Harrastuksia

Luulenpa löytäneeni jotain todella kiinnostavaa itselleni tietokonemaailmassa. Yritin tutkia scratch- ja squeak- ohjelmointikieliä ja näen kyllä että ne ovat hienoja ja viehättäviä, mutta...

Ekokylässä käydessäni juttelin ehkä kymmenen paikkeilla olevan pojan ja hänen äitinsä kanssa. Poika on äitinsä ohjaamassa kotiopetuksessa. Kylässä ei ole hänen ikäisiään lapsia, joten voisi kuvitella, että hänelle tulee yksinäistä. Hän on yhden, erittäin kätevän ja kekseliään tuttavani poika, ja muistan hänen käyneen ekokylässä pienenä lapsena. Poika on ilmeisesti perinyt isänsä kätevyyden.

Yhteisössä asui jonkin aikaa osan aikaa eräs teknisesti erittäin pätevä kaveri, minun kaimani. Tämä on laittanut kuntoon traktoreita. Minunkin huonoon kuntoon tahtomattani saattama Natikka, eli International- traktori toimii nyt, Zetorista puhumattakaan. Poika on ollut tämän teknisen ihmeen mukana. Esimerkiksi uudistetussa kasvihuoneessa oli erittäin näppärä kattoikkunan avaamissysteemi, joka oli tämän kaiman käsityötä. Ja paljon muuta. Pajalla oli käyttämättömästä jyrsimestä muotoutumassa samantyyppinen puutarhatraktori, joita näkee Aasiassa. Se mikä hänet toi ekokylään on se, että hän on liikekumppaninsa kanssa kokeillut katalyyttiseen puhdistukseen liittyvää keksintöä entisessä lampolassa. Siellä on toiminut salainen koelaitos, jonne on ollut pääsy asukkaista vain tuolla pikkupojalla .

Nyt tämä mies oli kuitenkin ilmoittanut, että he muuttavat koelaitoksensa pois - mikä oli todella suuri menetys paikalle. Hän vaikutti myös mukavalta kaverilta kaiken lisäksi.

Joka tapauksessa pojalla on toinen aikuiskaveri, eläkkeellä oleva jumppamaikka, kuperkeikkamaisteri, kuten hän itseään kutsuu. Minusta heidän suhteensa vaikutti erittäin hyvältä. Siinä on juuri niitä yhteisöasumisen hyviä puolkia. Eri sukupolvet kohtaavat. He puuhailivat yhdessä asioita ulkosalla. Poika ajoi traktoria ja he hankkivat ja varastoivat savea tulevaa projektia varten. Tuo eläkeläismies on aikaisemmin rakentanut mm. hienon savipölkkysaunan, valitettavasti naisystävän tontille ja naisystävä on muuttanut takaisin Sveitsiin ja talo on myynnissä. Se on todellinen nähtävyys, savusauna, jonka silloin vielä kitkeriä löylyjä olen itsekin saanut maistaa. Jospa se olisi ekokylässä, se olisi melkoinen matkailuvaltti.

Tuo mies on idearikas ja taitava käsistään. Kasvihuone oli hienosti uudistettu ja hänellä on ollut hyviä ideoita ja suhteita kautta vuosien esim. ekokylän kehittämiseksi. Tosin hän väittää, että minä torpedoin parhaan idean liittymiseksi erääseen EU-projektiin vuosia sitten. Tuntuu hänen mukaansa, että suorastaan olisi alkanut sataa mannaa taivaasta. No se on toinen juttu. Hänkin on tajunnut kuinka paljon Olavilla on ollut järkeviä ideoita ja on yhäkin ja jumppamaikka on auttamassa tässä viimeisimmässä. Asia liittyy windside-tuuliturbiinin markkinointiin. Kaveri puhui lyyrisesti, kuinka hän vasta nyt on tajunnut windsiden mahdollisuudet. Kirjoitan siitä joskus toiste.

Kaveri on lapsirakas, mutta kaksi poikaa ei ole vielä hankkinut lapsenlapsia. Vanhempi heistä on apulaisprofessori New Yorkin seudulla ja opettaa mm. amerikkalaisten mustien naiskirjailijoiden kirjallisuutta siellä ja on mm. väitellyt aiheesta. Kutkuttava ajatus sinänsä: vaalea savolaispoika opettamassa mustaa naiskirjallisuutta amerikkalaisille mustille. Syystäkin isä on ylpeä!

Pojalla oli isähahmo yhteisössä; hän kyllä tapaa omaakin isäänsä aika usein. Vaikutti fiksulta ja mukavalta kaverilta, jolla kaikenlaisen ruoan syöjänä on ehkä tiettyjä vaikeuksia kasvissyöjien ekokylässä. Katsoin kuinka poika oli äitinsä kanssa opiskelemassa tietokoneen ääressä ja kerroin heille, että on olemassa hauska ohjelmointikieli, jolla voi tehdä mm. animaatioita ja ohjelmoida palikoita hiirellä siirtelemällä. Latasimme Scratchin, mutta se ei toiminut valitettavasti siinä tietokoneessa, johon sen latasimme, enkä päässyt esittelemään sen hauskuutta. Mutta tipsasin aiheesta joka tapauksessa. He voivat halutessaan perehtyä itse asiaan.

