MAALAINEN

Lumilinna

2012-01-28T21:53:00.001+02:00

Tänään on ollut Kemin lumilinnan avajaiset, mutta pääsin käymään siellä jo eilen kutsuvieraana ja ihan ensimmäisessä tilaisuudessa. Viimeistelyä on tehty eilen ja tänään. Oli kiehtovaa nähdä linna työn alla ja illan pimeydessä. Otsalamppuiset työmiehet, johtokimput lattioilla, valot. Se on kohonnut ennätysajassa. Teemana on urheilu, veistokset ja kaikki oli taidokasta. Lumilinna on vertauskuva elämälle. Se nousee komeuteensa mutta katoaa taas pian kuten elämämmekin.

Toivon että ei tule mitään estettä jälkikasvun tulolle, linna olisi heille unohtumaton elämys. Varsinkin illalla siellä on vaikuttavaa. Vallitsi kova pakkanenkin kuten pitääkin.

Olin kuuntelemassa kirjailijapäiviä Kemin kulttuuritalossa, mutta valitettavasti en uskaltanut lähteä tänään, koska sydämeni rytmit ovat sekaisin. Pitänee taas kerran lopettaa kahvi ja katsoa onko sillä mitään vaikutusta.

Minulla on muuten tipsi sellaiselle, joka haluaa lopettaa kahvin juomisen vähällä päänsäryllä, itselläni on nimittäin riippuvuus. Olen tehnyt tämän kymmeniä kertoja, mutta jos olen unohtanut olen kärsinyt päänsärystä. Aloitan ottaa disperiiniä jo edellisenä iltana. Acetosalisyylin aineosat korvaavat kofeniinin aivosolujen reseptoreissa, oletan. Sitten kun jomotus alkaa, on jo liian myöhäistä.

Olen ostanut muutaman kerran karppileipää. Ihan hyvän makuista, mutta pitää toppuutella, ettei rupea ahmimaan sitäkin. Paino ei enää juuri putoa, mutta olen tyytyväinen tähän vähäänkin n. 7 kiloon. Monet housut mahtuvat nyt taas, odotan verensokerin mittausta, sokerin aleneminen olisi jo riittävä palkkio ja virike jatkaa. En tosin ole kärsinyt, päinvastoin. En usko että takykardia eli rytmihäiriö johtuisi karppauksesta.

Kävin katsomassa Lapin kirjallisuuseuran puheenjohtajan twitter-sivuja. Oikeastaan ensimmäistä kertaa näen twitteriä hyvässä toiminnassa. Uusi puheenjohtaja vaikuttaa onnistuneelta, vanhasta en tiedäkään, koska en ole ollut seurassa enkä hallituksessa ennen. Tosin tapasin hänet mm. Sodankylän kurssilla ja hyvältä hänkin vaikutti. Kismittäisi mennä kurssille taas, koska siellä on mielipidekirjoittamisen kurssi kaiken muun hyvän lisäksi, mutta olen kansaneläkeläisen tuloilla nyt, tosin odotan tietoa Ruotsin eläkkeestä jännityksellä. Minua vaivaa myös tuo rytmihäiriö.

Talven selkä taittuu

2012-01-25T15:59:00.001+02:00

Vaikka talvi on vasta päässyt alkuun. Jo parina päivänä ainakin täällä on huomannut valon määrän kasvun. Eilen Torniojoesta nousi sumua, joka peitti huntuunsa kaupungin. Katsoin joen varren avantouintipaikkaa, jospa ryhtyisi siellä käymään, ehkä ensi vuonna, jos sinne jäisivät kolotukset. Vesipore pitää ison avannon sulana. Tampereella asuva sisareni käy joka päivä järvessä, hän onkin hyvässä kunnossa.

Suensaaren kohdalla joki ei ole vielä keskeltä edes jäässä, mutta jäällä on jo kelkan ja myös suksien jälkiä. Mediassa varotettiin sinne menosta. Tähän aikaan tavallisesti jäällä on jo latukelkalla vedetty ura.

Kemin lumilinna on melkein valmis, jääveistokset vielä puuttuvat. Kun lapsenlapseni tulevat hiihtolomalla, kaikki on silloin jo valmista. Ehkä pystymme jopa vuokraamaan moottorikelkan. Sellainen vuokraamo on aiemmin ainakin ollut Kemin sisäsatamassa. Kallinkankaalla on laskettelupaikka, ei tarvitse lähteä tunturialueelle. Saunani pääsee myös käyttöön, en itse ole saunaihmisiä. Toinen lapsenlapsista on ja myös tytär.

Odotamme kovasti hiihtolomaa, lapset tuskin tänne monta kertaa ehtivät talvella, vuodet kuluvat nopeasti. Ostin Lidlistä eräänlaisen sahan ja aion hankkia vanerinpalasia. Pojat saavat mahdollisesti sahata kuvia tms. Ex. vaimonikin oli sitä mieltä, että sellaista he tarvitsisivat, puutöitä. Heitä viedään paljon pallopeleihin, tytär on aivan ihmeissään kun se vaatii niin paljon, mies sen hoitaa.

Tänään on ex.anoppi kuollut korkeassa iässä. Hänen elämänsä on todiste lääketieteen tasosta. Jo vuosikymmeniä sitten alkoivat vaivat, mutta hän on pystynyt nauttimaan elämästä ja saippuasarjoista täysin rinnoin, luulen että 94-vuotiaaksi. Itse käyn avustamassa kohta 97-vuotiasta sokeaa ja kuuroa miestä kuntosalilla. Mieli on silti virkeä ja laulut soivat. Vanhat elävät ja porskuttavat lääkepurkkiensa ja puteleittensa kanssa.

Itse en tiedä haluaisinko edes elää kovin vanhaksi vaivojen kanssa, muuten kyllä. Sain Ruotsista kirjeen, joka kertoi että eläkehakemus menee eteenpäin byrokratiassa. Jännitän tietysti kovasti, paljonko eläkettä sieltä tulee.

Toisaalta olen kyllä perustamassa firmaa tai ainakin suunnittelemassa liikeideaa. Se on jo yrityshautomossa, eikä sitä ole tyrmätty. Eläkeläinen voisi hieman tienatakin.

Nuorempi lapsenlapsista, 7 v, oli pohtinut sitä ajatusta että sitä joutuu muuttamaan joskus kotoa pois. - Kuinka vanhana, hän oli kysynyt, kun oli ensin itkenyt, yleensä hän ei itke. - Noin parikymppisenä, oli äiti sanonut. Poika oli miettinyt hetken ja neuvotellut: - Sanotaanko sitten että 22 vuotiaana.

Lapin linkit

2012-01-25T07:05:00.001+02:00

Ihmettelen kuinka pieni Suomen netti kuitenkin on, koska kun hakee sanalla Lappi, niin minun Lapin linkkini tulevat etusivulla heti Lapin Kansan jälkeen. Ja jos hakee sanalla Lapin linkit, omani loistavat ylimmäisenä. Pystynköhän tällä meriitillä hakemaan Kulttuurirahaston apurahaa?

Minkähän hintainen tuo paikka on? Tervetuloa vain mainostajat. Olen itse asiassa tienannutkin product placementilla, mutta en kerro miten.

Pitää olla vain kekseliäs. Oppitorin sadat linkit johtavat myös omia google-hakujaan.

Kannattaa muuten katsoa. Olen tehnyt paljon ns. eklektiivistä työtä. Vain pieni osa on itse keksimääni, ihan joku voisi ärähtääkin. Minusta luovuus on ja muistelen myös luovuusprofessorin luennolta, että se on palikoiden asettamista uuteen järjestykseen. Tämän saman taivaan alla tulee harvoin mitään uutta, kaikki on jo keksittyä. Tosin saattaa sitä jotakin itsekin lisätä ihan omasta päästään.

Nettiin on jo sen lyhyen historian aikana kertynyt paljon painavaa, mutta harvinaisen vähän sitä kuitenkin käytetään. Oppitorille olen asettanut sen tehtävän, että se kerää tietoa yhteen. On hirveän vaikeaa muuttaa ajatustottumuksiaan. Ajatellaanpa vaikka opettajia. Heillä olisivat kaikki verkon aarteet käytettävissä, mutta silti he pitäytyvät Pisan vimmalla oppikirjoihinsa: Se mikä meillä on, se on menestynyt. Kaikki toimii - kutakuinkin.

Silti opiskelijat eivät viihdy, eivät he välttämättä osaa edes muuta toivoakaan, hekin panostavat vapaa-aikaansa kuten työväestökin.

Työn ja vapautuksen pedagogiikka, joka on jo vanhaa. Sen nimiä olivat Frenet, Freire, Illich, Dewey vaikuttivat jo sata vuotta sitten mutta vähän se vaikutti Suomeen.

Tuossa naapurikaupungissa kokeillaan yhä elossa olevan suuren pedagogin Arne Tragetonin oppeja. Kuulin hänen omasta suustaan: Opiskelijan tulee olla subjekti ei vain objekti.

Se mitä olen havaitsevaninani on, että Skinner on se, joka jyllää Suomen koululaitoksessa. Hänkin oli itse asiassa paljon muutakin kuin oppimiskoneiden kehittäjä.

Jännitystä

2012-01-21T18:57:00.000+02:00

Vaikka minua ei haittaisi se että kenestä tahansa huomattavan fiksusta ehdokkaasta tulisi presidentti, ketään mainitsematta ja ketään unohtamatta, jännittää huomisen vaali kuitenkin kuin harvoin mikään. Monilla kanssaihmisistä tuntuu olevan antipatioita riittämiin. Jokaisella ehdokkaalla ovat asiat hallussa, jokainen osaa puhua ja esiintyä.

Pohtia sopii, mitä seurauksia Väyrysen tai Haaviston pääsemisestä toiselle kierrokselle on. Onko avoimesti homoseksuaalin mutta ihannevävyn ominaisuudet omaavan Haaviston mahdotonta kerätä suomalaisten kannatusta voittaakseen. Onko Suomi siihen kypsä? Viime kerralla entinen Setan puheenjohtaja ja vasemnmistolainen "suvaitsevaiston" edustaja Halonen valittiin Suomen ylpeydeksi. Hän on hienosti osannut hoitaa tehtäviään. Tuota termiä ei silloin vielä käytetty, perussuomalaiset ovat sen lanseeranneet.

Siihen liittyy kyllä oikeassa olemisen hybris ja Suomen alaluokan unohtaminen, vaikka tietysti itsekin kannatan kaikkia suvaitsevaisuuden periaatteita. Suomen on myös hyvä kansainvälistyä, vaikka kipeää se tekeekin.

Homoseksuaalinen presidentti voisi olla myös yksi Suomen bränditekijä kuten jokin aika sitten puhuttiin, oliko se Florida-nimisen ihmisen teeseistä. Se kertoisi taas kerran suomalaisten avarakatseisuudesta kuten Halosen valitseminenkin jo aiemmin.

Vaikka Väyrynen hallitseekin asiat, on pitkälle koulutettu ja kokenut ja näillä selkosilla tapaamani ihmiset lähes kaikki aikovat häntä äänestää ja kehottavat minuakin ankarasti niin tekemään, Väyrystä kohtaan tunnetut ennakkoluulot saattavat olla vielä suurempia kuin Haavistoa.

Hän olisi erinomainen presidentti, joka ainoana puhuu syrjäseutujen puolesta.

Väyrynen kuten Lipponenkin olisivat erinomaisia, persoonallisia presidenttejä, ihan koskee kun sympatisoin Lippostakin niin paljon.

Molemmat naisehdokkaat ovat sujuvakäytöksisiä ja osaavia. Harmi heidänkin puolestaan. Arhinmäki esiintyy niin hyvin köyhien puolestapuhujana, hänellä on tulevaisuus edessään.

Soini kansanmies, joka on tuonut Suomen politiikkaan uusia teemoja, olisi myös hieno presidentti.

Itse kuitenkin olen edelleenkin Niinistön kannalla, kuten edellisissäkin vaaleissa.

Koska olen liian kiltti, minua on häirinnyt lehdistön ja haastattelijoiden ivallisuus. Media tekee kaikkensa banalisoidakseen ehdokkaat. Varmaankin toimittajien tehtävä on löytää kritiikkiä, en suinkaan ole mielessäni moittinut ehdokkaita, vaan toimittajia. He ovat selittäneet asioita pahantahtoisesti ja vääristellen.

Iltalehden ehdokkaiden esittelyt ovat hyvät. En ole katsonut netti TV:n esittelyjä, mutta lukenut artikkelit, jotka tässä ainakin näkyvät sivupalkissa.

Presidenttiä valitsemaan

2012-01-16T06:59:00.001+02:00

Kaikki ehdokkat ovat melko fiksuja. Paavo Lipponen ja Paavo Väyrynen esimerkiksi. Havainnoin ainakin itsessäni, että meikäläinen on epärationaalinen olento ja äänestää paljolti tunteiden perusteella: miltä ehdokas vaikuttaa. Niin on myös moni muukin äänestäjä, irrationaalinen, epä-älyllinen. Ehdokkaista muistetaan median kiukutteluksi leimaamat asiat, lentoemojen pyllynnipistykset ja ministerien itketykset.

Kokeilin mummojen ja vaarien kanssa, että listaisimme ehdokkaiden hyviä ja huonoja puolia. Ei oikein onnistunut, sillä vanhukset olivat niin omiensa kannalla, ettei muissa osattu nähdä mitään hyvää. Aion kokeilla tänään uudestaan sosiodraamaa, jossa annetaan roolit, esimerkiksi pöydän toinen puoli jonkin asian puolesta, toinen vastaan, sitten vaihdetaan.

Katsoin HS:n vaalikonetta ja siellä Paavo Arhinmäki oli saanut eniten samanmielisiä. Sehän on vasemmiston perinne: ollaan kaiken hyvän puolella pahaa vastaan ottamatta huomioon talouden reaaliteetteja.

Paavot Lipponen ja Väyrynen ovat jotenkin elämää suurempia hahmoja, taruolentoja. Molemmat selviäisivät mainiosti presidentin virasta. Lipponen osasi jyryttää suomalaisia hallitusaikana. Tulevaisuudessa on suuria ratkaisuja, kuten kuntauudistus, jossa tarvittaisiin Lipposen kykyjä jyrätä arvojohtajana. Väyrynen on ehkä liian kiinni keskustan agendassa, vaikka hän muuten onkin ihan ok nykyään.

Vanhukset kertoivat tietävänsä, että Lipponen on saksmannin poika. Lipposta he inhosivat sydämensä pohjasta: Suomen euroon viejä. Niinistö ei saanut ollenkaan armoa eikä juuri Haavistokaan, koska on homo. Väyrynen on selkosten suuri suosikki.

Puhuttiin Kekkosestakin, hän oli Jumalasta seuraava. Hän oli jo pääministeriaikoinaan luonut sellaisen maineen syrjäseuduilla, tuonut perukoille teitä ja siltoja ettei sitä horjuttanut mikään.

Haavisto on minunkin mielestäni miellyttävä ja sopisi hyvin presidentiksi. Hänen kohdallaan ns. suvaitsevaisto saa mahdollisuuden protestoida ja sanoa sanansa. Äsken luin, että hänen gallup-tuloksensa ovat kirineet Paavo Väyrysen tasolle.

Käyn joskus lukemassa Tapio Tuurin blogia. Hän on ollut sosiaalidemokraattinen toimittaja, joka on riitautunut entisten tovereiden kanssa ja käy vendetta-taisteluaan heitä ja ns. suvaitsevaisia vastaan. Lipponen ei saa häneltä armoa. Tunteet ja symbolikysymykset jylläävät tässä taistelussa yleensäkin.

Sauli Niinistöä aion kuitenkin äänestää Mäntyniemeen. Pidän hänen tyylistään sanoa asiat suoraan. Hän saa minulta pisteitä kamreerimaisuudestaan.

Täällä on juttuni Suomen presidentti-instituutiosta. Lisäsin sinne näkymiä presidentin linnasta. Yleensä meille näytetään vain kuvaa presidentin vastaanotosta, nyt näytetään esimerkiksi vessoja.

Rakennetun ympäristön suojelua

2012-01-15T08:46:00.000+02:00

Tornion kaupunginhotellissa oli ilmainen seminaari, jossa painavat asiantuntijat kertoivat aiheesta kuvin ja sanoin. Kerrottiin rakennusperinteen kartoituksesta mm. Lapin eri puolilla, Meri-Lappikin oli hyvin esillä, koska paikkakuntalainen Maakuntamuseon tutkija on tehnyt aiheesta työtä maakunnalliselle organisaatiolle. En ryhdy hakemaan oikeita nimityksiä, kyllä nekin löytyisivät. Järjestäjänä oli myös Kotiseutuliitto.

Minua karppaajana harmitti hieno tarjoilu, kun en voinut syödä hienoja voileipiä ja itävaltalaisen keittiömestarin leivonnaista. Sain tyytyä vain kahviin ja jääveteen.

Olen jo aika hyvin selvillä alueesta, varsinkin Torniosta, koska olen ajellut skootterilla ja muillakin välineillä ympäriinsä. Kaupunginarkkitehti kertoi parista suojelukohteesta Suensaarella, jotka myös tiedän. Toinen on eräs ehdottomasti suojeltava vanha puutalo, jonka viereen on rakennettu kohta valmistuva kerrostalo. Kuva on kuin Manhattanilta, jossa pilvenpiirtäjien väliin on jätetty vanha kirkko. Kaupunginarkkitehti on ahdistettu joka suunnalta. Häntä kritisoidaan sekä suojelijoiden että heidän vastapuolensa taholta. Torniotahan rakennetaan kovasti, ja jokaisesta suojelukohteesta tapellaan.

Joku yleisöstä protestoi, että puhuttiin Röyttän satamassa sijaitsevasta vanhan saha-alueen suojelusta, kun kaupungissa on rapistuvia rakennuksia kuten Raatihuone ja Porthanin koulu sekä VPK:n rakennus. Kiinnitin itsekin huomiota miljööseen pari vuotta sitten siellä ajellessani. Se on keskellä, voi sanoa suunnatonta teollisuusaluetta. Outokumpu, mutta myös muuta teollisuutta on alueella ja omistajat haluaisivat jyrätä koko alueen hallien tieltä.

Silloin käydessäni luulin, että asutus on lähtenyt pois teollisuuden saasteiden tähden, nyt tuli lisätietoa. Olen tavannut paljon vanhoja ukkoja, jotka ovat olleet töissäkin siellä. Tuo pienenpieni säilynyt miljöö vie kyllä nostalgisiin tunnelmiin. Siellä on nykyään myös tuulimyllyjä.

Porthanin kouluun on äsken laitettu kiiltävä peltikatto. Rakennukselle ei ole vielä keksitty käyttöä, mutta suojeltava se on. VPK:n rakennuksesta elokuvateatteri lopetti ihan äsken. Minun ei ikinä tullut siellä käytyä, koko rakennuksessa. Suojeltava tuo Tornion kaupunkikuvaan kuuluva rakennus on varmaankin. Vieressä on hienossa kunnossa Lars Sonckin suunnittelema Kurtin talo, joka on nykyään Outokummun edustustilana. Se ehti olemaan aikamoinen hollitalli rappionsa aikoihin.

Kävin viime viikolla Raatihuoneessa, jossa nykyään on erinäisiä toimistoja. Se on viehättävä miljöö, vaikka ainakin ulkoakäsin maali on rappeutunut. Siihen on tehty korjaussuunnitelma, tekijä on nuorehko naisarkkitehti, jonka tunnen Petsamon matkalta. Hän palautti maailmannaisen kokemuksella siankyljyksen, jossa oli roosaa. Siankyljys ei kuulemma saa olla koskaan sellainen trikiinivaaran takia. Pöytäseuramme sai anteeksipyynnön ja venäläisen shampanjapullon. Se oli upea hotelli Muurmanskissa. En ole ehkä koskaan syönyt hienommassa ympäristössä, paikka oli amerikkalaisen ketjun omistuksessa. Itse söin kyljyksen, vaikka siinä olikin roosaa.

Kinkkukirjoitus

2012-01-08T20:18:00.000+02:00

Joulun jälkeen lähikaupassa ja muissakin myytiin lopulta parilla eurolla kilo meijän äitien tehtaan valmistamia joulukinkkuja. Minäkin erehdyin ostamaan ja laitoin palasina pakastimeen. Se on sillä rajalla kun sanotaan syöhän sitä ennenkuin selkäänsä ottaa. Nitriiteillä vai millä niin pahanmakuiseksi tehtyä, että varmasti säilyy. Kysyn miksei Suomessa osata tehdä kunnon kinkkua. Se ongelma on ollut jo kymmeniä vuosia. Jotkut ovat ehkä tottuneet tuollaiseen kitkerään makuun etteivät osaa parempaa vaatia. Parempaa on.

Kokeilin suomalaista savustettua siansivua, joka ei myöskään ollut hyvää kun vertaan rajan takaa ostettuun. Siltä sianlihan pitää maistua.

Ainakin pari presidenttiehdokasta on kasvissyöjiä, minulla ei ole heitä vastaan mitään. Toisaalta ajattelen vuosituhantista kotieläinten ja ihmisen yhteiseloa, jossa ihminen tosin teurastaa kumppaninsa ja syö suihinsa. Tuntuu julmalta, jos niin ajattelee. Soini ja perussuomalaiset puhuvat suvaitsevaistosta, joka harjoittaa samalla ajatusterroria muita kohtaan. Kasvissyönnissäkin siitä on viitteitä, vaikka toki eläinoikeustaistelijoiden kuvat järkyttävät minuakin.

Kuvista puheen ollen. Presidenttiehdokas Haavisto on tehnyt rimanalituksen, kun ei tuntenut esim. Medjedeviä ja Reinfeldtiä. Syynä saattaa olla, että Pekalla on synnynnäinen kyvyttömyys tunnistaa kuvista. Sellaistakin on. Ekokylässä oli rouva, joka oli mitä fiksuin, hän kertoi ettei tunne esim. vastaantulevia ja joskus ei edes omia lapsiaan. Hän taisi puhua Aspergerin syndromasta. Oliskohan Haavistolla sellainen?

Koska olen antanut tuhansia vinkkejä verkossa, tässäkin tulee yksi. Jos on jokin kuva verkossa, etkä tiedä, kuka se on, vedä se hiirellä Googlen kuvahakuun noin vain kuin Moolokin kitaan. Suuri mahdollisuus on, että saat selville, ketä se esittää.

Mutta tämän kirjoituksen pääasia oli:

Miksi äidit pilaavat kinkut tehtaassaan?

On se hyvä virsiä veisata

2011-12-24T10:30:00.000+02:00

Jotenkin näin sanoi naapurin poika elokuvassa Maa on syntinen laulu. Virsiä pystyy jokainen veisaamaan, vaikka ei olisi ääntäkään kuten meikäläisellä. Vanhusten asuinyhteisössämme järjestetään joka vuosi yhteinen jouluateria. Nytkin oli pappi ja kanttori mukana. Kanttori soitti syntillä ja lauloi kovalla äänellä, melkein liian kovalla, koska sävyjä ei juuri ollut. Laulettiin Kauneimmat joululaulut-vihkosta.

Laulaminen tekee hyvää. Värähtelyt ovat selvästi hoitavia. Yksikin lähes satavuotias mummi, joka ei kuulekaan lauloi kuuluvalla äänellä ja esitti yksinlauluakin omasta lapsuudestaan, köyhän joulusta. Se oli kovasti luokkatietoinen laulu ja hän puhui myös säätyeroista. Juuri tämä mummi olisi halunnut laulaa, kun leikitin vanhuksia kerhossamme. Hän ei oikein tajunnut opettamani leikin ideaa.

Ruokakin oli hyvää. Kovin herkkää tunnelmaa en kuitenkaan kokenut. Jos muistelen takavuosia Keuruun ekokylän Kauneimmat joululaulut-tilaisuudet olivat tunnelmallisia. Keuruun silloinen kappalainen, nykyinen kirkkoherra oli oikea rokkipappi, joka säesti lauluja kitaralla ja osasi puhua tilanteeseen sopivasti. Hän oli myös lapsuudessaan viettänyt aikaa entisessä alkoholistihuoltolassa, mikä ekokylä oli.

Ruotsista muistan tunnelmallisia joululaulu-tilaisuuksia. Keski-Ruotsissa useana jouluna kävi oopperalaulaja Esa Ruuttunen joulun aikana laulattamassa siirtolaisia. Suomalaiset laulut siinä ympäristössä liikuttivat.

Jotkut ekokylän joulutkin muistuvat mieleen tunnelmallisina.

Liikuttavaa

2011-12-21T20:50:00.003+02:00

Olen vuosien varrella käynyt aina silloin tällöin avustamassa rullatuolissa istuvaa miestä, minua nuorempaa. Hän on tietysti katkeroitunut kohtalolleen, sillä onnettomuus kohtasi ihan tervettä ihmistä.

Sanoin hänelle joskus, että hanki tietokone, kyllä minä tuun neuvomaan.

Tänään näin että hänellä olim kone ja istuimme kaupungille tehdyn retken jälkeen tietokoneen ääreen. Moitin että tämähän on hidas kone, enkä huomannut, että hiiressä on vasenkätisen asetukset.

No, avasimme sähköpostin ja mies vastasi sinne tulleeseen sisarensa kirjeeseen. Jokainen kirjain oli hakusassa, eikä todella mitään ollut ennestään tiedossa tietotekniikasta. Lähtökohta oli aivan nollassa.

Tulipa kaveri tyytyväiseksi, kun hänen ensimmäinen sähköpostinsa oli lähtenyt, hän kirjoitti tuon päiväkirjaansa ylös.

Latasimme myös selaimen ja taas tuntui kuin seinät olisivat avartuneet, kun hän psytyi hakemaan sanalla.

Tämä oli parempi kuin sata jänestä, sanoi mies.

Lupasin tulla jatkamaan opetusta, kunhan hän ensin tutustuu tähän minkä nyt osaa. Äsken kirjoitin hänelle sähköpostikirjeen.

Minullekin tietokone ja netti ovat olleet suuri avartaja, vaikka olen saanut jatkuvan päänsäryn, joka ei ole tosin sietämätön.

Normal?

2011-12-17T18:30:00.001+02:00

Ehkä olen lapsellinen, kun mielestäni kaikki presidenttiehdokkaat ovat omalla tavallaan päteviä sopivia. On paljon asiantuntemusta ja jokaisella on erityisalueensa. Äänestyksessä ehkä myötäilen kansan mielipidettä.

Samoin minusta päätös Yle-verosta on oikea. Katsoin juuri Pressiklubin, jossa oli vieraana Jan Vapaavuori, joka myöskin on harvinaisen järkevä poliitikko, joka myös osaa ilmaista itseään. Minusta on hyvä, vaikka itse joudun maksamaan veroa, vaikka en tv:tä omistakaan. Käytän kuitenkin melkoisesti netin kautta Ylen palveluita. Julkisen palvelun tv- ja radio täytynee olla olemassa, en ainakaan muuta katso.

On hyvä että suuri joukko vapaamatkustajia joutuu nyt maksamaan ja niillekin, jotka eivät muka käytä Ylen palveluita, kuuluu tämä velvollisuus.

Jos palataan tuohon ehdokkaisiin, en pidä hurskastelusta, jota ns. suvaitsevaiset harrastavat. Jokainen kansa on enemmän tai vähemmän suvaitsematonta, etnosentristä jopa rasistista tarkoittamatta kuitenkaan sitä. Vasta teot, joita pahat puheetkin ovat, merkitsevät. Terveet ennakkoluulot ovat parempia kuin hymistely.

Vaikka en ole uskovainen, jaan kristillisen maailmankatsomuksen: ihminen on perusluonteeltaan paha, mutta jonkin kummallisen kärrynpyörän kautta, ehkä se on ekstitentialismia, itse ainakin pystyn kääntämään sen armoksi, toivoksi ja rakkaudeksi.

Älyllinen elämä

2011-12-14T11:02:00.001+02:00

Netti on meikäläiselle osa älyllistä elämää. Pääni voisi paremmin, ei olisi ehkä päänsärkyä ilman sitä, mutta vaihtoehtoa ei ole. Tavallinen elämä, jota ihmiset yleensä elävät, olisi vajaata ja pinnallista. En tietysti tee netissäkään mitään erityisen henkevää, ei se sitä tarkoita, mutta netti suurentaa elintilaa. Huoneen seinät poistuvat äärettömyyteen.

Kun netti ei toimi, mystinen mokkula, joka on kronglannut useita päiviä, pelittää taas. Olin aivan onneton.

Blogger on yhdistynyt jotenkin Googlen tiliin. Dashboardiin eli paneliin on tullut neljäs nappula, Jaa, joka vie Google+:aan. Minulla ei ole taitoa päästä piireihin. Jaoin kokeeksi yhden jutun ja kohta katson, miten se näkyy. Tuo tilien integrointi tapahtui pari päivää sitten.

Lipeväkielinen myyjä Saunalahdelta yritti ihan väkisin myydä 4G nettiyhteyden ja tietysti puhelimen liittymän vaihdon. Soitan niin vähän ja olen pienestä puhelimesta mahdollisimman vähän kiinnostunut enkä jaksa pitää mielessä liittymätyyppiä, en seurata kuukausimaksua, varmasti omaksi haitakseni. Puhelimen näyttö on liian pieni, kun on tottunut tietokoneeseen. Minusta on inhottavaa suostua myyjien tarjouksiin, en jaksa yksinkertaisesti aina vaihjtaa.

Mutta se tieto että 4 G on jo Torniossa oli kiinnostava. Luulin että se on vasta pääkaupunkiseudulla. Vuoden päästä kun 3 G:n sopimusaika päättyy, haluan varmasti vaihtaa. Lupaukset nopeuksista eivät kuitenkaan koskaan pidä paikkaansa. Nykyinenkin yhteys pätkii ja hyppää 2 G:lle usein. Marginaalini ovat niin pienet, että pitää säästää joka eurossa.

Joulu

2011-12-10T07:19:00.001+02:00

Olen kerännyt netistä materiaalia joulusta. On täällä linkki myös Kotitonttu-kirjaan verkossa, joka on omaa aikaansaannostani, se nettiin laittaminen.

