumaa. Siksihän sosiaalipornoksikin sanottu dr Philkin, Oprah ja Lapsityrannit ym. kiinnostavat, koska tuntee, että siinähän voisin olla minä. Itse Phil esimerkiksi on tukeva ja atleettinen ja tulee punaniskaperheestä, jossa on kaikenlaisia ongelmia esim. ylipainoisuutta, samoin Oprah tulee aivan tyypillisestä mustasta kulttuurista. Hänen itsensäkin elämä on ollut suurta kamppailua kiloja ja vääränlaista käyttäytymistä vastaan. Mutta ei kai se sosiaalipornoa ole, jos ihmiset itse hakeutuvat ohjelmiin ja haluavat saada apua ja tukea ja tukea samalla muita. Paljastusblogeilla on sama funktio.