Loppua odotellessa

Surffailen muuallakin kuin blogeissa ja sorvailen ajankulukseni palvelevaa linkkilistaani, joka on ajatuksellisesti tarkoitettu kaltaiselleni ikuiselle aloittelijalle ja kaikesta kiinnostuneelle diletantille. Itselleni siitä on hyötyä siinä imaginaarisessa tilanteessa, että olisin matkoilla ja minun tarvitsisi kertoa jollekin löydöistäni. Blogit pysyvät blogilistan suosikeissa, sillä muualle niitä on aivan liian paljon. En edes tunnista "suosikkilistani" nimikkeistä kuin osan, mutta on niissä jonkinlainen karsinta kerran tehty. Ne antavat suuresti inspiraatiota, koska avaavat muuten rajallista ja paikallista maailmaa(ni).

Suosikkeihin en viitsi laittaa portaalibloggaajia, koska niissä esiintyy eniten "haamupäivityksiä", vaikka niissäkin on kovasti kiinnostavia, esim. Uudessa Suomessa ja äsken listalle tupsahtaneissa Suomen Kuvalehden blogeissa. Yritän myös ruksata pois päivittämästä lopettaneet. Blogi on ennen kaikkea jatkuvasti päivittyvä.

Blogien viehätys on ennen kaikkea ei-top listan alussa olevissa. Aivan pateettinen on esim. Mitvitin yritys pysyä kaikkein ihailemana kultapoikana. Kun on kerran löytänyt tyylinsä, pikkunäppärän ja nokkelan, siinä on parasta pysyä. Muutenkin listan alkupuolen kirjoittajien maneerit ärsyttävät, varmaan allekirjoittaneenkin muita. Harvoin listajohtajilta löytyy enää mitään uutta. Yhtä säälittävä on muuten tämä mikä se nyt olikaan, haamu..Harmaa hattu, Krapulablogi jne.

Viime aikoina suurimman vaikutuksen ovat tehneet ns. maahanmuuttokriittiset blogit, jotka vaikuttavat asiaansa perehtyneiltä, eikä ollenkaan kiihkomielisiltä, no niitäkin mukana tietysti on. Halla-aho, Vasarahammer ja Periculum Finlandicum, esimerkkeinä mainitakseni. Kahden viimemainitun linkkilistoista löytyy lisää, mielestäni hyvätasoisia ja tarpeellisia vastaääniä vallitsevalle monikulttuurisuuden ihannoinnille.

Kuuntelin kauhistuneena myöskin Radio Peilistä TV:n ohjelmaa, jossa oli toisenlaisia tuomiopäivän profeettoja ennustamassa ympäristökatastrofeja. Jollakin tavalla tuntuu hyvältä, että ei tarvitse olla kokemassa niitä pahimpia skenaarioita vaan ilmaston lämpiämisestä ehdin jopa nauttimaan. Lämpimistä kesistä ja talvista. Hyvinvointivaltio ehkä ehtii pitämään vielä minustakin jotenkin huolta ennen kuin romahtaa joko islamin valtaanottoon tai nouseviin vesimassoihin, sortuviin kaupunkeihin ja pakolaismassoihin. Toivottavasti kuolen jaloilleni ettei kenenkään tarvitse minua hoitaa, eikä pyllynpyyhkijöitä tarvita osallani. Siksi aion pitää itseni kunnossa ja lähden tänäänkin varmaan tien päälle. Loppu saattaakin hyvin tulla juuri sillä tiellä raskaan metallirekan töytäisemänä.

Loppua odotellessa pitää yrittää viihtyä.