Joulu on kodin ja perheen (kulutus)juhla, jota maustavat historia ja uskonto. Jouluna maallistunutkin suomalainen saattaa käydä joulukirkossa tunnelmoimassa. Uskonnollisesti joulu ja pääsiäinen ovat vuoden merkittävimpiä juhlia. Molemmissa on kaupallisuutta, mutta joulussa tietysti enemmän.

Jouluun liittyy myös perhe-elämän tragedioita, kun joulun vietto riistäytyy käsistä. Ei ole totuttu olemaan toistensa kanssa ja yhdessäolon vaikeudet korostuvat.

Myös kodittomuus ja vähäosaisuus liittyvät jouluun perhejuhlan taustalla. Jeesus syntyi seimen lapsena, jolle ei ollut edes sijaa majatalossa. Pelastusarmeijan joulupadat ja kodittomien joulunvietto ryydittävät juhlaa.

Joulua edeltävä pikkujouluaika on oikeastaan suomalaista karnevaalia, joissa monilla työpaikoilla irrotellaan. Pikkujouluun liittyy eräänlainen kekri-perinne, joka on sadonkorjuun juhlimista. Teurastukset oli tehty ja laarit ja sammiot olivat täynnä.

Tietysti lahjojen antaminen voi olla mukavaa, kun lapset ovat pieniä. Helposti joulu muuttuu liian kaupalliseksi. Netissä olevat pelit, joita minulla tässä on suuri joukko parhaita klassisia, ovat lähes aineettomia lahjoja. Monia voi pelata yhdessäkin tai ainakin seurata yhdessä. Täällä on ohjelmaksi tai muuten eri-ikäisten yhdessäoloon sopivaa materiaalia.

Tonttu ei vaan saa unta, artikkeli

Harald Wibergin tunnelmallinen kuvakirja, Kotitonttu, suomalaisin tekstein, sanat Viktor Rydberg, suomentanut Valter Juva. Sen on tehnyt tunnetuksi lauluna Vesa-Matti Loiri

Joulun perinneruoat ja muut perinteet

Perinteisiä joululauluja, Kotiliesi

Joulun perinteitä, Kotiliesi

Tunturisuden joulusivut

Suomalainen joulu-sivusto

Joulu verkossa -sivusto

Santatelevison

Joulu - Wikipedia

Vuodenkierto - Talvi -Joulutavoista, Hgin kaupunkimuseo

SKS, Joulu

Joulua.fi

Joulun sää

Googlen kuvahaku sanalla joulu

Muut vuotuisjuhlat:

SKS

Karjalan liitto

Evl-kirkon joulusivut

Ortodoksien joulu

Oma artikkeli ja kokooma suomalaisten vuotuisjuhlista

Kekristä jouluun

Kekri, syksyn juhla

Jouluradio

Korvatunturin joulu

Kaupunginmuseon joulu

Videot haulle -joulu

Kuvat aiheesta -joulu

Vastatietoa joulusta

Olen saattanut sähköiseen muotoon suomeksi, Kotitonttu-nimisen, iki-ihanan kuvakirjan, jonka kuvat on tehnyt Harald Wiberg, sanat Viktor Rydberg, suomenkieliset Valter Juva.

Tonttu

Laita päälle Vesa-Matin laulu, suurenna toinen esitys ja klikkaa sitä myöten kuin laulu etenee. Esitys kylläkin loppuu ennen kuin laulu.
View more presentations from jumela.

Nauru joululle

Santa Clausin historia

Joulu, Elävässä arkistossa

Pikkujoulut Elävässä arkistossa

Kuinka eri ikäryhmät viettävät joulua

Keski-suomalaisten museoiden joulusivut

Mistä joulu on peräisin, Israelin apu

Kotivinkin joulu

Joulu-aiheinen visa

Joulun historiaa

Joulupukki eri maissa

Hyvää joulua eri kielillä

Joulurunot ja värssyt

Vintage-joulukortteja

Joululaulujen 10 kärjessä, Ruukinmatruunalta

Omituisten naapuriemme, ruotsalaisten ehdottomiin joulutraditioihin kuuluu katsoa tv:stä Aku Ankkaa ja muita Disneynpiirrettyjä

Viattomia jouluvitsejä:

- Miksi joulupukki meni psykiatrille?
Hän ei enää uskonut itseensä.

- Miksi Amerikassa luullaan, että joulupukki on ruotsalainen?

Tavallisessa talossa on ainakin kaksi ovea ja kymmenen ikkunaa, mutta silti pukki tulee sisään savupiipusta.

- Miksi joulupukilla on poro pulkan edessä?
Koska elefantin varpaita palelee pakkasella.

- Kuultu jouluaattona eräällä pihalla: ”Ole kuka oletkin paksukainen, niin vie porosi meidän pihalta sinne, missä pippuri kasvaa.”

- Mitä tapahtui tontulle, joka hukkasi tupsulakkinsa?
Jäätyi korva tunturilla.

- Mikä on huonomuististen joululaulu?
”Koska meillä on joulu?”

- Miksi joulupukki ei anna apulaistensa valjastaa poroa?
Koska ne ovat aivan tonttuja.

- Mikä on vaaleanpunainen ja istuu hangella?
- Haalistunut joulupukki.

- Mikä on suurempi kuin joulukuusi?
- Jouluseitsemän.

- Mikä on vaaleanpunainen ja istuu lumihangessa tyhjän säkin kanssa?
- Haalistunut joulupukki.

- Mitä merkittävää tapahtui Suomessa 24.12.1965?
- Silloin oli jouluaatto.

- Tärkeintä jouluna ei ole suinkaan se, että toivotte lahjoja vaan mitähän se voisi olla?
- No tietenkin, että todella saamme ne lahjat, joita toivomme.

- Työntutkija saapui joulupukin työpajalle Korvatunturille ja tapasi itse joulupukin.
- Kuinka monta tonttua työskentelee täällä verstaassa?
- Noin joka viides.

- Miten ihmeessä pystyt jouluna ahtamaan itseesi niin mahdottomasti herkkuja?
- Helposti, pitää vain herätä aikaisin.

- Miksi kirkonkellot soivat jouluna?
- Joku vetää narusta.

- Miksi joulupukki ei asu Etelänavalla?
- Porot ei tykkää syvää pää alaspäin.

- Miksi joulupukilla on poro pulkan edessä?
- Koska elefantin varpaita palelee pakkasella.

- Laihialaiset lähettivät joulukortin. He kirjoittivat siihen:
- Hyvää joulua vuosille 1996-2006

- Olipa kerran mies josta ei ollut joulupukiksi.
- Hänellä ei ollut tarpeeksi lahjoja alalle.

- Miksi joulupukki tulee aina yksin?
- Hänen muorinsa ei ehdi koskaan mukaan.

- Mitä dementiapotilaat laulavat jouluna?
- Koska meillä on joulu?

1) Tieteellisesti ei vielä ole pystytty todistamaan että, on olemassa porolaji joka osaa lentää. Tosin 300 000 eläinlajia on tässä vaiheessa tutkimatta (suurin osa näistä on hyönteisiä). Ei ole täysin mahdotonta että, Joulupukin lentävät porot ovat tosiaan olemassa.

2) Maailmassa on noin 2 miljardia lasta (alle 18-vuotiasta), mutta koska Joulupukin toimialueeseen ei kuulu muslimit, hindut, juutalaiset ja buddhalaiset, Joulupukki joutuu vierailemaan vain noin 15% maailman lapsista (378 miljoonaa). Koska taloudessa on keskimäärin 3.5 lasta, Joulupukki joutuu vierailemaan 108 miljoonassa kodissa. (Olettaen että jokaisessa perheessä on vähintään yksi kiltti lapsi).

3) Joulupukilla on 31 tuntia aikaa työskennellä, ottaen huomioon eri aikavyöhykkeet sekä maapallon pyörimisliikkeen, olettaen että hän matkustaa loogisesti idästä länteen. Pikaisen laskutoimituksen tuloksena huomaamme, että Joulupukille tulee 967,7 vierailua sekunnissa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisessa talossa on joulupukilla aikaa noin 1/1000 sekuntia parkkeerata, hypätä alas reestä, jakaa lahjat, juosta takaisin rekeen ja matkustaa seuraavaan taloon.

4) Ottaen huomioon että nämä 108 miljoonaa pysähdystä ovat jakautuneet tasaisesti ympäri maapallon ja kahden talon välinen matka on keskimäärin noin 1.3 kilometriä, kokonaismatkaksi tulee noin 140 miljoonaa kilometriä. Tämä tarkoittaa sitä, että Joulupukin reki kulkee noin 1040 kilometrin sekuntinopeutta, 12.500-kertaisella äänennopeudella. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että normaali poro kulkee nopeimmillaan noin 25km/h.

5) Pukin reen paino on toinen mielenkiintoinen tutkimuskohde. Olettaen että jokainen lapsi saa vain keskikokoisen Lego-paketin (500g), reki painaa 189.000.000 kg, lisäksi tulee ottaa huomioon Joulupukki, joka on usein kuvattu reilusti ylipainoiseksi. Maalla normaali poro voi vetää korkeintaan noin 140 kiloa. Vaikka olettaisimme että lentävä poro (kts. kohta 1) voisi vetää kymmenkertaisen määrän verrattuna normaaliin, reen vetämiseen ei riitä kahdeksan, eikä edes yhdeksän poroa. Tarvitsemme 135.000 poroa. Tämä nostaa massan, ottamatta huomioon kelkan painoa, 210.000.000 kiloon.

6) 210.000.000 kg matkustaen 1040 km/s saa aikaan mahtavan ilmanvastuksen. Tämä saa porot lämpiämään samaan tapaan kuin avaruusaluksen sen palatessaan maan ilmakehään. Porojen etummainen pari kuluttaa 14.3 Kvantimiljoonaa joulea/sekunti/poro. Lyhyessä ajassa porot syttyvät liekkeihin saaden aikaan ketjureaktion, joka johtaa kaikkien porojen räjähtämiseen. Koko porolauma höyrystyy 1/4260 sekunnissa. Joulupukki kohtaa samalla 17.500-kertaisen painovoiman. 120-kiloinen Joulupukki painautuu reen takaosaan 1.959.016 kilon voimalla

Lähteet:

Posted 10th December by maalainen

Kulttuuria

2011-12-08T07:56:00.001+02:00

Kuva kuuluu olevan luennoijan väitöstilaisuudesta.

Eilen Aineen taidemuseon luentosarjassa oli vuorossa Sisko Ylimartimon esitelmä fantasiasta. Olen nimen kuullut, mutta en juuri muuta. Hän osoittautui kohta eläkkeelle jääväksi Lapin ja Oulun yliopistojen dosentiksi, joka muutama vuosi sitten on väitellyt tohtoriksi HC Andersenista.

Luennossa joka tukeutui Power Pointiin, en paheksu PP:ia ollenkaan, hän esitti (minulle uuden) teorian, fantasian suhteesta aikaan. Se olisi voinut olla iskevämmin esitetty. En tosin saanut selville, mihin tuo teoria perustui, mielenkiintoista oli jos se olisi ollut luennoijan oma. Hän painotti, että toki todellisuudessa asiat menevät limittäin ja lomittain, mutta että on kaksi pääsuuntausta. Toinen keskittyy sisältöön ja toinen muotoon. Edellisestä on esimerkkinä Platon ja jälkimmäisestä Aristoteles, vai oliko se päinvastoin, näin minä sen käsitin. Minulla taitavat käsitteet mennä sekaisin. Olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja. Eihän esim. Aristoteles ja Platon olleet ajallisesti etäisiä vaan toinen oli toisen oppilas, kummin päin se menikään, mielestäni Platon Aristoteleen.

Kuitenkin tuo jaottelu oli kiinnostavaa. Romanttinen sisältöön meneminen on tyypillistä usein vuosisadan vaihteelle, kuten oli millenismi tämän vuosituhannen alussa.

Modernismi ei ollut kiinnostunut sisällöstä kun sen sijaan postmodernismi on.

Ylimartimo kertoi sitten fantasiasta eräiden tutkijoiden perusteella ja tarkasteltiin kolmea taideteosta, jotka kaikki ovat Aineen kokoelmissa, sekin nimi oli minulle uusi, lappilainen taiteilija kumminkin, jonka teoksissa on paljon viittauksia. Yleisökin pääsi lopulta osallistumaan, minäkin sanoin sanani ja kerroin mitä kuvat toivat mieleeni.

Olen joskus miettinyt, että mitähän mahtaa olla termi intertekstuaalisuus sovellettuna kuvataiteisiin, sitähän sielläkin on ja varsinkin postmodernismissa. Samaa termiä voidaan kuulemma käyttää, mutta myös intervisuaalisuus. Hyvä.

Tornion kulttuuritahto, mitä tulee kulttuuritilaisuuksiin, olisi taas näyttänyt huonolta, jos yleisössä ei olisi ollut aika montaa sievää lukiolaistyttöä, jotka varmaan heidän opettajansa oli rekrytoinut paikalle.

Naispuoliset henkilöt ovat yleensäkin kulttuurin kantajia, eivät vain keski-ikäiset rouvashenkilöt. Se näkyi myös itsenäisyysjuhlassa Perä-Pohjolan opistolla. Se oli musiikki- ja kuorovoittoinen, yleisöäkin oli melkein sali täynnä. Oli kolme kuoroa, yhdessä oli myös miehiä. Kuorot olivat lavalla istumassa ja esiintyivät limittäin ja lomittain sekä yhdessä. Johtajana oli kaikissa sama nainen, joka huhtoi hienosti lavalla.

Hienoja esityksiä, joissa väkisinkin taas pusertui kyynel silmänurkkaan. Onneksi istuin perimmäisenä. Kaikki kuorot olivat hyviä. Nuorin kuoro koostui koulutytöistä, jotka tietenkin olivat sieviä ja esiintyivät söpösti.

Ehkä tuo lavalla näkyvä ihmisen kehitys nuoresta keski-ikäiseksi ja vanhaksikin toi lisää liikuttavuutta. En voi sille mitään että pohjimmaltani olen vanha, tunteellinen hölmö.

Juhlapuheen piti Tytti Isohookana-Asunmaa, jota kuulin ensimmäistä kertaa luonnossa. Mieleen tuli Liehuva Liekinvarsi, jonka luonnehdinta ministeritoveristaan ei ollut mairitteleva.

Kolmas kulttuuriasia on, että näin Meri-Lapin Helmessä, joka on Pohjolan Sanomien ilmaisjakelulehti, jutun torniolaisesta bloggaajasta. Vaikka juttu oli kovin ylimalkainen, se täytti koko sivun kuvineen, kuva vei leijonanosan. Ilkka Pakarinen-niminen mies pitää Yelling Rosa kotisivua ja blogia. Hän on kuva- ja sanataiteen harrastaja, entinen kulttuurisihteeri. Sivuilla on mm. musiikkia ja ilmaisia ladattavia sähköisiä kortteja. Vilkaisin sivuja äsken ja aion tutustua paremmin. Siinä on ensimmäinen varteen otettava bloggaaja Torniosta, jonka olen havainnut. En mene suinkaan arvostelemaan positiivisesti tai negatiivisesti ihmistä, johon voi törmätä luonnossakin.

Oppitori

2011-12-05T09:35:00.001+02:00

Koskaan et muuttua saa... Tällä blogilla on edelleen paljon lukijoita. Laskentasysteemi saattaa hieman vääristää tilastoja, mutta aion tätä jatkaa vielä senkin jälkeen, kun en keksi Oppitorille päivittäin mitään uutta. Kauan sitä on kestänytkin, joka päivä tunnen, että en keksi enää.

Samanlaisia "sadan hevosen juttuja" siellä mielestäni on jopa tukuittain . Paljon on latauksia edelleenkin, jopa viikonloppuna parituhatta ja arkisin kaksinkertainen määrä. Keitä he ovat, en tiedä. Suurin osa tulee googlettamalla, Oppitorin artikkelit johtavat satoja hakuja.

Ehkä suurin innovaationi, kukas sen kissan hän nän nostaa... on verkkomedian käyttämisen oppimateriaalina, johon on olemassa iso joukko apuvälineitä ja valmiita kysymyksenasetteluja, jotka sopivat yleisesti.

Ihmettelen myös, miksi yhä käytetään paperisia oppikirjoja esim. maahanmuuttajaopetuksessa, kun verkossa on useita täydellisiä oppimateriaaleja, joissa opettaja on leivottu sisään.

Jos maahanmuuttajakoulutus siirtyy työnantajien vastuulle, heillä luulisi olevan halua rationalisointihyötyihin, jos tilanne on win-win.

On luotava konsepti sille, miten maahanmuuttaja saa lunastettua käyttöönsä viimeistä huutoa olevan tietokoneen on se sitten täppäri tai Chromebook tai muu ja miten hänen kielikoulutuksensa hoidetaan monimuoto-opetuksena, jossa vastuu on oppijalla. Netti ja Oppitori myös antavat apuansa runsain mitoin ja enimmäkseen vain verkkoyhteyden hinnalla. Kyllä tätä voisi soveltaa muuhunkin kielenopetukseen.

Leija kevättä varten

2011-12-05T09:33:00.001+02:00

Tyytyväisten käyttäjien kokemuksia

Jos olet tekemisissä ryhmien kanssa ja haluat luovaa tekemistä, voit harkita leijapäivän pitämistä vaikka joskus keväällä. Leijat voi rakentaa sitä ennen.

Minulla on jäljellä materiaaleja ja netissä on ohjeet 100%:sti onnistuvan rekileijan rakentamiseksi. Siellä ovat myös tilaustiedot. Materiaali on hyvin kohtuullisen hintainen: Lähetyskuluineen 50€/30 kpl. Sitäpaitsi ohjeitten mukaan voi rakentaa hienon rekileijanihan ilmaiseksi omista materiaaleista.

Ryti ja Rangell sekaisin

2011-12-03T11:07:00.001+02:00

Englanninkielestä käännetyssä sarjassa Hitlerin kätyrit osassa, jossa kerrottiin Suomesta puhuttiin Mannerheimista ja Rytistä ainakin pariin otteeseen, mutta näytettiin Mannerheimin vierellä Rangell-nimistä miestä, joka oli aikanaan pääministerinä. Sitten tuli kuva, jossa puhuttiin Rytin sopimuksesta saksalaisten kanssa ja nyt näytettiin Rangellia yksin. Yhtä paha virhe, kun Iltalehti kertoi Mannerheimista ja näytti Hitleriä, mikä tosin päivemmällä korjattiin. Nuori polvi ei ehkä enää osaa tunnistaa kuvia, mutta olihan tuossa englanninkielisessä sarjassa ollut suomalainen oppinut konsulttina!

Ei se ollut muutenkaan kovin syvään luotaava ohjelma, mutta tuleehan näitä katseltua.

Ehkä tähän sopii itsetunnustuksia suomalaisten soturimaineesta. Minä ainakin olen usein tempautunut mukaan elämään mielikuvissa suomalaisena korpisoturina, valkoisena kuolemana, joka on listinyt tien ääreen pakkautuneita venäläisiä Raatteen tiellä ja sillä suunnalla, jossa minun serkkujani, setiä ja enojakin oli ja kaatui. Mika Kulju on tehnyt rikastetun verkkokirjan aiheesta. Toki sen lukisin ja katselisin, vaikka tunnistankin sen väkivaltapornografiaksi.

Maalainen Kööpenhaminassa

2011-11-28T09:43:00.001+02:00

Olin mukana taiteenystävien Kööpenhaminan matkalla. Itse matka vei ajasta melkein liian paljon. Lentomatkoissa ei ole suurta viehätystä. Olen kuitenkin päässyt sen jo ennenkin kokemaan.

Kööpenhaminassa kävimme mm. kuuluisassa Lousianan taidemuseossa, joka oli näkemisen arvoinen. Se on rakennettu kehän muotoon, osittain maan alle, meren rannalle. Siitä sai myös käsityksen, koska meillä oli opas, joka kertoi englanniksi oikein hyvin. Kaikki eivät varmaan englantia osanneet.

Kesällä se on varmaan vieläkin viihtyisämpi, koska ulkona on patsaspuisto. Kävin tosin sielläkin.

Museossa oli maailman tämän hetken ehkä arvostetuimman nykytaiteilijan Ai Weiwein näyttely. Oli myös Paul Kleen -näyttely.

Pihalla oli Ai Weiwein versio Tatlinin tornista, jota moni muukin on ajatellut. Tatlinin torni on Venäjän taiteen konstruktivismin ajalta, jolloin vielä vallitsi usko vallankumouksen positiiviseen vaikutukseen. Sitten tuli "Eläinten vallankumous" ja osoittautui, että toiset olivat tasa-arvoisempia kuin toiset. Ai Weiwein häikäisevä muunnelma tornista oli koristeltu tuhansin kristallein, jotka viittaavat porvarillisuuteen. Kiina jossa newspeak on vallinnut jo vuosia, kommunistipuolue on oikeuttanut itsensä korkeimman vallan haltijaksi ja menestyksen edellytykseksi. Korean ulkomuodon alla ovat tuhannet epäoikeudenmukaisuudet.

Kävimme myös Arkenissa, joka on moderni, modernin taiteen museo Kööpenhaminan eteläpuolella. Siellä oli monenlaisia kokeellisen ja käsitteellisen nykytaiteen teoksia, mm. sumukammio, jota en lähtenyt kulkemaan läpi. Siellä oli mm. Damien Hirstin timannttinen pääkallo ja kaksi mullikan puolikasta lasikaapissa, formaliinissa, oletan. Siellä oli Andy Warholin ja heroiiniin kuolleen nuoren Basquiatin yhteistyön tuloksia. Paljon muutakin.

Taideähky oli jo siinä vaiheessa suuri, onneksi kävin meren rannassa. Siitä avautui kai Juutinrauma parhaimmillaan. Paksuja rantaan ajautuneita leväkasoja ja hiekkaista rantaa silmänkantamattomiin hajuineen ja lintujen äänineen. Muut eivät rannalle menneet.

Kävimme parissa suuressa perinteisessä museossa kuten Ny Carlsber Glyptotek, joka oli jykevä rakennus ahdettu täyteen antiikkisia ja uudempiakin patsaita, hyvin arvokkaita, mutta liikaa. Oli siellä myös Gauguin-näyttely ja talvipuutarha. Toinen oli suuri National Gallery eli Statens museum for Konst. Sekin oli täynnä arvokasta taidetta, jossa suoritin kuten varmaan muutkin ryhmäläiset läpijuoksun. Pohjoismainen, ranskalainen ja yleensä eurooppalainen taide oli hyvin edustettuna. Paljon kuuluisia nimiä kuten Rubens. Näin yhden Edelfeldtin.

Kävelin myös jonkin verran kaupungilla ja esim. Strögetillä. Ilma oli lauha ja näin kadulla asuvia kuten Lontoossa. Erikseen oli Wall Street mielenosoittajia, jotka myös asuivat ulkosalla ja yli 40 päivää.

Kaupungin keskustan pyöräilykulttuuri tietysti ihmetytti. Oli paljon tavarapyörän tyyppisia, joilla kuljetettiin lapsia ja joskus koko perhettä. Oli myös riksoja, niissä saattoi olla sähkömoottori apuna. Pienet lapsetkin viilettivät kovaa vauhtia pyöräteitä vanhempiensa kanssa, kypäriä ei käyttänyt edes enemmistö.

Minulla ei ole liikaa rahaa, joten en voinut sitä tuhlatakaan. Matkalla oli nuori nainen, joka usein kuvasi ja käytti Galaxy tabiaan. Hän kertoi että siihen voi laittaa nettitikun sim-kortin. Se näytti niin mukavalta, että katsoin heti netistä edullisimpia tarjouksia hintavertailussa ja ostan luultavasti. Ei minulla sille ole käyttöä oikeastaan, kun on monia tietokoneita, mutta elämä on lyhyt ja jotakin pitää harrastaa.

Sodankylässä

2011-11-19T22:56:00.001+02:00

Olin käymässä Sodankylässä Lapin kirjallisuusseuran kokouksessa, jossa minut valittiin seuraan ja hallitukseen jäseneksi. Sanataiteen opettajani S. suositteli minua ja piti lyhyen puheenkin. Olin kuskina omakustanteen julkaisseelle kaverille, jota vuosi sitten autoin kirjan teossa. Nyt oli ns. tekijäinpäivä, jossa oli sekä omakustantajia että ammattilaisia. Vaikka yleisöä ei paljoa ollut, kaverini myi kaikki jäljellä olevat kirjansa. Täytynee ottaa kolmas painos vielä.

En ole enää ujo, juttelin monenkin kanssa. Puhuin myös yhden tunnetuimman sodankyläläisen, Erkki Alajärven kanssa. Hän oli nuorempana tunnettu urheilija, painija, moninkertainen Suomen mestarikin, löi mm. Köpi Lehtosenkin, tosin hän taisi silloin olla ohi parhaimman teränsä. Saatoin olla näkemässä ottelun. Hänestä tuli tunnettu veistäjä ja piirtäjä. Sompiolainen-lehdessä on hänen piirroksiaan, luen sitä joskus kirjastossa.

Hän oli Helsingissä asuessaan ja ennenkin vanhemman veljeni tuttu, en ollut koskaan puhunut hänen kanssaan ennen, olin sen verran nuorempikin. Erkki oli aikoinaan mm. Oopperan lavastajana ja kertoi mm. siitä kun oli lavastamassa Tove Janssonin Muumi-opperaa, myös legendaarisista bileistä, joissa oopperaa juhlittiin.

Hän tuli Sodankylään v.1953, siitä ajasta alkaen on minullakin muistoja. Sanoin että hänellä jos kenellä on tietoa monenlaisista asioista, kun hän kertoi aikovansa kirjoittaa muistelmia. Puhuimme sodankyläläisistä kirjailijoista, joita ei kovin montaa olekaan.

Juttelin erään toisen paikkakuntalaisen kanssa, jälkeenpäin tuli mieleen, että siinä saattoi olla tuntematon serkkuni.

Ennen tilaisuuden alkua kävin vanhempien haudalla, laitoin muovirasian, jossa oli paprikanpalasia, savustettua siansivua, juustoa ja muuta karppaajan evästä hautakiven päälle. En jättänyt ruokaa Elin Evi Elisabethille enkä Kaarle Immanuelille, joista heikompi astia, isäni kuoli lähes kaksikymmentä vuotta äidin jälkeen. Omalla tavallaan vahvoja ja heikkoja molemmat. Äiti ensimmäinen nainen Sodankylän kunnanvaltuustossa, sosiaalilautakunnan puheenjohtaja, maatalousnaisten yms. rientojen keskushenkilö, jonka menetin ollessani vasta 6 v. En ehtinyt oppia häntä tuntemaan. Isä oli taitava kynäilijä, lahjakas, hyvämuistinen, virkansa juonut metsäteknikko, lopulta maanviljelijä ja työhullu ja monella tavalla hermonsa menettänyt.

"Te ette ehtineet, pystyneet, ettekä osanneet antaa niin toisille lapsillenne kuin nuorimmallekaan kunnon eväitä elämää varten. Saattoi jotakin siirtyä sukupolvelta toiselle siitä huolimatta."

Menomatkalla tien varsilla oli paljon poroja, niitä käveli myös liioitellun rauhallisina tielläkin. Paluumatkakin meni puoliksi pimeässä, poroja ei onneksi näkynyt. Jännitin tietysti ajamista, en näekään kovin hyvin. Kotona jännitys purkautui rytmihäiriönä.

Tietysti tulee uutta toimia kirjallisuuseuran hallituksessa. Onneksi meitä on kaksi Torniosta ja voimme mennä kokouksiinkin yhdessä. En tiedä pystynkö antamaan mitään, antaa ajan näyttää. Tosin olen toiminut yhdistyksessä, onneksi. Ollut jopa Keuruun ekokylän puheenjohtaja, mutta se oli tiimityötä. Siellä oli vahvoja naisia.

Matkatoverini on puheliasta tyyppiä, häneltä riitti juttua mennen tullen.Olemme taas parhaita kavereita, vaikka välillä oli eräs juttu. Mietin otanko puheeksi, mutta päätin, etten. Se oli eräänlainen väärinkäsitys.

Viikonloppuna kurssilla

2011-11-13T17:58:00.001+02:00

Olin parin päivän kurssilla SPR:n pakolaiskeskuksessa Kemissä. Tämä oli yleinen ystävätoiminnan kurssi. Aion käydä kysymässä Tornion SPR:ssä, onko heillä tarvetta ATK-vertaistuen antajista esim. vanhuksille. Aion jatkaa muuten vapaaehtoista avustamista, mutta siinä lafkassa ei ole tullut tietotekniikkaa, heillä on oma huone ja tietokoneasiantuntija. Olin viime viikolla muuta kautta jotakin vanhempaa ihmistä opastamassa ja se oli oikein mukavaa.

Toinen mahdollisuus on saada olla turvapaikan hakijan tukihenkilö. Siihen on vielä myöhemmin parin päivän kurssi. Kuulin että turvapaikan hakijoiden määrä on vähentynyt, mikä on hyvä. Muutama vuosi sitten Suomi oli saamassa lepsun maan maineen ja hakijoita suorastaan imettiin tänne. Kirjoitin silloin ymmärtäväni maahanmuuttokriittisyyttä, kun omassa maassa on syrjäytyneitä ja työttömiä. Oikeastaan esitin teorian, että asioilla on taipumus joskus mutkistua, toisaalta tietysti aika tasii kaiken. En luottanut suomalaisten kykyyn olla suvaitsevaisia. Oslon tapahtumat osoittivat, että helpolla syntyykin kohtalokkaitakin asioita, vaikka kyseessä on resursseja omaava, rikas maa.

Nämähän odottavat päätöstä turvapaikasta, osa ei saa jäädä. Heitä kaikkia pitää kohdella säällisesti ja Suomen pitää hoitaa osuutensa. luulisin että voin antaa aikaani, jos sitä minulta pyydetään.

