Matt Savinar LATOC II osa, Vaihtoehtoenergiat

”Eivätkö korkeat öljyhinnat sitten motivoi meitä etsimään vaihtoehtoja?”

Tiettyyn määrään asti, kyllä. Ongelma on kaksinainen:

Ensiksikin, kuten tällä sivulla tullaan syvällisesti selittämään, meillä ei ole heti-valmiita vaihtoehtoja, joissa on sekä öljyn energiateho, kuljetettavuus että korkea, rahallinen tuotto investointeihin nähden (EROEI).

Toiseksi ja ehkä tärkeimmältä kannalta, vaikka meillä olisikin vaihtoehtoja, jotka jakaisivat öljyn luonteenpiirteet, emme tule motivoiduiksi investoimaan niihin massiivisesti ennen kuin se on liian myöhäistä. Tätä asiaa kuvatakseni: Lokakuussa 2007 tynnyri öljyä maksaa noin 75$. Sen energian tuottaminen, mikä sisältyy tähän tynnyrilliseen öljyä, maksaisi 100-250 $ *, jos se otettaisiin vaihtoehtoisista energian lähteistä. Täten markkinat eivät tule antamaan merkkiä energiayhtiöille ryhtyä tehokkaasti etsimään vaihtoehtoisen energian lähteitä ennenkuin öljyn hinta saavuttaa 100-250$:n merkin ja pysyy siinä usean vuoden ajan.

*Tähän ei ole edes laskettu sitä rahan määrää, joka tarvittaisiin etsimään ja jalostamaan raaka-aineita, jotka ovat välttämättömiä laajan skaalan, maailman 50 triljoonan $:n talouden muuntamiselle tai uudelleen sovittamiselle toimimaan näillä vaihtoehdoilla.

Sitten kun lopulta alamme tosissamme hakea näitä vaihtoehtoja, tulee olemaan 25-50 vuoden aikajakso sen välillä että todella tehokkaasti aletaan tutkia näitä vaihtoehtoja ja niiden laajaan skaalaan teollista toteuttamista. Kuitenkin, voidaksemme rahoittaa vaihtoehtoisten energioiden voimaperäistä sovellutusta, tarvitsemme suunnattomasti pääomaa – ja lisäksi halpaa energiaa ja raaka-aineita – joita meillä ei tule olemaan ennen kuin öljyn hinnat ovat pysyvästi asettuneet 200-300$:n tienoille. Lähde

Kun tarvitsemme 25-50 vuotta sovittaaksemme taloutemme toimimaan vaihtoehtoisilla energian lähteillä, aikaa tulee olemaan vain 12-18 kuukautta sen jälkeen kun öljyntuotanto saavuttaa huippunsa. Lyhyen ajan sisällä siitä kun tuotanto on huipussaan, tulee olemaan mahdotonta pitää tarjonnan putoamista vain siirtymisestä (vaihtoehtoihin) johtuvana ohimenevänä tapauksena. Heti kun tämä tapahtuu, Wall Streetin kauppiaat nopeasti kohottavat hinnat 200$:n tasalle tai ylikin, kun he huomaavat, että maailma on nyt astunut pysyvään öljyn niukkuuden aikakauteen.

Kun öljy on 200$:ssa tynnyri tai yli, bensiini maksaa 10$ gallona, jos sitä ollenkaan on saatavilla. Tämä tulee nopeasti murtamaan kuorma-autovalmistajat ja kuljetusverkostot, jotka kaikki on rakennettu ja rahoitettu sille oletukselle, että polttoaineen hinnat pysyvät alhaisina. Maahantuonti ja ruoan-, lääkkeiden- ja kulutustavaroiden jakelu pysähtyy kirskahtaen, kun rahtiliikenne kumipyörillä ja laivayhtiöt menevät konkurssiin.

Tämän vaikutukset tulevat olemaan pelottavat. Kuten Jan Lundberg, Lundberg Surveyn (öljyteollisuuden raamattu) perustaja äskettäin huomautti:

”Mitä todennäköisesti tulee tapahtumaan taloudessa?”


USA:n talous on erityisen haavoittuvainen tulevaan öljyshokkiin nähden, koska kulutamme suuremman osuuden maailman öljystä kuin mikään tahansa muu maa. Tässä maassa viimeisen 100 vuoden aikana koettu verraton varallisuus oli rakennettu kokonaan halvan öljyn varaan. Öljy löydettiin vuonna 1859, mutta siitä ei tullut todella tärkeätä ennen kuin Henry Ford alkoi massatuottaa autoja, varhain 1900 –luvulla. Autojen massatuotannosta tuli USA:n talouden kulmakivi, ja se salli ihmisten muuttaa pois kaupungeista esikaupunkeihin.

Esikaupunkien laajentuminen tahditti 20. vuosisadan kiinteistö- ja talonrakennusbuumia, mikä vuorostaan nosti USA:n teräs-, kupari-, rakennus-, ym- teollisuuden nousuun. Tästä ponnahtanut finanssijärjestelmä mahdollisti nämä nousukaudet ja tuli samalla niistä riippuvaiseksi.

Nämä trendit ovat yhä USA:n talouden käyttövoimaa kuluvana 21. vuosisatana:

Fakta #1. Amerikan Autonvalmistajien Liiton mukaan yksi jokaisesta seitsemästä työpaikasta USA:ssa riippuu autonvalmistuksesta. Lähde

Fakta #2. Merril Lynchin, syyskuulta 2005 peräisin olevan raportin mukaan, puolet uusista työpaikoista, joita USA:ssa on luotu 2001:n jälkeen ovat riippuvaisia (esikaupunki) talojen rakennuksesta.

Useimmat auto- ja omakotitalolainat tässä maassa tehdään sellaisilla korko-lainoilla, jotka paitsi hyperinflaation vallitessa voidaan kokonaisuutena katsoen maksaa takaisin vain sillä edellytyksellä, että talous kasvaa. USA:n talous, ainakin nykymuodossa, voi kasvaa vain, jos ihmisillä on varaa autoilla enemmän. Kuten tutkija Stuart Stanford on näyttänyt sarjassa tilastoja, jotka on alun perin julkaistu The Oil Drun –julkaisussa, ja jotka osoittavat vahvaa kausaalista (ellei käytännössä suoraa) riippuvuutta ajettujen mailien ja taloudellisen kasvun välillä:

800 miljoonaa öljyn voimalla pitkin maailman teitä kulkevaa autoa;

Miljoonat öljyn avulla ristiin rastiin maailman taivailla lentävät lentokoneet;

Miljoonat öljyn voimin maailman merillä risteilevät vesikulkuneuvot.



”No entäpä etanoli?”


Etanoli, metanoli jne. ovat hienoja mutta vain pieninä annoksina. Kuten kaikki muut biopolttoaineet sekin on saatu aikaan suurin fossilisen energian panostuksin (suojeluaineet ja lannoitteet) ja ne kärsivät hirvittävän alhaisesta, joskus negatiivisesta EROEI –energiataseesta. Etanolin tuotanto esim. vaatii kuusi yksikköä energiaa tuottamaan yhden. Lähde
Tämä tarkoittaa sitä, että se kuluttaa paljon enemmän energiaa kuin tuottaa ja siten tulee palvelemaan vain energiapulan kattamisessa.

Lisäksi tulee kysymys siitä, missä kasvattaa etanolin raaka-ainetta samalla kun maanviljelyskelpoinen maa, jossa kasvattaa ruokaa, saatikka sitten polttoainetta, on nopeasti katoamassa. Tämä ei ole mikään pieni ongelma, kun ne alat, mitä pienenkin energiamäärän kasvattamiseen kuluu ovat aika ällistyttävän suuria. Kuten journalisti Lee Dye osoittaa heinäkuussa 2004 julkaistussa artikkelissa ” Vanhat politiikat tekevät muutoksen ulkomaisesta öljystä vaikeaksi toteuttaa”:

…maissiriippuvaisuus tulevassa energiantuotannossamme autioittaisi maan ruoantuotannon. Vie 11 eekkeriä kasvattaa tarpeeksi maissia yhden auton etanolilla kuljettamiseksi 10000 mailia, noin vuoden ajon verran, Pimentel sanoo. Se on sama ala maata, mikä tarvitaan ruokkimaan seitsemän henkeä samana aikana. Ja jos olemme päättäneet käyttää kaikkia autojamme etanolilla, tarvitsisimme peittää 97 prosentia viljelyalasta maissilla, hän lisää. Lähde

Fortune –lehden artikkelin ”Etanoli jättäisi maailman nälkäiseksi”, mukaan:

Se myytti, että maissista olisi yleislääke kaikkiin energiahuoliimme on johtamassa meidät mahdollisesti vaaralliseen maailmanlaajuiseen taisteluun ruoasta. Samalla kun maissipohjainen etanoli – vaihtoehtoisen energian tuotannon viimeinen hullutus – lupaa syyllistämättömän tavan pitää polttoainetankkimme täynnä, todellisuus on se, että maataloutemme resurssien ylikäytöllä voisi olla vieläkin jyrkempiä seurauksia kuin, sanokaamme joutua hylkäämään kaupunkimaasturimme. Se voisi jättää suuren osan maailmasta nälkäiseksi. Yksi tankillinen (etanolia) voisi ruokkia yhden ihmisen vuoden ajan. Lähde

Lopuksi, geologi Byron King selittää kuinka pientä maan etanolin tuotanto on, kun sitä verrataan kolossaaliseen öljyn kulutukseen:

…USA:n ennustettu vuosittainen 11 miljardin gallonan etanolin tuotanto on luvuiksi käännettynä noin 262 miljoonaa tynnyriä saman tyypin polttoainetta jaettuna vuoden mittaan tuotetuksi. Enkä ole edes sovittanut etanolin energiaintensiteettiä, mikä on paljon alhaisempi, vain 59,5 % öljytynnyrin vastaavasta energia-arvosta… Mikä aluksi tuntuu vaikuttavalta määrältä energian tuotantoa (11 miljardia gallonaa/vuosi) on itse asiassa aika vähän. Itse asiassa se on melkein kuin ”pyöristysvirhe” maan päivittäisessä, 21 miljoonan öljytynnyrin kulutuksessa. Lähde

Lisäinformaatiota, katso


Etanolia selluloosasta

Etanoli ei ole ratkaisu

Etanolipetos: Amerikan suurin poliittinen petkutus

Höynähtäminen etanoliin tulee tuottamaan suuren ruokakriisin

Suurten mittojen etanolin tuotanto voisi luoda ruokakriisin


Entäpä sitten biodieseli?

