Me wikipedian kirjoittajat

Koska kirjoitin merkinnän wiki-teemasta, innostuin kokeilemaan artikkelin täydentämistä. Paljon vaikeampi käyttöliittymä siinä on kuin Bloggerissa, monta kertaa onnistuin sähläämään, mistä lie johtunut, sitä on kai suvussa. Jo sellainen vahvistamisteksti, jota vaaditaan joskus on niin "karvaista", ettei siitä tahdo saada selvää. Yritin lisätä ulkopuolista linkkiä ja koko kuvaruutu välähti ja sen yhteys tietokoneeseen meni poikki.

Joka tapauksessa oli mukava tunne saada tekstinsä näkyviin. Harjoittelin aika vähäpätöisen artikkelin parissa. Tämä uusi harrastus avaa monia mahdollisuuksia kirjoitella, täydentää artikkeita ja tehdä omiakin. Sitäpaitsi tuntee olevansa mukana modernissa elämänmenossa ja valistuneissa porukoissa.

Aamu-tv:ssä puhuttiin nuorten tietokoneen käytöstä. Muuten sinänsä hyvä ohjelma ja kertoi siitä todellisuudesta, missä nuoret elävät. Haastateltiin ihan fiksuja nuoria ja kyllä ihan tyypillisiä. Tytöillä pakkasi vähän olemaan sitä, että keskitytään "tyyliin" ja ulkonäköön, mikä näkyy myös blogilistalle tulleista nuorten tyttöjen julkaisuista. Joku "asiantuntija" oli muuten sitä mieltä, että liika kirjojen lukeminen ei ole hyväksi. (No tietenkin on ratkaisevaa, mikä on liikaa. Liika riippuvuus mistä tahansa on liikaa!) Hänen mukaansa sellaisista nuorista tulee sisäänpäinkääntyneitä.

Onko se muka paha asia? Tietenkin ihanteellista olisi sopiva sosiaalisuus, mutta epätyydyttävissä oloissa kirjat voivat olla myös pelastus, oli ainakin minulle. Kirjoja lukemalla kehittyy varsin hyvin, eikä se ole pahaksi. Päinvastoin, valitetaanhan yhä enemmän, etteivät nuoret enää lue kirjoja.

Kaupassa oli tarjolla täytekakkua, mutta ihan selvää on, että valikoima on tullut rajallisemmaksi. Muuan naapuri sanoi sen johtuvan siitä, että uusi omistaja ei ole saanut sekaannuksista johtuen on line -pankkiyhteyttä ja ostot on pitänyt tehdä käteisellä. Omistaja ei ole uskaltanut tilata. Nyt en huomannut, oliko asiasta kertovaa lappua enää ovella. Tämä tietää ostoja muualta, mikä on harmi kyläkaupan kannalta.

Minulle soitettiin ja tarjottiin kesätyötä museo-oppaana ja sanoin jaa, vaikka palkka taitaa olla pieni. Työ on kyllä varmaan mukavaa. Olen opastanut aika paljon Keuruulla, mutta ilman palkkaa. Kyllä työ tuollaisessa kauniissa paikassa ja osittain ulkona ja ihmisten parissa kuitenkin merkitsee. Olen hakenut monia muitakin paikkoja, mutta tuskin niistä mitään tulee, kun ei ole tullut aiemmistakaan. Tulisi myös hyötyliikuntaa, voisin kulkea pyörällä ja joinakin päivinä mopolla tai autolla, jos tulisi ostoksia tehtäväksi. Samalla voi hoitaa tuon ostosasian. Ja ihan kivaa porukkaa siellä museolla muutenkin on, vaikka kovin persoonallista! Olen arvostellut viime vuosina niin romaneja kuin nuoria ekoihmisiäkin lusmuilusta, joten pitää vastata huutoonsa ja ottaa, jos työtä tarjotaan. Tosin tein kuutisen vuotta ihan ilmaista työtä.

Kylmää kyytiä: Otin mopon esille. Viime kerralla se ei käynnistynyt ja se on seissyt talven. Peltitallissa on kondensoituvaa kosteutta ja ajokissakin oli hometta. Mikään viisari ei värähtänyt, mutta polkimella käynnistyi yrityksien jälkeen. Piti ajaa Kemiöön, jotta akku latautuisi, mutta ei se ehtinyt latautua, eikä käynnisty vieläkään sähköstartilla. Kylmää oli, ei yhtään nautinnollista. Onneksi olin huomannut pukeutua suht. lämpimästi nahkatakkiin.