Kursseilla on aina leikkejä. Laitoin muutaman leikki-artikkeliini jolla käydään paljon muutenkin.

Kielenpuhujat

2011-11-09T22:36:00.001+02:00

Motto: "Torniossa järjestettiin mielenkiintoinen ja onnistunut kulttuuritilaisuus, kaikki viisi osallistujaa lähtivät tyytyväisinä kotiin."

Lopussa kerron kuka on kirjoittanut tuon aforismin. Ja miten oli tämän kulttuuritilaisuuden laita?

Olin Aineen taidemuseon järjestämässä esitelmätilaisuudessa, jossa Elina Juopperi-niminen nuori taiteilija kertoi rahasta ja taiteesta. Hän kertoi sen niin mukavasti ja raikkaasti, että sitä oli hauska kuunnella, kulttuuritilaisuus oli onnistunut*. Ei haitannut että hän oli nätti ja pukeutunut elegantista, ranskalaisesti, minulta ei kannata kysyä miten. Ymmärsin että hän on asunut Ranskassa jo 15 vuotta, mutta on ajankohtainen Suomessa Kielenpuhujat -näyttelynsä tähden, joka on kiertänyt arvostetuissa museoissa, myös Aineella. Kesällä Ateneumissa. Ilmeisesti menestynyt nuori taiteilija, laskin että ainakin 35 vuotias. Kuuntelen kyllä sujuvasti ranskaa ja hänen ääntämyksensä oli myös aito.

Hänen näyttelynsä idea oli ollut kerätä yhteen kaikki inarinsaamen kielenpuhujat. Juopperi kertoi myös tuon näyttelyn tekemisestä ja omasta työtavastaan, joka lähtee käsitteistä. Hän kertoi myös paljon muuta.
Harmi etteivät muut (torniolaiset+haaparantalaiset)-5 eivät olleet mukana. Siis heille itselleen. En minäkään ehkä olisi mennyt, mutta satun kuulumaan Aineen taidemuseon ystäviin ja pääsin siten ilmaiseksi.

*Tilaisuudessa oli tosiaan nuo viisi ihmistä, jos ei laske museon omaa väkeä.

Torniossa järjestettiin mielenkiintoinen ja onnistunut kulttuuritilaisuus, kaikki viisi osallistujaa lähtivät tyytyväisinä kotiin.

Kirjoitin tuon aforismin itse eilen, kun sanataideryhmän ohjaaja antoi kotitehtäväksi kirjoittaa aforismeja kaksoiskaupungista. En ole ennen niitä kirjoittanut, kyllä jotkut ainakin ovat hieman onnistuneet.

Minulla kyllä oli saman aikaan sydämen eteisvärinää, joka laukeaa aina joskus. Nyt olin käynyt avustamassa kahta ja pyöräillyt yli 20 km juuri ennen tilaisuutta. Pienellä pillerillä se on aina tähän asti lakannut. Nytkin varmaan myös.

Leija

2011-11-06T13:33:00.000+02:00

Leijat

Tyytyväisten käyttäjien kokemuksia

Jos olet tekemisissä ryhmien kanssa ja haluat luovaa tekemistä, voit harkita leijapäivän pitämistä vaikka joskus keväällä. Leijat voi rakentaa sitä ennen.

Minulla on jäljellä materiaaleja ja netissä on ohjeet 100%:sti opnnistuvan rekileijan rakentamiseksi. Siellä ovat myös tilaustiedot. Materiaali on hyvin kohtuullisen hintainen: Lähetyskuluineen 50€/30 kpl. Sitäpaitsi ohjeitten mukaan voi rakentaa hienon rekileijan ihan ilmaiseksi omista materiaaleista.

Kotiseuturetkellä

2011-11-03T22:18:00.000+02:00

To 3.11 KOTISEUTUKIERROS. Kierretään eripuolilla Torniota katselemassa mm. vanhoja kyläkouluja ja lopuksi syödään kuivaliha-keittoa Liakan vanhalla koululla. Retki tehdään yhteistyössä Outokaira Tuottamhan ry:n Meän Kylät2 -hankkeen ja Liakan kyläyhdistyksen kanssa. Hinta ruoka 5€ + kyyti 5€.

Olin toisten senioreiden kanssa kotiseuturetkellä bussilla Tornion pohjoisosissa, jonne kunnan maanviljelys keskittyy. Tosin maatilat ovat paljon vähenneet, tilakoot tai viljelysalat suurentuneet. On yhä liha- ja lypsykarja tiloja suurine konekantoineen. Paljon on myös vesoittuneita peltoja. Matkalla oli yksi nurkka, jossa en ollut käynyt. Siellä on myös Tornion korkein kohta, pieni nyppylä. Siinä kylässä oli vanha jykevähirsinen etappitalo, jossa nykyinen emäntä, oikeasti Oulussa asuva arkkitehti, oli esittelemässä.

Oli uskomatonta että siinä oli asunut vanhuksia vielä parikymmentä vuotta sitten. En tehnyt muistiinpanoja, joten en muista nimiä. Ehkä niitä löytyy netistä.

Ajoimme vanhojen, enimmäkseen lopetettujen koulujen kautta ja ihmettelimme, kuinka kannattaa kuljettaa lapset Tornioon. Kantojärvellä on vireää kylätoimintaa. Siellä oli toimekas puheenjohtaja esittelemässä, kyläyhdistys oli juuri saanut vuoden lappilaisen kylän kunnianimen. Pienellä kylässä ei ole hajottavia yhdistyksiä ja kylätoiminta menee hyvin, kun puhalletaan yhteen hiileen. Siellä on tehty vaellus- ja hiihtoreitti ja sitä jatketaan niin, että tulee pitkä yhtenäinen reitti Keminmaalta Karunkiin. Siinä on ollut kovasti neuvottelemista, että kaikilta maanomistajilta on saatu luvat. Pj on metsäteknikko, joka tuntee sen puolen.

Koululla on kolme vuokralaista, joiden vuokrat maksavat lämmityskulut. Koulusalia käytetään ahkerasti ja vuokrataan, on olemassa mahdollisuus ohjelmapalveluihin luontomatkailussa, kun reittikin valmistuu. Jos jalkani parantuu, voisin mennä talvella hiihtoretkelle tai kesällä kävelemällä, vaikka kyllä aurinkoinen joen- tai meren jää on myöskin yliveto.

Mietimme ääneen kuinka kaupungissa ei ole juuri vastaavaa toimintaa kuin kyläyhdistyksissä parhaimmillaan, kaupungissa on niin paljon muuta.

Kävimme syömässä Liakan koululla. Minulla ei ollut eväitä, oli nälkä ja söin kuivalihasoppaa ja söin pari leipää. Olo oli syyllinen kuin juutalaisella, joka syö sianlihaa tai ei-kosherruokaa. Vaikka olen kuukauden noudattanut karppausdieettiä, paino ei ole paljoa pudonnut. Tosin huimaus on lähtenyt. Sellainen ruoka on oikeastaan äijäruokaa, kuten joku kolumnisti huomautti, ei siinä tarvitse kärsiä. En ole vielä edes ostanut punaviiniä, joka on sallittu karppaajalle. Olen syönyt paljon kasviksia, sulanneita puolukoita ruotsalaisen viilin päällä, joka on suoranainen herkku. Ei siinä sokeria tarvitse lisätä. Lihaa ja kalaa paljon. Paistanut voissa ja lorauttanut kermaa päälle. Tosin Liakan koululla tarjottu leipä, rieskakin joka oli kuulemma paistettu pannussa, oli herkullista. Jatkan ehdottomasti karppaamista.

Retkellä monet maisemat olivat tuttuja. Pyöräreittini kulkee siellä päin ja olen ajellut skootterilla kylissä. Näin myös talon, jossa eräs autettavani asuu. Mietin viime kesänä, menisinkö käymään, kun ajelin ohi.

Taidekritiikin ongelmia

2011-10-26T20:50:00.001+03:00

Aineen taidemuseolla on Kohtaamisia-sarjan tilaisuus. Nyt oli vuorossa taidekriitikko. Sympaattinen ja asiallinen ihminen. Hän kertoi myös taidekritiikin ongelmista, kuinka se useimmiten on tilaformaatin määräämää ja jätetään yhä useammin kokonaan pois. Tehtävänannot vähentyvät. Kriitikko kertoi, että nykykritiikki on tullut paljon kiltimmäksi, hänkin kirjoittaa kiltisti. En ole niitä lukenut, enkä juuri yleensäkään kritiikkiä.

Sanoin että eikö kaikessa ole sama tilanne, lehdet yrittävät taistella elintilasta ja tuloista suuren mediatarjonnan virrassa. Kriitikon mielestä tilanne on kirjallisuudessa parempi, kun sanoin että kirjailijat varmaankin valittavat samaa. Joku huomautti että kirjallisuudesta tulee ainakin radiossa melko paljon, tottahan se onkin.

Tilaisuudessa oli vain kourallinen ihmisiä, osa museon väkeä ja museon ystäviä kuten itsekin. Kauppakaupunki-Torniossa ei kulttuuri jaksa kiinnostaa. Niin taitaa olla yleensäkin. Näyttää siltä että Aineen taidemuseonkin kävijämäärät ovat melko alhaiset. Oppilaitoksista tullee kävijöitä.

Kriitikko kertoi että Kritiikkiporttia ei enää päivitetä, koska Kulttuurirahasto on lopettanut tukensa. Sanoin että miksi pitää olla maksettua kritiikkiä, joka alalle on tullut kansalaisyhteiskunnan vapaaehtoistyö, miksei myös taidekritiikkiin. Se oli provosointia. Olivat muutkin äänessä, mutta nykyään en enää pelkää ottaa puheenvuoroja. Katsojat ja kriitikko paheksuivat ja vieroksuivat sähköistä mediaa, lehteä on niin mukavan traditionaalista lukea. Sanoin että onhan täppärit.

Kuulumisia

2011-10-26T10:24:00.001+03:00

Maanantaina oli kolme avustuskeikkaa. Teen niitä, koska on hyvä päästä tietokoneen äärestä, ei muuten mutta se aiheuttaa jomotusta. Jonkinlainen mystinen ongelma, ei ehkä sähköallergiaakaan, koska muut laitteet luultavasti käyvät - tai mistä sen tiedän. Ruutu on ainakin metrin päässä, sitä tiiraillessa tulee lyöntivirheitä entistä enemmän. Netti antaa kuitenkin niin paljon, että elämäni olisi köyhää ilman sitä. Toki olisi mahdollista luopua ja lukea vain kirjoja - älyllistä elämää en halua jättää, mieluummin kuolema kuin se.

Olen kyllä tietoinen Miss Lonelyhearts -syndromasta, voi polttaa itsensä loppuun. Minähän teen vapaaehtoistyötä, siis palkatonta. Tosin avustukset eivät rasita henkisesti, päinvastoin. Ihmisten kiitollisuus on palkitsevaa, eikä minun tarvitse ratkaista ongelmia. Keikkoja jatkuu koko viikon, mutta ei sentään joka päivä.

Eilen oli infotilaisuus Kööpenhaminan matkasta. Jostakin syystä tämä työtön lähtee jonkinlaiselle eliittimatkalle, muut ovat Tornion kermaa, luulisin. Pidän kovasti yhdestä matkanjohtajasta, jonka tunnen kirjallisuuspiirin vetäjänä. Torniosta ei löydy tarpeeksi monta kirjallisuudesta kiinnostunutta, jotka edes haluaisivat kokeilla, jotta kannattaisi ryhmää jatkaa. Tämä on kyllä edelleenkin proosallinen kauppakaupunki. Me jotka kirjallisuuspiirissä olimme, viihdyimme hyvin. Vetäjä joka on taiteiden maisteri on myös kirjallisuudesta kiinnostunut, meitä muita nuorempi. Hänellä on erityisen miellyttävä ulosanti, kaunis ja sointuva ääni ja suomen käyttö. Ilmoittauduin ryhmään hänen mukanaan, opastettu muutaman tunnin kiertokäynti Kööpenhaminan yössä Nyhavnin tienoilla. Tai meitä tietysti opastetaan englanniksi.

Ohjelma on kovasti kulturelli, mistä minä pidän. Käymme mm. Louisianan ja Karen Blixenin museoissa. Olemme kolme tötä perillä. Olen minä Kööpenhaminassa käynyt pari kertaa aikaisemminkin.

Lähden myös neljän päivän SPR:n kurssille ajatuksena auttaa turvapaikanhakijoita tulevaisuudessa.

Joku soitti ja kysyi suostunko varajäseneksi Lapin kirjallisuusseuran hallituksen varajäseneksi Tornion edustajana, suostuin mielelläni. Oikeastaan tunnen sieltä porukkaa toissa kesän kirjoittajakurssilta Sodankylästä. Ehkäpä minulle ei tule kokouksia ja olen vain nimellisesti mukana.

Talvea se tekee

2011-10-22T20:20:00.001+03:00

En ole vielä ehtinyt tutustua suomalaisen Antti Heikkilän sivuihin.

Oli jo aika kylmä pyörälenkillä. Vaikka olin melko hyvin pukeutunut, sekään ei riittänyt. Pystyn kyllä petraamaan. Olen jo reilun viikon ajan avustanut joka päivä ja tahti jatkuu. Ilmoittauduin myös SPR:n kursseille Kemiin, saapa auto käyttöä. Tapasin monia uusia avustettavia ja olin jopa Taidemuseolla saduttamassa. Monen avustettavan kanssa on jo pitkä tuttavuus, he ovat kiitollisia ja avustamiset ovat antoisia.

Painoni ei ole viikkoon pudonnut, mutta ei ole noussutkaan. Olen kyllä syönyt reilusti, mutta en leipää ja muita tärkkelystuotteita enkä sokeroituja asioita. Huomaan kyllä että mediassa puhutaan vääriä tietoja vähähiilarisuudesta. Minä ainakin syön paljon kasviksia. Sain annettua kaikki kuivatuotteet ja puolukkahillot naapurille, joka tuli iloiseksi. Sinänsä kunnon tuotteita, vaikka itse pidän niitä nyt myrkkyinä.

En ole ehtinyt edes tutustua alan nettitarjontaan, mutta sen aika tulee. Minusta tuo lääkäri Heikkilän blogi vaikutti inhimilliseltä ja kiinnostavalta. Veteraaniurheilija Christerin blogi ei ole yhtä hyvä. Tosin en ole sitäkään lukenut, kun en seurannut sitä silloin kun Christerin suositukset muuttuivat vähähiilarisuuteen.

Ruotsalaiset lääkärit Eenfeldt ja Dahlberg ovat myös tutustumatta, vaikka Eenfeldtin kirjan luin ja pidin siitä kovasti.

Ostin K-Marketista halvan pokkarikameran, jossa on tavalliset paristot. HP:n kamera olisi kunnossa, akku ei enää lataudu ja uusi maksaisi n. 18 € ja se olisi tilattava. Sen kestosta ei ole varmuutta. Uusi kamera maksoi vain 50 € ja se on paljon HP:tä tehokkaampi.

Aika mänttejä

2011-10-17T08:03:00.000+03:00

Hieroin unisia silmiäni, kun Ilta-Sanomien nettiversio väitti Mannerheimia Hitleriksi, mutta nyt se on näköjään jo korjattu, mutta todiste jäi. Tuo kyllä osoittaa jopa nuorten toimittajien tietämättömyyttä, saatikka sitten tavallisen lullukkaväen. On toki historiansa osaavia tässä maassa, mutta peruskouluissa on kasvamassa pelottavan tietämätöntä porukkaa.

Jos haluaa tarkistaa jonkin kuvan, vetää sen vain hiirellä toisesta ikkunasta Googlen kuvahakuun. Tämä ainakin Chromessa.

Tylsyydestä puheen ollen. Olin koko eilisen päivän auttamassa kehitysvammaisia retkellään. He saavat tietenkin olla mitä ovat, mutta olen useaan otteeseen ihmetellyt mielessäni kirkon touhujen hengettömyyttä, Mitään omaperäistä tai edes kiinnostavaa ei ilmene, toki se tuntuu menevän perille kehitysvammaisiin. Mutta muutenkin kun olen ollut kirkon jutuissa: siellä on hengetöntä ja asiat esitetään yleensäkin kuin kehitysvammaisille. En tosin olekaan kirkon jäsen, mutta kuten muutkin suomalaiset kulttuurisesti evankelis-luterilainen.

Kohta ulos, mutta sitä ennen

2011-10-15T10:30:00.002+03:00

Tämä vanha mutta rakas blogini sai myös jostakin turboa, kun kokeilin siirtää senkin uuteen dynaamiseen näyttöön. Jospa Amerikoissa on Bloggerissa vastaava toiminto kuin vanhassa Bloggerissa: Seuraava blogi... Suomessa se tuo vain suomalaisia melko tylsiä ja päivitytymättömiä blogeja, ennen tuli kaikkialta maailmasta. Jenkit ehkä klikkaavat ja sitten kiireesti pois, mitä helkutin kieltä tämä on.

Oppitori kuitenkin vetää paljon käyntejä ja olen kirjoittanut sinne. Siellä on kuitenkin niin paljon tavaraa, että lukija saattaa turhaan tuntea ehkä huonommuutta... Tosin uusi näyttö annostelee ja houkuttaa. Kuvallisuus on todella hienoa.

Hyvin harvat nykyään ehtivät lukemaan kaiken kiireen keskellä, siis kirjoja tarkoitan. On poikkeuksia. Minulla oli ciceronina eli tiennäyttäjänä vähähiilarisuuteen perhe, joka on muuttanut samoilta seuduin Ruotsista, missä aloitin opettajanurani. Heidän lapsensa olivat ensimmäisiä oppilaitani. Nyt he ovat keski-ikäisiä. Tapasin viehättävän naisen, heidän tyttärensä, jonka muistan eloisana pikkutyttönä.

Tämä työläisperhe on aina harrastanut lukemista ja sen näkee. He ovat alertteja ja ennakkoluulottomia ihmisiä yhäkin. He jättivät eläkkeelle tänne seudulle muuttaessaan tuhansia kirjoja kirpputorille, mutta nyt hyllyt taas pursuavat - kuten itsellänikin. Tapasin heillä myös toisen pariskunnan, joka kerää kirjoja, heillä taitaa olla varmasti yli 10 000.

Koetan viimeisillä voimillani auttaa toisia. Nyt on tullut 97 -vuotias sokea mies, jota autan punttisalilla kerran viikossa, on monia muitakin. Kaikkien kanssa tulee mukava henkilökohtainen kontakti, tietysti he ovat kiitollisia avusta. Minä koetan maksaa velkaani suomalaiselle yhteiskunnalle. Olen saanut siltä enemmän kuin olen sille antanut.

Oppitorilla yritän antaa sille parhaimman lahjan ja johdattaa johonkin uuteen.

Jukan elämänkerta

2011-10-10T21:07:00.001+03:00

Minähän en ole maalainen, enkä kutsu itseäni siksi. Alias tuli siitä, kun asuin Keuruun Ekokylässä ja aloin kirjoittaa tätä blogia. En halunnut olla kuitenkaan anonyymi, koska en tehnyt fiktiota vaan kirjoitin nettipäiväkirjaa. Takana oli ajatus, että koetan herättää kiinnostusta ekoasumista kohtaan kirjoittamalla siitä. Olen kirjoittanut sitä ennen todella pitkän tekstin, joka on jäljellä, ehkä julkaisen sen sitten kun olen tullut kuuluisaksi. Dropboxiin mahtuu eikä itsekritiikkiä tarvitse olla.

Olen jättänyt ne ajat taakseni ja seikkaillut edelleen. Asun Torniossa ja käyn mm. sanataideryhmässä, jossa opettaja antoi tehtäväksi kirjoittaa elämänkerta. Tämä teksti on sitä perua. En muista onko sitä käsitelty; opettaja on taitava, mutta paperit pyrkivät katoamaan. Laitan tekstini sellaisenaan:

Jukan elämänkerta

Jukka syntyi vastavalmistuneen, jälleenrakennuskautena pystytetyn, puolitoistakerroksisen omakotitalon peräkamarissa, avustajana oli hänen äitinsä Lyyli-sisko. Talossa ei ollut vesijohtoa eikä keskuslämmitystä, tietenkään. Siihen asti perhe oli asunut pari talvea navettarakennuksen tallissa, mikä myöhemmin suututti päähenkilöä koska hän ei voinut kokea noita pioneeriaikoja. Häntä suututti myös, ettei ollut nähnyt Evakkoa, ei talojen raunioita eikä saanut olla löytämässä mahdollisia konepistooleita läheisiltä kankailta.

Mukana hän kyllä oli, mutta ei suinkaan eturivissä katsomassa poikasena, kun Poikelan pojat ampuvat itse putkista tekemiään raketteja, joissa oli polttoaineena joen pohjasta sukellettu tykinruuti, musta, mutta muuten spagetin näköinen pötkö. Spagetista ja pitsasta hän ei kylläkään tuolloin tiennyt vielä mitään. Joskus tapahtui niin, että pari toveria jäi tulematta koulun päättäjäisiin. He olivat räjäyttäneet itsensä kuoliaiksi alkamalla sahata löytämäänsä kranaattia.

Tuttavuus äitiinkin jäi lyhyeksi, sillä äiti kuoli leukemiaan ennen kuin poika aloitti koulunkäynnin. Muistoja silti jäi. Hän muisti isän ja äidin kiivasta sananvaihtoa, kun kummallisen imelälle haiseva kohmeloaan valittava isä ja suurella ”lankarullalla” hellan edessä, lieteen tulta sytyttävä äiti riitelivät. Poikanen oli äitinsä helmoissa. Äiti oli iso ja lihava; joskus he juoksivat äidin kanssa kilpaa. Äiti oli paljon poissa, puhumassa, sillä hän oli mukana Kunnassa.

Joskus poika pääsi äidin mukana sivukyliin. Joskus ajettiin taksilla, joka oli Popeda ja tultiin takaisin linja-autolla tai päinvastoin. Myöhemmin hän ymmärsi, että äiti oli sosiaalilautakunnan piirimies ja myös puheenjohtaja ja kävi kotikäynneillä.

Kotona oli lehmiä ja muita kotieläimiä. Ihan pienenä Jukka odotti motti eli muki kädessä ja sokeripala valmiina jo suussa lypsyltä tulijaa odottaen saavansa kuppinsa täyteen lypsylämmintä maitoa. Joskus muurin päällä oli kaksi pientä karitsaa, joita hän ihmetteli ja kävi silittelemässä. Minne ne sieltä hävisivät, hän ei silloin vielä tiennyt. Hän piti teurastuksesta tai oikeastaan enemmän siitä, kun sai syödä mahansa täyteen hyviä liharuokia. Äiti ja isä osasivat kaikki maalaistaidot. Isäkin oli taitava ja teki puusta, mitä tahtoi. Hän oli joutunut tekemään kaikki kahteen kertaan, sillä välissä oli sota ja saksalaiset, jotka polttivat kaiken.

Sisarukset kertoivat, että kuopus Jukka oli kaikkien lemmikki ja aurinkoinen lapsi. Isä piti pienistä lapsista, mutta hänellä oli vanhanaikaiset käsitykset siitä, että lapsi menee kehumalla pilalle. Heitä tuli karkaista pahaa maailmaa vastaan. Myöhemmin päähenkilö sai selville nimenkin tällaiselle kasvatukselle: Musta Kasvatus, jonka nimen keksi äskettäin kuollut sveitsiläinen kasvatustieteilijä Alice Miller. Samaa kasvatusta sai nauttia myös aikonaan Adold Hitlerkin, mutta myös monet miljoonat muutkin.

Ruotsalaiset keksivät myös nimityksen tästä kasvatustavasta selvinneille: Voikukkalapset, jotka rehottavat vaikka niitä kuinka yritettäisiin kitkeä.

Joka tapauksessa oli hyvä elää maalaislapsuus, vaikka Jukka ei aikuisena haluaisikaan aloittaa uudelleen samaa rataa. Paljon hyviä muistoja: katkeransuloisia kuten sanotaan. Koulun terveyskortissa, mitkä oppilaat löysivät luki Jukan kohdalla. Siinä luki: ”Riisitaudin jälkiä rinnassa”. Parempi se kuitenkin oli kuin joillakin, joilla luki: ”Kastelee vuoteensa” tai ”pelkää pimeässä”…Kyllä hän tietenkin kastelikin aika kauan, mutta neljä vuotta vanhempi isoveli vielä pidempään. Onneksi sitä ei lukenut terveyskortissa.

Kansakouluajasta hän ei paljoa muista. Kolmannella hän oli sairaalassa ja häneltä leikattiin umpisuoli. Sen hän muistaa hyvin. Pitkät tunnit koulunpenkissä ensimmäisellä menivät jälkiä jättämättä. Hän muistaa, kuinka mukavaa oli, jos opettaja luki. Kerran tehtiin paperimassaa ja siitä muovaltiinkin. Jukan käsityöt olivat klassisia. Pyöreän pölyrätin reuna lasvoi ja kasvoi. Vinoja patalappuja syntyi. Kolmannella ja neljännellä hänestä kehittyi melkoinen laskija, ”pistelaskuissa” (eräänlainen laskukilpailu) kolmanneksi paras, joka hätyytteli johtoasemia pitäviä Pekkaa ja Sakaria. Joskus hän kopioi idean jostakin lukemastaan ja siirsi juonen aineeseen ja oli saanut kehuja.

Hän pääsi oppikouluun helpolla. Koulu oli isossa kivisessä Kitisen rannalla sijaitsevassa koulussa, jonka seinät olisivat pullistelleet lapsien paljoutta, jos eivät olisi olleet niin tukevat. Läksyjen lukutaitoa hän ei oikein oppinut ja pärjäsi kaikessa keskinkertaisesti. Jouluna oli ruotsissa usein nelonen, mutta nousi vitoseen kesäksi. Hänen ei koskaan tarvinnut suorittaa ehtoja. Yhtenä kesänä hän keräsi itse kaikki kasvit, mutta opettaja epäili hänen ottaneen ne vanhempien sisarusten herbaariosta. Seuraana kesänä hän ottikin eikä opettaja epäillyt yhtään.

Jukan onneksi hän sai aloittaa englannin opiskelun. Hänet siirrettiin jostakin syystä rinnakkaisluokalle, jossa oli enemmistö syrjäkyläläisiä. He saivat aloittaa englannilla ja kirkonkyläläiset vanhanaikaisella saksalla. Jotenkin kuvaavaa oli, että siltä luokalta tuli vain kaksi ylioppilaaksi normaalina aikana, tosin joku jäi luokalle. Kirkonkyläläisillä oli paremmat mahdollisuudet.

Jukan luokanvalvojana oli matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja Elli Maunu, rehtori Eero Maunun vaimo. Molemmat olivat kovia kurinpitäjiä ja molemmat antoivat hyviä eväitä elämää varten. Eero oli huononäköinen. Hänellä saattoi olla jalassa eri paria olevat kengät. Poikaset tietysti tekivät pilaa opettajista, mutta kaukana heidän näköpiiristään.

Äidinkielen opettaja oli myös kannustava ja kehui muutamaa sankarimme ainetta. Hän väitti, että Jukolan Timossa ja Jukassa oli paljon yhteistä, mikä ei sinänsä ollut mairittelevaa, koska Timon sanottiin olevan tyhmä. Yläluokkien pojat Jukka Timona esittivät Seitsemän Veljeksen joulua ja saivat ylistystä, mikä jäi mukavana muistona mieleen.

Käsityöt eivät olleet edelleenkään päähenkilön vahvinta puolta, mutta kuitenkin käden taidot jäivät myös mieleen ja Jukka huomasi myöhemmin, että niistäkin oli suurta hyötyä. Kotitaloudesta puhumattakaan.

Kuin kohtalon ivaa oli, että kielistä ruotsi oli heikkotasoista ja englanti lähes erinomainen. Elämä vei sitten sankarimme töihin ja asumaan Ruotsiin ja sinne muodostui ruotsia puhuva perhe. Olisi kannattanut tsempata jo alusta pitäen. Englannista muodostui myös elämänmittainen harrastus. Siihen saattoi olla syynä kontakti Amerikkaan.

Hänellä oli Amerikan täti. Ei oikea vaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta hankittu. Amerikasta tuli paketteja ja rahaa. Paketit olivat peräisin Save the Children Federationista ja ne olivat vuoroin ruokatavaraa, vuoroin vaatetavaraa. Ruokatavarat olivat hieman ongelmallisia, sillä paketissa oli mm. maitojauhetta. Maitojauhetta maitotilalle. Oli siellä sokeria, jauhoja, kaakaojauhetta, hedelmäkaramelleja, suklaalevyjä mutta lääkelaatikosta ei kukaan saanut selvää muuta kuin heftasta ja saksista. Arvoitukseksi jäi mitä oli ampulleissa ja pilleripurkissa. Samoin jäi arvoitukseksi mitä oli suurissa säilykepurkeissa täynnä läpikuultavaa hyytelöä. Myöhemmin hänelle selvisi, että se taisi olla laardia eli hyytelöityä sianihraa. Ei niitä uskallettu käyttää ja ne vietiin suokuoppaan.

Samoin muutamat vaatekappaleet olivat ongelmallisia. Toki kasvava poika olisi tarvinnut lämpimiä takkeja ja housuja, mutta nämä olivat kummallisia: Takeissa oli toppavuoraus ja keinoturkiskaulus, housut samoin vuorllisia. Sellaisia ei ollut kenelläkään, eikä Jukka voinut niitä päälleen laittaa, ettei hänestä olisi sanottu: Tyttöpoika.

Lakana- ja pyyheliinakankaat sen sijaan tulivat hyvään tarpeeseen. Rahat eivät jääneet hänen käyttöönsä. Katkeruudella hän muistaa yhä, että myös hänen itsenä ensimmäisenä ansaitut rahat parin hillaämpärin myymisestä piti luovuttaa pois.