Jos haluaisimme korvata edes pienen osan öljytarjontaa maatiloilla kasvatetulla biopolttoaineilla, meidän tarvitsisi muuttaa suurin osa Afrikkaa jättimäiseksi biopolttoaine-farmiksi, mitä ajatusta nyt joissakin piireissä hellitään. Ilmeisestikään monet afrikkalaiset – jotka jo näkevät nälkää - eivät pitäisi sitä kovinkaan ystävällismielisenä, jos haluaisimme pakkolunastaa polttoaineemme kasvatukseen maan, jota he käyttävät ruoan kasvattamiseen. Kuten journalisti George Monbiot huomauttaa, sellainen pyrkimys olisi humanitaarinen konkurssi.

Jotkut ihmiset tutkivat vaihtoehtoa soijapavuille sellaisesta kuin biodieseliä tuottavat leväkasvustot. Kuten on laita jokaisen muunkin hankkeen kanssa, joka lupaa "korvata kaikki öljypolttoaineet”, tämä projektin on vielä tuotettava ensimmäinen pisara kaupallisesti saatavaa polttoainetta. Tämä ei ole estänyt monia sen äänekkäimpiä kannattajia väittämästä, että levästä kasvatettu biodieseli tulee ratkaisemaan energiaongelmamme. Sama pätee muihin, yhtä kunnianhimoisiin suunnitelmiin, kuten käyttää uudelleen maatilajätettä, ruokohelpeä jne. Nämä suunnitelmat näyttävät suurilta paperilla tai laboratoriossa. Jotkut niistä voivat päätyä tuottamaan pieniä määriä kaupallisesti saatavaa energiaa jonakin vielä tietymättömänä ajankohtana tulevaisuudessa. Kuitenkin, kolossaalisen öljynkysyntämme ja ennen öljyhuippua käytettävissä olevan ajan kontekstissa, näiden projektien ei voida odottaa olevan kuin ”pisara meressä”.

Katso myös, Levästä saatava biodieseli ei ole käytettävissä ennen kuin öljy maksaa 800$/ tynnyri

Traagisesti, monet hyvää tarkoittavat ihmiset, jotka koettavat kehittää ratkaisuja, eivät edes ymmärrä tätä. Kuten tri Ted Trainer selittää äskeisessä artikkelissa termodynamiikan asettamista rajoituksista biomassasta tehtäville polttoaineille:

Juuri tämän takia en usko kuluttaja-kapitalistisen yhteiskunnan voivan pelastaa itseään. Ei edes sen ”intellektuaaliset” luokat tai vihreät johtajat näytä mitään merkkiä siitä, että tällä yhteiskunnalla on älyä tai tahtoa edes pohtia kunnolla tätä perustilannetta, missä olemme. Kuten yllä olevat numerot tekevät selväksi, tilannetta ei voi ratkaista ilman valtavaa supistusta tämän hetkisen tuotannon ja kulutuksen määrässä.

Tämänhetkinen hullutus, mikä ympäröi biodieseliä on hyvä esimerkki siitä, mitä tri Trainer puhuu. Kun ihmisille jotka ovat muuntaneet henkilökohtaiset ajoneuvonsa käymään kasvisöljyllä pitäisi varmastikin antaa kunniaa jaloista yrityksistä alentaa öljyriippuvuuttamme, pitkän ajan kestävyys heidän pyrkimyksissään on parhaimmillakaan kyseenalaista. Kun ruoantuotanto-koneistomme kerran romahtaa, Öljyhupusta johtuen, kasvisöljystä tulee luultavasti liian arvokas/kallis hyödyke, kenenkään muun kuin super-rikkaan poltettavaksi kuljetuspolttoaineena. Kuten James Kunstler osoittaa huhtikuussa 2005 merkinnässä, blogissaan ”Cluster Fuck Nation” monet biodieseli-entusiastit ovat vaarallisesti ilman tietoa tästä todellisuudesta:

Käydessäni Vermontissa viime viikolla törmäsin porukkaan biodieselin harrastajia. He olivat vakavia, eteenpäin katsovia kavereita, jotka haluaisivat auttaa maataan. Mutta heidän odotuksensa vakuttivat minusta aika järjettömiltä ja tavallaan tyypilliseltä, väärältä ajattelulta, jota näinä päivinä on kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

Esimerkiksi kysyin, onko heidän mieleensä juolahtanut, että biodieselin kasvatuksen pitäisi kilpailla siitä samasta maanviljelysmaasta, mitä tarvittaisiin muuten kasvattamaan rehusatoja työeläimiä varten. Ei, ei ollut tehnyt. (Ja se näytti olevan kaukana heidän ajatusmaailmastaan.) Heidän odotuksensa näyttivät olevan se, että tulevaisuus sujuisi suurin piirtein kuin nykyisyys, että biodieseli oli vain yksi uusi nokkela, innovatiivinen, korkean teknologian moduli, jonka voimme ”pudottaa” olemassaolevaan systeemiimme aikaisemman, tavallisen öljyn muodostaman modulin tilalle.

Kunstler jatkaa selittämällä, että kun politiikat tai elämisen/työssäkäynnin järjestelyt on asetettu tuollaisiin tutkimattomiin odotuksiin nähden, tulos on tavallisesti jopa vaarallinen, syvempi riippuvuus halvasta energiasta ja ”helposta moottoreiden käytöstä”.

Biodieselin puolesta puhujat käyvät suorastaan ilkeiksi, kun joku osoittaa, että mitään yllä kuvailtua rajoitusta olisi heidän rakkaan polttoaineensa käytössä. Esimerkiksi joulukuussa 2005 jukaistussa artikkelissa ” Maailman tuhoisin viljelyskasvi ei ole ratkaisu energia-kriisiin”, tunnettu journalisti George Monbiot muisteli kokemuksiaan yritettyään osoittaa biodieselin rajoituksia:

Viimeisimmällä kerralla, kun yritin keskittää huomiota kasvisöljystä dieselöljyn valmistamiseen, sain niin paljon vihaa osakseni, että sellaista ei tapahtunut edes kun otin kantaa Irakin sotaan. Biodieselin lähetyssaarnaajat ovat yhtä hurjia kieltämisessä kuin Exxon Mobilin johtajat.

Jos sellaiset biopolttoaineet kuten biodieseli ja ja etanoli ovat noin huonoja öljyn korvikkeita, miksi sitten kuulet niistä niin paljon? Vastaus tulee ilmeiseksi, kun seuraat rahan reittiä: suuri enemmistö tässä maassa tuotetuista biopolttoaineista (kuten edellä on mainittu) ovat jättikokoisten agribusiness-konglomeraattien kuten Archer Daniels Midlandsin tuottamia. Tutkiva reportteri Mike Ruppert selvittää:

Archer Daniels Midland nauraa koko matkan matkalla pankkiin. Suhteella tuotoksen (hinnan) ja panoksen (sijoituksen) (P/E), suhteella 17:1, jokainen poliitikkojen ja investointineuvojien heidän kirstuunsa heittämä dollari poikii 17$:ia nousevina osakearvoina, jotka ADM tyytyväisenä tulee myymään ennen kuin markkinat sortuvat Öljyhuippuun. Ja se tuli sinun taskuistasi, huolimatta siitä investoitko tai et.

Katso myös:

Kun maailma kääntyy biopolttoaineitten puoleen, taistelu ruoasta alkaa.

” No jospa tehdään synteettistä öljyä hiilestä?”

Hiiltä voidaan käyttää synteettisen öljyn tekemiseen prosessissa, joka tunnetaan nimellä kaasuttaminen. Epäonneksi synteettistä öljyä ei tulla voimaan tehdä ollenkaan tarpeellisia määriä pehmentämään tulevaa energia-romahdusta seuraavista syistä:

Hiilivarastot eivät ole niin suuret kuten monet olettavat. Heinäkuussa 2004 American Institute of Physicsin julkaiseman artikkelin mukaan :

Jos kysyntä jäätyy nykyiselle kulutustasolle, öljyreservit tulevat riittämään karkeasti ottaen 250 vuotta. Tämä ennustus laskee samanasteisen hiilen, antrasiitista ruskohiileen, -kulutuksen varaan. Väestön kasvu yksinomaan vähentää laskettua riittävyyttä 100-200 vuoteen. Mitkään uudet hiilen käytöt eivät voi enempää vähentää tarjontaa (varastoja)…Hiilen käyttö, muuntaen sitä muiksi polttoaineiksi, nopeasti vähentäisi USA:n hiilivarastoja lyhyemmäksi ajaksi kuin ihmisikä. Lähde

Jopa 50-75 vuoden öljyvaranto ei ole sitä, miltä se kuulostaa, koska hiilen tuotanto tulee huippuunsa kauan ennen kuin kokonaisvarastot on käytetty. Jos nesteyttäisimme suuria osia hiilivarannosta tuottaaksemme synteettistä öljyä, hiilen tuotanto osuisi huippuunsa jo kahdessa vuosikymmenessä, jos ei aikaisemmin.

"Hiilen putoava ”Energiatuotos –suhdeluku”:

Kuten John Gever selittää kirjassaan, Öljyn tuolla puolen: Uhka ruoan ja polttoaineen tuotannolle tulevina vuosikymmeninä, hiilen tuotanto tulee olemaan energia-luuseri muutamassa vuosikymmenessä:

…hiilen energiasuhde pujahtaa 20:een vuonna 1977, verrattuna kotimaiseen öljyyn. Kun 20:n energiasuhde tarkoittaa, että vain 5 prosenttia hiilen koko energiasta tarvitaan sen voittamiseen (louhiminen ym), nopea huonontuminen sitten vuoden 1967 on hälyyttävää. Jos suhde jatkaa putoamistaan tällä vauhdilla, hiilen energiasuhde tulee liukumaan 0,5:een vuoteen 2040 mennessä.

Toisin sanoen ERP:n ollessa 0,5 niin tulee viemään kaksi kertaa niin paljon energiaa tuottaa hiiltä kuin mitä se itse asiassa sisältää, Siitä ei siten ole käyttöön energian lähteenä.

Suuruusluokan ja ympäristökatastrofin kysymys:

Valtavalla hiilen tuotannon lisäyksellä olisi todella katastrofaaliset seuraukset. Caltechin fysiikan professori Dr David Goodstein selittää:

Käytämme nyt noin kaksi kertaa niin paljon energiaa öljystä kuin hiilestä, niin että jos halutaan kaivaa riittävästi hiiltä korvaamaan puuttuvaa öljyä, pitäisi sitä kaivaa paljon nopeampaan tahtiin, ei vain öljyn korvaamiseksi vaan myös siksi, että konversio-prosessi (muuntaminen) öljyksi on äärimmäisen tehotonta. Pitäisi louhia hiiltä tasoilla, jotka ovat ainakin viisi kertaa nykyistä korkeammat – hiilen louhintateollisuus ehdottoman mielikuvituksellisella tasolla. Lähde

Kirjassaan Out of Gas: The End of the Oil age, (Pensa lopussa: Öljyn ajan loppu) Tri Goodstein kertoo meille, että laajamittainen muutos hiileen tuottaisi niin ankaran globaalin lämpenemisen, että Planeetta Maan elämä lakkaisi olemasta.

