Kejsar Fina ja Maria Feodorovna

Uutisissa on kerrottu kenties kuuluisimman Dragsfjärdin saaristossa vierailleen kesävieraan maahanpanijaisista. Entinen Tanskan prinsessa Dagmar, sittemmin Alexander III:n puolison Maria Feodorovnan maalliset jäännökset, on kuljetettu arvokkaasti vesitse Venäjälle ja laskettu rakastamansa maan poveen. Hänen elämänkohtalonsa olivat satumaiset. Hän pääsi vallankumouksen melskeistä Tanskaan takaisin ja kuoli siellä 1928.

Tsaaripari piti Suomesta. He kävivät kuusitoista kertaa Högsårassa, idyllisessä saaressa Kemiön saaren kupeessa. He tutustuivat erääseen kalastajaeukkoon, joka kuulemma oli komentanut itse keisaria. Kuvankaunis "Kejsar-Fina" osasi ottaa tuttavuudestaan irti kaiken markkina-arvon ja painautti kuviaan ja möi niitä. Leskikeisarinna lähetti vielä vanhoilla päivillään ystävällisen tervehdyksen Finalle:

”Olin niin kovin iloinen saadessani Teidän Joulukorttinne, niin
liikutettu siitä, että Te ette ole unohtanut meitä, oli aina niin kovin ihanaa
vierailla rakkaassa Suomessa. Kiitän Teitä mitä sydämellisimmin
valokuvastanne ja lähetämme mitä lämpimimmät terveisemme ja
toivotamme Teille iloista Uutta vuotta.
Jumala Teitä siunatkoon. Dagmar”

Lainaus:

"Högsåran kaikkien aikojen tunnetuin kesävieras on Venäjän keisari
Aleksanteri III. Hän vieraili, jopa 500 hengen seurueineen saarella
kuusitoista kertaa 1800-luvun lopulla. Ensimmäisen kerran tuli Aleksander
Aleksandrovitsh tänne puolisonsa Tanskan prinsessa Dagmarin kanssa
kesäkuussa 1875. Heistä tuli Venäjän hallitsijapari Aleksanteri ja Maria
Fjodorovna viisi vuotta myöhemmin. Kruununperijä, suuriruhtinas Nikolai,
oli mukana vain kahdella ensimmäisellä matkalla. Tultuaan tsaariksi
Nikolai II teki lyhyen vierailun Högsåraan kesällä 1907. Högsåralaisesta
kalamuijasta, Serafina Lindbladista, myöhemmin Kejsar-Finaksi kutsuttu,
tuli keisariperheen henkilökohtainen ystävä. ”Keisari maksoi kaloista
kiiltävillä kultarahoilla, jotka Fina piilotti aarteenaan.” Kejsar-Fina
mainitaan saaren tarinoissa ihmisenä, joka uskalsi komennella itse
keisariakin, kun tämä kalamuija käski keisaria auttamaan itseään
kalasumpun kanssa. Kejsar-Fina ei ollut muutoinkaan ujommasta päästä
naisia. Vanhuutensa päivinä vuonna 1922 hän lähetti joulutervehdyksen
leskikeisarinna Dagmarille, joka eli maanpaossa Tanskassa."

Lainaus Clara Puraselta:

"Serafina Lindblad, Kejsar-Fina kallad, ”hon som vågade kommendera kejsaren”. Anekdoten om den stolta fiskarkäringen som uppmanar en skäggig man i uniform – som senare visar sig vara kejsaren själv – att ta i och hjälpa henne med sumpen, har återberättats av många. Sanningshalten i den berättelsen är det förstås ingen som kan uttala sig om, och det är inte heller nödvändigt, men man kan fråga sig varför just denna historia blivit så seglivad. Är det trotset mot övermakten som tilltalar oss eller våra förutfattade meningar om hur en enkel ”fiskerska” ska uppföra sig som gör händelsen så spännande? Eller väcker berättelsen den vanliga människans hopp om att bli du och bästa syster med maktens och rikedomens företrädare? Kanske är det helt enkelt för att Kejsar-Fina hade närvaron och sinnelaget att låta trycka upp ett postkort med sitt eget porträtt som vi minns henne och vill berätta om henne.
Hos Kejsar-Fina finns det emellertid många andra sidor som kan lyftas fram för att göra bilden tydligare. Det är en bild som inte bara beskriver Kejsar-Fina utan som tillsammans med berättelsen om Anna Greta ger skarpare konturer åt ensamstående skärikvinnor. Kvinnor som trots knappa tillgångar, krossade drömmar om en egen familj, lyckats hanka sig fram genom tillvaron och blivit sega, färggranna och ärliga personligheter med det som vi idag kallar stark självkänsla."

Täältä löytyy Finan kuva.