Englanti muodostui rakkaaksi ja elämänpituiseksi harrastukseksi. Jukka keksi, että linja-autoasemalla, sellainen moderni asia Sodankylään valmistui, oli hylly, missä oli englanninkielistä kirjallisuutta. Jukka osti sieltä muutaman kirjan ja koetti saada selvää niitä pienen, punakantisen sanakirjan avulla. Yksi sattui olemaan John Steinbeckin Travels with Charley. Ikinä hän ei päässyt Amerikkaan asti, mutta Englantiin kyllä, missä hän sai viettää n. puoli vuotta yhteensä.

Lukiovuodet muodostuivat työntäyteisiksi. Läksyille ei jäänyt aikaa, kun piti pitää huolta vanhasta isästä omaishoitajana. Lapsuuden ja nuoruuden vuodet ovat ihmiselämän rakennuksessa tärkeimpiä, jääköön tämä kertomukseksi lappilaisen pojan lapsuus- ja kouluvuosista. Jotenkin sekin kaari, kuten tietysti kaikkien on ollut erikoinen. Perinteisestä maatalouden elämänmuodosta, jota suomalaiset olivat harjoittaneet sellaisenaan vuosisatoja, ensin muovikauteen ja lopulta tietokoneiden avustamaan elämänmenoon.

Äiti toi Jukalle Rovaniemen markkinoilta muovilautasen. Hän tuli keksineeksi siinä samalla frisbeen, mutta lautanen katosi sitä lennättäessä. Hän etsi sitä päiviä, viikkoja jopa kuukausia ja vuosiakin, mutta kadonneena se pysyi. Sitä hakiessaan hän näki otuksen, jonka nimen luuli tietävänsä: Herhiläinen. Lentävä lautanen oli ensimmäinen kosketus tulevaan muoviaikaan, tosin olihan sitä ennen jo bakeliittia puhelimissa. Sitten tulivat suuret muuttovuodet, kun suomalaiset muuttivat kaupunkeihin ja Ruotsiin, niin Jukkakin. Vaikka työelämä ei näyttänyt aina parempaa puoltaan, sitäkin tuli nähtyä.

Yhteen aikaan, se saattoi olla v. 1958 hänellä oli hallussaan epävirallinen hulahoop- renkaan pyörittämisen maailmanennätys, mikä laskettiin aikana. Radiossa sanottiin ennätys, tietty tuntimäärä, Jukka ja Ritva-sisko pyörittivät kirkkaasti enemmän, vaikka vähän arvelutti, sillä Jukka oli vasta äskettäin ollut sairaalassa umpisuolen leikkauksessa ja hän oli vielä vähän heikkona.

Nätti-Jussi -juttuja

2011-10-10T11:56:00.000+03:00

Löysin kirjaston poistohyllystä Nätti-Jussin tarinoita, joita ei auta muu kuin ruveta kirjoittamaan digitaalimuotoon ylös. Aikaisempi pieni juttuni Nätistä. Täällä on lisätietoa Nätistä.

Nämä äänitteet aukeavat Microsoftin Media Playerilla. Kun lataat ne koneellesi ja jos MP ei ole näkyvissä, sinun pitää ns. hakemistopuusta osata hakea tämä MP Player. Jos sitä ei ole luettelossa, siinä on Selaa -nappula. josta haertaan ensin kansio, jossa lukee jotakin.. MediaPlayer, sieltä on osattava vielä hakea se tiedosto, joka suorittaa itse soiton. Nämä ovat aikalaisten haastatteluja.

Kuvia Nätti-Jussista

Nimi

Nätti-Jussin tarinoita 1 (1805 KB)

Nätti-Jussin tarinoita 2 (3145 KB)

Nätti-Jussin tarinoita 3 (2179 KB)

Nätti-Jussin tarinoita 4 (3533 KB)

Nätti-Jussin tarinoita 5 (2970 KB)

Nätti-Jussi–juttuja

Nämä jutut saa tekstinkäsittelyyn Dropboxista klikkaamalla tätä. Iso teksti, mutta sen saa muutettua, Word-dokumentti.

KerranNätti-Jussia laiskutti pöllinteossa. Tehostaakseen työtahtia hän hakitäysinäisen viinapullon, pisti sen kannon nokkaan ja houkutteli itseään:
- Kun olet tehnyt viisikymmentä pölliä, saatviinaryypyn.
Kun urakka oli tullut täyteen, Nätti sanoiitselleen:
- Teeppä toinen määrä pölliä lisää, saat kaksiviinaryyppyä ja kulauksen päälle.
Nätti siirsi tavoitetta ja huomasi illallatehneensä kaikkien aikojen pölliennätyksen.

Nätti-Jussi oli kerran matkalla junalla etelään.Samaan vaunuun sattui suuria ja rahakkaita herroja, oli sunkkua jaRautatiehallituksen pääjohtajaa. Nätti muisteli:
- Siinä ajankuluksi pelasin herrojen kanssavähän korttia. Ensin herrat voittivat Kokkolaan asti, mutta sitten paransin tuuria.
- Ennenkuin olin Helsingissä, olin voittanutkaikki herrojen rahat, veturin ja pätkän rautatietä.

Nätti-Jussi kertoi Sodankylän kairassa eräänäkesänä osuneensa hillasuolle. Hillaa oli silmänkantamattomiin kuin keltaistamerta. Mutta niiden poimimisesta ei tullut mitään ilman kirvestä. Miten niin,utelivat jätkät. Nätti muisteli:
- Hillat olivat niin isoja, että pienempiämahtui vain pari kappaletta sankkoon ja silloinkin oli toinen hakattavakirveellä halki.

Kittilän Sirkan puolessa oli pappi poikennutsavotan kämpälle pitämään iltahartautta. Pappi puhui jätkille helvetin piinastaja taivaan ihanuudesta:
Mutta ennenkuin pääsette taivaaseen, on tehtäväparannus ja lopetettava viinan juonti, kiroileminen ja kortinpeluu, luettelipappi ja sanoi, ettei kolmatta vaihtoehtoa ole. Siihen Nätti-Jussi lausahti:
- Se kolmas vaihtoehto jätkälle on ikäloppunamuuttuminen poroksi.

Jätkät muistelivat miten suurta tavaraa kukinoli saanut elämänsä varrella kokeilla. Nätti-Jussi kertoi Rovaniemenmarkkinoilla kerran tavanneensa naisen, jolla oli se paikka niin kuin kaivo:
- Humpsahdin sisään kokonaan. Kun konttasinsieltä ulos, eipä siinä voinut kuin todeta: nyt se Nätti syntyy uudelleen.

Nätti-Jussi oli tienannut ylämaissa hyvin. Hänpäätti lähteä Rovaniemelle ostamaan uudet kamppeet, kun entiset olivat jo niinloppuun kuluneita, etteivät tahtoneet enää päällä pysyä.
Maalikylässä rahat tietysti hupenivat viinaan.Viimeisillä pennosilla Nätti osti itselleen nenäliinan.
Nätin palattua ostosmatkalta takaisin kämpälle,jätkäsakki uteli, että eikö kamppeita tullut uusittuakaan. Silloin Nättinykäisi taskusta esiin sievästi viikatun nenäliinan ja vastasi:
- Nästyykistä aloitin, seuraavalla kerrallaostan lakin.

Tukinajossa olleet perheelliset hevosmiehetkyselivät Nätti-Jussilta, miksei hän ollut hankkinut itselleen akkaa ja taloa.
Nätti kertoi kerran naimisiin menoayrittäneensä, mutta siitä ei tullut kuitenkaan mitään.
- Kuinka niin, ihmettelivät miehet. Nättivastasi:
- Hain siitä viikon mulukun mentävää reikää,mutta en sitä löytänyt. Lopulta löysin toisten hakkaaman pienen kolon. Niinpäsitten sanoin tytölle, älä tykkää huonoa, mutta jätetään nämä naimiskaupatsikseen.

Kerran jätkät kertoilivat sakeista sumuista,joka joskus saattaa hyvävaistoisenkin pöllintekijän syksyllä metsään eksyttää.
Niinpä Nätti-Jussikin kertoi sumusta, joka oliyllättänyt hänet kämpän pärekattoa pannessa.
- Oli se aika sumu, se vain sakeni ja sakeni.Kun sumu sitten häveni, niin huomasin, että päreet oli tullut pantua viisimetriä katon yläpuolelle.

Jätkäsakilla loppui yhtenä iltana viina keskenkaiken. Eräs miehistä kävi Koskikadun ja Korkalonkadun kulmauksesta ostamassajopparilta koskenkorvapullon. Myyjä kuitenkin petti ostajaa. Nätti-Jussi ottipullosta ryypyn, makusteli aikansa sitä ja sanoi:
- Jos en varmasti tietäisi, että ostitkoskenkorvaa, niin minä sanoisin että tämä on kusta.

Nätti-Jussi poikkesi kerran Rovaniemelläyleiseen saunaan. Kun saunottaja oli suorittanut kylvettämisen, Nätti pistikalunsa päähän rahan ja sanoi:
- Tuossa on maksu hyvästä kylvettämisestä.
Mutta sanottaja ei siitä hämmentynyt, vaankohautti hamettaan ylös ja virkkoi
- Pane tuonne lompsaan.

Savukosken takamaille jäi muutaman miehen tokkahelluntaipyhiksi kämpälle. siinä joutekseen tuli jätkillä kova hinku valmistaakiljua, kun kerran tekoaineita oli. Mutta minkäänlaista astiaa ei löytynyt.Jätkät olivat jo luopua aikeestaan, kun Nätti-Jussi veti jaloista kumisaappaatja sanoi:
- Ei se pojat astiasta kiljun tekeminen olekoskaan kiinni.
Niinpä kumisaappaissa valmistettua ainettajätkät alkoivat kutsua Nätin hikikilju-erikoiseksi.

Nätti-Jussi poikkesi Muonion kairassa suureentaloon ja pyysi ruokaa. Tyly ja saita emäntä osoitti kädellään naapurin taloaja neuvoi:
- Tuossa on talo, jossa annetaan ruokaa, menkääsinne.
Siihen Nätti virkkoi:
- Sielläkö te ittekki käytte syömässä?

Nätti-Jussi toisen jätkän kanssa pysähtyirahattomana Rovaniemellä erään kellosepän näyteikkunan taakse myöhäisenäpakkasiltana.
Jätkä mutisi kuin itsekseen puoliääneen Nätille:
- Paljonkohan tuosta taskukellosta sais, josjoutuisi myymään. Siihen Nätti vastasi:
- Puolitoista vuotta ainakin.

Kemijoen latvavesillä uitossa eräs jätkä tauollanakkasi repun tulvivaan jokeen ja huusi: Löytyykö miestä joka uskaltaa tehdäsaman tempun perässä?
Kukaan jätkäsakissa ei halunnut olla toistahuonompi. Niinpä toistakymmentä eväsreppua lensi kaaressa jokeen, niiden mukanamyös Nätti-Jussin reppu.
Mikä kumma se on tyhjiä reppuja jokeen nakella,huomautti joku paikalle osunut sivullinen. Siihen Nätti vastasi rauhallisesti:
- Ei se ihan tyhjä minun reppu ollut, siinä olitalven tienestit 100.000 markkaa selvää rahaa.
Kun virran vietävänä olleet reput ongittiinylös, huomattiin Nätin repun olevan tosiaan täynnä märkiä tuhatlappusia.
Nätti-Jussi oli pyytänyt Ounasjokivarressaeräästä talosta yösijaa ollessaan menossa ylämaan savotalle. Nätillä ei ollutpenniäkään rahaa ja hänellä oli kova nälkä. Talonväki istui illallaruokapöytään, mutta ei pyytänyt kulkujätkää ruualle
Nätti istui penkillä ja lueskeli nälissäänsanomalehteä. Isäntä kysyi, että mitä siellä lehdessä näkyy. Nätti vastasi:
- Näkyvät valittavan että maakunnassa onjoillakin vielä nälkää. Minä en kyllä tietäisi nälästä mittään, jos en lukisisitä lehdestä.

Nätti-Jussi oli kesäkuumalla menossa KittilänKallon kautta savotalle pöllintekoon. Kun oli myöhäinen ilta, hän pyysi kylässäeräästä talosta yösijaa.
Emäntä lupasi vieraan nukkua pirtissä, jos vainse kärpäsien vuoksi onnistuu. sinä kesänä oli kärpäsiä aivan mahdottomastiihmisten kiusana.
Aamulla emäntä sitten kysyi, miten vieras olisaanut kärpäsiltä nukutuksi. Nätti vastasi:
- Nukuin oikein hyvin, kun parkkeerasinkärpäset.
- Miten se semmoinen onnistu, ihmetteli emäntä.
- Paskansin nurkkaan.

Nätti-Jussi oli kerran turistikautena Ivalonmatkailumajalla juhlimassa. Kaverina ollut jätkä aamulla ihmetteli Nätinsortumista vähemmän kauniiseen ulkomaalaiseen naiseen, vaikka paikkakunnannuoria ja hyvännäköisiä tyttöjä olisi ollut tarjolla. Siihen Nätti tuumasi:
- Aina niitä kotimaisia saa näpelöiä, mutta harvemminvieraampaa tekua.

Inarin puolessa Nätti-Jussi hiihteli savotallerahattomana. Joka penni oli huvennut maalikylässä hummatessa.
Pöllintekoa oli, mutta ei ollut työkaluja.Savotan kauppias pelasti tilanteen myymälle Nätille pokasahan velaksi. Elämänäytti taas hymyilevän ja niinpä Nätti lausahti:
- Nyt se on Nätti taas sahanomistaja.

Oli pimeää ja pakkasta, kevääseen oli vielämonta kuukautta. Ylinamman puolen savotalle oli etelästä tullut parikulkujätkää, jotka kärsimättöminä odottelivat kevään ja kesän tulemista. Hepäivittelivät hidasta jan kulumista. Nätti-Jussi neuvoi:
- Tehkää vekseli, niin rupes aika kulumaan.

Nätti-Jussioli savotan loppuessa ylämaan järvikylässä jäänyt erääseen taloon päiväläiseksipilkkomaan pikkupuita.
Talon emännän mielestä Nätin olisi pitänyt ollaahkerampi. Niinpä hän motkotti Nätille:
- Jos mulla olis munat jalkain välissä, olisinjo pilkkomassa puita.
Siihen Nätti tuumasi:
- Vastahan sulla ne oli, olisit lähtenytpilkkomaan.
Jätkät kertoivat pohjoisen kairoilla nähneensämonenmoista luonnon ihmettä.

Nätti-Jussi kertoi Inarin puolessa kerrannähneensä hirvasporon, jonka pallit olivat kuin kaksi kookasta jauhosäkkiä.
Joku jätkistä epäili, että nyt kyllä Nättipäästi valheen. Siihen Nätti:
- Jollet usko, näin lisäksi että niitä kahtapallia tarvittiin kymmenen poroa pulkalla vetämään ja kaksi poromiestäohjaamaan.

Nätti-Jussi oli taas kerran Rovaniemelläjuhlimassa. Moneen vuorokauteen Nätti ei ollut syönyt mitään. Niinpä hänpoikkesi ruokatavarakauppaan ostamaan jotain suuhun pantavaa. Rahat olivattietysti vähissä, sillä ne olivat kuluneet viinaan.
Tiskin edessä seisoi minkkiturkissa hieno rouva,joka pyysi myyjättäreltä:
- Saanko koiralle palan tuota jätkänmakkaraa.Kun Nätin vuoro tuli, hän sanoi:
- Leikkaatko jätkälle palan tuotakoiranmakkaraa.

Hieno rouva minkkiturkissa oli myymälässävalitsemassa kananmunia. Hän nyrpisteli nenäänsä ja moitti myyjätärtä, miksimunat olivat niin pieniä. Myyjätär kuunteli onnettoman näköisenä rouvannirsoilua. Niinpä vieressä seisonut Nätti-Jussi lopetti lyhyeen rouvanhienostelun lausahduksella:
- Luuletko sinä, että kana rupeaa perseensärepimään sinun takia ylisuurilla munilla.

Jätkäsakki puntaroi, mitä kaikkea se jätkäkestää. Joku kehui juoneensa puhdasta pirtua litrakaupalla, tentut, illotiinitja hajuvedet päälle, ja sisukset olivat kestäneet hyvin. Siihen Nätti-Jussikertoi:
- Tuli minullekin kerran ryypiskeltyähuomaamatta suolahappoa. Huomasin erehdyksen vasta aamulla kun menin kuselle.Routaseen maahan paloi niin suuri ja syvä reikä, että jos olisin liukastunut,niin Nätti olisi ollut mennyttä miestä.

Naaman kairassa oli pappi pitämässähartaustilaisuutta savottakämpällä. Puheen ja virren jälkeen pappi tiedusteli,onko joukossa ketään joka olisi omakohtaisesti uskomassa. Kämppään levisi pitkäkiusallinen hiljaisuus. Vihdoin Nätti-Jussi lausahti:
- Minä se olen semmoisessa uskossa, että leipäon näläkään hyvää.
Jätkäsakki kerran mietti, mitä kaikkea onsellaisia asioita, jotka ovat syntiä ja väärin. Joku kääntyi Nätti-Jussinpuoleen ja kysyi:
- No mikä Nätistä on syntiä ja väärin?
Nätti vastasi:
- Ainakin se, ko joppari mustasta pullosta kyniitoiselta jätkältä kymppiä enemmän kuin toiselta.

Ylämaan savotalle hiihtäessään Nätti-Jussipoikkesi erääseen taloon levähtämään.
Talossa oli tavallista uteliaampi emäntä, jokapommitti kysymyksillä:
- Mistä päin se vieras tulee, minne menee jamistä on kotoisin.
Nätti ei tykännyt tenttaamisesta ja niinpä hänvastasi:
- Olen kotoisin niin läheltä persesilmää, ettenkehtaa sanua.
Tämän jälkeen Nätti sai levätä rauhassa.

Rovaniemen Ounaskosken rantapensaikot olivattunnettuja jätkien juhlimispaikkoja. Siellä jätkä nukahtaessaan tavallisestimenetti lompakkonsa rahoineen hamppareille ja ilotytöille.

Kerran kesänkorvalla myös Nätti-Jussi raskaanjuhlimisen jälkeen nukahti rantapensaikkoon. Eipä aikaakaan, kun Nätti heräsisiihen, että hänen taskujaan kaiveltiin. Nätti oli nukkuvinaan ja antoihampparin touhuta. Sitten Nätti virkkoi:
- Itse en ole taskusitani löytänyt kahteenpäivään pennin penniä, vaikka olen ne kääntänyt moneen kertaan nurin. Mutta jossinä olet sellainen mestari että löydät, saat pitää löytösi kunhan heität minuaviinapullon hinnalla.
Mutta hamppari ei jäänyt kuuntelemaan Nätinpuheita, vaan lähti karkuun minkä kintuista pääsi.

Nätti-Jussi joutui kerran suureen taloonvävyksi. Isännän kuoltua hänen oli otettava talon ohjakset käsiinsä. Talossaoli satoja hehtaareja komeaa tukkimetsää jonka hän päätti hakkauttaa sileäksi.Joku kylän isännistä ihmetteli sitä ja kysyi Nätiltä, miksi hän hakkauttaametsän raiskioksi - ja vielä aikana, jolloin puulla on huono hinta. SiihenNätti vastasi:
- Mitä minä säästän mulukulla tienattua metsää.

Raanujärven kairassa iltapuhteena jätkäsakkiajankuluksi ratkoi arvoituksia. Niinpä eräs jätkä esitti Nätti-Jussillearvoituksen ratkaistavaksi: - Miksi iso sonni aina irvistää työnsä tehtyään.
Nätti vastasi:
- Se haluaa näyttää pikkusonneille miten pahhaase oli.

Savottahommat olivat ylämaissa pysähdyksissä.Nätti-Jussi savotan avaamista odotellessa ryhtyi Kittilässä haudankaivajaksi,kun sitä hänelle tarjottiin. Kerran hän nukahti kaivamansa haudan pohjalle.Herättyään Nätti rupesi latailemaan piippunysäänsä ja kysäisi:
- Eivätkö muut tupakalle nousekkaan?

Kerran jätkät iltapuhteella taas kehuivat, mitäkaikkia kummallisuuksia oli elämänsä varsiteillä tullut nähtyä. KunNätti-Jussin vuoro tuli, hän kertoi:
- Minä kerran olin sellaisessa konsertissa, ettäsoittopelit olivat niin suuria, että mandoliinin kieltäkin näppäilivät lekalla.
- Siittä voitte arvata, että pelit soi ja munatlöivät tahtia.

Kämppälain mukaan jätkä voitiin erottaasavotalta ryyppäämisen vuoksi. Nätti-Jussi oli ostanut velaksi hevosen jaajellut Yläkemijoen latvoille savottaan.
Parin viikon päästä samalle kämpälle osui Nätinkaveri, jolla Rovaniemeltä tullessa oli viinaa. Niin siinä illan kuluessaNättikin innostui ryyppäilemään kovanlaisesti.
Pahaksi onneksi kämpän puolelle tuli ukkoherra,joka sanoi: - Se on sitten lopputili, laita tukkireet päällekkäin ja lähe savotasta.
Kun Nätti aamulla selvisi, hän mietti mitätekisi. Kaikki lähisavotat olivat täynnä ja velkahevosta ei passannut jättäärokuliin. Sitten Nätillä leikkasi. Hän hankki hevoselle toisen ajomiehen, meniukkoherran puheille ja kysäisi:
- Ei kai se ruunalle ole syytä antaa lopputiliä,kun se ei ollut yhtään humalassa.
Niinpä raitis ruuna sai jäädä savotalle töihin.

Matkalla ylämaan savotalle Nätti-Jussiiltamyöhällä poikkesi erääseen taloon ja pyysi yösijaa. Isäntä vastasi, etteitalossa ole ollut tapana pitää kulkumiehiä yötä. Siihen Nätti sanoi:

- Ei tässä sitten muu auta, täytyy tehäIsä-vainaan konsti.
Silloin isäntä pelästyi ja ryhtyi puheitaanperumaan ja sanoi, että eikohän nyt sentään yhdelle miehelle yökortteerijärjesty.
Kun Nätti aamukahvin jälkeen teki lähtöä, uteliisäntä, että minkä konstin vieras olisi illalla tehnyt, jos ei olisi saanutyösijaa. Nätti vastasi:
- Olisin nostanut repun pykälään ja lähtenytpois.

Syysruskan aikaan oli Nätti-Jussi pöllinteossaInarin kairassa. Siinä kahvia keitellessä tulille osui viehkeä naisturisti.Tytön aikansa ihasteltua ruskaa Nätti napsautti turistia ja sanoi:
- Kyllä vieras vittu on sitten mulukulleherkkua.

Nätti-Jussi oli ollut Ylitornion puolessa niinhuonossa savotassa, että oli kuolla nälkään. Nätti nosti kytkintä ja siirtyiSavukosken kairaan paremman tienestin toivossa. siellä jätkät utelivat, ettämiten hyvin länsikairassa tienasi.
Nätti ei kehdannut puhua nälkäsavotasta mitään,vaan vastasi:
- No tienasihan siellä vähän. Tullessani veinRovaniemellä pankkiin rahaa niin paljon, että elleivät samantien olisi toisestaovesta lainanneet sitä pois, olisivat pankkivirkailijat tukehtuneet rahaläjänalle.

Raanujärven puolessa oli talontytär tulisestiihastunut Nätti-Jussiin. Tyttö pommitti rakkauskirjeillään Nättiä ylämaansavotalle.
Kun tyttö ei saanut vastausta kirjeisiinsä, hänepäili, ettei Nätti hänestä enää välitä. silloin Nätti kirjoitti:
- Kirjeesi ovat tulleet ja olen syönytpostimerkit, jotka ihanat huulesi ovat kostuttaneet. Siitä voit päätellärakkauden roihuavan kuumana.

Nätti-Jussi kertoi kerran osuneensa ylämaissaisomman puoleiseen taloon. Päärakennuskin oli niin korkea, kun vesikattoapaikkaamassa ollut mies putosi, niin sille ei käynyt kuinkaan.
- Miten niin, eikö se kuollut, ihmettelivätjätkät. Nätti vastasi:
- Siinäpä se. ennenkuin mies ennätti maahanasti, oli ehtinyt tulla talvi ja sataa sellainen lumikinos, että pehmeäänlumeen tupsahtaessa mies selvisi pelkällä säikähdyksellä.

Meltausjokivarren savotalle kerran osuiraittiuspuhuja, joka varoitteli jätkiä, että viina ja tupakka ovat hitaastitappavia myrkkyjä. Siihen Nätti-Jussi tuumasi:
- Eihän tässä mittää kiirettä olekkaa.

Lapissa on aina ollut kansa taipuvainentaikauskoisuuteen ja pelännyt noitien mahtia. Tämän myös Nätti-Jussi huomasi.
Nätti oli toisen jätkän kanssa menossa töitäetsimään ylämaan savotalle, tietysti aivan rahattomana. Matkalla he olivatuseasta talosta pyytäneet ruokaa, mutta emännät eivät olleet antaneet, kunheillä ei ollut rahaa millä maksaa.

Viimeisenä hätäratkaisuna Nätti päätti esiintyänoitana. Kun seuraavassa kylässä Nätti näki erään talon savupiipusta nousevanvankan savun hän pyysi kaveriaan salaa kiipeämään katolle ja itse meni sisällepyytämään emännältä ruokaa. Emäntä ei suostunut ruokaa antamaan. Silloin Nättisanoi:
- Se on sillä lailla, että ellei ruokaa anneta,uuni heittää vetämästä. Kun emäntä ei ollut kuulevinaankaan uhkausta, niinNätti karjaisi:
- Savu sisään.
Katolla ollut kaveri silloin tukki repullapiipun pään ja niin savu rupesi purkautumaan pirttiin. Emäntä säikähti jalupasi heti antaa ruokaa, kun piippu alkaisi taas vetää. sitten Nätti taashuusi:
- Savu ulos.
Ja katso, uuni alkoi taas hyvin vetää. emäntäpani pöytään parasta, mitä talossa oli. Tulipa siihen hetken päästä toinenkinkulkupoika, mutta eivät vain tuntuneet tuntevan toisiaan. Nätti pyysi, ettähänellekin annettaisiin ruokaa ja emäntä totteli nöyränä.

Nätti-Jussi tuli Muonion kairassa uuteensavottaan. Eräs jätkä päätti säikyttää Nätin kertomalla:
- Tällä savotalla ovat niin huonot taksat, ettätäällä kuolee nälkään.
Mutta Nätti ei ollut millänsäkään, vastasi vainrauhallisesti piippunysää tuprutellen:
- En minä ruumiita pelkää.

Nätti-Jussi oli korttipelissä voittanutaikamoisen kasan rahaa. Rovaniemellä Nätti taskust täynnä rahaa poikkesisuureen vaatetusalan liikkeeseen. Myyjätär tuli tiedustelemaan mitä saisi olla.Nätti silmäili pitkiä puku- ja takkirivejä, huiskatti kädellä puoliympyrän jasanoi:
- Ostan koko liikkeen tyhjäksi ja lisäksikaulahuivin. Värillä ei ole väliä, kunhan se vaan on nätin punainen.

Sippiin juonut jätkäporukka Rovaniemenmarkkinoilla tapasi Nätti-Jussin ja kertoi hänelle tukalan tilanteensa. Mitäänkamaa ei ollut enää myytävänäkään, sillä kellot ja osa vaatteistakin oli jo vaihdettuviinaan. Nätti vähän mietti ja sanoi:
- Nyt on pojat myytävä sitten pelkkää järkeä.
Sitten Nätti haetutti eräällä jätkällä isontyhjän puulaatikon ja kirjoitti laatikon laitaan: - TULKAA KATSOMAAN IHMETTÄ 20MK KERTA.
Pian uteliaista muodostui rei´älle jono ja rahaatuli. Reiästä ei tietenkään näkynyt muuta kuin pieni palanen isänmaata jamarkkinakojuja, mutta petetyksi tullut ei seuraavalle katsojalle kertonutnäkemäänsä, vaan antoi vahingon kiertää.

Kerran jätkillä syntyi kova väittely siitä, olikototta kertomus, että Jeesus Kaanaan häissä oli sananvoimalla muuttanut vedenviiniksi.
Sitten Nätti-Jussi kertoi:
- Ihme se oli, mutta kyllä minäkin pystyn vedenmuuttamaan makiaksi mehuksi.
Siihen jätkät sanoivat, ettei tuo ainakaan oletotta ja pyysivät Nättiä näyttämään ihmeteon, jos pystyy.
Kämpän lähellä oli lähden. Iso sakki jätkiä menisen äärelle Nätti mukana. Sitten Jussi lehoitti kaikkia kääntymään selin häneenpäin siksi aikaa, että hän lukee tarvittavan loitsun. Nätti luki:
- Hokkus pokkus, piliokkus muutu vesi makiaksimehuksi.
Siinä samalla Nätti pudotti muiden huomaamattarasiallisen sakariinitabletteja veteen. Sitten hän kehoitti erästä jätkäämaistamaan vettä.
- Voi helvetti, se on makiaa ku viini. Maistakaatoisetki, ihmetteli jätkä.

Nätti-Jussi oli onnistunut Savukosken takamaillasaamaan eräänä syksynä hyvän pöllipalstan ja tienasi hyvin. Talven tultua hänpäätti ryhtyä hevosmieheksi ja osti maalikyläreissullaan hevosen. Nätin ajettuahevosella savotalle, jätkät ihmettelivät Jussin äveriäisyyttä ja kiertelivät jakatselivat hyvää hevosta joka puolelta. Nätti varoitteli jätkiä:
- Älkää menkö kovin likele, se on köyhillevihanen.

Kerran jätkät innostuivat esittämään toivomuksiaminkälaisen mallikokin tulisi olla. Useimpien mielestä kokin tuli osatavalmistaa kunnon käsitystä ja näköä pitäisi olla kuin metsän ruusulla. SittenNätti-Jussi esitti oman toivomuksensa:
- Hyvällä kokilla tulisi olla pitkä selkä jalyhkäset kädet. Tämä sen takia, ettei kokki ylettyisi raapimaan takapuoltaan.
- Vasemmasta kädestä saisi puuttua myös peukalo,ettei se olisi aina likoamassa keittolautasessa sitä ojennettaessa.