Lisäinformaatiota, katso:

Globaali hiilentuotanto huippuunsa 10-15 vuoden sisällä

Hiilentuotannon huippu pikemmin kuin luuletkaan

Tiedemiehet alkavat varoitella hiipuvista hiilen varannoista


” Emmekö voi käyttää vaihtoehtojen yhdistelmää korvaamaan öljyä?”

Ehdottomasti. Huolimatta niiden yksittäisistä puutteista, on yhä mahdollista maailmantalouden toimia vaihtoehtoisten energioiden korin varassa – niin kauan kuin välittömästi saamme tehtyä seuraavan:

Tarve #1. Muutama tusina teknologisia läpimurtoja;

Tarve #2. Mihinkään aikaisempaan verrattavissa olevan asteen poliittinen tahto, rehellisyys ja kaikenpuolinen yhteistyö;

Tarve #3. Suunnaton kansainvälinen yhteistyö;

Tarve #4. Suunnattomat sijoituspääoman määrät;

Tarve #5. Perustavanlaatuiset pankkijärjestelmän muutokset:

Tarve #6. Öljyteollisuus ei saa puuttua väliin eikä yrittää tehdä tyhjäksi;

Tarve #7. Noin 25-50 vuoden yleinen rauhan- ja varakkuuden tila, maailman 45 triljoonan dollarin/vuosi –talous, sisältäen kuljetus- ja tietoliikenneverkostot, valmistusteollisuudet, maatalousjärjestelmät, yliopistot, sairaalat, jne , kaikki toimivat näillä energian lähteillä.

Tarve #8. Rationaalinen ja ei-korruptoitunut, vaaleilla valittu hallinto ja kykenevät virkamiehet, jotka pystyvät hallinnoimaan pitkän siirtymisen.

Jos summaamme kaiken ylläolevan, voisimme kyllä onnistua saamaan irti energiamääriä, joka vastaa 3-5 miljoonaa öljytonnia vuodessa, vaihtoehtoisista energian lähteistä.

Tämä on suunnaton öljymäärä – suurin piirtein yhtä paljon kuin koko maailma käytti 1950-luvulla, mutta ei likikään lähellä tarpeellista pitämään nykyistä mammuttikokoista, epävakaata globaalia talousjärjestelmää käynnissä. Maailma tarvitsee nyt yli 30 miljardia tynnyriä/ 1,2 triljoonaa gallonaa öljyä vuodessa ylläpitääkseen talouskasvua. Tämä tarve tulee vain lisääntymään ajan kuluessa, väestönkasvun tähden, velkojen hoidon ja sellaisten valtioiden kuin Kiina ja Intia, - teollistumisen takia.

Niin että vaikka tarkoituksellisesti optimistinen, 9-kohdan, yllä kuvattu skenaario, toteutuisi kuin ihmeen kaupalla, olemme yhä 70-90%:n, saatavillamme olevan energian supistumisen edessä. 70-90 %:n supistuminen olisi äärimmäisen tuskallista, mutta ei maailman loppu, jos ei, yllä selitetysti, rahatalousjärjestelmä romahtaisi alituisesti lisääntyvän energian tarjonnan loppuessa. Jos kysynnän ja tarjonnan välinen 5 %:n ero riittää lähettämään hinnat ylös 400 %:lla, mitä luulette 70-90 %:n eron tekevän?

Tehdäksemme asian vieläkin huonommaksi, ja vaikka yllä kuvatut esteet oletetaan pois, meillä silti on kysymys ”taloudellisesta kaksinkertaistumisajasta”. Jos talous kasvaa terveellisellä tavalla 3,5 % vuotta kohden, se kaksinkertaistuu joka 20. vuosi. Tätä kasvua täytyy pitää yllä yhtä lailla kaksinkertainen energian tarjonta. Täten, ”kokonaisenergian velkamme” tulee kasaantumaan siihen mennessä, kun olemme voittaneet yhtäkään merkittävää taistelua vaihtoehtoisiin energian lähteisiin siirtymisessä.

” Entäpä sellaiset ällistyttävät, uudet teknologiat kuin lämpö-depolymerisaatio, aurinko nanoteknologia, avaruudessa toimivat aurinko-paneelijärjestelmät ja muut ”energia – ihmeet?”

Lämpö-depolymerisaatio:

Lämpö-depolymerisaatio on kiehtova ratkaisu kaatopaikka-ongelmaamme, mutta koska useimmat raaka-aineet (kuten autonrenkaat ja kalkkunan sisälmykset) tarvitsevat korkealaatuista öljyä, ensi sijassa prosessin toteuttamiseksi, se on enemmänkin ”high-tech- uudelleen käyttöä” kuin ratkaisu pysyvään öljypulaan.

Kun seuraava analogia varmastikin on aika inhottava, sen pitäisi selkeästi kuvittaa sitä, miksi lämpö-depolymerisaatio ei tule tekemään paljoakaan energiaromahduksen pehmentämiseksi:

Jos odotetaan lämpö-depolymerisaation auttavan pitkän ajan energiapulmissamme, se tekee sitä yhtä vähän kuin meidän omat ulosteemme auttaisivat pitkäaikaisessa nälänhädässä. Molemmissa tapauksissa energiapulainen joukko on yksinkertaisesti käyttämässä uudelleen pientä määrää aikaisemmin kuluttamaansa energiaa.

Vähemmän groteskein termein, teknologian selättävät useat perustavanlaatuiset puutteet, jotka tekno-messiasta epätoivoisesti halajavat ovat taipuvaisia työntämään syrjään mielestään:

Ensinnä, on tuotantokustannusten ongelma. Äskeisen Fortune lehdessä julkaistun artikkelin mukaan, tynnyri de-polymerisaatiolla tuotettua öljyä maksaa 80 $, tammikuun 2005 arviohinnan mukaan. Laittaaksemme luvun perspektiiviinsä, pohdi sitä asiaa, että Saudi Arabian maaperästä nostettu öljy maksaa vähemmän kuin 2,50 $/ tynnyri, kun taas Irakin öljy maksaa vain 1,00 $/tynnyri.

Tämä tarkoittaa, että spottiöljyn hintojen ollessa 50$:n tienoilla/ tynnyri, tynnyrin öljyä, lämpö-depolymerisaatio-prosessin avulla tuotettuna tammikuussa 2005, pitäisi myydä 1600-4000 $:ia tynnyriltä tuottaakseen saman tulon, joka on verrattavissa Saudi Arabiassa tai Irakissa tuotettuun öljyyn.

Öljyn hinnat, 1600-4000$ tynnyriltä tarkoittaisivat karkeasti 80-200$ gallonalta bensiiniä.

Jos teknologia olisi se ihmelääke, johon monet ihmiset epätoivoissaan asettavat toivonsa, yhtiö ei todennäköisesti olisi tarvinnut takuuta Energiaministeriöltä pitääkseen päänsä veden pinnan yläpuolella. Eikä myöskään se ei olisi ollut huhtikuussa 2005 Kansas City Starin artikkelin aiheena, sattuvasti nimettynä, ”Innovatiivinen-kalkkunasta-öljyksi –tehdas syö rahaa, sylkee ulos siipikarjan hajua”.

Pilvenkorkeat tuotantokustannukset ja kauheat hajuongelmat sivuun laitettuna, silmäys lämpö-depolymerisaation historiaan näyttää osoittavan, että se ei koskaan nouse enempään kuin pieneen pisaraan jättimäisessä tynnyrissä, joka kuvaa öljyhimoamme. Teknologia kehitettiin kaupalliseen käyttöön vasta vuonna 1996. Ja tässä sitä ollaan, 10 vuotta myöhemmin, ja toiminnassa on vain yksi lämpö-depolymerisaatiota käyttävä tehdas, ja se tuottaa vähemmän kuin 500 tynnyriä öljyä päivässä, huolimatta ennätyskorkeista öljyn hinnoista. Vaikka öljyn tuotanto lämpö-depolymerisaation avulla saataisiin kohotettua 1000 –kertaiseksi ja tuotannon kustannukset lasketuiksi 10:nteen osaan, se tulee tuottamaan vain 500 000 tynnyriä öljyä päivässä. Vaikka se tuottaisi hirvittävän rahamäärän yhtiölle, se ei paljon hetkauttaisi kokonaistilannetta, kun globaalin öljyn tarpeen on ennakoitu nousevan tasolle 120 000 000 tynnyriä päivässä, vuoteen 2020 mennessä.

Jos lämpö-depolymerisaatio kuulosti ”liian hyvältä ollakseen totta”, kun ensi kertaa siitä kuulit, nyt tiedät miksi.

Avaruudessa toimivat Aurinkopaneeli-ryppäät

Yhtä pettymystä aiheuttavaa kuin lämpö-depolymerisaatio on ollut niille, jotka ovat siitä odottaneet tekno-pelastajaa, ainakin se on tuottanut pienen määrän kaupallisesti saatavaa energiaa. Samaa ei voi sanoa avaruudessa toimivista paneeliryväksistä, mitkä NASAn mukaan kärsivät ” suurista teknisistä, säätämiseen ja käsitteellisiin ongelmiin liittyvistä esteistä”, eivätkä tule näkemään päivänvaloa useaan vuosikymmeneen.

Vaikka näistä suurista esteistä jotenkin selvittäisiin viiden vuoden sisällä, sen sijaan että se kestäisi 50 vuotta, on olemassa yhä ei-niinkään-pieniä ongelmia uuden tekniikan sovittamisessa kaikkeen teolliseen sivilisaatioon – mukaan luettuna maatalous, kommunikaatiot, kuljetus, puolustus, terveyden hoito, koulutus, teollisuus, hallinto, talous/ pankit, jne…toimimaan avaruudesta otetulla aurinkoenergialla.

Ja tietenkin, ennen kuin globaalinen teknologia-muutos voi alkaa, meidän on löydettävä energia, raaka-aineet, poliittinen tahto, finanssipääoma, jne jotta sellainen projekti edes alkuunsa. Meidän on myös löydettävä tapa estää Kiinan, miljoonan miehen pysyvä armeija nappaamasta kaikkea raaka-ainetta, joka on tarpeellinen muutoksen tekemiseksi.

