Kylän elämää

Bloggerista ovat muotoilunapit kadonneet kokonaan, ei voi edes linkittää. Ulkona oli kylmää ja viimaista Kemiön saaren suurimmalla viljelyaukealla ja kuljin ohuissa vaatteissa. Lisäsin vauhtia eikä tullut liian kylmä. Olisi ehkä pitänyt matkata Kemiöön. Perjantaina tulee kala-autokin S-Marketin eteen. Madesoppa voisi olla hyvää. Kalakaverin perhe on vannoutuneita madesopan ystäviä ja minäkin kyllä muistan, että matikka on hyvää. Kemiössä on uusi tori, mutta en oikeastaan tiedä, onko torikauppa siirtynyt sinne. Aiemmin se oli Kelan edustan torilla, joka oli aika ahdas. Kovin isoa ei Kemiön torikauppa olekaan ja sitä on ollut vain yhtenä viikonpäivänä, ehkä osan vuotta vain sekin. Taalintehtaan tori on eläväisempi, ainakin kesällä, kun kesäasukkaat parveilevat siellä.

Luin lehdestä, että meidän nuori ja miellyttävä kyläkauppiaamme, Kim, on valittu Kemiön S-Marketin johtajaksi. En ole nähnyt ihmisiä ulkona, jotta olisin voinut kysyä, kuinka meidän kaupan nyt käy. Tuleeko Kimille seuraajaa. Itse kyllä autollisena pärjäisin, mutta entä nämä eläkeläiset. Olisi katastrofi kylälle, jos kauppa loppuisi. Kaupassa on ihme kyllä tasainen virta asiakkaita, vaikka luulisi tämän olevan ihan metsäperää. Kaksi kerrostaloa tosin mäellä kaupan yläpuolella, mutta muut talot ovat metsän peitossa. Kyläkauppa pitää auki 12 tuntia joka päivä, ja siksi sinne tulee asiakkaita kauempaakin. Kaksi entistä, osa-aikaista kassaa on siirtynyt jo ennen joulua Kemiön S-Marketiin ja kaksi nuorta on tullut tilalle. Sanoin kummallekin, että olin kaivannut heitä ja ihan mukavia he olivatkin. Kim itse siellä tietysti istuu eniten.

On mukava käydä kaupassa, jossa sanotaan lähtiessä hei tai näkemiin ja ollaan aina ystävällisiä. Kaupassa on pelikone, jossa on aina joku koettamassa onneaan, varsinkin yksi tämän talon naisista on siellä usein. Olen jopa nähnyt museon vaksin, joka muuten on aina pelaamassa S-Marketin pelikoneella, pelaamassa täälläkin, 15 km:n päässä. Minun eksäni poika, joka kävi täällä usein alkuaikoina oli myös peliriippuvainen ja menetti paljon rahaa. Hänen mielestään Nesteen kone oli antavampi. Nyt hänellä on nettipeliaddiktio (Runescape), jossa ei periaatteessa menetä oikeaa rahaa. Hän kyllä ansaitsee oikeata rahaa myymällä pelin omaa valuuttaa nuoremmille koululaisille ja kavereille. Hän on saanut siitä jo useita satoja euroja.Minun pitää kaiken aikaa kustantaa ns. jäsenyys, jo siksikin, että minulla on Visa-kortti. Ajattelen, että poika pysyy hyvillä teillä, kun hänellä on Harrastus, jota ei isolla veljellä ollut eikä hänellä mennytkään oikein hyvin, -nyt en tiedä.

Luin Björkbodan kirjatuvalla Annonsbladetia, jossa haastateltiin Kemiön nuorisoseuran pitkäaikaista puheenjohtajaa, joka valitti, että Vrethallen, nuorisoseuran linnamainen talo on vähällä käytöllä. Se oli ennen jopa elokuvateatteri ennen kuin Villa Lande valmistui. Tuo maaseutukeskus on varmaankin vähentänyt nuorisoseuratalon käyttöä entisestäänkin. Tuskin itse tuo komea uusi linnakaan on kovassa käytössä. Onhan siellä liikkeitä ja aulassa oleva kahviokin on avannut uudestaan. Siinä on samassa myös lehtien lukusali ja pari tietokonetta. Kirjastossa on vastaavia palveluita ja kirjastokin on vain kiven heiton päässä. Kirjastonkin käyttöluvut varmaankin vähenevät sen myötä, kun sähköinen media antaa ihmisille viihdettä ja tietoa helpommalla.

Tämän vuoden lopussa saaren kolme kuntaa, Kemiö, Västanfjärd ja Dragsfjärd yhdistyvät, mikä onkin järkevää. Virkamieskunnan työnjakoa ehkä järkiperäistetään. Tietyt hallinnonalat ovat Taalintehtaalla, tietyt Kemiössä ja kaikissa keskuksissa on kuitenkin toimihenkilöitä laajemmaltakin sektorilta. Tietysti siitä on haittojakin.

Varmaankin perinteellisesti on myös poliittisia eroja. Taalintehtaalla on ollut työläisiä ja poliittista radikaalisuutta, Kemiö taas on ollut enemmän talonpoikainen keskus. Kummassakin ruotsinkieliset ovat enemmistönä, mutta minun käsitykseni mukaan kielikysymys hoidetaan nykyään luontevasti. Yksittäisiä ongelmia tietysti varmaan on. Kuten tuo esimerkiksi, miten järjestetään suomenkielinen koulutus, kun oppilaspohja pienenee. Kouluja täytyy muutenkin vähentää, kuten juuri tämän Björkbodan kohdalla. Kestää varmaankin pitkään ennen kuin saarelaiset oppivat ajattelemaan itseään kemiönsaarelaisina.