Pirttikosken puolessa huonoon savottaan jamaailman kovuuteen kyllästyneenä eräs jätkä pyysi Nätti-Jussilta tuppivyötälainaksi hirttäytyäkseen siihen. Nätti irroitti vyön ja sanoi:
- Tuossa vyö sillä ehdolla, että tuot sen hetitakasi, kun et enää sitä tartte.

Kolarin järvikylässä oli tunnettu talo, jostasai ostaa pontikkaa. Kerran Nätti-Jussikin poikkesi taloon ja tiedustelimökinmieheltä kolmesti kirkastettua ainetta.
Mies oli varovainen ja sanoi, ettei hänelläsellaista ole: - Huhuahan se vain on. Siihen Nätti:
- Myy sitä huhua sitten muutama pullo.

Jätkät taas kerran illankuluksi kilpailivatsiitä, kuka oli nähnyt aivan erikoista ihmettelyä herättävän asian. Nätti-Jussikertoi:
- Heräsin yöllä outoon jytinään, kämppä tärisikuin maanjäristyksessä. Riipasin tulitikun ja näin lutikan naivan isoakulkuritäitä.
Se oli tosi panoa se.

Rovaniemellä jätkänpatsaan puistossa Nätti-Jussijoutui kerran passintarkastukseen. Nuori poliisi kysyi:
- Onko miehellä passia?
- Mitä pirua minä passilla teen, kun mies onitse paikalla.
- No, missäs te oikein asutte?
- Kuka kesällä missään asuu, vastasi kyselijällekiusaantuneena Nätti.
Poliisi jatkoi kuulusteluaan: - Mikäs mies teoikein olette?
Siihen Nätti kivahti:
- Minä olen seitsemän kertaa viikossa ilmestyväNätti ja kysy ammattiani tuolta jätkänpatsaalta, niin kuulet, helvetin hyväjätkä.
Passia ei tarvittu ja nuori poliisi poistuipaikalta nolona, kun ei ollut Nättiä tuntenut.

Nätti-Jussi joutui tappelun nujakan takiaoikeuteen. Tuomari neuvoi Nättiä toistamaan valanteossa kaiken mitä hän edellälausuu.
Nättiä tämä harmitti. Niinpä hän päätti toistaasantarkasti kaiken muunkin, mitä tuomari oikeudessa sanoi. Lopulta tuomarikyllästyi Nätin matkimiseen ja karjaisi:
- Poliisi, aja tuo mies ulos.
Nätti katsoi tuomaria ja toisti:
- Poliisi, aja tuo mies ulos.

Uittohommissa Kemijoella jätkäsakki kahvitulillamuisteli tilanteita, jossa ei naurattanut.
Kun Nätti-Jussin vuoro tuli, hän muisteli jokukesä sitten sattunutta kiperää tapausta. Nättiä oli lähtenyt ajamaan takaa isokarhu, eikä siinä auttanut muu kuin hypätä jokeen ja lähteä uimaan pakoon.
- Puolivälissä jokea huomasin myösvastakkaisella rannalla ison karhun. Silloin minä aloin nauramaan.
- Kuinka nauramaan niin pahassa pinteessä,ihmettelivät jätkät. Nätti jatkoi:
- Olin lehdestä lukenut tutkimuksesta, ettänauru pidentää ikää.

Ounasjokivarren savotalle tuli jätkä, jokaosoittautui laiskaksi. Mies söi ruokaporukassa, mutta ei pystynyt omaaosuuttaan maksamaan, koska makasi etupäässä päivät kämpällä ja tienesti jäinäin olemattomaksi.

Jätkäsakki kyllästyi siivellä eläjään jatoimitteli miestä töihin. Mutta jätkä tekeytyi kipeäksi ja rupesi valittamaanumpisuolta. Silloin Nätti-Jussi tempaisi esiin puukon ja sanoi:
- Nostakaa mies pöydälle ja umpisuolen leikkausalkaa.
Tässä vaiheessa potilas pyörtyi.

Nätti-Jussi oli taas kerran Rovaniemelläjuhlimassa. Koskenkorva vei Nätiltä jalat alta ja hän nukahti jätkänpatsaanjuurelle lumihankeen. sitten Nätti heräsi hirveään palelemiseen ja siihen, kuniso poliisi oli kumartunut hänen ylitseen, koppasi syliinsä ja lähti kantamaanpoliisiautoon. Nätti viritti laulun:
- Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, kun ihanaenkeli kotihin vie.

Rovaniemelle oli perustettu ensimmäinenvalintamyymälä, jossa jokainen sai itse itseään palvella.
Nätti-Jussi poikkesi myös kerran asioimaan tähänuudenaikaiseen liikkeeseen. Nätti otti hyllystä piimäpurkin, suolaista makkaraaja leivän ja istahti sitten pakkilaatikon päälle niitä syömään.
Myyjätär katseli oudoksuen toimenpidettä jakysyi:
- No, mitä ihmettä te nyt teette?
Nätti vastasi vain:
- Itteäni minä tässä vain palavelen.

Pyhän seutuna oli ison perheen mökinmies ollutkäymässä kotona. Kämpällä mies kertoi allapäin, että taas oli muijapyöräyttänyt uuden lapsen, vaikka ruokaa ei tahdo riittää entisillekään. Mieskyseli neuvoa, millä lapsien tulon saisi ehkäistyä. Silloin Nätti-Jussi neuvoi:
- Ei siinä sen kummempaa ole, nouset oikialtakyleltä muijan päälle ja puota itsesi vasemmalle eikä välillä saa pysähtyä.

Kerran Nätti-Jussi poikkesi Kittilän kairassateurastusaikaan taloon ja pyysi saada ostaa kokonaisen lehmänruhon. Isäntäuteliaani kysyi, että mitä se Nätti niin suurellalla lihamäärällä tekee. Nättivastasi:
- Lupasin russakoille ja lutikoille maalikylästätullessa tuoda vähän purtavaa. Ja minulla ei ole tapana pettää kavereita.

Seoli sitä aikaa, jolloin kaukaisemmille savotoille asti levinnyt espanjantautitappoi raavaita jätkiäkin.
Sompion kairan savotalla myös Nätti-Jussi saitartunnan ja oli kuoleman kielissä. Kun näytti siltä, että loppu oli käsillä,savotan ukkoherra ehdotti Nätille keskustelua papin kanssa, joka sattui olemaansiellä päin hartauksia pitämässä:

- Saisko viinaryypyn. En kehtaa mennä rajan yliselvin päin tuntemattomaan seuraan.
Nätti-Jussin 60-vuotispäiville oliilmoittautunut suuri määrä maan kuuluja mettäherroja, neuvoksia, ministereitäja itte presidenttikin oli pyytänyt lupaa tulla onnittelukäynnille.
Nätti-Jussi oli varannut Rovaniemeltä kaikkikapakat Pohjanhovia myöten 60-vuotisjuhlien pitopaikaksi. Nätti oli ostanuterotuksilta muutaman tuhannen ruhoa poronkäsitystarpeiksi ja tilannutjunalastin samppanjaa juhlia varten.
Kittilän kairan savotalla merkkipäivän aamuna.Nätti teki kaikessa rauhassa pöllimetsään lähtöä. Jätkät ihmettelivät: - Eikösinulla tänään pitänyt olla Rovaniemellä se iso juhlavastaanotto? Nättivastasi:
- Panin Nätin ison karvalakin ottamaan herrojavastaan. Itte vietän merkkipäivän matkoilla.

Nätti-Jussi ei valehdellut koskaan.
Kerran eräs jätkä kertoi saaneensa kaksipäisenlohen.
Nätti-Jussi sanoi
- Mitäs tuo, mutta kun minä olin kerranpyytämässä lohia, niin onkeeni otti myrskylyhty.
- Onhan sitä moni mies vetänyt ongellaan maalleromua, arveli jätkä.
- Mutta kun tässä lyhdyssä paloi vielä tuli,sanoi Nätti-Jussi.
- Tuohan nyt on perhananmoinen vale, sanoijätkä, Eihän lyhdyssä voi palaa valo, kun se on joessa.
- Jos sinä leikkaat siltä loheltasi pään pois,niin minä puhallan lyhdystä valon, sanoi Nätti-Jussi.

Toisen kerran tuli väitös siitä, kuka olipohjolan vanhin jätkä. Kukin muisteli, mitä kaikkea oli ehtinyt tapahtua hänentulonsa jälkeen. Viimein mainitsi Nätti-Jussi:
- Kun minä tulin tänne, oli Kemijokea tehty josivu Rovaniemen, mutta Ounasjokea vasta taakoitettiin.

Tämä tapahtui 50-luvulla Lapin kairassa.Jätkäporukka makoili tukkikämpällä tyytyväisenä hyvin syödyn päivällisenjälkeen ja veteli pilli-klubia.
Samassa kämppään palasi kaupunkireissultaan yksijätkistä, ja alkoi tyhjentää reppuaan kämpän sahalaudasta tehdylle pöydälle.
Repun sisältö oli 15 pulloa viinaa ja yksinäkkileipäpaketti. Kun antimet oli laitettu pöydälle, silmäili Nätti-Jussitarvikkeita ja virkkoi päätään puistellen: "Et sitten raskinut ostaaenempää viinaa?"

Jussin varakkuudesta, Jussilla oli rahaapankissa niin paljon ettei kassaneitit pystyneet pitämään säästökirja ajantasalla.
Niinpä Jussin kirjaan oli merkitty saldoksiJussilla paljon.
Kun Jussi kävi välistä ottamassa varojatarpeisiinsa, yleensä repullisen riihikuivaa, merkkasi kassaneiti kirjaan Jussiotti vähän...

Nätti-Jussi meni taloon ja kysyi yösijaa. Isäntäsanoi, että tuossa pirtin penkillä saa olla.
No, talon tyttö meni yöpuulle ja pieraisimennessään ovella ja sanoi:
- Tuossa on jätkälle tyyny.
Samoin emäntä nukkumaan mennessään pieraisi jasanoi:
-Tuossa on jätkälle peitto.
Isäntä myös teki saman ja sanoi:
- Tuossa on jätkälle patja.

Nätti-Jussi kertoi isolla savotalla ylämaissakerran olleensa korttipelissä vähän tavallista paremman tuurin: - Voitin niinsuuren rahaläjän, että piti kymmenen kuorma-autoa tilata ajamaan rahojaRovaniemen pankkiin. Pankissa sekosivat rahan laskemisessa. Niinpäpankkikirjaani merkittiin: - Nätillä rahaa eniten. Kun Nätti poikkesi sillointällöin hakemassa kuorman rahaa, pankkikirjaan tehtiin merkintä: - Nätti ottivähäsen.

Nätti-Jussi oli kerran autonkuljettajanajoukolle upseereita.
Jossain vaiheessa matkaa muuan herroistakiinnitti huomiota auton
sivulta kuuluneeseen viuhuvaan ääneen, ja kysyiNätti-Jussilta, mistä
oikein oli kyse?
Nätti vastasi naama peruslukemilla:
-Hyvät herrat, ohitimme juuri kiväärinluodin.

Nätti-Jussi oli tunnettu suurentelustaan jakalajutuistaan. Eräänkin kerran hän istui kyläkuppilassa kertomassaviimeisimmästä kalastusreissustaan.
- Joo, se oli sillä lailla, että yks kaks seiski kiinni ja se olikin vetoa se! Tuskin uskoin itsekään, miten sain vetää jalöysätä siimaa ja taas kelata... Tuntikausia siinä meni, mutta tulipahan selopulta pintaan. Se oli sellainen jätti... jaa, mitä ne nyt onkaan?
- Valas, ehdotti joku irvileuka kuulija.
- E-hei, ei valas! Valas mulla oli syöttinä!

Kerran Nätti-Jussin vieraaksi lappalaiselletukkikämpälle saapui kaukainen sukulainen jenkeistä saakka. Vieras puhuiaksentilla suomea ja rehenteli ampumataidoillaan, revolveri vyöllänsä. Pyssyoli muuten Colt Peacemaker.
- Well, minä poika se olen maailman paraspyssymies, You know, rehenteli vieras. Katsopas tuota kärpästä, joka lenteleetuolla katonrajassa. PAM! ja kärpänen hajosi tuusan nuuskaksi kattoon. Did Yousee, my Suomi-fellow?
- Näytäpäs sitä revolveria vähän minullekin,pyysi Nätti-Jussi. Katsopas sinä nyt tuota toista kärpästä joka lentää tuollaovensuussa. PAM!
- Well, hahhahhaa! Siellähän se sinun kärpäsesi edelleenlentää, You Know!
- Niin lentää – vaan ei lisäänny!

Yhtenä pakkastalvena Nätti-Jussi oli mennytpienelle metsälammelle ja hakannut kirveellään jäähän reikiä. niin että vettänousi jäälle. Sitten hän asetti myrskylyhdyn palamaan keskelle lampea. Aamunkoitteessa Jussi näki, että koko lampi oli täynnä tassuistaan kiinni jäätyneitäjäniksiä. Ne näet olivat tulleet tuijottamaan palavaa myrskylyhtyä ja jäätyneetkiinni. Nätti-Jussi haki talosta viikatteen ja niitteli pupuvainaat irtijäästä. Yksin lukien niitä oli 365 kappaletta.

Vielä kovempi pakkanen oli silloin, kunNätti-Jussi ei yöllä meinannut päästä kuselle: ovi oli kuin ulkoa pönkitetty.Lopulta hän sai rynkytetyksi sen verran rakoa, että pääsi ulos. Pihapolullanäkyi kuun valossa kahta puolta portaille asti keltaisia kaaria, niin kuinviikatteita lumessa pystyssä. Olivat näet muutkin jätkät käyneet yön aikanakusella.

Kerran Nätti-Jussi sairastui, ja häneltäkoetettiin kuumetta. Kun kuumemittari suli heti alkuun, niin koetettiinrautakangella, mutta sekin kuumeni niin, että sitä voitiin takoa terävämmäksi.Eihän muuta, nostettiin Jussi auton lavalle, ja samassa lähti auto itsestäänkäyntiin.

Ajaessaan itse autoa Nätti-Jussi piti joskuspärettä ikkunan sivussa, ja kun päre räpsähteli kilometripylväisiin, niin äänioli ihan sama kuin jänisräikällä. Kerran oli maaherra Jussin kyydissä Ivalon jaRovaniemen välillä, ja kun auto vähän hypähti maantierummun kohdalla, maaherrakysyi: "Mikäs siinä oli?" Jussi vastasi: "Ylitimme juuriKaunispään."

Mutta toisen kerran Rovanientä lähestyessäNätti-Jussin autosta valot alkoivat himmentyä ja sammuivat viimein kokonaan.Jussi ajoi pimeässä Rovalan jätkäkodille odottamaan, että huoltoaseman pajaaamulla aukenisi. Vähän ajan päästä hän huomasi, että samalta suunnalta, mistähän oli tullut, näkyi valoa. Valot seurasivat tarkoin auton tuloreittiä japysähtyivät auton eteen. Siitä vasta selvisi, että autossa ei ollut mitäänvikaa. Nätti-Jussi vain oli kiireissään ajanut valoa nopeammin.

Vaikka Nätti-Jussi oli hyvin rauhallinen mies,hän tuon tuostakin joutui tappeluun. Kerran hän kämpälle palatessaan selosti:"Ensin löi jätkä. Sitten löi Nätti. Ja sitten löi kirkon kello."

Toisen kerran hänen piti tappelun jälkeen mennälääkäriin, muttei mahtunutkaan ovesta sisään etuperin, kun kirves oli lyötypoikittain niskaan. No, Jussi meni kylki edellä, ja lääkäri sanoi:"Ohhoh!" Sitten hän koetti nytkytellä kirvestä irti, mutta se oliniin lujassa, ettei hänen värkeistään ollut apua. Lopulta Nätti-Jussi vähänhermostui ja sanoi: "Haje pokasaha ja sahaa varsi poikki, että voinainakin kulkea etuperin ja saan lakin kunnolla päähän. Muuten korvatpaleltuu."

Nätti-Jussilla oli hyvä sydän. Kerran oliryyppysakista yksi mies paleltunut kuoliaaksi. Toiset jätkät olivat asiastapahoillaan ja kyselivät, eikö kukaan osannut mitään kirkollista toimitusta.Nätti otti lakin päästään ja sanoi: "MInä osaan kerätä kolehdin."

Kun kämpässä veisteltiin tyttöjuttuja, niinNätti-Jussi tunnusti, että kerran tyttöä kotiin saateltua sattui niin, ettäkotiportilla molemmat vesittelimme. "No kuinkas nyt niin?"ällistelivät toiset. Nätti-Jussi latasi piippunsa, tuprautti pari kertaa,katseli alakuloisesti piisin tuhkkaan ja sanoi: "Joo. Siinä me vesiteltiin.Tyttö itki ja minä kusin.

Kun Nätti-Jussilta kysyttiin, miten hän olisäilynyt poikamiehenä, hän kertoi, että kerran oli ihan vähällä joutuanaimisiin, tyttö oli ison talon ainoa tytär. "No mikäs siihen tuli?"halusivat toiset tietää. "Joo, kun se isäntä ei oikein hyväksynyt minuavävyksi ja tyttö ei tykännyt minusta yhtään."

Yhdelle kämppäkokille, ikätytölle Nätti kerransanoi: "Neiti, minä rakastan teitä." Tyttö kietoi oitis kätensä Nätinkaulaan. Mutta ote irtosi, kun Nätti-Jussi jatkoi: "Minä rakastanmaanteitä, rautateitä, metsäteitä ja ihan pikkuisia polkujakin."

Korttejakin Nätti-Jussi rakasti. Kerran hän tulikavereineen taksilla Rovaniemeltä Sodankylään, ja Kahavetolaista noustessa kumipuhkesi. Kun kuski rupesi korjaamaan sitä, niin jätkät alkoivat kortille jaNätti pääsi voiton makuun. Kun kuski meinasi jatkaa matkaa, Nätti antoi hänellekympin ja sanoi: "Korjaa toinen rengas, sekin näyttää heikolta."

Palatessaan kerran kortilta kämppään Nätti-Jussiveti lihavan lompakon taskustaan, pudotti sen varpaalleen ja alkoihirvittävästi valittaa. Sitten hän ontui petilleen ja jatkoi valitustaan pitkänaikaa.

Jossakin talossa emäntä ei ollut antanutrahattomalle Nätti-Jussille ruokaa. Tilin saatuaan Nätti sulloi reppunsatäyteen paperia, rypisteli saamansa setelit repun suulle ja hiihti sittenemännän pakeille. Sisällä hän pyysi ensi töikseen puntaria. Kun emäntäihmetteli, mihin sitä tarvittiin, Nätti kiepautti repun selästään ja sanoi:"Katsoisin vain, paljonko menee kuivia satasia kiloon."

Toiset jätkät kyselivät, miksi Nätti-Jussimentyään kotikylässä käymään tuli melkein heti takaisin. Jussi selitti:"Miten siellä viihtyy, missä ei ole rahaa. Siellä vain yksi viitonenkiersi mieheltä miehelle, ja sekin oli minun tuomani.

"Äkkiä tuukit pöytään ja neuvoksetpirttiin!" huusi muuan ison talon emäntä, kun näki ikkunasta, ettäNätti-Jussi oli tulossa. Talossa oli metsäneuvoksia ja muita neuvojia vieraina,mutta heti piti kammari tyhjentää Jussia varten.

Silloin kun Nätti-Jussi käveli matkoillaan Roomankatuja, joku sanoi hänen takanaan:
- Onkos siinä tosiaan itse Nätti-Jussi?
No siinä oli paavi Nätin takana. Vaihdettiinkuulumisia, ja Nätti-Jussi harmitteli, että teatterissa olivat kaikki liputlopussa.
- Tule illalla aitiooni, virkkoi paavi.
Tuskin olivat paavi ja Jussi päässeetpaikoilleen, kun myös Hitleri ja Mussoliini menivät yhdessä Mussoliininaitioon. Nätti-Jussi huomasi, että Hitleri tämän tästä vilkuili paavin aitioon.Sitten hän kumartui Mussoliinin puoleen ja kuiskasi:
- Kuules, Benito, kuka se on tuo mies, jokaistuu Nätin vieressä?

Nätti-Jussi sattui matkoillaan kerran Laihialle.
Pääraitilla mennä vonklusi Jussin edellä laihaemäntä, joka päästeli pikku pierunturauksia.
Nätti suivaantui, koukkasi eteen ja pärryyttipuhelintolppien välin mittaisen voimapierun ja älähti naiselle: "Pätkippänuukailija tämäkin!"

Lauantai-iltapäivä Rovaniemen lähellä Kursunginkämpällä.
Jätkät vaihtavat puhtaampaa kampetta päälle jaasettuvat odottamaan taksia.
Nätti-Jussi makaa peskallaan eikä osoita merkkiäkäänkylille lähdöstä.
Rampsu-Keränen kysäisee:"No, Nätti ! Etkömeinovakkaa kylille juopottelemmaan ja naesiin?"
Nätti: "Jätän välliin. Viimme pyhäaamunakun Lainaan rannasta sammuksista heräsin, oli mulla kummassai kainalossakuolijaaksi tukehtunu polliisi."
Kerran Pohjanhovissa, tarjoilija kieltäytyi tuomasta Nätti - Jussille lisääjuomia, epäili ettei Nätillä ole millä maksaa.

Nätti siitäsuuttui, hyppäsi pystyyn ja sanoi kavereille:

- Nyt pojat tästäkapakasta mennään.

Sitten Nätti ottipöydän alta jalkojen välistä ison repun, joka oli täynnä satamarkkasia.

- Lavon näistäsatasista kulkutien, ettei kapakan lattioita tartte kulutta.

Nätti - Jussi tuliTornioon ja ajatteli poiketa myös Haaparannalla. Siellä oli kaupunkiliputettuna. Nätti kysyi:

- Mitä seHaaparanta nyt juhlii?

Nätille vastattiin:

- Suomesta pitäisiaivan näillä minuuteilla tulla Nätti - Jussi kaupunkiin.

Nätti - Jussijoutui kerran Naarmankairassa kovaan tappeluun. - Eikös vain se jätkä lyönytkirveen kahvaa myöten päähäni.

Silloin tuliNätillä kiiru Sodankylän kunnanlääkärin puheille. Mutta lääkäri ei uskaltanutruvet poistamaan kirvestä, vaan määräsi kiireesti Lapin lääninsairaalaan.Siihen minä sanoin:

- Eikö nyt tohtorivoisi edes tuon kirveenvarren sahata poikki, että saan lakin päähäni ja kehtaanistua linja-autossa Rovaniemelle.

Naarmankairassa olieräs jätkä kuulu kovan löylymiehen maineesta. Nätti - Jussi osui savotalle jamies haastoi myös Nätin kilpasille.

Niin saunalämmitettiin tosi kuumaksi. Jätkä heitteli löylyä, kuumuus oli tavaton, ainakin300 astetta. Sitten mies hyppäsi pois lauteilta ja tokaisi:

- Ei sielläpirukaan voi enää olla, sitä palaa.

Nätti vain hoputtimiestä:

- Heitähän löylyä.Nyt sain vasta hien pintaan!

Hulluksi tullut laskuri

2011-10-09T19:17:00.002+03:00

En tiedä mikä nyt on merrassa, mutta toista blogiani ja tätä vanhaa Maalaista klikataan kuin hulluna. Uusi käyttöliittymä on kyllä dynaaminen ja tuo oikeutta, mutta jossakin täytyy olla vikaa.

Maalaisella on kyllä perinteitä. Lähdin mukaan bloggaamiseen jo silloin, kun Suomen blogilista merkitsi jotain, olin alle kolmassadas kirjautuja. En ollut mitenkään hupulla, mutta paljon mielenkiintoista bloggaamiseen ja henkilöihinkin liittyi, paljon muistoja on. Tallennin turhautunutta elämääni nettipäiväkirjaan, mutta omasta mielestäni olin kuitenkin analyyttinen. Oli ekoyhteisökokemuksia, oli työtä mielisairaalassa, jossa piti olla sordiino päällä. Olisin voinut kirjoittaa todella rankasti. Muutin sitten Kemiönsaarelle ja kirjoitin kokemuksiani sieltä, ruotsinkieliseltä alueelta ja projektielämästä. Opettajataustani oli mukana kun opiskelin netin ihmeellisyyksiä ja kirjoitin niistäkin. Muistelin elämääni, lapsuuttani Lapissa ja aikaa maahanmuuttajana Ruotsissa. Ehkä joskus tulee aika kirjoittaa kaikesta fiktiivisesti.

Sitten tuli pierni pyrähdys maahanmuuttajaopettajana pienen, alipalkkoja maksavan firman töissä. Kovat mutta opettavaiset kokemukset suomea opiskelevista siirtolaisista. Seksin tähden tänne tulleet tytöt olivat säälittäviä toisaalta, mutta toisaalta venäläisyys on malka suomalaisen silmässä, siitä ei pääse mihinkään. Suuri ja kirjava naapuri, jolle English Russia -blogi tekee oikeutta.

Minua rupesi kismittämään tuo opetusmaailma, se että siinä rahastetaan veronmaksajaa, tehdään työtä silmälaput silmillä, tehottomasti ja junnaamalla. On olemassa toinenkin maailma, verkossa on jo rikas kulttuurianti. Olisi mahdollista tehdä työtä tällä vuosituhannella. Minua paljolti ärsyttää koko Suomen opettajisto, viranomaiset, tutkijat, bloginkirjoittajat... Konservatiivista paskasakkia toiosaalta, vaikka on tietysti muutakin. Elämmehän kaikki niissä puitteissa, mitkä meille on suotu.

Aloin väsätä Oppitoria. Siitä on tullut melkoinen Kalevala, josta olen ylpeä. Vaikka tuo blogini ponnahtaminen yhdeksi Suomen käydyimmistä blogeista, yli 4000 latausta parhaana päivänä viime viikolla, TEKNISEKSI VIAKSI JA EREHDYKSEKSI, en siitä välitä.

Oppitorilla, jota sivumennen sanottuna en olisi ristinyt siksi, koska Tieturilla on samanniminen, riutuvaa elämää viettävä sivusto, on myös oma lehtensä, Google Readerin jaetut otsikot, jota teen omaksi ilokseni muutaman minuutin päivässä. Silti se saattaa olla parempi lehti kuin Seura. En tiedä onko sillä kovinkaan monta lukijaa.

Olisit vaikka mieluummin tullut uskoon

2011-10-09T06:53:00.002+03:00

sanoi avustettava, kun kävimme yhdessä Tornion markkinoilla ja kerroin elämänmuutoksestani. Meillä on ollut traditiona juoda pullakahvit reissun päätteeksi. Nyt pulla jää pois, mutta esim. leipäjuusto on vähintään yhtä hyvää.

En ole saanut vielä tyhjennettyä kasseja, jonne keräsin kaikki sokeria ja viljaa yms. tärkkelystä sisältävät tuotteet. Hillot menevät myös. Toivottavasti saan ottajat, ettei tarvitse heittää pois. Senkin kyllä teen. Myrkkyjähän ne oikeastaan ovat.

Paino putoaa kovaa vauhtia, ei ole nälkä . miten voisi kun syön hyvin. Tämä on suorastaan maagista. Näin helppoa myös.

Pekka Jaatinen

2011-10-07T12:01:00.002+03:00

Sain taas tietää uudesta lappilaisesta kirjailijasta, Pekka Jaatisesta Rovaniemeltä. Hän on kirjoittanut romaanisarjan Lapin sodasta. SenioriPisteen kirjallisuuspäuvillä hän kertoi, mitä tapahtui Torniossa. Olen tietysti kuullut siitä jo jonkin verran, mutta esitys oli hyvä ja minuulle tuli paljon uutta ja kiinnostavaa.

Iäkäs yleisö, jolla oli omiakin muistoja, osallistui hienosti.

Jaatisen kuvagalleria Lapin sodasta

50 km yhden leivän tähden

2011-10-03T19:19:00.000+03:00

Poljin 50 km ostamaan Karungin baarista yhden rieskan. Ostin tosin kaksi muutakin, pakastettua rieskaa, mutta yksi kuulosti paremmalta. Oli ollut kylmä yö ja käsiä vähän paleli. Oli mukavaa katsella syysautiota jokivartta. Perillä muistin, että kaupassahan oli erityisen näpsäkkä tyttö myymässä, en sinne hänen takiaan mennyt, mutta nyt muistin nyt hänet kesältä. Tyttö on jotenkin erityisen suora ja välitön. Minusta se ei ollut turha matka.

Kaupassa näin myös muutaman omakustanteen, josta eräs autettava oli kertonut, sisaren kirjoittama. En lukenut tekstiä, mutta takakannen mukainen aihepiiri oli kiinnostava.

Nyt on sitten tämä leivällä herkuttelu loppu. Tätä kirjoittaessani tuli käymään vanha tuttu, joka puhui niin innostavasti vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta, että aion tosissani yrittää. Kaikki mitä se sisällään pitää.

Ensin kyllä pitää syödä rieskat loppuun. Rieskat pitää jättää nyt elämästä, mutta voin voin pitää... Heikkilän oppiin siis.

Ei hellettä Lapissa

2011-10-01T09:14:00.002+03:00

Melko lämmintä kumminkin oli. Olin avustamassa ja sen jälkeen korjasin pyöriä luhtiparvekkeella, kun oli suotuisa ilma. Pirkka-Tipsi sille joka haluaa korjata katkenneita pinnoja vanteessa: Nykyään löytää romuja. Irrota sopivan kokoisia pinnoja valmiiksi. Niiden varastointi ei vie niin suurta tilaa kuin itse romuvanteen. Jos kaupasta ostaa, pinnat maksavat yksittäin paljon. Jos hankkii pinnan kiristysraudan, on helppo oikoa vääntyneitä vanteita, kun rengas on paikallaan. Löysää tai kiristä, niin saat oiottua helposti. Pinnoja voi olla vaikea pujottaa, varsinkin jos katkennut on väärällä puolella. Vaihteettomassa vanteessa uskallan irrottaa navan sisisukalut, mutta vaihdepyörässä en uskaltaisi.