Aurinko-nanoteknologia:

Samaan aikaan kun on olemassa lupaavia teknologioita aurinko-nanoteknologian edistämiseksi, niin jopa Tri Richard Smalley, tiedemies näiden teknologioitten eturintamassa, myöntää meidän tarvitsevan sarjan ”ihmeitä” estääksemme teollisen sivilisaation totaalisen romahduksen. Lähde Helmikuussa 2005 Discover Magazinen numerossa, tri Smalley esitti seuraavan ennusteen:

Tulee inflaatiota, kun miljardit ihmiset taistelevat riittämättömistä resursseista. Tulee nälänhätiä. Tulee terrorismia ja sotia.

Hän jatkoi ja sanoi, että vaatii ”presidentillistä johtajuutta” inspiroimaan meitä etsimään teknologioita, jotka voivat lieventää tätä kriisiä.

Toisin sanoen, mahdollisuudet teknologisiin muutoksiin, jotka säästävät tulevasta talousromahduksesta, ovat suurin piirtein samat kuin vielä toisen neitseellisen syntymisen todennäköisyys.

Sinulle tai kenelle tahansa muulle ”tavalliselle” ihmiselle high-tech/ korkean teknologian ratkaisujen odottaminen Öljyhuipun talousvaikutuksista selviämiseksi on samansukuinen kuin henkilölle, joka elää Saharan alapuolisessa Afrikassa ja odottaa korkean teknologian lääketieteellisten hoitojen pelastavan hänen yhteisönsä AIDSin vaikutuksista. Nämä hoidot ovat saatavilla ja hinnaltaan sopivia supervarakkaille ihmisille kuten Magic Johnson, ei tavalliselle Afrikan väelle.

Aivan samoin, monet äskettäisistä teknologisista edistysaskeleista energian tuotannossa ja tehokkuudessa voivat olla saatavilla ja hinnaltaan sopivia vain erityisen varakkaille ihmisille tai elimille kuten Puolustusministeriö, mutta ne eivät tule olemaan saatavilla tai hinnaltaan sopivia lopuille meistä.

” Entäpä erityisen vähän polttoainetta kuluttavat- ja/tai sähköautot?”

Hybridit:

Hybridit tai niin kutsutut ”hyper-autot”, eivätkö ne ole vastaus siksi, että keskimääräisen auton rakentaminen kuluttaa energiaa, joka vastaa arviolta 27-54 tynnyriä (1110-2200 gallonaa) öljyä. Siten ripeä ohjelma, korvata 700 miljoonaa räjähdysmoottori-kulkuneuvoa, jotka juuri nyt ovat tien päällä, supervähän polttoainetta kuluttavilla tai vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivilla kulkuneuvoilla, veisi saman määrän energiaa, mikä vastaisi 18-36 miljardia tynnyriä öljyä, mikä on se määrä öljyä, jonka maailma tällä hetkellä kuluttaa kuudesta kahteentoista kuukaudessa. Siksipä sellainen ohjelma (vaikkakin hyvää tarkoittava) itse asiassa toisi romahduksen päällemme vielä nopeammin.

Katso myös:

Epämukava totuus hybridiautoista

Sähköiset kulkuvälineet:

Sähköiset kulkuvälineet ovat kyvyttömiä korvaamaan enempää kuin pienen murto-osan (5 tai ehkä 10 %) 700 miljoonasta räjähdysmoottorilla toimivasta autosta teillä akkuteknologian.rajoitusten takia. Tri Walter Youngquist selittää:

… gallona bensiiniä painaa n. 8 paunaa ja sillä on sama energia kuin tonnilla konventionaalista lyijyakku-tekniikkaa. Viidellätoista gallonanalla bensiiniä auton tankissa on sama määrä energiaa kuin 15 tonnilla akkuja.
Vaikkakin keksittäisiin paljon paremmin varastoivia akkuja, ne eivät voi kilpailla bensiinin tai diesel-polttoaineen kanssa energiatiheydessä.

Ja varastointiakut tulevat myös melkein käyttökelvottomiksi hyvin kylmässä säässä, niiden varastointi-kapasiteetti on rajallinen ja akut tarvitsee uusia aina muutaman vuoden käytön jälkeen korkein kustannuksin.

Ei ole sellaista akkuryhmää, mikä tehokkaasti voi liikuttaa raskasta maatalouskalustoa pitkiä maileja maatilan pelloilla eikä ainakaan sellaista akkujärjestelmää, joka edes lähimainkaan kykenisi käyttämään Boeing 747:ää 14 tuntia yhteen mittaan 600 mailia tunnissa…

Joitakin lupaavia tutkimuksia uudesta paristoteknologioista, jotka käyttävät litiumia tehdään, mutta jopa eturivin tiedemiehet tällä tutkimussaralla myöntävät, ” Meillä on vielä pitkä matka kuljettavana.”

Katso myös:

Prius –paristot luomassa laajoja ympäristöllisiä ”autiomaita”

Olettaen nämä ongelmat pois niin tavallisen auton rakentaminen kuluttaa 120 000 gallonaa puhdasta vettä. Lähde

Epäonneksi maailma on keskellä vakavaa vesikriisiä, joka vain huonontuu tulevina vuosina. Lähde
Tiedemiehet varoittavat jo meitä valmistautumaan massiivisiin ”vesi –sotiin”.

Niinpä ainoa tapa korvata nykyinen bensiiniä ahmiva kaupunkimaasturi–laivasto polttoaine-tehokkailla hybrideillä tai sähköajoneuvoilla on vallata maailman öljy- sekä puhdasvesivarastot ja sitten viedä nämä resurssit pois miljardeilta ihmisiltä, jotka nyt elävät niiden varassa.

Vaikka olisimme halukkaat ryhtymään sellaiseen yritykseen, ongelma silti ei tule ratkaistuksi ilmiön nimeltä ”Jevonin paradoksi” tähden, jossa energiatehokkuuden eliminoi vastaava lisäys energian kulutuksessa.

USA:n talous on hyvä esimerkki Jevonin paradoksista toiminnassa. Vuodesta 1970 alkaen olemme onnistuneet puolittamaan sen öljyn määrän, mikä tarvitaan yhden dollarin kansantuotteen luomiseksi. Samaan aikaan kuitenkin koko öljyn kulutuksemme on noussut noin 50 prosentilla, kun myös maakasun sekä hiilen kulutuksemme on noussut vielä enemmän. Siten, huolimatta massiivisista energiatehokkuuden lisäyksistä viimeisenä 35 vuotena, olemme riippuvaisempia öljystä kuin koskaan. Tämä trendi tuskin poistuu markkinataloudessa, jossa koko jutun juoni on tehdä niin paljon rahaa (kuluttaa niin paljon energiaa) kuin mahdollista.


”Mitäpä sitten laajamittaisista pyrkimyksistä säästää energiaa tai tulla energiatehokkaammaksi?”

Hämmästyttävästi sellaiset pyrkimykset tulevat itse asiassa pahentamaan tilannetta. Eihän tässä ole mitään järkeä, ellet ymmärrä kuinka moderni pankki- ja rahajärjestelmä toimii. Tätä kuvittaaksemme, otetaanpa Jevonin paradoksi uudelleen tarkasteluun, kuten se yllä on selitetty, ja esimerkkinä seuraava:

Oletetaan, että omistat tietokonekaupan ja että kuukausittainen energialaskusi, esim. joulukuulta 2004 on 1000$. Saat kuulla tulevasta energiapulasta ja päätät tehdä osasi talkoissa säästämällä niin paljon kuin mahdollista. Asennat energiatehokkaat valaisimet, parannat lämpöeristystä ja pyydät työntekijäsi pitämään villapaitoja vähentääksenne firmanne lämpöjärjestelmän käyttöä.

Tehtyänne mämä säästämistoimet onnistutte alentamaan energialaskuanne 50%:lla – 500$:iin kuukaudessa.

Kun nyt todella tarvitsisit taputuksen olkapäälle ja yrityksesi varmastikin muuttuu tuottavammaksi säästöpyrkimyksienne johdosta, et millään muotoa ole auttanut vähentämään kokonaisenergian nälkää. Itse asiassa olet sitä lisännyt.

Tässä kohtaa varmasti voit kysyä itseltäsi, ”Kuinka ihmeessä olen lisännyt energian kokonaiskulutusta, kun juuri leikkasin kulutustani 500$:lla kuukaudessa? Tässä nyt ei ole mitään järkeä…?”

No, ajatelepa mitä aiot tehdä sillä ylimääräisellä 500$:lla/ kuukausi, jonka säästit. Jos olet kuin useimmat ihmiset, aiot tehdä jommankumman kahdesta seuraavasta asiasta:

Vaihtoehto #1. sijoitat uudelleen nuo 500$ yritykseesi. Esimerkiksi voisit käyttää 500$ lisää mainostamiseen. Tämä tulee tuomaan lisää asiakkaita, mikä tulee aiheuttamaan useamman tietokoneen myynnin. Koska, kuten äsken mainittiin, keskimääräinen pöytätietokone kuluttaa 10 kertaa sen painon fossiilisina polttoaineina jo valmistusvaiheessa (Lähde) yksilöllinen toimesi energian säästämiseksi on aiheuttanut lisää energian kulutusta.

Vaihtoehto #2. sijoitat yksinkertaisesti 500$ pankkitilillesi, jossa se kasvaa korkoa. Koska et käytä rahaa ostamaan tai myymään mitään, niin sitten se ei millään voi mahdollistaa lisää energian kulutusta, vai?

Väärin. Jokaista pankin tilillä olevaa dollaria kohden se lainaa ulos kuudesta kahteentoista dollaria. Lähde Näitä lainoja käyttävät sitten pankin asiakkaat kaikenlaiseen tekemiseen, alkaen yrityksen perustamisesta kulkuvälineiden lainojen lyhentämisestä tietokoneitten ostoon.

Siten 500$:n talletuksesi sallii pankin ottolainaamaan 3000 ja 6000$:n välillä – mistä suurin osa käytetään rakentamiseen tai kuljetusvälineisiin, jotka käyttävät fossiilista polttoaine-energiaa.

Tyypillisesti, Jevonin paradoksi on yksi näkökohta tilanteesta, missä ihmisten on vaikeaa päättää. Ehkäpä yksi lisäesimerkki tulee auttamaan sen selvittämisessä:

Ajattele talouttamme jättiläismäisenä öljyllä käyvänä koneena, joka muuttaa raaka-aineita kulutustavaroiksi, mitkä myöhemmin muuttuvat jätteeksi:

Öljyä sisään > Talous Jätteet ulos >

Jos jätät koneen sisäiset tehottomuudet huomiotta, ulkoinen energia yksinkertaisesti uudelleen sijoitetaan öljyn tarjontapuolelle konetta. Kone jatkaa öljyn kuluttamista ja sylkee ulos jätettä mutta nyt vielä nopeammin, ”tehokkaammalla” tahdilla.