Tämä oli esipuhe aiheeseeni. Minulla on mielessäni ohjelma, jonka kirjoitin aikoinani silloisella Basicilla ja sain toimimaan. Sitten se on jäänyt ainakin 30 vuodeksi. Kirjoitin Googlen kenttään Easy programming ja sieltä tuli esille tämä kiinnostava linkki. Liberty Basic. Se on kaupallinen, mutta maksaa vain 50 $. Sen sai ladata kokeeksi ilmaiseksi. Siinä on kosolti graafisuutta ja ominaisuuksia, se on windows-ohjelma. Käskyt muistuttavat pitkälti vanhaa kunnon basicia. Olen joskus aikonut opetella Visual Basicia, hankkinut kirjan jossa oli mukana levy. Se oli minusta kuitenkin melkein liiaksi muuttunut, liian käsitteellinen. Sitäpaitsi se on kallis ohjelma, jos ostaa sen sellaisena versiona, että ohjelmia voi levittää. Jos tällä Liberty Basicilla voi tehdä levityskelpoisia ohjelmia, aion ryhtyä rustaamaan sitä omaa saneluohjelmaani. Sellainen löytyy kyllä ilmaiseksi netistä, mutta se on englanniksi (sanat voi tietenkin laittaa suomeksi). Siinä on aika karu käyttöliittymä ja sanoja ei tarkisteta kirjain kirjaimelta, johon minun ohjelmani pystyi jo aikoinaan. Tuo ohjelma liittyy amerikkalaiseen spelling-bee kulttuuriin. Luulisin edelleenkin, että saneluohjelmalla voisi olla käyttöä suomalaisessa koulussa ja voisin saada siitä jopa myyntikelpoisen, shareware-ohjelman. Edellyttäen että siihen voi liittää äänen mikrofonista. Miksei voisi? En ole vielä edes kunnolla tutkinut ohjelmaa. Tietysti basicilla voisi ohjelmoida kaikkea muuta mahdollista ja hauskaa. Se on kuitenkin pysynyt takaraivossa jotenkin, ihan nollasta ei tarvitse aloittaa. Tuo koekäytössä oleva ohjelma pysyy käytettävissä vielä kuukauden jälkeenkin, mutta 50 $ on vain 35 € ja aion ostaa lisenssin.

Eikä siinä vielä kaikki. Samalta tekijältä on netissä toimiva ilmainen Liberty Basic-ohjelmointiympäristö Run Basic, joka on samalla sosiaalinen palvelu. Valmista materiaalia on jo paljon ja kaikkia ohjelmia voi tarkastella selaimessa. Ja opetella itse ohjelmointia, jos ei sitä osaa. Luulisi, että tällainen lähestymistapa nettiin ja tietokoneisiin olisi hedelmällinen, kun ihminen näkee, ettei hän ole koneiden orja vaan pystyy saamaan ne tekemään asioita. On olemassa jopa Tiny Basic.

Tekijällä on tietenkin myös oma bloginsa. Muistan kuinka basicilla pystyi ohjelmoimaan niitä alkeellisia koneita, joista kuuluisimmat olivat Vic 20 ja Commodore 64, joiden jo pelkät nimet herättävät nostalgisia muistoja. Minulla oli Atareita (5 kpl), jotka häipyivät tyttären varastosta, kun lähdin Ruotsista. Hyllyssä on edelleen ohjelmoitavia Casio-laskimia lisälaitteineen 2 kpl, joihin kulutun paljon rahaa aikoinaan ja yksi Sharp-taskutietokone. Tietokonelehdissä oli paljon ohjelmalistauksia. Muistina käytettiin tavallisia C-kasetteja (mankka), ja siinä oli tunnelmaa kun kuuli latausäänen. Kun windowsit ja PC:t tulivat niissä, ainakin 3.xx sarjan käyttöjärjestelmissä, ehkä myöhäisemmissäkin oli piilotettuna Qbasic-ohjelmointikieli, johon ei aikomuksistani huolimatta koskaan perehtynyt. Näitäkin kutsuttiin kotitietokoneiksi. Kuvaruutuna oli useimmiten televisio. Ruotsin valtio teki jopa aikoinaan päätöksen ja Atarin konetta kutsuttiin virallisesti kansantietokoneeksi. Esikuvana oli Ranska ja sen Minitel- järjestelmä, joka lienee lopulta hidastanut ranskalaisten siirtymistä PC-maailmaan ja maailmanlaajuiseen nettiin, WWW:hen. Minitel lienee vieläkin olemassa tai on ollut pari vuotta sitten.

Jotakin ehkä menetettiin, kun siirryttiin käyttämään etupäässä valmiita ohjelmia, joitten lähdekoodia ei voinut tarkastella - vaikka en olisi tietenkään ymmärtänyt höykäsen pöläystä, koska ohjelmat ovat monimutkaisia ja kielet erilaisia. Nyt minun on ehkä mahdollista palata vähän takaisin noihin pioneeriaikoihin, jolloin ei oltu koneiden orjia vaan aktiivisia käyttäjiä. On mukavaa huomata, että vanhoilla taidoilla on ehkä käyttöä (dementian estotyössä) ja ohjelmat ovat pystyneet uusiutumaan, eivätkä ole ollenkaan vanhanaikaisia. Ehkä nousevalla polvellakin olisi jotain noudettavaa. Eihän tämänkaltainen suorastaan maailmaa paranna. Onhan webissäkin paljon aktiivisia komponentteja, koodaamisineen jne, mutta olen vakuuttunut, että ohjelmoija ei ensimmäisenä ole mummoja potkimassa, koska hänellä on parempaakin tekemistä.

Lisäys: Eikä tässäkään kaikki. Liberty-basicista on saatavilla aivan ilmainen ja laillinen versio nimellä Just Basic, jonka latasin äsken. Sillä voi tehdä jopa kaupalliseen käyttöön ohjelmia ja olen kovasti kiinnostunut saanko omani, yli kolme vuosikymmentä muhineen ideani toimivaksi ohjelmaksi.