Aasian kujilla

Olen viettänyt erinäisiä tunteja käymällä läpi Marketan tekstiä. Yritän lähinnä keskittyä niihin kuuluisiin pilkkuihin. Se on kovasti vaikeaa, sillä en sääntöjä täysin hallitse. En esimerkiksi aina pysty tulkitsemaan, mikä on erillinen lisäys, joka pitäisi erottaa pilkulla. Vaikka olemme tottuneet siihen, että lauseenvastiketta ei eroteta, mutta entäpä kun se on erillisenä lisäyksenä. Virheitä jää takuulla ja tulkintamahdollisuuksia. Sitten minulla on vielä viettymys pilkuttaa virkkeiden ja lauseiden rytmin mukaan, mikä ei ole oikeakielisyysohjeiden mukaista. Kun rinnakkaisissa päälauseissa on yhteinen lauseenjäsen ei pitäisi pilkuttaa, mutta minä-parka - joka piilottelin toisten selän takana, kun lauseenjäsennystehtäviä käytiin läpi, miten minä nyt yhtäkkiä osaisin. Luettelointi myös on ongelmallista. Entä kun on useita konjunktioita peräkkäin?

Valtiotieteen tohtorilla on vielä heikommin asiat tässä suhteessa. Hän kirjoittaa aika raskaita lauseita, mutta tähän matkakertomukseen se mielestäni sopii; se on muutenkin täynnä runsasta itämaista kamaa.

Sitten pitää vielä muuttaa sivut siten, että teksti juoksee laidasta laitaan, koko ruudun leveydeltä, ja minä kun luulin, että rouvan tahto oli toinen. Mutta ekoihminen haluaa säästää paperia ja käyttää tilan, jos joku vaikka kopioi sivut. Linkit menevät uusiksi myös. Olenhan minä paljon tässä oppinut myös ja saan samalla vähän eloa blogiini. Aion vielä haastatella Markettaa. Aion myös käydä luku luvulta läpi itse tekstin herättämiä ajatuksia, sillä sehän tässä tärkeintä on. En suinkaan ole samaa mieltä kaikista asioista, mutta samalla kunnioitan suuresti matkailijan jaksamista ja neuvokkuutta. Vain harvoin pääsee samalla tapaa sisälle kehitysmaiden elämään, sillä kyseessä on tosiaan neljällä dollarilla päivä - matka. Marketta pääsee lähelle ihmisiä aivan toisella tavalla kuin dollaritukun kanssa matkustava. Hän itkee verikyyneleitä, kun joutuu lentämään yhden välin. Hän ei ole kuin Keuruun rouvat, jotka käyvät lentäen, tunnelmoimassa Aurevillessä, Intiassa.

Markettakin on heidän laillaan syntynyt ainakin hopealusikka suussa, hän on sivistyssuvusta, mutta on maanläheistäkin maanläheisempi, aivan ärsytykseen saakka. Hän on todellinen linkolalainen - uskottava ja aito. Siinä on ikään kuin suomalainen maalaisemäntä ihmettelemässä maailman menoa Aasian kujilla. Hän ei ole poliittisesti korrekti, konventiolausuntojen automaatti - mutta siitä huolimatta hän pääsee empaattisesti lähelle ihmistä, Aasian kiimaisia, petkuttavia miehenkolleja, luottavaisia lapsia ja omaa rooliaan kantavia naisia.

Hänen ympäristövalistajan otteensa on myös ihailtava, vaikka tehtävä on Sisyfoksen. Hän kerää esimerkiksi roskia kymmenissä paikoissa ja puuttuu tilanteisiin aloitteillaan. Tietysti ympäristön tila on surkea, roskittaminen ja saastutus ovat vallalla. Mutta siitä huolimatta, mikä olisi vaihtoehto, jolla olisi poliittiset mahdollisuudet. Ajatuskokeita ja ihanneyhteiskuntia on helppo rakentaa, mutta teepä käytännössä tässä epätäydellisessä maailmassa, epätäydellisten ihmisten kanssa. USA ja muut vanhat kapitalistimaat ovat osa ratkaisua, maailmaa ei vallankumouksella voi muuttaa.