Ainoa tapa koneen kuluttaa vähemmän öljyä on, että kuka vain, joka omistaa/käyttää konetta painaa nappia, jossa lukee ”hidasta” . Kuitenkin, koska kaikki olemme riippuvaisia koneesta, töiden, ravinnon, terveyden hoidon, vaihtoehtoenergioiden tukiaisten, jne suhteen, kukaan ei tule pyrkimään vaikuttamaan koneen omistajaan/operaattoriin, jotta tämä painaisi hidasta –nappia ennen kuin on liian myöhäistä.

Lopulta (ennemmin tai myöhemmin) öljyn rajoitustulppa vedetään pois, ja koneen tuotos tulee lisääntymään räjähdysmäisesti juuri ennen kuin se pysähtyy. Tässä kohdassa koneesta riippuvaiset (siis me kaikki) joutuvat tappelemaan mistä tahansa jätöstuotteista, mitä se onnistuu sylkemään ulos.

Selväsanaisesti: säästäminen tulee hyödyttämään sinua yksilönä. Jos esim. säästät 100$/kk –edestä energialaskuissa, voit siirtää tämän rahan hankkimaan taitoja tai resursseja, jotka tulevat hyödyttämään sinua, kun liu´umme alas öljytuotannon alarinnettä. Mutta koska 100$:n säästösi tulee johtamaan yhteiskunnan kokonaisenergian kulutuksen nettolisäykseen, se tulee itse asiassa aiheuttamaan sen että liu´umme alarinnettä nopeammin. (Huom. Levonin paradoksin lisäesimerkkejä muilta aloilta, klikkaa täältä.)

Kenen tahansa, surkeihin markkinauutisiin kyllästyneen, pitäisi puhua Douglas Lloydin, Venture Business (Yritys-bisness) Tutkimus –laitoksen johtajan kanssa, joka hakee riskikapitalismin trendejä. ” Minä odotan sijoitustoiminnan tällä sektorilla pysyvän runsaana”, hän sanoi äskettäin. Lloydin innostunutta mieltä inspiroi rynnistäminen yksityissektorin ja turvallisuusalan yhtiöihin. Hän lisäsi: ” Näen tämän vetovoimaisempana sektorina kuin puhtaan energian”.

Ymmärsitkö tämän? Jos etsit varmaa nakkia uudelta kasvumarkkinalta, myy aurinko-energian osakkeesi ja osta turvallisuusalaa: unohda tuuli, osta asealaa. Tämä huomio – joka tulee johtajalta, johon luottavat sellaiset asiakkaat kuin Goldman Sachs ja Marsh & McLennan – ansaitsee erityishuomiota…

” Mitä sitten vetytaloudesta on sanottavana?”

Vuonna 2003 normaali vety – polttokenno maksoi lähes 1000 000$ Toisin kuin vaihtoehdot, vety-polttokennot ovat osoittaneet vain vähän merkkejä hinnan halpenemisesta. Lähde Epäonneksi vedyllä ja/tai vety-polttokennoilla ei koskaan tule olemaan enemmän voimaa kuin muutamalla autolla seuraavista syistä:

Astronomiset polttokennojen hinnat

Polttokennojen kuljettaman auton itsensä maksaessa 1 000 000$ kappale, 210 miljoonan auton korvaaminen – tai vähemmän kuin ¼ maailman autolaivastosta – polttokennoja käyttävillä autoilla, maksaisi 210 000 000 000 000$.( Se on kaksisataa ja kymmenen triljoonaa dollaria.) Lähde

Sen lisäksi, kuten äskettäinen artikkeli EV Worldissa osoittaa, keskimääräinen polttokenno kestää vain 200 tuntia, Lähde Kaksisataa tuntia tarkoittaa 12 000 mailia, tai keskimääräistä vuoden ajoa 60 mailia tunnissa.

Tämä ei edes ala lähetä sitä, että merkittävä osa miljoonista ja taas miljoonista, öljyllä toimivista lentokoneista, veneistä ja laivoista, kuorma-autoista, vetovaunuista jne korvattaisiin edes merkittävällä osalla polttokennoilla, ja näitä käytettäisiin maailmanlaajuisen rakennussysteemin pystyttämiseen ylläpitämään näitä uusia järjestelmiä.

Platinan saatavuus ja hinta

Yksittäinen vety-polttokenno tarvitsee arviolta 20-50 grammaa platinaa. Lähde Sanotaanpa, että haluamme korvata ¼ maailman öljyllä käyvistä autoista polttokennoilla toimivilla autoilla. Kahdestakymmenestä viiteen kymmeneen grammaa platinaa/ polttokenno x 210 miljoonaa polttokennoa on yhtä kuin 4,2 miljardin ja 10,5 miljardin gramman välillä platinaa, mitä tarvitaan muutokseen. Epäonneksi maailman platinan tuotanto on nykyään vain 240 miljoonaa grammaa vuodessa, mistä useimmat ovat jo korvamerkittyjä tuhansiin korvaamattomiin teollisiin prosesseihin.

Jos vetytalous olisi jotain muuta kuin kuin täydellinen harhautus, sellaiset aiheet voisivat nousta kuin, että 80 % maailman todetuista platinareserveistä sijaitsevat tuossa geopoliittisen stabilisuuden linnakkeessa, Etelä Afrikassa. Lähde

Vaikka taloudellisesti mahdollinen ja soveltuva vaihtoehto platinalle heti löydettäisiin ja sitä louhittaisiin ehdottomasti massiivisia määriä, vedyn kykyä korvata edes pientä osaa öljyn kulutustamme, haittaa usea perustavan laatuinen rajoitus, joista joitakuita kuvataan yksityiskohtaisesti alla. NASA, joka käyttää vetyä avaruussukkuloidensa polttoaineena, voi ehkä kustantaa seuraavat haasteet, mutta on suuri ero laukaista yksittäinen avaruussukkula kuin käyttää globaalitaloutta, jolla on ahnas ja alituiseen kasvava energia-ruokahalu.

Kyvyttömyys varastoida suuria määriä alhaisin kustannuksin:

Vety on pienin ihmisen tuntema elementti. Tämä tekee siitä käytännössä mahdotonta varastoida suuria määrin ja kuljettaa sinne tänne uskomattoman pitkiä matkoja niin alhaisin kustannuksin, mitä vaaditaan globaaliselta, laajalta kuljetusverkostolta. Julkaisemassaan artikkelissa helmikuulta 2005, nimeltä ”Vetytalous: Energia ja taloudellinen musta-aukko”, Alice Friedmann kirjoittaa:

Vety on alkuaineiden Houdini. Niin pian kuin olet saanut sen säiliöön, se haluaa ulos, ja koska se on kevyin kaikista kaasuista, tarvitsee ponnistella kovasti estääkseen sitä karkaamasta. Varastointi-laitteet tarvitsevat monimutkaisen sarjan sulkuja, kuoria ja venttiileitä. Nestemäisen vedyn tankit kulkuvälineissä vuotavat 3-4% päivässä. Lähde

Kun osa vedyn varastoinnin teknologioiden tutkimuksesta näyttää lupaavalta, se on silti yhä koevaiheessa ja vuosikymmeniä (vähintäänkin) tulemisesta valmiiksi teolliseen mittaan. Lähde

Massiiviset Vetytalouden Infrastruktuurin Kustannukset:

Vetytalous vaatisi suunnattoman paljon koko globaalisen kuljetusjärjestelmän ja polttoaineen jakelun verkostojen uudelleen sovittamista. Yhtä autoa kohden miljoonan dollarin, maksaisi 350 000 000 000 000 $ uusia puolet nykyisestä automobiili-laivastostamme (700 miljoonaa autoa maailman laajuisesti) vety-polttokennoin käyviksi autoiksi.

Tähän ei ole laskettu edes merkittävää murto-osaa öljyn voimin toimivista lentokoneista tai veneistä ja laivoista korvattaviksi polttokennoin.

Luvut eivät muutu yhtään kauniimmiksi, jos hyppäämme yli polttokennojen ja käytämme suoraan vetyä. Äskettäisen, Naturessa julkaistun artikkelin nimeltä ”Vetytalous näyttää olevan saavuttamattomissa” mukaan:

Jokaisen Yhdysvalloissa käytössä olevan kulkuneuvon muuntaminen vetykäyttöiseksi vaatisi niin paljon sähköä, että maa tarvitsisi tuuliturbiineja peittämään puolet Kaliforniaa tai 1000 uutta, ylimääräistä ydinvoimalaa. Lähde

Epäonneksi, vaikka onnistuisimme rakentamaan tämän naurettavan korkean määrän tuuliturbiineja tai ydinvoimaloita rekennetuksi, tarvitsisimme yhä rakentaa ne vetyvoimalla toimivat autot, sen lisäksi myös vedyn jakelun verkoston, mikä olisi mielettömän kallista. Vedyn kuljetuksen putkistoverkosto, nykyisen maakaasun verkoston veroinen, maksaisi esim. 200 triljoonaa dollaria. Se on noin viisitoista kertaa USA:n BKT vuonna 2006.

Kuinka sellaiset pääomaintensiiviset toimet tehdään keskellä massiivista energiapulaa, on viaton kysymys.

Vetyenergian ”energia-upotus” –tekijä:

Kuten aikaisemmin mainittiin, aurinko-, tuuli- tai ydinenergiaa voidaan käyttää ”irrottamaan” vetyä vedestä, elektrolyysinä tunnetun prosessin kautta. Elektrolyysi on yksinkertaista, mutta epäonneksi se kuluttaa enemmän energiaa kuin tuottaa. Lähde

Tällä ei ole mitään tekemistä loppukustannusten kanssa. Taaskin, Alice Friedmann selittää:

Fysiikan lait tarkoittavat, että vetytalous tulee aina olemaan energiaa kadottavaa. Vedyn ominaisuudet vaativat sitä, että kulutat enemmän energiaa tekemään seuraavaa kuin saat siitä ulos myöhemmin: voittamaan veden vety-happi sidokset, liikuttamaan painavia autoja, estämään vuodot ja metallin haurastumisen, kuljettamaan vetyä kohteeseen. Ei ole väliä, ovatko kaikki näistä ongelmista ratkaistut tai kuinka paljon rahaa käytetään. Käytät enemmän energiaa luomaan, varastoimaan ja kuljettamaan vetyä, kuin koskaan tulet saamaan siitä ulos.