Olen pinnoittanut joskus (laittanut pinnat) kokonaan aika monta vannetta. Kun katsoo mallia ehjästä vanteesta, näkee miten se menee. Se on yllättävän helppoa. Jos on tottunut elämään säästäväisesti ja haluaa käyttää tavaroita loppuun, pinnoittaminen käy melko helposti. Joskus napa on hyvä ja sitä voi käyttää, vaikka itse vanne on täysin vääntynyt. Sellaisia löytää romukeräyksistä.

Toinen Pirkka-niksi: Epäonnistunuminen puolukkahillon teossa ei ole lopullinen. Minulle käy usein niin, kun en mittaa ja olen hätäinen. Kaadoin purkeista kattilaan ja keitin uuden satsin, lisäsin kunnolla hillosokeria ja hämmensin, ettei se päässyt palamaan pohjaan. Vaikka sokeria on niin että hirvittää, konsistenssi ja maku ovat kohdallaan.

Kolmas vinkki: Jos satut ostamaan sopimatonta shampoota, sillä voi ainakin pestä vessanpyttyä mieluummin kuin heittää pois. Jos satut ostamaan hajustettua deodoranttia vahingossa, voi sitä ehkä ainakin käyttää jaloissa, jos on paha jalkahiki.

Neljäs: Monet voiteet on tehty vaseliiniin. Sitä voi käyttää vaikka laakerien voiteena polkupyörässä, jos sattuu vaseliini olemaan lopussa tai muuten. Ehkäpä lääkeaine ei laakereissa haittaa vaikka päiväys olisi jo ohi.

Tarvii kai tehdä foliohattu, sillä oletan että tietokoneen ääressä istuminen tuo päähän jonkinmoista kipua. Foliohattu olen kai ennestään.

Kerran eräs kommentoija tarttui aiheeseen ja vahvisti, että sellaista allergiaa voi olla. Joskus lukee huolestuneita kirjoituksia taustasäteilystä ja laitteiden aiheuttamasta. Minä luulen että se on piilevä uhka, josta saattaa olla kertyvää vaaraa ainakin joillekin ihmisille.

Ihmettelen kuinka suuressa määrin siirrymme verkkoon, yhteiskunta saattaa tulla haavoittuvaksi. Periaatteessa rakastan nettiä, mutta minulle ainakin sillä lon tämä varjopuolensa. Kun olin matkalla ja vähemmän netin ääressä, oire hieman helpottui. sinänsä uskon, että netin jättäminen onnistuisi minulle, sillä minulla on paljon kirjoja. Älyllisyyttä kuitenkin tarvitsen ja kirjat ovat siinä kuitenkin korkein aste.

Itse tori on hieno

2011-09-22T21:45:00.005+03:00

Prinsessa tekee mallikelpoisesti kuluttavaa työtään. Jäljet pelottavat. Isä on kompromentoinut itsensä kuninkaana ja hänen pitäisi osata luopua. Kaunis äiti, joka on turmellut kasvonsa kauneusleikkauksilla on ollut helisemässä isän natsisyytösten takia. Kaunis sisar Madeleine on myös menettänyt sympatiapisteensä kiusaamalla veljensä valittua ystäviensä kera. Tämä ei ole muka sopiva, koska on esiintynyt alusvaatemainoksissa. Kuningas ja hänen isänsä olivat Bernadottein tyyliin hieman huikentelevaisia, esi-isä Gustaf V voitti vielä heidätkin, vaikka siihen aikaan ei lehdistö yleensä levitellyt, mutta Kejne ja Haijby-jutut ja jazzgossar tiedettiin. Hänellä oli vielä tosiasiallista valtaa. Gustaf VI oli nuhteeton tiedemiestyyppi. Muuten Kustaa V:n vaimon, nimeltä Victoria, puolelta Bernadotteissa on myös Vaasa-suvun verta, mitä ei yleensä tiedetä.

Vickan on mallikelpoinen, ehkä liiankin tunnollinen, muistammehan hänen anoreksiavuotensa. Hän tekee hyvää työtä Ruotsin puolesta ja luo glamouriansa osallistumiinsa tilaisuuksiin kuten nyt hienon Victoria-torin avajaisiin Tornion ja Haaparannan rajalla. Nyt on väärä vuodenaika nauttia siitä, mutta kaksoiskaupunki on saanut helmen, joka voittaa Kemin onnistuneen sisäsataman, ilman hajuhaittoja. Tosin aikaisemmin prutakko ja viemärit haisivat, mutta toivottavasti ne on saatu piiloon. Ruotsin puolen tulevat rakennustyöt tulevat toki haittaamaan näkymiä vielä pitkään. Rakennustöitä on tiedossa vielä moneksi vuodeksi. Rakennetaan yhteinen matkakeskus ja vielä tapahtumatori täytemaalle nelostien eteläpuolelle, sanoivat kaupunginjohtajat.

Onko Areena hyvä asia? Areenaa siihen suunnitellaan. Monet ruotsalaiset pyhähtävät areenoille, joita on rakennettu monelle paikkakunnalle. Ikea suurine parkkipaikkoineen on harmittavan lähellä ja kaukana. Kaupunkijuna on saanut kulkea melko tyhjänä. Torniolaiset ja kemiläiset ovat proosallista porukkaa. Pohjolan Sanomien yleisönosastossa on pidetty vihapuheita ruotsalaisia kohtaan, jotka ovat urputtaneet Outokummun tehtaan mahdollisista päästöistä. On puhuttu Haaparannalla syntyneistä epämuodostuneista lapsista, kas kun niitä ei Tornioon ja Kemiin synny, sanovat suomalaiset. Nyt ruotsalaiset vielä repivät p:nsä, jos Simoon rakennetaan ydinvoimala.

Tämä on havainnekuva torista. Suomen puoli on valmis, Ruotsin puolta vasta suunnitellaan.

Tuo kuva on aivan erilainen kuin todellisuus. Luonnonlampi on unohdettu. Yritin kuvata, mutta kameran akku on sökö. Tuli kuitenkin kuva vesirapusta ja portista etelään. sen on suunnitellut silloin 10 vuotias tyttö. Portti on hienosti symbolinen: Portti etelään ja pohjoiseen, Pohjan perältä. Huumoria ja maitten värit.

Täällä on opiskelijoitten tekemä video prinsessan vierailusta. Tietenkään se ei voi olla muuta kuin melko tylsä.

Prinsessa on tulossa vihkimään torinsa

2011-09-16T08:22:00.003+03:00

Olin paikalla edellisen kerran, kun Victoria kunnioitti läsnäolollaan hänen torikseen nimetyn tapahtumatorin rakennustöiden alkua. Se oli lumetta, sillä kesti pitkään ennenkuin työ alkoi. Ruotsin puoli on yhä rakentamatta ja näyttää kököltä. Tori on kyllä hieno. Siellä on siniseksi kaakeloituja kahluualtaita ja jonkintyyppinen satamalaituri pengerryksineen. Se on kaivettu siinä olleeseen paskaojaan, joka on haissut. Tosin siinä on aikoinaan ollut kunnon väylä. Siitä on aikoinaan purjehdittu Tornion kaupungin satamaan, joka nykyään on mataloitunut erinomaiseksi lintu- ja piisamilammeksi.

Kun rajaa käytiin, molemmille puolille jäi vielä isot vesialueet. Pääväylä menee kuitenkin Suensaaren ja Suomen mantereen välistä.

Eilisestä Lounais-Lapista, ilmaisjakelulehdestä saimme lukea suurista suunnitelmista, joita on tehty Ruotsinpuoleisen kaksoiskaupungin rakentamiseksi. Se tapahtuu yksityisellä rahalla. Siihen on nyt tarkoitus tulla suuri Areena, jossa voidaan järjestää urheilukilpailuja ja kaikenlaisia muitakin suuria yleisötilaisuuksia. Siihen tulisi paljon muutakin.

On suuri ero ja sitä myöten huoli, kun Ikean laajat parkkipaikat ovat täynnä ja ihmisiä tulee kaukaakin asti, mutta eivät he yleensä pysähdy muualla, vaikka kaksoiskaupungissa on valtavasti kauppatiloja.

Jos työt alkavat, Ruotsin puolella jatkuvat rakennustyöt vielä vuosia, Suomen puoli näyttää aika valmiilta.

Prinsessa Victorian edellinen käynti oli yleisömenestys. Olihan siinä muitakin potentaatteja kuten muuan Sylvi ja Kalle ja maaherroja ja muita, mutta he eivät herättäneet kiinnostusta. Silloin Victoria oli vielä virallisesti tyttöihmisiä ja hän valloitti charmillaan ja hymyllään. Se on edelleenkin varmaan hänen arvokkain ominaisuutensa, vaikka varteen onkin tullut nuoren rouvan muotoja. Minä olin silloin ihan lähellä ja näin, kuinka hän juoksi hakemaan yhden pikkutytön kukkakimpun.

Nyt ohjelma on valmiina. Victoria vihkii torinsa ja laittaa veteen kaarnalaivoja lasten kanssa. Minun pitää miettiä uusi strategia, että pääsen lähelle katsomaan.

PS Ajoin tänään ostamaan kahvia Haaparannalta torin ohi. Kaikki on valmiina, loppusiivoukset puuttuvat. Pari thaityttöä oli siivoamassa altaita. Niitä on monta. Toivottavasti ne eivät täyty pullonsirpaleista. Tosin ne ovat matalia ja sirut näkyvät. Varmaan pohjan voi imuroidakin sitten. Altaita on paljon pitkässä riv istössä.

Etelään päin, satamalaiturin edessä on peitettynä suuri portti, jonka kuulemma on suunnitellut entinen rajakoululainen, muistan siitä kirjoitetun.

Ruotsin puoli on rakentamatta, näyttää kököltä. Itse luonnonvesialue, vieressä on prutakko vaikuttaa hieman orvolta myöskin. Siellä asustaa vihaisia piisameja. Pari vuotta sitten talvella sen jäällä järjestettiin poroajokilpailu. Asuin siinä vieressä silloin, mutta huoneisto oli juuri parkkihallin ajoluiskan vieressä ja liian pieni. Yläkerroksissa asuvilla on hienot näköalat kaupunginlahdelle. Lähivuodet heilläkin tosin tulevat olemaan rakennustöiden seuraamista. Minä viihdyn Kivirannalla mummojen seurassa.

Päivien kimallus.

Samassa talossa asui dementoitunut herra, joka sanoi usein: Päivien kimallus. Hän kuoli jo pari vuotta sitten.

Hilloamista

2011-09-13T13:55:00.000+03:00

Minun tekemäni puolukkahillot eivät maistu aivan oikealta, se johtunee sokerin vähyydestä. Onneksi voin ne keittää uudelleen. Puolukoita tuli pakasteeseen sellaisinaan aika paljon. Ne vievät paljon tilaa, mutta en jaksanut ruveta survomaan, eikä minulla ole tarpeeksi viileätä tilaa. Puolukka säilyisi survoksenakin.

Toin ex.-vaimolta antonovka-omenia. Hänellä olisi ollut niitä paljonkin, eikä hän voi niitä säilöä kuin pienen osan. Samoin on tyttärellä, ei ehdi. Paljon omenia pääsi jo pilaantumaan. Hän teki yhden satsin ja hyvää se oli. Hän teki kaiken niin huolellisesti ja soseesta tuli tasalaatuista. Minä lohkoin omenat, otin pois näkyviä vikoja ja vähän siemeniä, mutta suuripiirteisesti. Minusta on mukavaa, että jää tuntuvia lohkoja. Antonovka on ruokaomena. Minusta sose tai chutney maistui erinomaiselta, koska omenat ovat happoisia.

Mukava olla kotona, vaikka kiva oli tavata jälkikasvua. Heillä on oma elämänsä ja he kehittyvät omaan suuntaansa. Joskus haluttaisi sanoa, että syökää kalaa, perunaa ja ruisleipää, mutta se on heidän asiansa. En lähde arvostelemaan ainakaan suoraan kuten tekee isosisko.

Vein hänellekin marjoja, sieniä ja omenia. Hän sai oppia, miten tehdään tekstiruuduilla hienoja brosyyreja. Lähtiessä hän mainitsi, että uusi printteri on pettymys, koska vätit ovat murriga. Näytin ennen lähtöä kuinka värien sekoitusta voi säätää. Hän ei ollut voinut kuvitellakaan, että sellainen mahdollisuus on olemassa. Autoin myös tyttären perheessä hieman lastenkaitsinnassa ja poimin marjoja sinnekin. Keski-Ruotsissa oli ollut kostean kuuma kesä ja sato oli ainutlaatuinen.

Täälläkin on onneksi avuntarvitsijoita.

2011-09-11T11:02:00.001+03:00

Ajoin pitkän matkan kotiin, n. 1400 km, yövyin välillä sukulaisissa, vein isolle siskolle marjoja ja sieniä. Omenoitakin paikasta toiseen. Auto oli niin täynnä, ettäå se herätti poliisin kiinnostuksen, poliisinainen taisi epäillä minua huvilamurtautujaksi, kun kyseli siihen tyyliin. Puhallutettiinkin, vähän outoa se oli, kun sitä on tehty vain pari kertaa ennen. En osannut edes aluksi puhaltaa tarpeeksi kovasti. En myöskään hoksannut aluksi pysähtyä, kun poliisi vilkutti valoja.

Sienet olivat suppilovahveroita, joita poimin ennen lähtöä. Sisar halkaisi ne, koska ajattelee, että varressa voi olla etana. Hän laittoi ne aika tiheästi nurin käännettyjen jakkaroiden varassa oleviin ritilöihin, joiden päällä oli pyyheliina, jotteivät ne putoa läpi. Ritilät ovat entisistä jääkaapeista, niitä saa varmasti muualotakin. Siinä ne kuivuvat kuulemma nopeasti. Ne ovat lämpöpattereiden edessä, jossa ilma liikkuu. Yksi mahdollisuus on varmasti jääkaapin päällystä, jossa on lämmintä.

Toin monta kassillista taas vanhoja kirjojani. En tosin kirjoja tarvitse, mutta löysin vanhoja herkkupaloja, joita en ole ehtinyt vielä lukea. Monia Peter Freuchenin kirjoja esimerkiksi. Hän oli erikoistunut napaseutuihin. Kotona on vaikeuksia sijoittaa kirjat hyllyihin.

Matkalla ex. vaimo kertoi jutun vanhimmasta yhteisestä lapsenlapsestamme, jota hänen äitinsä ei minulle maininnut. Poika kiivastuu joskus ja uhkaa muuttaa pois kotoa (9 v.) Nyt hän oli jopa pakannut. Äitinsä oli jälkeenpäin katsonut reppuun, kun muutto oli jo unohtunut. Siellä oli kartta ja kompassi.

Oli mukavaa ajaa läpi Norlannin, ruska on jo alkanut. Yhtään poroa en nyt nähnyt, mutta metsästäjiä oli tien varret täynnä. Vastaan tuli autokin, jonkia peräkärrystä pistivät esiin hirven kintut.

Koiranelämää

2011-09-06T10:02:00.000+03:00

Meidän koira on tämän värinen, mutta ei tavallisesti noin kammattu.

Vielä muutaman päivän vietän aloillani, sitten on kotimatkan aika. Stella-koira ja minä olemme kotimiehinä. Stella on jo 11 v. ja puolikuuro, mutta muuten pirteä. Se on samaa rotua kuin meidän aikaisempi koiramme, pitkäkarvainen tzi shu, kaikin tavoin reipas vaikka turkki on tietysti vaikeahoitoinen. Minä aikoinani kampasin ensimmäistä koiraamme, mutta tätä en jaksa.

Sillä on koiran vaistot. Eilen se veti pensikkoon, luulin että se menee kakille, mutta se olikin kauriin jäännökset. Kauhuissani sain sen pois, vaikka se takertui talutushihnasta pensikkoon. Sen vaistot olisivat varmaan pian sanoneet, että kieriskele raadossa. Sillä on myös viehättävä refleksi raapia maata pissaamisen jälkeen, vaikka se osoittaakin minne sattuu. Kun on siisti, niin on siisti, sanon sille, vaikka se ei kuulekaan. Aikaisempi koiramme ei maata raapinut, vaikka se oli ehkä samaa sukua, samasta kennelistä ainakin. Tällä oli myös refleksi kerran tarttua p:aansa. Onneksi se totteli, kun sanoin irti: suomeksi. Pienenä niillä oli molemmilla sama taipumus, tällä näköjään vielä vanhana ikäneitona. Suloisista suloisin, mutta syö omaa p:aansa.

Minäkin olen puolikuuro, korvassa vahaproppu, jota yritän liottaa ja huuhdella. Terveyskeskuksessa ei suostuttu tekemään mitään, kun en ole listoilla. Korkea aika päästä kotiin siksikin.

Eilen kävin poimimassa sisarelle ämpärillisen puolikoita. Ihme että metsässä on syvänpunaisia ja kypsiä, täällä oli joukossa paljon raakoja ja pieniä, mutta hakkuualueella sato oli suurempi ja poimin sieltä poimurilla.

Vanhempi lapsenlapsista oli koulun jälkeen kuin kissa pistoksissa. Hän soitti ehkä usealle kaverille ja pyysi leikkimään, mutta ehkä muille ei sopinut. Hän ei tee lukua, onko kaveri tyttö tai poika. Pieni tyttö oli tällä kertaa.

Olimme vielä nuoremman jalkapallotreeneissä, satoi ja istuin autossa, mutta isolla nurmikentällä pidettiin treenit sateessa. Siellä oli kaksikin treeniporukkaa, useita aikuisia oli valmentajina. Samantyyppistä kuin sählyssä, ensin leikittiin ja kuljetettiin, sitten pelattiin. Varmaan oikein asianmukaista, vaikka poika valittikin, että oli ollut tråkigt. Molemmat jatkavat nyt jääkiekkotreenejä. Siinä on isällä kova tekeminen kuskata poikia harrastuksiin, nyt hän oli kurssilla Sandvikissa ja minä tuurasin kuten tuuraan koulusta viennissä ja hakemisessa. Aamulla he menevät kouluun pienessä bussissa, joka tulee kauempaa maalta.

Tuntuu vähän kummalliselta hakea nyt vanhana pappana lapsia koulusta, jossa olen itse tehnyt työtä monta vuotta. Nyt siellä tuskin on ketään henkilökunnasta, jota tunnen. Suuri osa on eläköitynyt.

Kyllä pojat osaavat mennä hienosti pysäkille, mutta vielä heidän ei anneta mennä yksin.

Elokuvissa

2011-09-05T10:39:00.000+03:00

Olimme poikien kanssa elokuvissa työväentalolla. Filmi katkesi useaan otteeseen ja henkilökunta tuli pyytelemään anteeksi ja jakoi lippuja uuteen näytökseen ja popcornia. Pojille filmi oli kai mieleinen, mutta minulle kauhistus. Siinä oli autoja, jotka käyttäytyivät kuin ihmiset ja ajoivat kilpaa ja juonittelivat. Oli agentteja ja takaa-ajoja. Pojilla on siitä kuulemma pelikin. He aikoivat mennä uudelleen, mutta mulle riitti se filmi.

Tietysti oli mukava sinänsä olla lastenlasten kanssa. Olen istunut lapsenvahtina. Minun ei tarvitse olla kuin läsnä. Tänään kävelin heidän kanssaan pysäkille ja haen heidät fritiksestä. Heidän äitinsä yöpyi Göteborgissa junatyössään ja isä meni kurssille Sandvikiin.

Kävin eilen metsässä. Kantarellejä oli ja myös suppilovahveroita. Puolukat olivat punaisimmillaan. Lähden kohta niitä poimimaan, jos saisin vietyä kotimatkalla isolle siskolle. Karpaloita hänelle on ja itselleni puolukkahilloa, ehkä sienetkin kestävät, jos poimii niitä juuri ennen matkaa.

A-laagi

2011-09-03T18:15:00.001+03:00

Surahammarin keskustan on valloittanut alkoholistien iloinen joukko. Olimme kirjaston tienoilla odottamassa ruoan valmistumista, tytär tekee hyvää ruokaa. Pojat ovat jo niin isoja, että toisella oli rullalauta ja toisella rullaluistimet.

Keskustassa on vain Konsumin kauppa. Kyllä siinä porukkaa käy, mutta kylän laitamalla, ohitustien varrella on Willy´s, edullisten tavaroiden ketju.

En juuri tunne ihmisiä naamaltaan, tuskin ehdin oppia monta silloin ennenkään. Yksi entinen pihan pikkutyttö oli kasvanut isoksi ja kulki Super-Erikin kanssa. Ison miehen jolla oli supermiehen puku, rastaletit ja kori käsivarrella. En oikein ymmärtänyt mitä hän teki, mutta iloa hän tuotti aalaakille ja muillekin.

Tänään keskustassa on rokkikonsertti, ehkä vävy on sinne mennytkin, koska ei ole kotona. Tytär on lähtenyt ajamaan junia ja pojat katsovat telkkaa ja minä koetan tehdä sanalistaa. Siihen tulee nyt lisäksi aika paljon sanoja Urbaanista sanakirjasta, oikea aarreaitta sekin. Maahanmuuttajalle tosin hankala, koska sanjoilla ei ole jyvitystä. Mistä hän tietää sanojen relevanssista. Yritän poimia nokkatuntumalla sieltä joukon käyttökelpoisia sanoja.

Ukonilma selvitti ilmaa

2011-08-28T14:03:00.000+03:00

Viime yönä jyrähti mahtavasti, satoi kuitenkin aika vähän. Mökkini on muinaislinnan kukkulan juurella, ajattelin että salama lyö itse mäkeen tai puihin. Jaksoin sulkea ikkunan. Pienempi lapsenlapsista oli herännyt ja huutanut, toinen olikin yökylässä kaverinsa luona. Tämä ei ole mikään pelokas lapsi kuitenkaan.

Eilen olikin tukalan kuumaa. Toissapäivänä kävimme eräällä erämaajärvellä. Uin toisen kerran tänä kesänä. Järvellä ei sallita moottoreita eikä sen rannalla ole mökkejä. Vesi oli aivan puhdasta, eikä ihossa ollut uimisen jälkeen yhtään liukkautta, mitä yleensä täällä on loppukesästä.

Älypuhelimeni on periaatteessa toimintavalmis, mutta en kytke sitä nettiin. Tuollainen miniatyyriruutu ruutu on aivan liian pieni motoriikalleni. Vävy näytti kuinka sen kytkee langattomaan verkkoon, jolloin siitä ei mene maksuja. Missään ei ole mitään ohjekirjaa, vävy näyttää asiat liian nopeasti. Minulla tulee olemaan kova urakka ymmärtää puhelimen toimintaa.

Olin poimimassa karpaloita, mutta huomasin verenpaineeni olevan metsässä, pyörrytti aina noustessa, maailma musteni. Taidan olla jo lopussa, verenpaine on yksi puolesta tusinasta vaivasta, jotka kaikki ovat ikäviä ja huolestuttavia.

Keksin vielä yhden suhteellisen hyvän artikkeliaiheen Oppitorille, muuten juttuvarasto jo loppui. En tiedä keksinkö muuta. En tosin epäile, etteikö tulisi lisää. Hot Potatoes-tehtäviä voin aina laatia. Niitä on jo täällä. Ne sopivat alakoululaisille ja ihan aloitteleville suomen opiskelijoille.

Nörttejä

2011-08-26T11:06:00.001+03:00

Luin ruotsalaisesta miehestä nimeltä Ludvig Strigeus, joka on todellinen doldis. Hän on kirjoittanut Spotifyn koodin muun muassa. Olisiko hän pystynyt uskomattomiin suorituksiinsa, jotkut kutsuvat häntä nimellä King of Code, jos hän ei olisi vammainen. Hän on selvittänyt koodien visoja ja tehnyt moniin palveluihin suuria parannuksia.

Samantyyppisestä nerosta kertoo tyttäreni, joka on työssä junankuljettajana SJ:llä. Tämä ei ole vammainen vaan kuljettaa myös vetureita. Hän on tehnyt työnantajalleen ns. appin, josta veturinkuljettajat ja muu henkilökunta saavat älypuhelimeensa kohta kaikki mahdolliset tiedot, mitä työssä voi tarvita. En mainitse nimiä, mutta mitä minä ymmärsin tässä olisi vientituote muillekin rautatieyhtiöille. Saksa on ollutkin ja kuulemma tarjonnut suuria summia, mutta ruotsalainen SJ on kieltänyt sopimuksiin vedoten.

Tuo myös sujuvasti koodia kuin äidinkieltään kirjoittava veturinkuljettaja on kuulemma mukava muutenkin ja kiinnostunut muistakin asioista kuin tietokoneista.

Käyttöjärjestelmäsota – mistä löytyy voittaja?

2011-08-23T12:55:00.001+03:00

Monet varmaan muistavat historian havinasta toteamukset, että ”maailma tulee pärjäämään kokonaista kolmella tietokoneella varsin hyvin” tai että ”mitä sillä moniajolla tekee kun ihminen ei kuitenkaan pysty tekemään montaa asiaa kerralla”.

Tietokoneiden epäiltiin koskaan yleistyvän kotikäytössä ja onpa itse Microsoftin virallinen kanta Internetin alkuaikoina ollut se, että se ei koskaan tule yleistymään kotikäytössä. Kun joskus Amiga ja PC olivat vertailussa, todettiin että PC ei tule koskaan nousemaan Amigan tasolle tai suositummaksi. No, nyt näille lausahduksille nauretaan, mutta näin ei ollut asia tietenkään silloin kuin kyseiset lauseet on lipsautettu maailmalle.

Jo pidempään markkinoilla on erittäin suositun PC:n rinnalla ollut useampia käyttöjärjestelmiä, jotka ovat lyöneet itsensä läpi. Applen oma käyttöjärjestelmä ja suomalaislähtöinen Linux ja sen eri versiot ovat saavuttaneet erittäin suuren suosion hieman enemmän koneiden kanssa puuhastelevien keskuudessa. Pertti Peruskäyttäjälle riittää kuitenkin se vanha kunnon Windows, oli se sitten XP, Vista tai sitten uutukainen 7. Kunhan tarvittavat ohjelmat löytyvät ja nettiä pystyy selailemaan ja sähköpostit kulkee.

Suurin osa kotikoneen käytöstä meneekin surffailuun. Mobiilidataliikenteen räjähdysmäinen kasvu on saanut operaattorit pinteeseen ja kannettavalla surffailusta onkin tullut todella suosittua. Mobiilidata ei tietenkään ole pelkkää kannettavalla datailua, vaan tähän joukkoon kuuluvat erittäin vahvasti älypuhelimilla ja eri tablet-koneilla suoritettavat aktiviteetit joihin verkkoa tarvitaan. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on netticasinot, joiden suosio on noussut samaa tahtia kuin älypuhelinten ja tablet-koneiden myyntikin. Tänä päivänä älypuhelimesta puuttuu olennainen osa, jos se myydään ilman datapakettia.

Toiset käyttäjät vannovat Applen iOS käyttöjärjestelmään, joka luonnollisesti löytyy Applen omista vempeleistä kuten iPhonesta, iPadistä ja tietenkin suosituista Mac-tietokoneista. Toisten mielestä Windows 7 käyttöjärjestelmä on helpoin ja käytännöllisin. Jotkut taas vannovat Linuxin nimeen, eivätkä edes suostu kokeilemaan muita selaimia. Parashan on tietenkin se, mikä itselle sopii parhaiten, monilla vaan ei valitettavasti ole mahdollisuuksia asennella uusinta Linuxia sen kaupasta tulleen Win 7 käyttiksen rinnalle. Ja usein se mihin on tottunut ajaa parhaiten asiansa.

Nykyisissä älypuhelimissa ja tablet-koneissa on laaja skaala erilaisia käyttöjärjestelmiä. Applen oma on suosittu iPhonen takia, mutta vahvaksi haastajaksi on noussut Google Android. Tämä tablet-koneetkin valloittanut suhteellisen simppeli ja helppokäyttöinen käyttöjärjestelmä on ohittanut aikoja sitten Nokian Symbianit ja Meegot ja mitä kaikkea niitä nyt on ollutkaan. Nähtäväksi jää miten Nokian Windows-luurit tulevat sitten aikanaan lyömään itsensä läpi.

Jos nyt pitäisi alkaa ennustaa mikä käyttöjärjestelmä tulisi olemaan isoin juttu, voisi rahaa pistää vaikkapa Googlen kehittelemälle Chromium OS –käyttöjärjestelmälle. Käyttöjärjestelmä perustuu pitkälti Googlen omaan Chrome-selaimeen ja siinä on panostettu ennen kaikkea nopeuteen, yksinkertaisuuteen ja turvallisuuteen. Asioihin joita kaikki varmasti arvostavat. Suurin muutos järjestelmässä on se, että ohjelmat ovat ns. pilvessä ja kaikkia ohjelmia käytetään nettiselaimen kautta. Päivitysongelmia ei taatusti ole, mutta nettiyhteys on miltei elinehto, sillä kaikki toimii Googlen kautta. Potentiaalia varmasti on johtavaksi käyttöjärjestelmäksi, mutta on sitä ennenkin menneet ennustukset pieleen.

Ruotsissa

2011-08-20T13:21:00.000+03:00

Olen matkustanut jälkikasvun luokse, mutta kotiin ei jäänyt muita aarteita kuin kirjaston vanhoja kirjoja, murtovarkaiden ei kannata vaivautua.

Minulla on täällä mökki mäenrinteessä. Aion marjastaa ja sienestää. Lapsenlapset ovat kasvaneet ja koira on nyt kuuro. Se on 11 v. ja muuten terve. Muistaa minut. Kävin auttamassa isosasiskoa lentolehtisen teossa. Ilahduin kun hän halusi oppia uutta, Power Pointin ja tekstiruudut, jolla kuvapohjalle saa tekstiä. Brosyyriin tuli avattu kirja, koska kohta kahdeksankymppinen isosisko on kirjastoryhmän kantava jäsen, valitsee laatukirjoja ja liputtaa hyvän kirjallisuuden puolesta. Lehtinen jaetaan jokaiseen kotiin alueella. Kunta lopetti aikoja sitten kirjastonpidon, mutta kansalaisryhmä on jatkanut ja saanut jopa käyttäjämäärät kasvamaan.

