Olipa kommentti

1.10. kirjoittamaani merkintään on tullut anonyymi kommentti. Se on sekavasti kirjoitettu, tunnistan kirjoittajan entiseksi naapurikseni, joka oli ehdolla Ekokylän asukkaaksi, mutta ei, harvinaista kyllä tullut hyväksytyksi kahden koeajan jälkeen. Yleensä tulijat hyväksyttiin, koska vuokratulot olivat tarpeelliset. Tähän syyllistyin hädissäni itsekin, kun osallistuin päätöksentekoon. Samalla otettiin sellaista porukkaa, jotka vesittivät koko omavaraisuusajatuksen, mitä olen valittanut tässä blogissa. Saihan siinä tosin tutustua omalaatuisiin ihmiskohtaloihin ja elämänkokemus siinä kasvoi.

Monilla oli olemassa diagnoosi, joka tuli esille ainakin välillisesti. Tämä kirjoittaja sopi hyvin kirjavaan ihmisgalleriaan. Hänellä oli mukanaan pikkupoikansa, jolla oli ikäisekseen harvinaisen hyvin kehittynyt puhekyky, tai ainakin hän matki kuulemaansa. Hän vastasi samoilla sanoilla, oli kieli mikä vain. Muuan amerikkalainen kertoi pojan vastanneen englanniksi. Se oli kuin eräänlainen Lovelacen testi, jossa kone vastaa ilman että toinen keskustelija tunnistaa sitä koneen aikaansaamaksi. Tämä poju vastasi tosin samoilla sanoilla, tuskin hän ymmärsi mitä sanoi, koska oli luullakseni vasta alle kaksivuotias.

Pojan äiti oli käsityön opettajaksi opiskellut, joka ei voinut ajatella opettamista kurinpito-ongelmien vuoksi. Hän oli hankala tyyppi, joka kehitti riitoja toisten kanssa. Toinen naapuri oli ihan helisemässä, kun pikkupoika sekä nainen ikään kuin vainosivat heitä. Poika tuli kuin kotiinsa ja veti tavaratt alas. Äidin mielestä asuttiin yhteisössä ja se kuului asiaan ja hän sai kohtauksia, jos häntä uskalsi arvostella. Poika oli siinä iässä, että kaikki nappulat ym. kiinnostivat, hän rikkoikin ehkä esineitä, mikä ärsytti toisia.

Hän oli myös huomattavan likainen ja hyttysten purema. Pidin huoneeni ovea lukossa, avainta ovella, poika ei jaksanut sitä avata, ettei hän olisi tullut vetämään minun tavaroitani hyllyiltä. Poika huusi yleensä hirveästi, siinä olisi kaivattu psykologi-Tanjaa tai supernannyä, jottei ns. sosiaalinen perintö olisi siirtynyt mustana kasvatuksena uudelle sukupolvelle.

Nainen haisi piintyneelle tupakalle. Hän kävi polttamassa ikkunani alla vaikka kiltisti pyysin muuta. Kärsin enkä ryhtynyt edes puhumaan asiasta yhteisön kokouksissa, sillä en halunnut riitaa. Olin poissa silloin, kun hänet evättiin asukkaaksi, mutta minulle kerrottiin naisen ryhtyneen entistäkin hankalammaksi. Hän poltti esim. sisällä.

Minä en tosiaankaan ollut enää mukana ns. keittiössä ja vältyin suurimmilta nahisteluilta, vaikka osani sain. Sain mm. varoituksen, kun olin sanonut tälle naiselle, että hän saa hoitaa jonkin työn itse ja hän nosti metakan. Olin jo liukumassa eroon koko touhusta vaikka sitä kestikin liian pitkään. En nähnyt paljon marjan- ja sienenpoimimisia, mutta kuulin siitä kaikuja. Epärationaaliselta se minusta vaikutti, puuhastelulta.

Tämä nainen kutoi ahkerasti enkä tiedä ns. kutomon toiminnasta siltä ajalta. Aikaisemmin E:n aikana kutomo oli myös ahkerassa käytössä. Joskus oli muuan lyhytaikainen asukas, joka kutoi kaiken aikaa ja oli tulla erään nuoren naisen päälle aivan konkreettisesti. Sitä agressiivisuutta olin todistamassa.

Sinä syksynä suuret poimimani puolukkamäärät pilaantuivat, mistä olen joskus kertonut. Muistaakseni T. ei halunnut sokerilla keitettyä hilloa eikä kukaan muu uskaltanut tai viitsinyt sitä tehdä. Itse olin ajatellut, että hilloja en keitä, koska ajattelin omistautua poimimiselle, minkä parhaiten osasin. Kyllä niitä marjoja varmaan toisetkin poimivat, mutta käsin ja huonoilta paikoilta siten että aikaa tuhraantui tuhottomasti.

Ehkä aikaa myöten, kun tunteet häipyvät, myös entiset ekokyläläiset oppivat näkemään, että olen kuvannut juuri tätä "inhimillistä kaaosta", jota kommentoija juuri peräänkuuluttaa. Paikka ei toiminut omavaraisesti (taloudellisesti), sitä olen pohtinut ja tutkinut myös. Mielestäni ihmisten resurssit eivät olleet parhaassa käytössä. Mahdollisuuksia olisi ollut parempaankin.

Sekavan kirjoituksensa lopussa kirjoittaja tekee vielä ilkeän vihjauksen, jollaisia hän on tehnyt ennenkin. Lasken sen olemassaolevan tai puuttuvan diagnoosin piikkiin. Ajattelin, että poistaisinko nuo anonyymit postaukset, mutta valitsin, että en. Onneksi oikeuslaitos toimii tässä maassa, mikäli perättömiä kunnianloukkauksia levitetään.