Vaikka näitä ongelmia ei laskettaisi tai ne oletettaisiin pois, olet silti silmätysten, leuat auki loksauttavien, uusiutuvasti kehitetyn vedyn kustannusten kanssa. 200 triljoonaa dollaria maksavan, vedyn siirtoon tarvittavan, välttämättömän putkistoverkoston rakentamisen lisäksi, tarvitsisimme käyttää 40 triljopnaa dollaria aurinkopaneeleihin. Jos vety tuotettaisiin tuulesta (mikä tavallisesti on tehokkaampaa kuin aurinkosähkö), kustannuksia voitaisiin alentaa huomattavasti, mutta tämä ei tarkoita muuta kuin, että liikutaan niin suurissa luvuissa kuin 40 triljoonaa dollaria.

Siitä kuinka paljon kuluttajana maksaisit uusiutuvista resursseista erotetusta vedystä polttoaineena, Joseph Romm, Vety-hypetys –kirjan kirjoittaja, arvioi että sinun tulee maksaa 10-20$ gallonalta, energiamäärältään samanarvoisesta, olettaen että voit löytää uusiutuvaa vetyä myyvän huoltoaseman. Lähde

Lisää informaatiota, katso:

Vetytalous on harhautusta


”Kysymys ydinenergiasta?”

Ydinenergia tarvitsee uraania, mikä on problemaattista, koska, kuten David Petch selittää artikkelissaan ”Öljyhuippu ja sinä”, kaikkein optimistisimmissakaan skenaarioissa, uraanin tarjonnasta tulee pian pula:

Uraanin tarjonnan asioista välittämättä, ydinenergia (eikä myöskään aurinko ja tuuli) ole taloudellisesti toteuttavissa oleva kuljetuspolttoaine. Yksinkertaisesti ilmaistuna, et voi laittaa ydinreaktoria auton takasäilöön.

Vaikka nämä ongelmat oletettaisiin pois, laajamittainen muutos ydinvoimaan ei yhäkään pysty ratkaisemaan ongelmiamme, mikä johtuu ydinvoimaloiden rakentamiseen liittyvästä hinta- ja aikakehyksestä. Tarvittaisiin 10 000, suurimpia ydinvoimaloita, tuottamaan saman energiamäärän kuin saadaan fossiilipolttoaineista. Lähde Hinnalla 3-5 miljardia $:ia yhtä laitosta kohden, puhutaan todella suurista rahoista – erityisesti koska 3-5 miljardia ei edes sisällä vanhojen reaktoreiden purkamista, ydinvoimalla valmistetun sähkön muuntamista autoille, veneille ja laivoille, kuorma-autoille, lentokoneille -sopivaksi polttoaineeksi eikä ei-niin-pientä ongelmaa käsitellä ydinjätettä.

Ydinjätteestä puheen ollen, se on kysymys johon kukaan ei ole vielä kunnolla vastannut. Tässä on kyseessä erityisesti sellaiset maat kuin Kiina ja Venäjä, missä turvallisuusprotokollia ei todennäköisesti tiukasti noudateta, jos ympäröivä talous on keskellä epätoivoista energian puutetta. Siitä voi myös olla kyse USA:n kohdalla, koska James Kunstler osoittaa äskeisessä kirjassaan, Pitkä toteutuminen:
…reaktorit voivat olla organisatoristen keinojen ulottumattomissa sellaisessa yhteiskunnassa, johon olemme tulevaisuudessa matkalla. Siinä voi olla pääasiassa heikompi, keskusvalta, vähemmän poliittista voimaa ja vähemmän rahallisia resursseja…(halvan) öljyn poissaollessa emme voi pitää itsestään selvänä monimutkaista yhteiskuntarakennetta, jota tarvitaan hallinnoimaan ydinenergiaa turvallisesti. Lähde

Olettaen että löydämme vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin, mitä tulee ydinvoiman hintaan ja turvallisuuteen, meillä silti on kaikkein polttavin kysymys edessämme:
Mistä saamme sen massiivisen määrän öljyä ja rahaa, joka on välttämätön satojen ellei tuhansien reaktoreiden rakentamiseksi, erityisesti kun kestää 10 tai risat vuotta rakentaa, emmekä tule motivoituneiksi niitä rakentamaan ennen kuin öljyn varannot ovat saavuttaneet pysyvän niukkuuden tilan?

Muista, että kun kerran olemme saaneet reaktorit rakennetuiksi, meillä silti on, ei-niinkään-halpa tehtävä sovittaa uudelleen merkittävä osaa seuraavista seikoista toimimaan atomiytimistä otetulla sähkövoimalla. Tiedemiehet ovat jossakin määrin edistyneet mitä tulee fuusioenergiaan, mutta tie menestyksestä laboratoriokokeissa, käyttöön teollisessa skaalassa öljyn korvaamiseksi, on äärimmäisen pitkä, mikä suotuisimmissakin oloissa vie vuosikymmeniä taivaltaa.
Meriveden uraani ei koskaan tule tuottamaan nettoenergiaa (PDF)

Lisäinformaatiota, katso:

10 000 hyötyreaktoria tarvitaan


”Entäpä vihreät vaihtoehdot kuten aurinko, tuuli, aallot ja maalämpö?”

Harvat ihmiset tajuavat, kuinka paljon energiaa on keskittynyt pieneenkin määrään öljyä tai kaasua. Tynnyri öljyä sisältää saman verran energiaa kuin melkein 25 000 tuntia ihmistyötä. Lähde Yksi gallona bensiiniä sisältää 200-500 ihmistyötuntia. Lähde

Useimmat ihmiset ällistyvät tämän havaitessaan, myös sen jälkeen kun he ovat ensin pohtineet lukujen tarkkuutta, mutta siinä on järkeä, kun ajattelet näin: Vie yhden gallonan (3$) bensiiniä, kuljettaa kolmen tonnin kaupunkimaasturia 10 mailia 10 minuutissa, 60 mailin tuntivauhdilla. Kauanko vie sinulta työntää kolmen tonnin maasturia 10 mailia?

Ihmisillä on taipumus suuresti aliarvioida öljyn ja bensiinin energiatiheyttä ja samoin yliarvioida uusiutuvien energioiden energiatiheyttä (ja myös soveltuvuutta). Jotkut esimerkit ehkä auttavat kuvittamaan tätä näkökohtaa:

Esimerkki #1: Tuuli verrattuna maakaasuun

Tarvittaisiin jokainen yksittäinen Kalifornian 13 000 tuuliturbiinista toimimaan 100%:n kapasiteetilla (tavallisesti ne toimivat n.30 %:n teholla) samaan aikaan kehittämässä yhtä paljon sähköä kuin yksittäinen 555-megawatin maakaasulla toimiva voimalaitos tuottaa. Lähde

Esimerkki #2: Tuuli verrattuna hiileen

Vuoden 2004 tilanne, kun Yhdysvalloilla oli 6361 megawattia asennettuna tuulienergiana. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jokainen tuuliturbiini USA:ssa hyrräisi täydellä teholla, kaikki samaan aikaan, niiden yhteenlaskettu sähköntuotanto olisi sama kuin kuuden hiilivoimalaitoksen. Koska, kuten yllä mainittiin, tuuliturbiinit tyypillisesti operoivat n. 30 %:n teholla, Yhdysvaltain kaikkien tuulivoimaloiden yhteenlaskettu tuotos on itse asiassa yhtä kuin vähemmän kuin kahden hiilivoimalaitoksen. Lähde

Aurinkoenergian luvut ovat vieläkin köyhempiä. Esimerkiksi, vuoden 2004 kirjansa ”Öljyn loppu: Petollisen uuden maailman partaalla”, sivulla 191, kirjailija Paul Roberts kirjoittaa:
…jos lasket yhteen kaikki maailman nyt toiminnassa olevien aurinkovalo-kennojen tuotot – noin 2000 megawattia – se tuskin riittää kilpailemaan kahden hiilivoimalaitoksen voimantuoton kanssa. Robertsin laskelma olettaa aurinkosähkö-kennojen toimivan 100 %.lla maksimikapasiteetistaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien maailman aurinkokennojen yhteisen tuoton olevan yhtä kuin 40%.ia yhden hiilivoimalaitoksen tuotosta. Lähde

Päivitys, Tammikuussa 2008: Vuoden loppuun mennessä oli 5000 megawattia pv -aurinkokennoja asennettuna maailmassa. Toimiessaan keskimääräisellä 30 %:n teholla, kaikkien pv -kennojen maailmassa yhteinen tuotos on nyt sama kuin yhden hiilivoimalaitoksen tuotos.

Esimerkki #4: Aurinko ja tuuli verrattuna öljyyn

Jotta saataisiin aikaan 10 %:n vähennys USA:n öljyn kulutuksessa, aurinko- ja tuulienergia -järjestelmien asennuksien pitäisi kasvaa 2200 %:lla. Lähde

Esimerkki #5: Aurinkovoima verrattuna bensiiniin

Yksittäisen bensiiniaseman yhtenä päivänä jakaman energian määrä on saman suuruinen siihen energiamäärään, joka tuotettaisiin neljällä Manhattanin kokoisella yksiköllä aurinkovoimalaitoksia. (USA:ssa yksinään on 170 000 huoltoasemaa) Lähde

Esimerkki # 6: Teollisuudella ei ole paljon noudettavaa aurinkovoimasta

Veisi liki 220 000 neliökilometriä aurinkopaneeleita käyttämään maailmantaloutta aurinkovoimalla. Tämä voi kuulostaa mahdolliselta tehdä, kunnes huomaat, että koko maailman nykyinen yhteenlaskettu aurinkopaneelien peittämä ala on 10 neliökilometriä. Lähde

Esimerkki #7: Aurinkopaneeleilla vain vähäinen osa asumisenergiassa:

Äskettäisen MSNBC:n artikkelin ” Aurinkovoimakaupunki tarjoaa 20 vuoden oppitunnin”:

Teollisuuden arvion mukaan lähes 20 000 aurinkoenergia-yksikköä ja 100 000 aurinkokeräintä on rakennettu Yhdysvaltoihin, pienenpieni luku verrattuna maan 70 miljoonaan omakotitaloon. Lähde
Tämä tarkoittaa sitä että vaikka Amerikan aurinkoenergiaa käyttäviä talouksia lisättäisiin 100-kertaisesti, vähemmän kuin kaksi miljoonaa Amerikan taloutta tulee olemaan varustettu aurinkoenergia-järjestelmillä. Oletetaan että pystymme tällä luvulla kasvattamaan aurinkoenergiaa käyttävien kotitalousten määrää, kaksi kysymystä silti jää:

#1. Mitä muut 68 miljoonaa taloutta tekevät? Entä koko maailman miljoonat yhtiöt, kansat ja teollisuuslaitokset, joista teollistunut maailma on riippuvainen?