Kävin välillä myös lakaisemassa ex.-vaimon tiilikattoa. En ehtinyt ja jaksanut tehdä oikein tarkkaa puhdistusta, nytkin olen ihan kipeä työstä. Hänelle on kasvanut oikea viidakko talon päätyyn. Pelasimme siinä sulkapalloa, kun tytär oli pieni, nyt se on djungel. Poimin myös keltaisia ja makeita luumuja, joita oli niin paljon, että suurin osa meni haaskuuseen, oli tippunut ja tippui lisää, kun sahasin varaston päällä kasvavia haaroja. Toin tyttären perheellekin, mutta he eivät ahmi suorastaan. Omenoita, marjoja ja sieniä tulee yltäkyllin. Tuottoisa päärynäpuu täällä on kuollut, mikä voi johtua siitä että muinaislinna, jonka rinteessä mökkini on, on hakattu suuresta osin puustoa. Naapurin kaivokin on kuivunut ja se on vaikuttanut muutenkin vesitalouteen. Naapurilla oli oma kaivo, vaikka kunnan vesi on parin kymmenen metrin päässä. Muinaislinnan huipulla on lammasaitaus.

Ajomatka oli pitkä, ainakin 1300 km. Jossakin kohdassa laitettiin asfalttia ja auto sai uida sepelissä. Krahisi kovasti, pelkäsin että tulee jokin rikko, mutta ei tullut. Ruotsin Norrlanti on erämaata. Kaupungit ovat pieninä pilkkuina niiden keskellä.

Lapsenlapset ovat ilahtuneet tulostani, he sanoivat että mennään yhdessä pyörillä kouluun. Kunta ei vieläkään ole saanut aikaan aiottua pyörätien pätkää vaaralliselle ja vilkkaasti liikennöidylle osuudelle, mutta pojat osaavat varoa ja nykyään he käyttävät myös kypärää. Kiireiset vanhemmat eivät ehdi, vaan mennään aina autolla.

Mustaparran saaristo

2011-08-13T00:05:00.010+03:00

Olin ensimmäisessä Mustaparta-tapahtumassa, joka oli Iisakki Mustaparran kotisaarella Oravaisensaaressa Vojakkalan kylässä, toistakymmentä kilometriä Torniosta pohjoiseen. Ensimmäinen näytös oli ilmainen, väkeä oli aika paljon.

Oikein mukava tapahtuma aidossa ympäristössä, näyttelijät karismaattisia harrastelijoita. Oli vähän kostea ilma, tapahtuma oli heinäniityllä. Henkilöt esiteltiin mukavasti draaman keinoin.

Lopuksi Vojakkalan nuorisoseurantalossa oli ohjelmaa, musisointia Bellman-hengessä, Bellman oli Mustaparran aikalainen. Eräs mies kertoi innostavasti Oravaisensaaren historiasta, mm. mistä nimet tulevat. Ostin savustettua Kukkolankosken siikaa.

Minusta oikeastaan liikuttavinta oli kun seisoskelin kuuntelemassa ohjelmaa, suurin joukko ei jäänyt sitä kuuntelemaan vaan ajoi pois. Vieressä oli tavallinen perhe, vanha kookas pappa, isä ja äiti ja nuori tyttö: Mustaparran sukua, nimellisiäkin ilmeisesti. Oletin että he olivat suoraan tuon sankarin jälkeläisiä, josta näytelmäkin oli tehty. Oikeat Mustaparrat ja heitä näyttelevät kohtasivat.

II Näytös oli Hellälän niemessä Torniojoen suulla. Siellä on tapahtunut Torniojoen sorteeraus eli uitetun puutavaran lajittelu, joka on täytynyt olla melko mittavaa. Jäljellä on avointa kenttää, joitakin rakennuksia. Laaja joki taustalla. Haaparannan asutus on jo siihen mennessä loppunut. Rantapuskikon takana on liikuntakeskus, jossa talvella on ladut, kesällä en ole siellä käynytkään. Tornion ja Haaparannan siluetti pohjoisessa. Pohjoiseen päin on keinotekoinen saari, jossa on Hollywood-tyylisiä luksustaloja. Minulle on pari kertaa ruvennut juttelemaan eräs mies, joka kertoi sen olevan Hanhirovan tekemä saari, joka "lopetti siian nousun Suomen puolella". Hanhirovan perheellä on Havator-yritys, joka on kaikessa rakentamisessa mukana.

Minusta tuntuu, että suurin osa näyttelijöistä ja yleisöstäkin oli Ruotsin puolelta. Suomalaiset ovat harvoin kaksikielisiä, mutta Ruotsin torniolaaksolaiset ovat. Suomenkieli oli mukavasti vanhanaikaista. Näyttelijät repikoivat vuoroin meän kielellä vuoroin ruotsiksi.

Näytelmään tai oikeastaan kuvaelmiin oli keksitty muutakin kuin mitä kirjassa oli. Paikalla kävi mm. Anders Chydenius tulevaisuudesta moikkaamassa vielä nuorta Iisakki Mustapartaa. Mukaan oli keksitty buskis-huumoria, joka tietysti meitä yleisöä nauratti.

Pohjolan Sanomien juttu tästä osasta. Siinä kerrotaan viitteellisesti mm. kuninkaan kiven paljastuksesta. Kivi oli tehty Kustaa III:n kunniaksi. Oikea kivi on edelleen nähtävissä Haaparannasta etelään menevän tien varrella Keräsjoen kohdalla.

III Näytös oli Röyttän satamassa, aidossa satamamiljöössä, pilvetön taivas, tuulimyllyt pyörivät majesteettisina. Röyttässä on siniseksi maalattu Outokummun jaloterästehdas, aivan uskomattoman suuri kolossi.

Mustaparran äiji

Seurue onnistui dramatisoimaan viitteellisesti Mustaparran äijin, eli Iisakin isoisän seikkailun Venäjän sodassa, missä hän haavoittui nivusiin, myytiin orjaksi ja joutui Roxannen haaremiin orjaksi ja rakastajaksi. Se oli värikylläinen tarina, joka kerrottiin aistillisen itämaisen tanssin pyörteissä. Mainio tyyppi tuo vanha Iisakki. Olen lukenut Hederydin kirjan, tuskin yleisöstä kuin pieni osa.

Iisakki itse, komea nuorimies ja Elna, ihana porvaristyttö, jolla on kauhea äiti, olivat rakkauskohtauksessa. Mistä niitä kauheita akkoja syntyy, kun tytär on niin soma. Äiti yllätti nuoret, mutta he eivät sallineet itseään hunsattavan.

Yhdessä kohtauksessa Iisakki ja Bonsdorf, oululainen kauppias tekivät sopimuksen Seskarön saarella asuvan tervanpolttajan ja timperin kanssa kaivan rakentamisesta ja tervalastin polttamisesta. (Minun oma esi-isäni oli oululainen tervaporvari, joka hukkuikin eräällä matkalla, minulla on jossakin tietoja siitä, vuosilukukin.)

Seskarö eli Seittenkaari on suuri saariryhmä Haaparannan saaristossa, sinne vie silta. Näytelmä jatkuu siellä huomenna. Jos ei sada, ajan skootterilla. Sinne olisi myös mahdollisuus matkata perinnelaivalla, kemiläisellä Katariinalla, mutta en taida sitä tehdä. Satamassa oli suuria purjealuksia, ne purjehtivat sinne regattana.

IV Näytös loppui juuri Seittenkarissa eli Seittenkaaressa, olen kuullut Seskarö:tä kutsuttavan jopa Seiskariksi. Se on ikivanha sahayhdyskunta, jossa oli hetken aikaa hiljaista sillä rintamalla. Nyt siellä on kuulemma taas toimiva saha. Seskarön kapinasta olen kuullut puhuttavan. Tie sinne oli suuri nautinto ajaa skootterilla, kun pääsi pois vilkkaasti liikennöidyltä E 4:ltä. Viimeisiä päiviä ehkä kun hiekka tuoksuu kesältä. Pian alkavat syyssateet ja tuulet ja paratiisilta nyt tuntuva saari on kylmä ja kolkko asua.

Mukavan näköisessä uimalahdessa oli paljon ihmisiä kokoontuneena. Perinnelaiva Katariina ja ranta sen edessä oli näyttämönä. Näyteltiin tervanpolttoa, oli noita-akka, Krogforsin Kajsa, joka noitavoimillaan sai palamaan syttyneen haudan sammumaan. Oli viranomaisten suorittama laivan takavarikko. Näytökset ovat lyhyitä ja kertojalla on osuutensa.

Paikalla oli myös Olof Hederyd, jonkia kynästä dramatisoitu kirja on lähtenyt. Hän on jo iäkäs. Vaikka näytelmän kanssa on tehty suuri ja hyvä työ, yksi hauras vanha mies on kynällään luonut seikkailut, jotka kirjassa tuntuvat elävimmiltä.

Jos olisin hoksannut ottaa kirjan tai lukulaitteen, olisin jäänyt saarelle väliajaksi. Nyt en uskonut millään saavani aikaa kulumaan ja ajoin kotiin 30 km:n päähän. Illalla on Settenkarin työväentalolla vielä esitys, johon minulla on lippu. Jos ilma pysyy hyvänä taidan ajaa vielä skootterilla sinne. Pian se joutuu talviteloille sekin. Kylmällä ilmalla sen ajaminen on lähinnä rangaistus.

Nyt olimme Ruotsin puolella ja ajattelin kielisuhteita. Tavalliset suomalaiset eivät ymmärrä ruotsia, repliikkejä oli ruotsiksi ehkä enemmistö. Ei suinkaan käännetty vaan jatkettiin sujuvasti toisella kielellä kuten usein suomenruotsalaisella Turunmaallakin, missä ennen asuin. Yleisö näytti enemmistöltään ruotsalaiselta vaikka mistä sen päällepäin näkee, vaikka usein kuvitteleekin. Ruotsalaiset ovat usein vähän kuin sileämpiä kuin me.

V Näytös tapahtui Tukhokmassa kuuluisassa Den Gyldene Freden -ravintolassa. Ravintola on edelleenkin olemassa, mielestäni sen edessä on Evert Tauben patsas. Hyvin laulavia kypsiä naisia ja yksi mies. He esittivät Bellmania ja hänen laulujaan. Osin viitteellisesti esitettiin miehistön pidätys ja laivan takavarikko lasteineen. Paljon burleskia huumoria.

Ajelin Seskarön kapeita katuja ja kujia. Hieno saarimiljöö. Kotiin ajaessa aurinko laski ja täysikuu mollotti taivaalla. Välillä oli kylmempiä välillä lämpimämpiä kohtia: alavilla mailla hallanvaara. Saaristotie iltahämyssä oli todellinen elämys, joka voitti näytelmän.

VI osassa, kuten kyllä muissakin oli tosiaan käytetty hyvin tilaa hyväksi ja tuotu esiin upeaa saaristoa. Mustaparran ja Bonsdorffin miehistö tuli laivalla Tukholmasta. Ella-alus oli takavarikoitu ja he saivat tyytyä kemiläiseen Katariina -laivaan, joka tavallisesti on Kemin sisäsatamassa kahvila-aluksena. Itse Ella-neiti saapui häihinsä kirkkoveneellä.

Muutenkin Nikkalan laituri, johon suuretkin laivat pääsevät, oli ihanteellinen paikka pitää teatterijuhlat, sääkin suosi. Ihmisiä oli paljon. Samalla vietettiin markkinoita rantamöljällä. Ostin hyvää suomalaista leipää.

Ympäristö oli onnistunut, näyttelijät suoriutuivat hyvin. Pidettiin oikeudenkäynti ja lopulta Ellan ja Iisakin häät. Talonpoikien eli böndereitten ja Tornoon porvaristo sopivat siinä kuin liiton, vihamiehet puristivat käsiä. Näytös päättyi tanssiin, johon näyttelijät hakivat kumppaneita yleisöstä.

Mielestäni näytelmä onnistui hyvin tuomaan esille Perämeren saaristoa myös matkailukohteena, mikä oli koko projektin päätarkoitus hauskanpitämisen ja hyvin syömisen ja juomisen sekä musisoinnin ohessa. Oli hieno idea viedä näytökset eri puolille tätä kaunista seutua.

Se oli myös hyvä esimerkki käytännön yhteistyöstä kahden maan välillä, mikä saattaa välillä unohtua, kun byrokratian pyörät pyörivät niin hitaasti. Kotiin ajaessani kaupunkien välinen tyhjä tila yhä ammotti. Tapahtumatori on kohta valmis. Siellä seisoo myös yksi moderni aitta. Ruoho vihertää pengerryksissä. Nyt odotetaan että, Ruotsikin toimii ja rakentaa oman osuutensa.

Keitä tästä sarjasta jäi mieleen. Kaikki olivat toki hyviä, mutta kuninkaallista käskynhaltijaa näytellyt mies oli yliveto. Hänen ruotsinsa ja nariseva intonaationsa olivat niin erikoista ja ulkomuoto sopi täsmällisesti kokonaisuuteen. Oikein Överheten personifioituna.

Mustaparran äiji oli tietysti myös yliveto puskahuunmorin edustaja. Suomenkielinen kertoja oli söpö ja osasi meän kieltä. Neiti Ella tietenkin vetosi raikkaalla kauneudellaan.

On aikoihin eletty kun...

2011-08-12T10:09:00.000+03:00

Kolmen suklaapatukan ostamisesta 2 €:lla saa 1 GB:n nettitikun. En niitä kovin tarvitse, mutta tietysti hain.

Uudistin kokemukseni kuinka herkullista on höyryllä kypsytetty ruoka ja nopeaa tehdä. Voi siihen laittaa mausteitakin, kunhan ei liikaa suolaa: liemikin on hyvää. Kasvikset säilyttävät makunsa, ei niitä aina tarvitse käristää. Tuntee kuinka mahakin nauttii tuollaisesta ruoasta makunystyröiden lisäksi.

Tuollainen kirpparilta ostettu höyrykeitin on kätevä, muovinen kippo, töpseli reikään ja vettä altaaseen. Siinä herkullinen liemi keräytyy alhaalla olevaan astiaan. Otan sen mukaan kun lähden vierailulle, samoin kuin kuivurin, jos löytyisi sieniä ja marjoja. Kotona eivät säilöntäsuunnitelmat onnistuneet.

Mukava jos Lipponen lähtee presidenttikisaan

2011-08-10T07:47:00.000+03:00

Jos Lipponen lähtee, tulee kiinnostava kisa. Lipposesta saisi hyvän presidentin. Hän on tarpeeksi jyry ja rosoinen. Hän jyrähtelisi ja osaisi aivan toisella tavalla olla kansan presidentti kuin valitettavasti Halonen. Samalla on niin maan väärin, että pienellä, lespaavalla naisihmisellä ei nykyäänkään ole samaa painoarvoa kuin isolla, möreäänisellä miehellä.

Lipposen asiainhallinnassakaan ei ole mitään vikaa.

Pidän myös Niinistöstä joten molempi parempi.

Pilvessä

2011-08-10T07:40:00.000+03:00

Luin vanhoja Time-lehtiä. Niissä kiusaa kun sanoja ei voi klikata, kun on sellainen, jota ei tunne. Yhdessä jo aiemmin lukemassani jutussa kerrottiin Marijuana-trendistä Jenkeissä. Tämä oli Coloradosta, mutta sama juttu on useassa muussakin osavaltiossa.

Ruoho on edelleenkin periaatteessa kielletty, mutta sen lääkkeenä käyttäminen ihan laillisesti on leviämässä kuin rikkaruoho. Tarvitsee vain rekisteröityä ja arvatenkin hankkia lääkäriltä lausunto.

Marijuanaa on saatavissa siisteissä kaupoissa, siitä käytetään eufemistista lääke-nimitystä. Vain pieni osa on todellisia tarvitsijoita. On kehitetty muotoja, joissa ruohoa ei tarvitse polttaa ja saada polttamisen haittavaikutuksia. Tulossa on jopa spray-valmisteita.

Minusta tuntuu että amerikoissa ja muualla Euroopassakin marijuana on aivan tavallista. Yksi syy Englannin tämänhetkisiin levottomuuksiin voi olla, että anarkistit todennäköisesti ovat pöllyissään. Nuo autonomiset, vai miksi näitä voikaan kutsua, ovat sellaista josta en erikoisesti pidä, tapasin samaa lajia ekoyhteisöissä, vaikka en väkivaltaisia. Englannissa muutenkin on pöllytelty ihan yleisesti. Juttelin kerran Portugalissa yhden englantilaisen tyypin kanssa, joka hoiti samalla huumebisnestään kuin catering-yritystään tapahtumissa. Tietämätön jätkä.

Silti jos sairastuisin vakavasti, tai miksei sitä ennenkin, haluaisin toteuttaa 60- ja 70-luvulla aikomani kokeilun. En kyllä pidä edes viinistä. Mukava olisi Suomessakin kokeilla laillista lääkekannabista, jos olisi kovia kipuja. Näitten tavallisten kanssa kyllä pärjää.

Syyskesä

2011-08-01T13:54:00.002+03:00

Yö oli viileä. Aamulla ajelin Haaparannalle viime kesänä löytämääni kantarellipaikkaan, jossa nytkin oli keltaisia pilkkuja, jotka jätin kasvamaan. Poimin pari litraa. Vielä huonompi mustikkavuosi kuin edellinen, kateellisena olen lukenut etelän hienoista mustikkapaikoista. Metsässä muistin Kemiön saaren hienot kantarellimetsät. Kyllä sielläkin olisi voinut asua, jos olisi vastaava asunto kuin nyt. Pienessä kylässä hieman mettittyi. Tornion liepeillä asuminen on mukavaa. Hienot keveän liikenteen väylät, hieno joki, sopivasti kulttuuria. Pitänee mennä ostamaan lippu Mustaparta-tapahtumaan.

Avustuspyyntökin tuli, vakituinen viranhaltija on takaisin kesälomalta. Heinäkuussakin oli kuusi keikkaa. Krempat eivät ole pahentuneet, joskaan eivät parantuneetkaan, niiden kanssa voi elää. Vaivainen voi auttaa vielä vaivaisempia.

Kumma ettei niitä kantarelleja ole näkynyt muualla, vaikka olen niitä samantyyppisiä metsiä romunnut jonkin verran. Näin pohjoisessa kantarelli ei kai ole enää niin tavallinen.

Hirvikärpäsetkään eivät ole vielä kevinneet näille leveyksille, Kemiössä oli metsässä aika tukalaa näihin aikoihin kesäisin. Pahoja pöpöjä kantavat punkitkin ovat vasta Simossa.

Kova Laki

2011-08-01T09:06:00.000+03:00

Eilisillan Kova laki kakkosella oli ajan hermolla. Siinä oli kristittyjä fanaatikkoja, jotka halusivat taistella islamia ja syntiä vastaan. Ihan älykkäitä mutta pahoin vinksahtaneita ihmisiä kuten oli Oslon pommittajakin.

Silti vaikka pidän kansojen, ideoiden ja tavaroiden sekoittumisesta, jopa EU:sta enkä äänestä populisteja, mielestäni esim. maahanmuuttoasioista pitää keskustella, historian valossa mielellään.

Uskon että säälivyydellä ja suvaitsevuudella on tärkeä osa, mutta siinä on pakottamisen makua ja siinä myös ladataan yhteiskuntaan rakenteellista väkivaltaa, jota suurtyöttömyys ja työelämän muuttuminen lisäävät.

Jopa nyt taas, en arvannutkaan

2011-07-29T09:02:00.000+03:00

Tässä on yksi Google Reader Playerin näkymä.

Luulin että Google Play on vain tapa lukea suuria maailmanlehtiä, sivusuunnassa edeten. Mutta Heikki Lappalaisen vinkkiä seuraten huomasin että sillä voi lukea yleensäkin syötteitä. Se pelkistää niitä, koska tälle ajalle on tyypillistä, että kuvia luetaan yhä enemmän. Olavi Paavolaisen 30-kuvun lausuma, Kuva on surmaava sanan, näyttää toteutuvan. Onneksi olen elänyt itse melko kuvatonta aikaa, ei tee tiukkaa lukea kirjoja pelkin tekstein, vaikka tiettyä muutosta olen havainnut itsessäni. Joskus on oikein rauhoittavaa luottaa sanojen muodostamiin kuviin ja mielteisiin. En ole varma ovatko ne ajatukset, joita ajattelemme kuvia, ehkä sort of. Eivät ne ainakaan ole silmillä nähtyjä, ainakaan minulla.

Google Reader Play:ssä on säätöjä, nämä ns. otsikot saa kuvaesitykseksi, joka kulkee itsekseen. Minulle joka istun lähes puolentoista metrin päässä kuvaruudusta, se ei ole hyvä, koska en ehdi lukea, ehkä nopeutta voi säätää. Vasta nyt tutustun näihin nappuloihin, Starred, Pidän tästä jne. Ehkä toisen ihmisen kuvavirtaa ei saa näkymään, Heikin linkki omaansa ei ainakaan toiminut. Tässä on hyvä tutkia uutuuksia ja toisten suosittamia ja tähdittämiä. Paljon on mielenkiintoista selvittämistä.

Hyvää on että sanoja voi taaskin tutkia pikasanakirjoilla. Jos teksti on suomenkielistä, selitykset saa englanniksi ja pääsee myös hakemaan netistä tarvitsematta kirjoittaa sanaa.

Kivalo

2011-07-28T11:07:00.001+03:00

Olen kartasta katellut kivaa nimeä Kivalo, joka tarkoittaa Kemin ja Rovaniemen välillä olevaa erämaa-aluetta, oikeastaan vaarajonoa. Lähdin ajamaan skootterilla siihen suuntaan. Ei Kemikään vielä ole perin tuttu, mutta sinne ei ole mukava mennä kaalisopan tai hautuneen jalkarätin hajun tähden. Meren rannalla ja joen suistossa sijaitseva Kemi on oikeastaan kaunis kaupunki. Sen sisäsatama on uudistettu perin miellyttäväksi, on hienoja taloja ja kortteleita, vaikka välillä onkin vakuuttunut olevansa suomen rumimmassa kaupungissa. Varmasti kemiläiset tykkäävät haisevasta kaupungistaan siinä kuin muutkin omastaan. Väkivaltaisen kaupungin maine sillä on myös.

Ajoinkin heti Isohaaran jälkeen hetken Tervolaa päin, muistin siellä olevan tienhaaran, joka kartan mukaankin vie Kivalon erämaahan. Kaupungin asutuksen, rehevyyden ja hajujen jälkeen alkoikin miellyttävä, vähän liikennöity asfalttitie, joka vei soiden ja harvan asutuksen läpi. Harmi kun ei ollut kumisaappaita, olisin katsonut, onko lakkoja. Poimijoita ja heidän autojaan ei näkynyt. Vaarat olivat laakeita, tuskin huomattavia, tosin ei tiedä mitä teiden päässä on. Jossakin oli kyltti soidensuojelualueesta.

En lähtenyt ajamaan varsinaiselle Kivalolle ja Runkauksen luonnonsuojelualueelle, skootteriajoa tuli ihan riittävästi, varmaan yli 100 km. Minulla on nykyään varatankki mukana. Suuntasin kohti Tervolaa, joka oli pitkän soratien päässä. Tervolan sillat ja kirkot ovat näkemisen arvoiset, tihuutti kuitenkin ja ajoin lahjatavarakaupalle nelostien varteen, missä pidin sadetta. Siellä saa munkkikahvit 50 sentillä.

En ostanut mitään, olin jo tehnyt ostoksen Keminmaan Centtilässä, joka oli myös käymisen arvoinen. Siellä myydään monenmoista, mm. Ruotsin armeijan ylijäämätavaraa, jota on aina mukava katsella. Repussa jonka ostin 10 eurolla on mukavasti taskuja ja rensseleitä, vaikuttaa tukevasti ommellulta. Ei se ollut armeijareppu vaan aito kiinalainen.

Ajoin kotiin Arpelan kautta, luonto tuoksui sateen jälkeen raikkaalta. Ajattelin että poikkeaisinko Könölään, siellä asuu muuan viime talvena avustamani vanhus, joka saattaisi tykätä vieraista.

Mukavaa on aina katsella mm. karttanimiä, ajin mm. Hyypiön kylän läpi. Ihmiset kantavat ylpeydellä kotiseutunsa ja sukunsa nimiä. Nimirekistereistä näkee. Tosin melkein jokaista nimeä voisi väännellä; sitä tehdään kouluissa mm. kiusaamistarkoituksissa.

Kaksoiskaupungin näkymiä

2011-07-20T21:11:00.000+03:00

Kivirannasta Suensaarelle -reitti on kaunis. Kevyen liikenteen väylä menee joenrantaa hyvän matkaa, välissä väylä ja toisella puolella pääsaari, jonka Venäjän keisari halusi valtakuntaansa, vaikka raja oikeastaan kulki pääväylää. Tosin vettä oli toisellakin puolella vielä 1800-luvun alussa pinta-alallisesti paljon. Nyt toinen puoli on kuivunut. Jäljellä on lintuparatiisi Kaupunginlahti, jossa asuvat myös piisamit, jotka kuulemma saattavat olla agressiivisia. Entinen kaupunki oli lahden rannalla kolmena katurivistönä, mistä asutuksen painopiste siirtyi etelään. Vanha kaupunki on jotensakin säilynyt, mutta uudempi on ehditty purkaa 70-luvun tapaan, ja paikalla on paljon betonilaatikkoja.

Uudet sillat ovat vieneet ohikulkuliikenteen pois kaupunkiasutuksen seasta. Haaparannan puolellekin kauppoja on rakennettu runsaasti, tosin uudeksi keskukseksi aiottu Rajalla ammottaa tyhjillään Ruotsin puolella. Tulossa on, lupaillaan. Uutta tapahtumatoria rakennetaan. Kaupunginlahdelta tulevaa ojapahasta on levennetty kaivinkonein ja rakennettu mukavannäköiset terassit, jotka vielä ovat suoja-aitojen takana. Uudelle torille tulee kaakeloituja kahluualtaita, rakenteilla on yksi isohko aittamyymälä, joka toistaiseksi näyttää yksinäiseltä. Hienoa siitä tulee aikanaan, kunhan Ruotsikin rakentaa jotakin tontilleen. Victoria kävi jo pari vuotta sitten juhlistamassa rakennustöiden alkua; siitä ehkä tuleekin Victoria-tori. Kaupunkilaiset purnaavat.

Parin kilometrin päähän Etelä-Ruotsiin menevän tien vierelle, melkein asutuksen rajalle on juuri valmistunut K-Raudan valtava tavaratalokolossi. Pitää ihan hieraista silmiään kun sen näkee, se on kuin Outokummun terästehdas Röyttässä, niin uskomattoman suuri. Avajaispäivänä n. viikko sitten rakennustavaratalo oli kuin nuijalla täyteen lyöty, nyt se näytti hiljaiselta. Elämää oli vuorostaan nyt Ica Maxin ja muiden liikkeiden pihalla, missä oli Haaparannan markkinat. Ja Ikean parkkipaikka näytti täydeltä. Ikealla on varmaankin paras sesonkinsa. On asuntovaunuja ja -autoja. Miten K-Rauta pystyy vetämään asiakkaita melko kalliilla valikoimallaan, kun kaksoiskaupungissa on niin paljon isoja kauppoja jo entuudestaan? Ehkä suuri vetää suurta, ihmiset laajalta alueelta suuntaavat tänne ostoksille Venäjältä asti.

Tuttu maamerkki Shellin huoltoasema lopetti keväällä. Tänään suuri kaivinkone kuin hirvio jauhoi leuoillaan rikki tutun aseman. Olisipa ollut kamera mukana. Huoltoasemiakin kyllä piisaa Twin Cityssä.

Oravanpyörästä oravanpesään

2011-07-15T07:52:00.003+03:00

Minullahan on tuhansia kirjoja enkä tule ehtimään niitä lukea, mutta yritän kuitenkin yksi kerrallaan. Oravanpyörästä oravanpesään oli mukava kirja. Jos minulla olisi rahaa ja ehkä kumppani toteuttaisin maalla asumisen. Stressitohtori Pakarinen pystyi muuttamaan maalle Sammattiin. Hän kuvaa kuinka on toteuttanut eräitä miesten töitä ostamallaan maatilalla. Mitä siinä tarvitsee. Kirja on maallemuuttajan käsikirja. Erityisesti hän kuvaa työkaluja ja töitä. Monet ovat minulle tuttuja, sillä asuinhan minäkin maalla muutaman vuoden ja olen saanut paljon kokea. Pakarisella oli rahaa toteuttaa, minä jouduin ottamaan huomioon yhteisön. Huonosti siinä kävi. Minäkin tein puita samalla innostuksella kuin stressitohtori, mutta en jaksanut ja osannut huoltaa moottorisahaa niin tarkasti kuin hän.

Muistelin että eikö Pakarinen ole kuollut, tarkistin netistä ja luin hänen kuolleen 90-luvun lopulla. Hän oli saanut syövän ja toipunut, mutta sairastunut uudelleen ja mennyt parissa viikossa. Ihanteellinen Sammatin paikka oli pitänyt jättää. Pakarinen oli sympaattinen tyyppi, mutta niin vain hän, stressitohtori kuoli 66-vuotiaana.

En tiedä onko tästä mitään oppimista. Jos on, niin mitä?

Erehdyin lukemaan tässä Teuvo Saavalaista. Vaikka hänellä on rajuja tarinoita kerrottavana, niistä ei kuitenkaan mitään kostu, eikä hänen kirjoillaan ole mielestäni kirjallista arvoa. Tuossa wikipedia-artikkelissa väitetään että hänen kirjansa ovat fiktiivisiä, onkohan niin.

Olen höynäytettävissä

2011-07-13T20:39:00.000+03:00

Minun ostamani ananas ei ollut näin kirkas.

Kaupassa oli ananasten luona teksti, jossa vinkattiin, että mistä tietää että ananas on kypsä: Vetää sisemmistä lehdistä ja jos se irtoaa, hedelmä on kypsä.

