Luin Eva Aminoffin kirjan Lapsen parhaaksi ja tunsin kammon väristyksiä. Eva Aminoffin poika Alexander huostaanotettiin ja vietiin ala-arvoisiin oloihin Mälaren saarelle. Hänen ja äidin suhdetta oli luonnehdittu symbioottiseksi. He asuivat hienostokaupunginosassa Lidingössä, jossa he olivat joutuneet ympäristön silmätikuiksi.
Eva Aminoff oli niitä lapsuuteni suuria lehtinaisia, jotka kertoivat meille, yhä sisäänpäin kääntyneen maan asukeille, mitä kuuluu muualle maailmaan legendaarisilla reportaasimatkoillaan. Olin toki kuullut hänen tapauksestaan ja oikeustaistelustaan, mutta vain etäisiä kaikuja. Elinhän porvarillista, alemman keskiluokan elämää, emmekä me joutuneet sosiaalin hätistelemiksi, vaikka muistan kyllä varoittaneeni tytärtä, kun hän melusi liikaa, että sosiaali tulee ja vie, jos huudat. Olin itse ottanut huostaan lukuisia lapsia hektisen vuoden aikana Vantaalla, ennen Ruotsiin muuttoamme.
Eva Aminoffin kirja on kammotuskertomus ja epämiellyttävä muistutus siitä kuinka pahimmillaan, hyvää tarkoittava kansankoti voi muuttua Gulagiksi. Nimettömiä, tietämättömiä, kasvottomia sosiaalityöntekijöitä, poliiseja, lautakuntien jäseniä, tuomareita sekä oikeusmurhan kohteeksi joutuneita vainottuja vanhempia vilahtelee kirjassa varjojen lailla. Aminoff kertoo tietenkin vain oman tarinansa, omalta kantiltaan.
Aminoff sai lopulta oikeutta Eurooppa-tuomioistuimesta ja nimellisiä korvauksia. Viiden vuoden painajaisunen jälkeen poika pääsi karkaamaan. Rikollisesti toimineita ei laitettu vastuuseen, mikäli olen ymmärtänyt. Pyykki olisi ollut pestävä puhtaaksi. Ruotsin kansankodilla on paljonkin tällaisia häpeätahroja, jotka on peitetty ja roskat lakaistu maton alle.
Olen suhtautunut hieman kammoten Ruotsin sosiaalidemokraattiseen systeemiin. Se on ollut liian kauan vallassa. Se on tyhmistänyt ja tasapäistänyt kansaa, tullut oma- ja itsevaltaiseksi.
Olisin halunnut tietää, miten sitten kävi. Miten Alexanderin elämä sitten muotoutui. Hän oli kokenut kovia. En edes tiedä elääkö Eva Aminoff enää. Hänhän oli syntynyt 1919. Poika oli adoptoitu. Aminoffin elämästä olisi mukava tietää muutakin. Oliko se yhtä värikästä kuin toisen maailmanmatkaajan ja reportterin, Helinä Rautavaaran?
Impulsiivinen maalainen
Eilisessä (eli perjantain) Hesarissa oli juttu siitä, miten Espoon sosiaalitoimi on kohdellut ulkomaalaista isää avioero- ja huoltajuuskiistoja selvitettäessä. Sosiaalitoimi tietenkin kiistää väärinkäytökset ja jutussa kerrotaan vain yksi näkökulma, mutta jos se on totuudenmukainen, niin hiukan hirvittää.
VastaaPoistaMistähän se mahtaa johtua, että kun yhteiskunnallinen koneisto alkaa pyöriä täydellä tehollaan, ihmiset näyttävät aina liiskaantuvan sen alle - vaikka se koneisto on alunperin tehty heidän hyväkseen.
Häiritsevää on, kun on tottunut pitämään Ruotsia oikeusvaltion perikuvana. Onhan se ollut esim. ombudsman-termin kehittäjä ja pitänyt ihmisoikeuksista huolta ympäri maailmaa.
VastaaPoistaPoikkeava, intellektuelli Eva Aminoff hautaantui tasapäisyyden ihannoinnin keskelle. Poika osasi esim. englantia liian hyvin ja koettiin häirikkönä. Äidillä ja lapsella oli kiinteä suhde ja sitä pidettiin pahana.
Suomalaisuuskin ja suomalaisten kohtelu laittaa tässä myös periaatteessa myönteisen asenteen koetukselle.
Ruotsissa on kyllä vireä media ja runsaasti hienoja ja kriittisiä persoonallisuuksia.
VastaaPoistaOlisi ollut kiva tietää, vedettiinkö Aminoffin jutusta johtopäätöksiä esim. sosiaalitoimessa.
Rotujalostamo on toimnnassa Ruotsisa vilä tänä päivänäkin. Ulkomaalaisia jotka ei ole "puhtaasta kuninkaallisesta rodusta" käytetään hyväksi lääketieteellisissä kokeissa.
VastaaPoistaMe pakenimme Ruotsista 1999/2000 vaihteessa kun kävi ilmi että perheellä muutaman vuoden sisäälä on yli 30 väärinhoitotapausta joista 5 olisi voinut johtaa invaliditeettiin tai kuolemaan (vahvistettu) jos ulkopuolinen ei olisi puuttunut asiaan (yksityinen lääkäri). Väärinhoitotapaukset koskee 2 aikuista, raskaana olevaa naista, ja kolme pientä lasta. Ruotsin viranomaiset ovat kirjallisesti myöntäneet rikkoneensa lakia, mutta oikeutta me emme ole saaneet.
Karolinskan sairaalasta (Karolinska institutet jonne rotujalostamo muuti) on tietokoneremontin yhteydessä kadonnut "ulkomaalaisrekisteri" jossa on tietoa ulkomaalaisista joita on käytetty hyväksi lääketieteellisissä kokeissa. Viimeisten tietojen mukaan rekisteri on Kanadassa.
Jos teillä on sukulaisia Ruotsissa; 2 viikkoa lääkärissä käynnin jälkeen on pyydettävä kopio potilaskertomuksesta - ne ovat ensimmäiset jotka väärennetään jos jotain epäselvyyksiä hoidossa ilmenee. Meillä esimerkiksi on "ennen ja jälkeen" potilaaskertomuksia joista käy ilmi että tietoja on muutettu. Koska minulla on tuttuja m.m. sairaaloissa, pyysin heitä ottamaan kopiot meidän potilaskertomuksista ennen asian julkituomista.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=21498&start=0
Tunsin Evan henkilökohtaisesti, hän auttoi minuakin pakenemaan. Aleksanterin tapasin muutaman kerran, hän vaikutti jurolta ja hermostuneelta. Eva kuoli muistaakseni 2004. Eva ansaitsisi hyvinkin elämänkerran, sen verran jänniä muistamani keskustelunpätkät ovat.
VastaaPoista