#2. Koska öljy, ei sähkö, on pääasiallinen kuljetuspolttoaine ( perustana yli 95 %:lle kaikesta kuljetuspolttoaineesta), mikä pitää globaalin autojen, lentokoneiden ja veneiden/laivojen verkoston käynnissä?

Esimerkki #8: Sähköiset autonakut verrattuna bensiinimoottoreihin

Tri Walter Youngqvist selittää:

…gallonalla bensiiniä, joka painaa 8 paunaa, on sama energia kuin tonnilla tavanomaista lyijy-happo akkuja.
Viidellätoista gallonalla bensiiniä auton tankissa on sama energia kuin 15 tonnilla akkuja. Lähde

Esimerkki #9: Energian katkeamattomuus, akkuteknologian puutteet

Toisin kuin öljypumput, jotka voivat pumpata kaiken päivää ja yötä useimmissa sääoloissa tai hiilivoimalla/ luonnonkaasulla toimivat voimalaitokset, jotka myös voivat operoida 24/7, tuuliturbiinit ja aurinkokennot tuottavat energiaa vain tiettyinä aikoina tai tietyissä oloissa.
Tämä ei ehkä ole niin iso asia, jos haluat vain virtaa tarvittaviin talouskoneisiin tai pienessä määrin, desentralisoituun talouteen. Jos kuitenkin haluat voimaa teolliseen talouteen, joka nojautuu lentokenttiin, valtaviin pilvenpiirtäjiin, 24/7 käytettävään polttoaineeseen jne., katkeileva energian lähde ei riitä.

Kun lupaavaa työtä vastata tuuli- ja aurinkoenergian katkeilevuuden ongelmaan on tehty, suurin osa tästä on yhä kehitysvaiheessa eikä tule olemaan valmis tai energia-tehokasta laajassa mitassa, useaan vuosikymmeneen aikaisintaan. Lähde

Esimerkki #10: Uusiutuvan energian laajentuminen tarkoittaa enemmän, ei vähemmän, riippuvuutta hiilestä ja luonnonkaasusta ”säätövoimana”

Ilman hinta-tehokasta ja kooltaan soveltuvaa varastointi (akku)-teknologiaa joka tuottaa virtaa, kun tuuli ei puhalla tai aurinko ei paista, suuren mitan aurinko/tuuli –puistoja täytyy varmistaa öljypumpuilla tai luonnon kaasulla/hiilellä toimivilla laitoksilla. Tästä syystä, uusiutuvat energiat, kuten tuulivoima, tarvitsevat itse asiassa enemmän fossiilipolttoaineiden käyttöä. Journalisti Michael Kane selittää:
Eurooppa on valovuoden edellä Amerikkaa tuulienergiassa, ja Saksa johtaa maailmaa. Saksan luvut maalaavat synkän kuvan tuulen kapasiteetista. E.ON Netz – yksi maailman laajimmista yksityisistä energian tuottajista – omistaa 40% Saksan tuulienergian kapasiteetista. Siellä julkaistiin raportti nimeltä ”TUULIRAPORTTI 2004” joka kertoi, että tuulienergia tarvitsee tavallisen energian ”varjoasemia” säätöreserveiksi siinä tapauksessa, että tuuliennuste on huono. Raportissa sanotaan, että reservi-kapasiteetin tulee olla 60-80 % koko tuulivoimakapasiteetista. Siispä yhtä paljon kuin tuulesta tulee verkkoon virtaa, niin enemmän tarvitaan hiilivety -kapasiteettia reservissä, mikä näyttää edelleen sen, kuinka uudistuvaa energiaa käytetään korvaamaan yli-kulutusta. Lähde

Tässä on todellinen potku: niiden erinomaisesta koosta johtuen, näitä varjo asemia ei voida kääntää päälle ja sulkea päältä miten vain haluaa. Jotta ne ovat valmiit tuottamaan sähköä, kun tuuli ei puhalla tai aurinko ei paista, niitä täytyy koko ajan ruokkia luonnonkaasulla tai hiilellä.

Toisin sanoin, niin vähän ilmeiseltä kuin se kuulostaakin aluksi, uusiutuvien energioiden asentaminen teolliseen tai kunnalliseen käyttöön ei tarkoita sitä, että konventionaaliset voimalähteet voitaisiin sulkea tai kääntää päältä. Jos jotakin, niin lisää hiilellä tai luonnonkaasulla toimivia laitoksia on tuotava käyttöön, jotta estettäisiin katkosten tapahtuminen silloin, kun tuuli ei puhalla tai aurinko paista.

Soveltumattomuus kuljetuspolttoaineiksi:

Arviolta 2/3 öljyn tarjonnastamme käytetään kuljetuksiin. Yli 90% kuljetuspolttoaineistamme tulee öljypolttoaineina (bensiini, dieseli, lentokone-bensiini). Siten vaikka emme välittäisi yllä listatuista haasteista, on silti olemassa ongelma siitä, miten käyttää sähköä, joka on tuotettu aurinkokennoissa tai tuuliturbiineissa, ruokkimaan jakeluautojen, valtamerilaivojen, lentokoneiden jne –laivastot.

Epäonneksi, aurinkoa ja tuulta ei voi käyttää teollisen skaalan kuljetuspolttoaineina ellei niitä käytetä erottamaan vetyä vedestä elektrolyysin avulla. Vety, elektrolyysillä tuotettuna on hyvä juttu pienessä mitassa, kylätasolla ja/tai kokeellisissa hankkeissa. Jotta voitaisiin tuottaa voimaa merkittäviä määriä maailmantaloudelle, tarvitsisimme kuitenkin seuraavaa:

Tarve #1: Satoja triljoonia dollareita rakentamaan vedyllä toimivia autoja, kuorma-autoja, vesikulkuneuvoja ja lentokoneita.

Tarve #2: Satoja, jos ei tuhansia öljyllä toimivia tehtaita rakentamaan numero yhden asiat.

Tarve #3: Äärimmäisen kalliin maapallonlaajuisen polttoaineen jakelun- ja koneiden ylläpidon verkoston, jotta saadaan aikaan numero yksi.

Tarve #4: Älyttömän suuria määriä platina-, hopea-, kupari- sekä muita raakaaineita, joista jo nyt on pysyvästi pulaa.

Äärimmäisen alhainen lähtökohta:

Lopuksi, useimmat ihmiset joille tämä on uusi asia, suuresti yliarvioivat sitä energian määrää, joka voidaan realistisesti tuottaa näistä lähteistä lähimmän 5-25 vuoden sisällä. Jos aikaisemmat esimerkit eivät vakuuttaneet sinua siitä, että aurinko ja tuuli ovat kyvyttömiä korvaamaan öljyä ja kaasua enemmän kuin pienessä skaalassa/korviketasolla, mieti seuraavia, helposti todennettavia faktoja:

Vuonna 2003, USA kulutti 98 quaddriljoonaa BTU:ta (lämpöyksikkö) energiaa. Lähde
Mahtava (!) 0,171 guaddriljonaa tuli auringosta ja tuulesta yhteensä. Lähde
Laske vähän (0,171/98) ja näet, että kokonaisuudessaan vähemmän kuin 1/6 %:ia energianälästämme tyydytettiin auringolla ja tuulella yhdistettynä. Siten, vähentäen 2-3 prosenttia nykyisistä energiatarpeistamme auringon ja tuulen avulla merkitsisi että meidän tulisi kaksinkertaistaa auringon ja tuulen energia ja taas kaksinkertaistaa, sitten kaksinkertaistaa taas ja vielä kerran samoin.

Epäonneksi todennäköisyys sille, että voisimme käyttää aurinkoa ja tuulta siihen määrään, että ne antaisivat 2-3 prosenttia kokonaistarjonnasta, ovat samat kuin todennäköisyys sille, että Michael Moore ja Dick Cheney perustaisivat tiimin ja voittaisivat 5K- juoksukisan. Huolimatta näiden teollisuudenalojen suunnattomasta kasvutasosta yhdistettynä lähes ihmeeseen kilowattitunnin hinnan pudotuksessa (95%:n pudotus kahdessa vuosikymmenessä) ja myös lisääntyneeseen yleisön kiinnostukseen vaihtoehtoenergioihin, kokonaisenergian tarjonnan auringosta ja tuulesta ennakoidaan kasvavan vain 10 prosenttia vuodessa. Lähde Koska olemme alkamassa vain 1/6 prosentista energiasta näistä lähteistä, 10 prosentin vuosikasvu ei tule tekemään juuri mitään pehmentääkseen kansallisen taloutemme ydinreaktorin sulamista. Kaksikymmentä viisi vuotta tästä eteenpäin ja saamme olla onnellisia, jos aurinko ja tuuli muodostavat yhden prosentin energian kokonaistarjonnasta. Lähde

Muut vihreät, vaihtoehtoiset energian lähteet kuten aallot ja geoterminen lämpö ovat kykenemättömiä korvaamaan enempää kuin murto-osan öljyn käytöstämme samoista syistä: ne eivät ole läheskään niin energiatiheitä kuin öljy, ja niitä rajoittaa myös maantiede. Aaltovoima on teknisesti käytettävissä vain rannikkoseuduilla, kun vain muutamalla maalla kuten Islannilla on pääsy tarpeelliseen määrään geotermistä voimaa voidakseen korvata öljyn käyttönsä.

Tämä ei millään muotoa ole syy olla investoimatta tai ryhtymättä näihin vaihtoehtoihin. Meidän on yksinkertaisesti oltava realistisia siinä, mitä ne voivat ja eivät voi tehdä. Kun ne varmastikin ovat investointien arvoisia, on yksinkertaisesti epärealistista odottaa, että niistä on voimaksi enemmälle kuin pienelle murto-osalle 45 triljoonan dollarin vuositaloutta (ja kasvavalle globaalille teolliselle taloudelle.

”Mutta eivätkö suuret investointipankit investoi raskaasti uusiutuvaan energiaan?”

