Ajattelin pitää blogitaukoa joulukuun ja tammikuun alkupuolelle. On aika kerätä hieman aiheita. Aion kyllä käydä netissä, seurata niitä satoja blogeja, jotka ovat listallani. Joulukuu pitää myös sisällään sukulaisvierailuja ja joulunviettoa. Harmittaa kun tulee löydettyä ja annettua hyviä linkkejä eikä tule niihin tutustuttua kunnolla. Yksi mihin olen ajatellut perehtyä paremmin on BASIC- ohjelmointi, joka on suurin viimeaikainen löytöni. (Että se elää edelleenkin!)
Katselin tänään Ruotsin uutisia ja löysin mm. (itselleni) uuden uutislehdenkin, Realtid, joka on ainoastaan netissä. Siinä ei ole sitä raskautta, mitä on esim. Aftonbladetin pelkässä latauksessa. Ruotsissa on viime päivinä kohuttu ns. bordellihärvasta, joka on peräisin jo 70-luvulta. Ajattelin ensin, että keksittyä, mutta kun katselin uutisia, tulin tulokseen, että asiassa voi olla perää.
Tämäkin osoittaa teoriani ihmisen diabolisesta luonteesta todeksi. Hän pyrkii ehkä hyvään, mutta tulee matkallaan tehneeksi kaikenlaista vähemmän oikeata. Hän pyrkii saamaan kaiken ja heti.
Listassa joka on julkaistu mm. Realtidenissä on mukana useita Ruotsin silmäätekeviä, jotka muistan yhteiskunnan huipulta siltä ajalta kun asuin Ruotsissa, Palme tietysti ylimpänä. Mukana on myös kuninkaan kaveri Noppe Lewenhaupt. Kunkunkin bordellikäynneistä nuorempana on huhuttu, ei ahkä tässä yhteydessä. Silvia on kuulemma raivoissaan, kun kuninkaan kaverit menevät naimisiin nuorempien naisten kanssa. Jotain perää on tosiaan täällä blogimaailmassakin esiintyneeseen myrskyyn vesilasissa miesten kiinnostuksesta nuorempiin. Ja kun tutkiskelee itseään, onhan se totta. Se liittyy varmaankin omaan sisäiseen kuvaansa, mikä meillä on itsestämme. Sama on varmaan naisilla, he kokevat itsensä myös nuorina, vaikka ulkonäkö osoittaisi rapistumisen merkkejä. En osaa liittää siihen mitään moraalisesti paheksuttavaa. Se on biologiaa ja maailmanmenoa.
Tässä on lainaus Realtidenistä:
"Av de du nämner i boken, vilka var det som utnyttjade då 14-åriga Eva Bengtsson?– Det var Olof Palme, Thorbjörn Fälldin, Lennart Geijer och tv-mannen Sigvard Hammar, säger Deanne Rauscher.Och vilka utnyttjade hennes 15-åriga kusin?– Det var Olof Johansson, Thorbjörn Fälldin och Lennart Geijer. Övriga höjdare som nämns i boken som prostitutionskunder i Doris Hopps nätverk är Gunnar Sträng, H&M-grundaren Erling Persson, Noppe Lewenhaupt, riksbankschefen Krister Wickman, galleristen Bobo Dahlström, borgarrådet Hjalmar Mehr, landshövdingen Ragnar Lassinantti och Cecilia Nettelbrandt.– Doris Hopps lillasyster Maggan Lindner såg Thage G Peterson och Lennart Geijer ett flertal gånger hemma hos Doris Hopp på Ruddammsvägen. Andra hon såg var Olof Palme, Tage Erlander, Gunnar Sträng, Thorbjörn Fälldin och Torsten Nilsson. "
Nämä ovat kaikki nimiä yhteiskunnan ehdottomalta huipulta. En tiedä, sanovatko nuo nimet suomalaiselle lukijalle paljoakaan, mutta minulle ne ovat kovin tuttuja.
Hyvää itsenäisyyttä ja joulunaikaa kaikille!
Olen huomannut, ettei kirjoittamattomuudesta ole mitään hyötyä. Inspiraatio syntyy kirjoittamisesta. Mitä enemmän tuhlaa ideoitaan, sitä enemmän niitä tulee.
VastaaPoistaSiksi itse kirjoitan aina jonnekin. Julkisesti tai en.
Jos en saa ajatuksia äkkiä pois päästäni, ne menevät pilalle. Itse asiassa pyrin välttämään liikaa valmistautumista ja menemään heti kirjoittamaan kun saan idean. Niin, että mietin sitten kirjoittaessani.
On tietenkin yksi kirjoituslakon muoto, jonka hyväksyn. Sen, että pysyy jonkin aikaa kokonaan irti netistä.
Olet kyllä taas oikeassa. Tämän saman ilmaisi joskus Jörn Donner, että pitää kirjoittaa, että saa selville, mitä mieltä on. Kyllähän olen keksinyt tyhjästä jotakin kirjoittamista tässä vuosien mittaan. Elämänpiirini on tällä hetkellä niin kapea, ettei reaalielämästä löydy paljon kirjoittamisen aihetta. On vähän väärin käyttää ihmisten privaattiasioita kirjoittamiseen, jos ei ympäristöä muuntele tunnistamattomaksi, mitä en ole ehkä tarpeeksi tehnyt.
VastaaPoistaOn kyllä tosin aivan totta, että elämä on aiheita tulvillaan, eivätkä ne minullakaan jalostu pidättelemällä.
Toisaalta ajattelen, että kyllästytän lukijani, ja heitä on kuitenkin aika monta, ja kuten olen ymmärtänyt korkeatasoistakin väkeä, kirjoittamalla aivan arkipäiväisistä asioista keskinkertaisella tavalla. Tulee jo liiaksi toistoa. Huomaa palaavansa omille jäljilleen.
Minulta ei muunlainen kirjoittaminen tunnu onnistuvan kuin blogi, vaikka haaveita olisikin.
Sehän tässä kiinnostaakin, arkipäiväinen elämä eikä glamour. Siitähän kertoo jo blogin nimikin.
VastaaPoistaItselläni, kun ei ole mahdollisuutta tällä hetkellä muuttaa korpeen tai edes lähelle sitä. Pelkät luontokokemuksetkin kiinnostavat, vaikka niitä on kyllä vaikea jakaa edelleen kirjallisesti.
Olen joskus lukenut Leevi Karsikkaan tuotantoa. Yllättävän mielenkiintoista. Tai sitten olen hurahtanut. =)
Mukavaa joulun odotusta!
Päkistämiseksi menee kirjoittaminen jos se pitää väkisin tehdä. Minusta blogissa on parasta se, että sitä kirjoittaessaan ei tarvitse ajatella sen lukijoita. Voihan olla, että sitä ei lue kukaan muu kuin kirjoittaja itse. Siispä hän voi temmeltää vapaana ja huoletonna kynänsä kanssa elämänsä tapahtumissa. Oma elämä voi tuntua vaikka kuinka tylsältä ja tahtumattomalta, mutta toisen mielestä siinä voi olla vaikka mitä mielenkiintoista. Tiedän että monet bloggarit himoitsevat kommentteja, mutta itse en näe niissä mitään erityistä lisäarvoa. Kirjoittava ihminen kirjoittaa, koska hänellä on siihen sisäinen palo, ei siksi, että jonkun pitäisi siitä jotenkin viisastua tai muuten ylösrakentua. Ja olen samaa mieltä kuin Tommi: kirjoittamislakosta ei ole mitään hyötyä.
VastaaPoista