Kaksi kirjailijakuvaa

Olen jo lukenut suurimman osan Tove Janssonin elämänkerrasta. Olen aina ollut tietenkin ylpeä suomalaisesta menestystarinasta, lukenut Janssonin proosateoksia, pitänyt hänen tunnelmallisesta saaristolaispaikastaan, mutta en ole koskaan päässyt alkua pidemmälle yhdessäkään muumikirjassa. Tunnen alemmuuden tunnetta, kun toiset ovat tajunneet niiden syvällisyydet, ja aion vakavissani tehdä vielä yrityksen. Kirjat minulla on olleet, mutta ovat jonnekin joutuneet. Kannattaa aloittaa Taikatalvesta, minulle on kerrottu. Pidän myös tästä elämänkertateoksesta, jossa on riittävästi särmää, jotta sitä jaksaa lukea. Elämänkerrat ovat tähän ikään ehtineelle jotenkin läheisiä.

Janssonilla oli miessuhteita nuorempana. Hän seurusteli mm. taidemaalari Sam Vannin ja poliitikko ja filosofi Atos Wirtasen kanssa. Noin nelikymppisenä hän päätti ryhtyä lesboksi. Sinänsä herkullista tuon ajan kaksinaismoralismia ajatellen. Homoseksuaaliset suhteet olivat rangaistavia v:een 71 asti. Tove teki juhlittuja lastenkirjoja ja piirsi syndikoitua sarjakuvaansa, joissa säädyllisyyttä valvottiin tarkasti, jopa niin, että muumipappa ei saanut kirjoittaa muistelmiaan vessapaperille vaan se muutettiin talouspaperiksi. Hänen ensimmäinen lesbosuhteensa oli teatterintekijä Vivica Bandler, Eric von Frencellin tytär, josta tuli tunnettu varsinkin Ruotsissa. Melko pian tuli elämän suuri rakkaus, Tuutikki, taidemaalari Tuulikki Pietilä, joka on yhä elossa. Tove löysi suuren rakkautensa, mikä on harvalle suotu.

Pariskunta asui samassa kiinteistössä ja heillä oli "salainen" talon sisällä kulkeva käytävänsä, jota myöden he pääsivät toistensa luokse.

Toinen, minulle vielä läheisempi kirjailija, jonka elämänkertaa olen lukemassa, on Sven Delblanc. Tosin kirja oli pudonnut sängyn taakse ja jäänyt kesken.

En tosin hirveästi ole innostunut Delblancin filosofisista teoksista ja peruskysymyksestä, ihmisen mahdottomasta valinnasta vapauden ja järjestyksen välillä, no ehkä välillisesti. Sen sijaan pidin kovasti hänen vapaasti sukuhistoriaa fabuloiden tekemistään kirjoista, Hedeby-sarjasta sekä äidinpuoleisesta suvusta kertovasta sarjasta sekä tietenkin allegorisesta Speranza- nimisestä orjalaivasta kertovasta romaanista, jossa mielestäni kerrotaan vaikkapa tuhoaan kohti kulkevasta, ilmastoa rajusti muuttavasta ihmiskunnasta. Kära farmor on tietysti helmi sinänsä. Minusta on kiehtovaa, että useimmat hänen kirjoistaan kertovat samasta aihepiirista, eri puolilta tarkastellen.