Suuret investointipankit ovat tehneet johtopäätöksen, että uusiutuvista energioista ei koskaan tule enempää kuin pieni murto-osa maailman kokonaisenergian profiilia. Ne ovat myös tajunneet, että maailma on tulossa suurten energiasotien aikakauteen. Ne siten epäsuhtaisesti siirtävät rahojaan uusiin aseteknologioihin uusiutuvien sijasta. Journalisti Naomi Klein selittää:

Jokaisen joka on väsynyt ikäviin uutisiin markkinoilta, pitäisi puhua Douglas Lloydin kanssa. Hän on Riskisijoitustutkimus-keskuksen johtaja, joka yrittää löytää riskikapitalismin trendejä. ” Odotan sijoitustoiminnan tällä sektorilla pysyvän runsaana”, hän äskettäin sanoi. Lloydin innostusta inspiroi rahan virtaaminen yksityisiin turvallisuus- ja puolustusyhtiöihin. Hän lisäsi: ”Näen tämän myös kiinnostavampana sektorina, kuin monet, kuin puhtaan energian.”

Ymmärsitkö? Jos etsit varmaa nakkia uusilla kasvumarkkinoilla, myy aurinkosi ja osta turvallisuutta: unohda tuuli, osta aseita.(osakkeita).
Tämä huomio – joka tulee johtajalta, johon luottavat sellaiset asiakkaat kuin Goldman Sachs ja Marsh & McLennan – ansaitsee erityistä huomiota…

Lloydin mukaan, todella suuri raha – huolimatta valtion suomista tuista – on kääntymässä pois puhtaan energian teknologioista ja rahoittaa sen sijaan varusteita ja vehkeitä, jotka lupaavat sinetöidä varakkaiden maiden ja yksilöuden pyrkimyksiä hi-tech/ korkean teknologian linnoituksiin. Esittääksemme asian yksinkertaisesti, riski-kapitalismin maailmassa on ollut käynnissä kisa vihreitten arvojen toisaalta ja aseiden ja varuskuntien välillä toisaalla – ja aseet ja varuskunnat ovat voittamassa. Lähde

Ollaksemme täysin selväsanaisia: investointipankit sijoittavat suuresti uusiin energia-teknologioihin. On vain niin, että ne investoivat 100 tai 1000 kertaa enemmän uusiin aseteknologioihin, joita tullaan käyttämään taistelussa maailman vähenevistä fossiilisen polttoaineen varannoista. Suhde näihin kahteen sektoriin sijoittamisen välillä on avainkohta tässä: kun uusiutuvien energiatoimien globaalimarkkinat ovat kymmenissä miljoonissa, globaalimarkkinat (yhteensä) öljylle ja aseteollisuudelle ovat yli 3 triljoonaa $. Lisäksi, niin nopeasti kuin uusien energioiden markkinat kasvavatkin, uusien aseteknologioiden markkinat kasvavat useita kertoja vielä nopeammin.

Eivätkö investointipankit osaa nähdä, että nämä strategiat saattavat maailman massiivisiin öljy-sotiin ja laajamittaiseen talousromahdukseen?

Useimpia investointipankkien investointistrategioita – mukaan luettuna strategia sijoittaa enemmän uusiin aseteknologioihin kuin uusiin energiateknologioihin – ohjaavat äärimmäisen sofistikoituneet tietokoneohjelmat, jotka tekevät sisältö- ja tarkoituspäätökset sijoittajien puolesta. Joulukuussa 2007 San Francisco Chroniclessa julkaistun artikkelin mukaan, uusimmat Wall Streetin investointi-strategioiden käyttämät supertietokoneiden uusimmat sukupolvet tulevat olemaan ”peta-skaalaa”(10 potenssiin 15 ):
Joskus ensi vuonna, kehittäjät tulevat kirjautumaan seuraavan sukupolven supertietokoneille, koneille joilla on suunnaton prosessointivoiman kasvu…Ensimmäiset ”peta-skaalan” supertietokoneet tulevat pystymään suorittamaan 1000 triljoonaa laskutoimitusta sekunnissa.

” Vaikeus rakentaa koneet on mieltä sekoittavaa”, sanoi Mark Seager, tietokonetekniikan osaston pää Lawrence Livermorella. ” Mutta niillä saatavat tieteelliset tulokset ovat myös mieltä kiehtovia…”

Petaskaalan tietokoneiden odotetaan myös johtavan malleihin Wall Streetiä varten, laskea riskejä ja ennustaa finanssi-instrumenttien kohtaloa…Lähde
Kesäkuun 2007 Bloombergin uutistoimiston artikkeli nimeltään ”Lopullinen rahakone” vahvistaa, että maailman voimakkaimmat sijoituskonsortiumit käyttävät viimeisimpiä supertietokoneiden sukupolvia ohjaamaan niitä sijoitusstrategioissa:
Vuosikymmenien ajan sijoituspankit ja sijoitusrahastot ovat käyttäneet tietokoneita paljastamaan markkinoiden suhteita ja hyödyntämään tätä tietoa. Tänään tietokone-perusteinen kauppa on saavuttanut tasot, joista vuosikymmen sitten ei osattu edes uneksua. Kolmannes kaikesta USA:n osakekaupasta v.2006 ohjautui automaattisista ohjelmista- tai algoritmeista käsin. Vuoteen 2010 mennessä tämä luku tulee saavuttamaan 50 prosentin. Rex Maccey, Wilmington Trust Corp.:n seniori salkunhoitajien johdon pää, sanoo että tietokoneet voivat kaivaa esiin dataa ja nähdä yhteyksiä, joita ihmiset eivät voi. Lähde

Riippumaton journalisti Michael Ruppert antaa syvemmälle menevän selityksen siitä, kuinka nämä mallinnus-ohjelmat toimivat:
…[tämän kaltainen ohjelmisto] yhdistää tietojen louhinnan ja tekoälyn…Tiedon louhinta on tekniikka, jolla pystytään löytämään ja irrottamaan mielekkäitä kuvioita/kaavoja. Ne kätkeytyvät laajoihin, näennäisesti merkityksettömiin tietomääriin. Ohjelmat jotka perustuvat tiedonlouhintaan ovat voimakkaita analyyttisiä välineitä; merkityksellisten kaavojen löytäminen tiedon valtameressä on erittäin hyödyllistä. Mutta kun sellaista työkalua ohjaa korkean kaliberin keinoälyn ydin, sen voima muuttuu pelottavaksi. Tiedonlouhinta –kyky muodostuu keinoäly-ohjelman älykkääksi etsintätyökaluksi, ja järjestelmä alkaa oppia.

Suuria askeleita on tehty toisillensa hedelmällisten matematiikan, tietojenkäsittelytieteen ja neuro-tieteen avuin. Neuraaliverkostojen avulla ohjelmistot ovat tulleet aikaisempaa paljon nokkelammiksi. Nykyään voimme suorittaa laajakaistaisia, toisistaan riippuvia operaatioita samaan aikaan, yhdensuuntaisella prosessoinnilla; nyt se voi oppia virheistä ja käyttää geneettisiä algoritmeja, kehittymään rajallisuuksista välittämättä.

Tämänlainen laskentavoima kannattaa inferenssi-konetta (johtopäätöksiä tekevä), joka voi jalostaa tiedonlouhinnan dataa tuloksiksi, jotka ennustavat heti tulossa olevia ja jonkinasteisesti myös keskipitkän ajan tuloksia. Se piirtää arviota nykytrendeistä syvemmällä kuin määrällisellä tavalla.

Konventionaalinen sähköinen valvonta löytää kaavoja muitten instrumenttien datassa; [tämä ohjelmisto] voi hyödyntää löytämiään toistuvaisuuksia ja tekee päätelmiä tulevista todennäköisyyksistä…Lähde
UK Registerissä 2007 julkaistun artikkelin mukaan, Pentagon ja Kotimaan turvallisuuden virasto nykyään pitävät hallussaan tietokoneohjelmia, pystyviä mallintamaan finanssi-instituutioiden, median, jopa koko väestön (kaikkien 6,6 miljardin) ihan yksilötason päätöksenteko-prosesseja:
…USA:n puolustusministeriö saattaa jo parhaillaan olla luomassa kopiota sinusta vaihtoehtoisessa todellisuudessa nähdäkseen kuinka pitkään voit olla ilman vettä tai kuinka tulet vastaamaan televisioituun propagandaan.

Sentient World Simulation (SWS) –nimellä kutsuttuna ohjelma tekee kopioita finanssi-instituutioista, julkisen palvelun laitoksista, mediasta ja kadunkulmapuodeista. Soveltamalla taloustieteen ja ihmispsykologian teorioita sen kehittäjät uskovat voivansa ennustaa, kuinka yksilöt ja väkijoukot reagoivat erilaisiin stressitekijöihin.

Murra maan vesihuolto. Teetä sotilaskaappaus. SWS kertoo sinulle mitä sitten tapahtuu. Kotimaan turvallisuusvirasto käyttää jo SWS:ää simuloimaan kriisejä Yhdysvaltojen kamaralla. Lähde

Jos hallituksen virastot kuten DHS mallintavat jo finanssi-instituutioita käyttämällä tietokoneohjelmia niin hienostuneita kuin SWS, se saa uskomaan että maailman suurimmilla ja vahvimmilla yksityisillä investointipankeilla on myös samanlaisia, jos ei vielä paljon sofistikoidumpia työkaluja, käytössään.

Juju tässä kaikessa on siinä, että huippu-investointipankkien strategiat, investoida epäsuhteessa aseteknologioihin enemmän kuin uusiin energiatekniikoihin, eivät ole tehty summan mutikassa. Aika lailla päinvastoin, näitä strategioita ovat kertoneet tietokoneohjelmat, joiden teho on mielikuvituksellisen suuri.

Tämän loogiset seurausvaikutukset menevät pitkälle ohi Wall Streetin, kun näitä supertietokone-ohjelmia käyttävät yhtiöt ovat samoja yhtiöitä, jotka kaikkine aikeineen ja tarkoituksineen määrittelevät kenellä on varaa tehdä vakavasti otettavia vaalikampanjoita osavaltion tai liittovaltion tasolla.

Tälle sukua on huomio, että vaikka aurinko, tuuli ja muut vihreät vaihtoehdot voisivat korvata öljyn, emme siltikään pääsisi pakoon niin sanotun ”Ison Öljyn” kuristavasta otteesta. Suurin aurinkopaneelien valmistaja on British Petroleum, Shell ei kovinkaan kaukana takanaan. Samoin, toiseksi suurin tuuliturbinien valmistaja on General Electric, joka hankki turbiini-liiketoimintansa tuolta yhtiöiden sosiaalisen vastuun jättiläiseltä, Enronilta. Lähde Kuten nämä esimerkit valottavat, huomio siitä, että ”Iso Öljy pelkää esiinastuvaa, uusiutuvien energioiden markkinoita!” on typerä. ”Iso Öljy” jo omistaa uusiutuvien energioiden markkinat. Lähde

Asiaan liittyvää taustalukemistoa:

NY Times: A Smarten Computer to Pick Stocks

NY Times: Automated Software Enabled the subprime Boom, Bust