Kemiön sotatoimia

Suomen sodasta on paljon materiaalia netissä. Tutustun siihen aikaa myöden. Tälläkin saarella oli mielenkiintoisia sotatapahtumia, joista on kirjoitettu hyvä kirjakin. Sagalundin museolla tehdään näyttelyä, joka viedään Kemiönsaaren hulppeaan Villa Lande -maaseutukeskukseen esille.

Luin netistä, että Oravaisten sotahistorian harrastajien kanssa järjestetään seminaareja yhtä hienossa Kasnäsin matkailukeskuksessa ja Villa Landessa. Aion sinnekin paikalle. Olimme syksyllä käymässä mm. Oravaisissa ja meitä opastettiin taistelupaikalla elävästi. Luulin jopa, että aidoin laukauksin, mutta se johtui vain siitä, että kettutyttöjen irti päästämiä kettuja ammuttiin.

Turunmaa oli mahdollinen ruotsalaisten joukkojen maihinnousukohde. Perinteisesti se oli ollut sitä jo pidemmän aikaa. Jungfrusund esimerkiksi.

Tilanne oli mielenkiintoinen. Näin jälkeenpäin olemme ihan tyytyväisiä siihen, että suhde pitkäaikaiseen emämaahan katkesi. Suomenkielellä ei ainakaan olisi ollut paljon senssejä, jos Ruotsin valta olisi jatkunut. Puhuisimme aivan tyytyväisinä ruotsia, mutta hyvä oli, että suomi pääsi kehittymään sitten Venäjän hoivissa autonomian aikana, vaikka sillä olikin p:nen loppu.

Näihin aikoihin kaksisataa vuotta sitten maa oli jo melkein siirtynyt Venäjän valtikan alle. Uskollisuudenvaloja oli vannottu, virkakunta toimi yhteistyössä. Vanhaa uskollisuutta oli silti, ja maasota oli menossa pohjoisemmassa. Viapori oli luovutettu ja sen mukana paljon laivastoa. Sen sotaväki oli hajotettu, osa pyrki kuitenkin mukaan kiertoteitä. Turku oli venäläisillä.

Ruotsin kuningas Kustaa IV keräsi kokoon laivastoa. Osa oli huonosti koulutettua. Kustaakin oli mukana näillä vesillä, mutta katsoi parhaaksi vetäytyä Ahvenanmaalle johtamaan sotaa. Ruotsalaiset yrittivät estää venäläisten laivastoa pääsemästä Turkuun. Venäläisten maavoimia oli Kemiön saarella. Laivasto yritti kiertämällä Kemiön saaren koukata, mutta ruotsalaiset olivat vastassa kanuunat sojossa Sandöström- nimisessä paikassa, johon on nykyään maayhteys. Ruotsalaisia tulitettiin myös maalta, heilläkin oli joukkoja maalla. Venäläiset saivat ruotsalaisten oikean sivustan heikkenemään ja pääsivät läpi ja ruotsalaisten oli taivuttava.

Venäläisten koko sotaretken komentaja Buxhoevden oli juhlimassa voittoa läheisessä Westankärrin kartanossa ja juhla-ateria oli katettu, kun paikalle ryntää ruotsalainen osasto, joka oli päättänyt kaapata sodan johtajan. Nämä sotilaat olivat kuitenkin huonosti koulutettuja. Syntyi aikamoinen sählinki ja Buxhoevden esikuntineen pääsi pakoon. Ei mitään, että ruotsalaiset olisivat onnistuneet hänet pysäyttämään vaan he ryntäsivät herkkupöytien kimppuun ja pukeutuivat paikalla oleviin venäläisiin uniformuihin. Venäläiset saivat kerättyä joukkoja ja hyökkäsivät ja ruotsalaisten oli paettava aikamoisessa epäjärjestyksessä ja suurin mieshukin. He saivat kaapattua mm. komentajan kunniamerkit. Ruotsalaisia ja venäläisiä kuoli yhteensä yli 700 ja heidät on kaiken järjen mukaan haudattu paikalle. Jäljet ovat kuitenkin kadonneet, perimätieto kertoo niitä ja näitä. Skärgårdskriget on kiinnostava kirja, jossa kerrotaan sodan käytännöstä. Mukana on päiväkirjamerkintöjä ja luetteloita, jotka kertovat mm. silloisesta sota-sairaanhoidon surkeasta tilasta.

Nyt kun olen vähän aiheesta lukenut, aion lähteä mopoilemaan alueelle. Olen siellä kerran kulkenutkin, mutta autolla. Venäläiset ovat saaren kiertäessään menneet kapeasta Strömmasta, Perniön suuntaan, joka on kuulemma ainoa paikka, missä vuorovesi Suomessa (?) näkyy. Muodostui vuolas virta eri suuntiin. Nyt siellä on jo levempi, myöhemmin kaivettu kanaali, josta on mennyt isojakin laivoja, mutta entisaikaan kanavan läpiseilaus oli riskaabeli juttu.