Aina ilahtuneena tiedosta katsoin ympärilleni ja vedin - ja irtosi. Olinpa smart, ajattelin ja otin hedelmän, joka ei paljoa maksanutkaan. Kotona huomasin että ananas oli ylikypsä, muuttunut jo vetiseksi, ei se sellainen saa olla. Citymarket oli keksinyt keinon jymäyttää asiakasta. En lähde palauttamaan hedelmää, tuntuisi vähän nololtakin tässä yltäkylläisyyden maailmassa.

Ymmärrän kyllä että kaupoille on pilaantuvuus suuri ongelma. Kuinka suuri olikaan se osa elintarvikkeista, jotka pilaantuvat, hyvin suuri ainakin? Mutta ei se saisi mennä asiakkaiden yli!

Joskus ihmetyttää kuinka kaupoissa on saatavilla eksoottisia hedelmiä ja kasviksia, jotka on lennätetty hupenevien öljyvarantojen avulla tänne pohjan perillekin. Kun pärjäisi sillä entiselläkin. Marjat ja sienet jäävät poimimatta meiltä alkuasukkailta, syötäviä kasviksia olisi luonnossakin ja itsekin voisi viljellä, jos siihen suuntautuisi.

Auringonpistos

2011-07-10T15:01:00.000+03:00

En tiedä millainen auringonpistos on, mutta kärsin puolitoista viikkoa auringon vaarallisuuden unohtamisesta. Pitäisihän minun tietää. Puolitoista viikkoa sitten otin patjan ja tyynyjä ja menin joenrantaan lukemaan, kunpa en olisi ottanut paitaa pois ja unohtunut liian pitkäksi aikaa. En laittanut voidettakaan. Tietysti paloin. Jouduin olemaan pitkään sisällä tyhmyyteni takia, ihoon ja silmiin koski, iho kesi. Kävin kaupassa ja kolmella avustuskeikalla, mutta tunsin olevani kuin allerginen auringolle. Puuhasin kyllä kovasti Oppitorin kanssa, ei se aika ihan hukkaan mennyt.

Tänään uskalsin skootterilla Haaparannan soille. Lakkoja eli hilloja on paikoittain tulossa, nyt ei ollut kypsiä hilloja kuin muutamia. Oli se raskasta tarpoa suolla, muistin myös Myllylää enkä lähtenyt ylittämään suota märästä kohtaa. Mustikkaa en nähnyt. Ehkä lähden huomenna jonnekin muualle päin sitä katsomaan.

Eilen olin jo auringonpistoksesta toipuneena kuuntelemassa sanataiteen opettajani runoiltaa, jossa oli väkeäkin ihan mukavasti. Näin hänen kurssilaisiaan ainakin kolme, meitä ei kovin monta olekaan, lisää saisi tulla.

Monilahjakas nainen tuo eläkkeellä oleva opettaja on. Hän on pitänyt kuvataiteen näyttelyitä. Nyt esityksessä oli mukana muusikkopariskunta, mies säesti ja nainen lauloi väliin, toisinaan yhdessä lausujan kanssa. Esityksen teemana oli lapsuus. Kyllä ne runot vaikuttivat. Väliin tuli jopa runoilijan itse säveltämiä kappaleita hänen itsensä esittämänään. Mielestäni kelpaisivat ihan mille estradille tahansa.

Jonkun verran vaikka hyvin vähän tiedän opettajan henkilöhistoriaa, sieltä olivat varmaankin monet runot saaneet alkunsa. Yhdessä runossa silta oli juuri palanut, kun runon tekijä oli tulossa ensimmäiseenopettajanpaikkaansa. Kuvittelisin että Tornion silta paloi joskus 1962, sopisi hyvin että S. oli silloin menossa opettajanplanttuna ensimmäiseen työpaikkaansa kauas kotoa, joka tuntui runoissa niin auvoiselta paikalta. Sinne runon minä tuntui kaipaavan, vaikka olikin jo juurtunut tänne Lappiin. Vanha koti oli saanut lautakaihtimet, isä ja äiti kadonneet ajan taa, jäljellä oli pihalla omenapuu, josta oli vaikuttava laulukin. Sellaiseen on helppo samaistua tämänikäisen.

Opettajallamme on taito tiivistyttää sanottavaamme, poistaa turhaa. Hän onkin käynyt kirjoittajakursseja, julkaissut kirjoja, arvostee Lapin kirjoittajia ammatti-ihmisenä.

Sadonkorjuu on jo alkanut

2011-06-29T21:03:00.000+03:00

Todella. Jo ennen juhannusta alkoivat heinätyöt. Nyt Liakan perä on täynnä säilörehua ahkerasti kerääviä traktoreita. Toiset täyttävät aumoja, toiset tekevät pyöröpaaleja. Ajattelen maiseman halki ajaessani sitä muutaman vuoden periodia, jolloin minäkin ajoin traktoria ja keräsin isolla rymisevällä koneella heinäsilppua, joka tosin tuli katteeksi. Kesät joutui elämään stressissä, tulosta ja tuottoa tuli loppujen lopuksi aika vähän. Nyt on parempi, kun saa olla oma herransa.

Lastasin pyörän kärryyn patjan ja tyynyjä ja kirjan. Makoilin Tornionjoen rantatörmällä useita tunteja lukemassa, ehkä liiankin kauan aurinkoon nähden. Ajattelin että sen kummempaa kesämökkiä en tarvitse, niin hienoa rantapaikkaa ei rahalla saa.

Oletko muuten huomannut uudesta ministeristä Päivi Räsäsestä mikä hänessä on hieman häiritsevää, sama kuin oli Elisabeth Rehnissä. En tarkoita mielipiteitä. Kumpikin haluaa häivyttää sanomansa vakavuutta ja hymyilee tai naurahtaa väärässä paikassa. Siitä on tullut ns. idiosynkrasia molemmille, tapa josta on vaikea päästä eroon. Elisabeth Rehn hymyili, kun puhui esimerkiksi entisen Jugoslavian kauheuksista ja Päivi Räsänen naurahtaa jollakin tavalla väärin, kun kertoo esimerkiksi kannastaan homoavioliittoihin. Hän yrittää ehkä tehdä itsensä tykö.

Mopomiehen matkoja

2011-06-27T21:33:00.002+03:00

Juhannuksen aikana ruokani alkoi muistuttaa kullankaivajien ruokaa, joka taisi olla nimeltään iljetys. Ensi innostuksen jälkeen kuivalihakeitto alkoi jo iljettää, vieläkin lientä on pari litraa. Lastenlasten jäljiltä oli jääkaapissa mm. kylmiä makaroneja, kaapissa oli purkki säilykelihaa. Lopulta tein kaikesta iljetystä muistuttavan ruokalajin. Oli kaikenlaista muutakin vieraiden jäljiltä.

En tänäänkään vielä mennyt oikeasti kauppaan vaan lähdin moporetkelle. Lämmin ilma harhautti pukeutumaan kevyesti ja pian palelin. Ajoin Kemijoen läntistä rantaa Tervolaan asti, jossa huomasin että keskusta olikin itärannalla, jonne päästiin komeaa siltaa. Tuskin pysyin pystyssä pitkän ajomatkan jälkeen, olin kyllä pysähtynyt ja nauttinutkin keskikesän kukkaloistosta, esille vilahtavasta komeasta joesta ja kulttuurimaisemasta.

Tervolassa oli kaksi puukirkkoa. Suuri kirkkokin oli hirsinen ja vaikuttava sisältä ja ulkoa, pieni kirkkokin, joka on 1600-luvulta, oli auki. Molemmat olivat käynnin väärtejä. Hautausmaalla muistutettiin M. A. Castrenista, Tervolan suuresta pojasta. Jos olisin tiennyt että Erno Paasilinnakin on haudattu Tervolan kirkkomaalle, olisin hakenut haudan. Ajattelin kyllä, että hänen vanhempansa ovat siellä. Näin sattumalta hautakiven jossa luki ylikonstaapeli Uurasmaa. Siinä oli Tuulikki Soinin isä, jota hän kirjoissaan kuvaa empaattisesti. Siis Tuulikki Soinikin on yksi Varejoen kirjailijoita, ainakin hänen isänsä on Tervolaan haudattu. Soinin Petsamo-kirjat ovat oikein hyviä. Kälkäjän tiesin, hän on oikeastaan uusi löytö minulle. Paasilinnoista tietysti tiedän, olen lukenut paljon Ernoa ja hänen toimittamiaan matka- ja Lappi-aiheisia komeita teoksia, joitan on hyllyssänikin. Hänen omaelämänkertansakin minulla on.

Itse Erno teki elämänsä loppupuolella pitkiä pyöräretkiä, en jaksa sellaisille lähteä.

Ajoin Varejoelle pitkää ja aution näköistä tietä, en lähtenyt hekemaan Paasilinnojen taloa, mutta näin Varejoen koulun, jonka vieressä oli kivikautisten asuinpaikkojen jälkiä. Paikalle oli rakennettu kivikautiseen tyyliin pari rakennelmaa, tosin alkuperäisiä suurempia. Lähellä oli myös ortodoksinen tsasouna, jossa Erno oli siunattu haudan lepoon, kun Tervolan kirkkoherra oli kieltänyt kirkon käytön, kun Paasilinna oli kirjoittanut niin rumasti kirkosta. Luin tämän äsken netistä ja muistankin toki lukeneeni siitä ennenkin. Minulle Arto Paasilinna ei ole vielä auennut. Olen kyllä lukenut Eino Leinon hänestä kirjoittaman elämänkerran, joka on myös hyllyssä.

Sihtuuna, mikä nimi. Sigtuunassa olin jo käynytkin Sveanmaan muinaisessa pääkaupungissa, jonka karjalaiset joskus hävittivät. Viivasuora soratie, jota traktori oli lanaamassa. Matkalla pilkotti paikoin niittyjä. Tieltä käsin ainakin kaikki oli yhä erämaata, mitä se sitten on ollut, kun paikoille on tuotu sotien jälkeen petsamolaisia asutustilallisia.

Tornion rajalla alkoi kestopäällyste ja oikeastaan asutuskin. Ajoin muutaman Tornion kylän läpi, missä en ollutkaan käynyt. Paluumatkalla en enää palellut, sillä söin Tervolassa ison pitsan ja ostin kirpparilta tukevan puuvillaisen hupparin 1,50 €:lla ja lämpenin kävellessäni hautausmaalla. Nesteellä join sikamaisen kalliin ja huonon kahvin ja söin rasvaisen munkin. Vieressä olisi ollut paikka, jossa mainostettiin munkkikahveja 0,50 €:lla.

Matkaan meni koko päivä. Äijiä istui alakerran naapurin terassilla kuumissaan, kerroin että olin palellut koko päivän.

Kun moposta kuitenkin joutuu maksamaan jo vakuutuksesta n. 150 €:oa, pitää sitä vähän käyttää. Tämän päivän matka oli vähän liian pitkä. Jos huomenna lähden, pukeudun ainakin lämpimästi.

Yksinäisyys

2011-06-24T14:38:00.000+03:00

Lapsenlapset olivat säälineet, että jäin yksin. He olivat ehdottaneet että ostetaan minulle koira. Vaikka pidänkin kovasti koirista, en sellaista enää jaksaisi hoitaa. Villi ja vapaa tahdon olla. Protestiksi kaikesta kulutuksesta en mene ollenkaan kauppaan ostamaan juhannusherkkuja. Pitkään pärjään sillä mitä vierailusta jäi. Laitoin kiehumaan kuivatut karitsan lihat, jotka sain tuttavilta. Keitän niitsä pitkään kuivalihakeiton. Pakastekaapissa ja hyllyissä on yhä ruokaa, joilla aion selvitä ensi viikkoon, jääkaapissa on jopa grillimakkaraa.

Hirvittelin sitä rahanmenoa, mikä lapsista on, kun haluaa heitä viedä paikkoihin. Muutakaan vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole, kyllä heidän pitää saada kokea. Kyllä varmaan vanhemmat saavatkin jotakin vastaan, ovathan lapset myös aitoja. Lapsenlapset ovat villejä, mutta kuitenkin kilttejä. Heidän kanssaan voi tehdä asioita. Tunturille kiipeäminenkin meni hyvin. Silti on mukavaa olla isoisä, jolla ei ole vastuuta kasvatuksesta.

Aloin laittaa eilen kokoon pyörää, jonka osat poimimme metallinkeräyksestä. Kävin vielä eilenkin siellä ja poimin kaksi Torpedo takavannetta. Nautin kovasti niiden kunnostamisesta, pinnojen lisäyksestä ja sen sellaisesta. Kasassa olisi vaikka kuinka paljon pyöränosia, mutta nyt suurin osa on jäänyt uusien romujen alle. Siellä oli eilen tyttö, joka otti kilohinnan mukaan maksua. Maksoin kahdesta takavanteesta alle euron. Ehkä menen hakemaan vielä ketjunsuojan, irrotan jostakin rungosta.

Kirjastossa oli ilmaishyllyssä mm. uskomattoman hieno kuvateos Kansanrunon Kauko-Karjalaa ja Kalevalan synty, upea kuvitus, hyvä kunto. Siinä ei ollut edes Poistetaan-leimaa. Luen ensi kesään mennessä sen ja Lönnrotin Vaeltajan, jonka olen myös kirjastosta saanut tai ostanut ehkä ja olen valmis lähtemään Vienan Karjalaan bussiretkelle. Olisin lähtenyt jo tänä kesänä, mutta olisi mukavampi saada tyttärestä matkaseuraa, mitä hän lupasikin. Minut on jo varattu ensi kesäksi viikoksi lastenlasten kaitsijaksi, jos vanhemmat lähtevät Interrailille, jonka äiti saa rautatieläisenä edullisesti.

Eilinen oli lämmin, mutta muuttui iltaa kohti sateiseksi. Olin myös avustamassa rullatuolissa istuvaa kauppaostoksissa ja lupasin viedä hänet myös ajamaan Tornio-Haaparannan kaupunkijunassa, jota katsoimme kävelykadulla. Kuulimme että siihen tulee luiska mukana kulkevaksi, jotta vammaisetkin pääsevät. Siistin ja lujan näköinen peli se oli, paikallisessa ammattikoulussa tehty.

Intensiivinen viikko

2011-06-22T21:08:00.004+03:00

Lapsenlapset ovat kaikella tapaa onnistuneita, mutta onneksi tässä iässä ei ole enää välittömiä lapsenhoitoasioita. Heidän aktiivisuutensa on vaativaa. Aina pitää olla tekemässä jotakin. Tutustuimme lisää seudun mahdollisuuksiin. Tornion uusi kaupunkijuna jäin kokeilematta aikatauluepäselvyyksien takia. Näimme sen etäältä. Tornion Suensaarella on liikennepuisto, jonne pojat aina ehdottomastin haluavat. Haaparannassa Ikanotalossa on Leikkimaa, jossa he kävivät kahdesti. Isompi ajoi kotona sähköpyörälläni, josta hän ylettyi polkemaan istuimeltakin. Heillä on toisetkin pyörät, joilla he kurvailivat aluksi talon mummujen kauhuksi. Sanoimme että pitää ajaa pihan ulkopuolella, jossa on hyvät pyörätiet. Jos tulee mummo vastaan, pitää kääntyä.

Koulujen pihassa on metallinkeräyskasoja, kävimme penkomassa yhtä ja toimme kotiin pari pyöränromua. Kahdeksanvuotias yritti sitä kunnostaa, vaihteet olivat irti, tuskin siitä olisi kalua tullutkaan. Aikuisten pyörän saan helposti koottua, mutta en enää tarvitse sellaista. En kuitenkaan voinut olla ottamatta vanhasta muistista.

Yksi päivä oli pitkä. Kävimme synnyinkylässäni Sodankylässä. Ihmisiä oli kylänraitti mustanaan kun menossa olivat elokuvajuhlat. Söimme pitsat entisessä säästöpankin talossa, missä syksyllä edesmennyt veljeni oli seitsemän vuotta johtajana uransa alussa. Hän kunnosti kotitalon, mutta lähti etelään jatkamaan muiden konttoreiden johtajana. Kotikylässä on vaikea toimia, kun suku ja tuttavat ovat lainaa hakemassa. Veli ehti kokea myös säästöpankkien romahduksen ja oli vielä työttömänäkin. Elämänsä lopulla hän sai dementiasairauden, joka eteni hitaasti mutta vääjäämättä.

Kävimme katsomassa myös entistä kotitaloa, mutta emme viipyneet kauaa pihassa. Oli vähän noloa mennä toisten pihaan. Minulla ovat muistoni tallessa. Kävimme myös hautausmaalla. Olihan se lapsillekin varmasti jotain merkitsevää, mutta eniten he innostuivat ympäriinsä vilistelevistä otuksista, jotka tulkitsin metsäsopuleiksi. Vanhempi olisi halunnut viedä yhden, sillä hänen hamsterinsa on karannut talon sopukoihin. Sanoimme ettei villin eläimen ottaminen ole luvallista, sopulit ovat vihaisia eikä niitä tietenkään saisi kiinnikään.

Menomatkalla kävimme katsomassa hiidenkirnuja Kemijoen itäpuolella ennen Rovaniemeä ja Arktikumissa Rovaniemellä sekä Luostolla, missä kiipesimme rappuja tunturin laelle. Lapset ja tytär pitivät kaikesta kovasti. Palatessa oli jo myöhä, mutta ollessamme jo Napapiirin eteläpuolella aurinko nousi punaisena kiekkona kello 12. Kyllä lapset sitä hieman osasivat ihmetellä. Näimme myös paljon poroja.

Lapset ovat tyttäreni mukaan maailman konservatiivisimpia olentoja. He eivät ole tippaakaan innostuneita esimerkiksi paikallisista ruoista, eivät halunneet maistaa aitoa vesirieskaa ja savusiikaa, joita haumme Karungista. Tytär kyllä. Olen vuosia kertonut kuinka tavallinen ns. rieska ei ole oikeaa vaan se pitää olla vesirieskaa, jossa on oikea maku ja sitko. Tosin se on parasta vain samana päivänä. Matkalla jossakin ennen Rovaniemeä oli rieskapaikaksi itseään mainostava baari. Sanoin myyjätärtytölle että on skandaali, ettei tarjolla ole oikeaa peräpohjalaista rieskaa. Tämä ei ollut kuullukaan asiasta ja sanoi, että mene valittamaan johtajalle. Sanoin että haluan vain tipsata. Kyllä siellä oli silti ihan hyviä muita leivonnaisia, munkkeja esimerkiksi. Suomalaiset eivät kylläkään osaa keittää kunnon tai suodattaa kahvia, se on aika laihaa yleensä.

Nuorempi poika piti mustasta makkarasta, joka oli aitoa Tapolan mustaa, vaikka Pirkka-merkkistä. Tytär oli luullut että mustaa makkaraa saa vain Tampereelta. kerroin Tapolan Mervistä ja tietenkin Matista, käytän aina tilaisuutta hyväksi suomi-valistukseen. Pojat pitävät Kauppakeskuksen Golden Raxista, minä en, koska ruoka on aina samanlaista. Mieleen tulee ex. naisysävän lapset ja Raxi. Hampurilaispaikka vei paljon rahaa, mutta näiden todellisten asiantuntijoiden mielestä Hesburger ei ole hassumpi, vaikka ei niin hyvä kuin Burger King. Perhe on varmaan syönyt satoja ja taas satoja hampurilaisaterioita. Kävimme Ruotsin Kukkolakoskella ja söimme ihan hyvästä kala- ja vihannespöydästä. Ympäristö on hieno varsinkin kun vertaa Suomen puolen kioskiin, jossa söimme viime vuonna kalliin mutta sinänsä hyvän aterian pahvilautasilta rähjäisessä paikassa. Kerroin lapsille olleeni täälläkin töissä. He näkivät myös lippoajan toimessaan, kaloja ei noussut. Rannassa oli mäkärän kaltaisia hyönteisiä, jotka tunkivat suihin ja silmiin, mutta eivät purreet.

Jälkikasvu halusi tietysti minun paistamiani pitsireunaisia räiskäleitä. Niiden salaisuus on tietysti taikinan ohuus ja pannun kuumuus.

Kävimme myös Tornion uimahallissa, jossa on pitkä vesiliukurata, minäkin laskin. Vanhempi lapsenlapsista on vesipeto, koska hänen äitinsä vei häntä jo vauvauintiin. Hän hyppää korkealta pomppolaudalta. Uimahallissa on älyttömän voimakas vesihierontapiste. Kipeille jaloille varsinkin se ylitti nautinnollisen kipurajan, jo sen tähden pitäisi käydä uimahallilla useammin. Ilmat muuttivat sateisiksi, joten loppupäivinä emme päässeet viettämään rantaelämääå. Minun saunani tuli hyvään käyttöön. En tavallisesti ole innostunut sähkösaunasta, mutta nyt se tuntui aivan kotoiselta, kun oli innokkaita saunojia. Hain vasta-anaineksiakin, joista tytär sitoi vihdan. En ole koskaan innostunut taiteilemaan vihdoilla, isäni oli tietenkin entisajan malliin siinäkin mestari kuten luudanteossakin. Varmaan osaisin minäkin, mutten viitsi. Tytär ja nuorempi poika ovat saunojia, vanhempi ei niinkään. Heidän ruotsalainen isänsä ei sauno ollenkaan, hän ei ollut mukana vaan töissä. Poikien ei tarvitse olla hoidossa kesällä lainkaan, koska vanhemmat vuorottelevat.

Lapsia on käytetty kaikissa mahdollisissa paikoissa, joten he ovat kokeneet maailmaa. Nauroin tyttärelleni että hän on varmaan perinyt sen minulta ja hän uskoi sen niin olevankin. Minä kanssa käytin aikoinaan häntä paikoissa ja hänen äitinsä tietysti myös. Kävimme tänään myös Haaparannan komealla asemalla, joka odottaa valmiina junaliikenteen uutta alkua vuoden päästä. Nyt se on nuorisotiloina. Tytär on rautatieläisenä aiheesta kiinnostunut. Asemalla oli vanhoja kuvia Torniosta ja Haaparannalta, mm. Handolinska brosta joka on nyt lähes kuivalla maalla mutta kuvaa otettaessa vedellinen. Nyt sen alta menevää ojaa on tosin laajennettu, koska rakennetaan ns. tapahtumatoria, jossa on kahluualtaita ja pengerryksiä ja vedellisyyttä. Ruotsi taitaa olla jälkijunassa, koska luvattuja taloja ei rajalle kuulu, vaikka prinsessa Viktoriakin oli jo pari vuotta sitten juhlistamassa tuon torin rakennustöiden alkua, siitä tulee ehkä hänen nimikkotorinsa. Olin aivan lähellä, koska osasin mennä takakautta. Ihmisjoukot tungeksivat itse kauppakeskuksessa vaikka tapahtuma oli ulkona. Nyt suomalaiset ovat rakennuttaneet torin melkein valmiiksi, se valmistuu syksyllä.

Asemalla oli kuva myös köysiradasta, jolla hinattiin ensimmäisen maailmansodan aikana tulleen buumin tavaraa väylän yli. Silloin ei siltoja ollut.

Tyttären ystävättäret ovat äitejä hekin. Nuorempi lapsenlapistani on seurannut heidän touhujaan ja hänestä on näyttänyt mukavalta pienet sisarukset. Hänestä on väärin, että joku häntä nuorempi lapsi on jo isoveli eikä hän itse. Elias on puhunut vakavasti äidilleen pikkusisaren tai veljen merkityksestä ja hän esitti argumenttina, että isä kotona ei olisi yksinäinen, jos hänellä olisi seuranaan pikkuvauva. Kaniini olisi ison veljen mielestä kuitenkin vielä parempi. Pojat tappelevat keskenään kovasti, mutta samalla ovat parhaita kavereita.

Ruotsinkielisestä tv:stä netissä oli pojille iloa. Varsinkin eilen kun tuli ohjelma, jossa animoidut nuket innostuivat kiroilemaan.

Kiertelimme myös kirpputoreja, tytär teki useita löytöjä; hän sanoo omistavansa tutkasilmät. Kyllä hän sieltä poimikin hyvännäköisiä tavaroita. Minäkin lisäsin tinakippokokoelmaani ihan hienolla pikarilla. Vanhempi poika osti autonrenkaan mallisen kellon, jota kaupassa työskentelevä vetysuperoksidilla vaalennettu ent. ns. raggarbrud ihaili. Hän oli Ruotsin puolelta. Pojathan ovat isänsä vaikutuksesta automiehiä. Minäkin sain pyynnöstä automaalaukset, jotka tytär laittoi kehyksiin. Ne ovat varsin hienoja, koska pojat ovat hyviä piirtäjiä, perineet taidon ja kiinnostuksen vanhemnmiltaan. Toisessa on kilpa-auto, toisessa rekka jossa on windowsin logo ja XP kyljessä.

Kirkossa taas

2011-06-16T07:27:00.001+03:00

Osoittautui että keikka oli sotaveteraanien iso tapaaminen, en nyt muista miksi sitä kutsuttiin. Eri puolilta oli tullut paljon linja-autojakin, pappeja näytti olevan joka kulmassa. eversti piti isänmaallisen puheen, oli lausumista ja sotilassoittokunta soitti. Paikkakunnan kirkkoherra, joka on lääninrovasti, lauloi ja hyvin lauloikin.

Vaikka istuimme kovaäänisten vieressä, minunkin oli vaikea erottaa mitä sanottiin, saatikka sitten huonokuuloisempien. Minunkin autettavani sanoi erottaneensa ehkä sieltä täältä, Jumala... mutta luulen senkin olleen arvausta entisen tiedon perusteella. Kyllä siellä tosin nimi mainittiin.

Minusta tuntui paatos ja puheet kovin väljähtyneiltä. sodasta on kulunut jo liian kauan, samat fraasit on varmastikin toistettu satoja kertoja. Varmasti sitten haudalla ne muuttuvat jälleen eläviksi.

Itse hoitolaitoksessa vaikuttaa olevan reipas ja hyvä henki. Ulkoiset puitteet ovat suorastaan upeat. Laitoksen kolme naista esitti vapaahtoistoiminnan messuilla pienen humoristisen näytelmän. Olin tunnistavina näitä tähtiä joukosta. Puhuin yhden vanhanrouvan kanssa, hän vaikutti hyvin mukavalta.

Sain päätökseen yhden muun vanhanrouvan kaksi kirjaa, Mirjam Kälkäjän, jota olen kuunnellut jo useasti. Pidin kovasti niistä kirjoista. toinen kertoi kuuroutuneen nuoren miehen tarinan ja toinen kertoi perheestä, johon kirjailija ehkä oli ottanut joitain aineksia omasta elämästään, koska Petsamo oli mukana ja Torniotakin aavistelin, vaikka mitään ei suoraan mainittu. ei ollut ylipuhetta, kun Kälkäjän viimeisimmänn kirjan kustantaja kehui Mirjamia Bengt Pohjasen kanssa Tornionlaakson kirjailijoiden johtokaksikoksi. Se kyllä pitää paikkansa. Kälkäjä on hyvä.

Kävin vielä iltapäivällä luovuttamassa verta. Se tapahtui tavallista pienemmissä tiloissa ja sai odottaa pitkään vuoroaan. Vielä pari vuotta olen kelvollinen luovuttamaan ja aion sitä tehdä ahkerasti.

Otin skootterin esille

2011-06-14T23:30:00.002+03:00

Kävin katsomassa yhdellä Haaparannan suolla, onko hillankukkia. Eipä juuri. Pitänee lähteä sitten hilla-aikaan pohjoiseen. Kallistahan on ajaa ja missä säilyttää marjoja. Mielenkiintoista oli nähdä kuinka rataa Haaparantaan on tehty jo paljon. Se on luvattu ensi vuodeksi, mutta en muista mihin vuodenaikaan. Mukavaa oli ajaa, on aivan toista kuin autolla, kun kyse on metsätiestä. Kävin myös Nikkalassa, joka on Haaparannan satama, jonne isotkin laivat voisivat ajaa periaatteessa. Siellä on myös Karl Johan stad, mistä piti tulla Tornion korvaaja Ruotsille.

Viivähdin vain hetken kotona ja jatkoin matkaa. Aioin ajaa Arpelan tietä ja sieltä Keminmaalle. Se onkin viehättävä tie, kun menee vanhaa reittiä, joka kulkee ihan rantaa. Huomasinkin yllättäen, että vastaan tuli voimalaitos, joka oli samalla silta, Taivalkoski. Muistan kyllä Hannele Pokan siitä kirjoittaneen kirjaansa, joka kertoi Kemijoesta. Päätinkin käydä yllättäen tuttavien luona heidän kesämökillään. Mukava pariskunta, jotka tunnen vuosikymmenien takaa. Opetin heidän lapsilleen suomeakin mitä osasin. Nyt lapsetkinkin ovat jo keski-ikäisiä, mitä me vanhemmat sitten.

Isäntäväki on taiteellista ja lukee kirjoja ja pitää luonnosta. Vaikka he odottivat toista pariskuntaa, menin yllättäen, en ollut yhtään epätervetullut. Vieraspariskuntakin oli oikein mukavia ja fiksuja. Paistoimme makkaraa taiteellisella pihalla, jossa näkyi isännän kädenjälki. Sain vielä lahjaksi pakastettua kuivaa lihaa ja puolukoita. Viime vuonna söin heidän luonaan kuivalihakeittoa, jota aion itsekin tehdä. Jälkikasvu tuskin siitä tykkää, mutta saa maistaa ainakin, jo ylihuomenna, kun tulee.

Tuttavani ovat luontoihmisiä ja liikunnallisia ja ovat juuri laihduttaneetkin vähähiilarisella dieetillä. Samat harrastukset kuin minullakin. Itse uskon hiilihydraattien vähentämiseen myös, leipä on suurin syy minun paino-ongelmaani. Näin heillä kuuluisaksi tullutta pakurikääpää, mutta he eivät olleet nähneet sitä Voimala-ohjelmaa, jossa nuori guru sitä niin ylisti. Mies oli löytänyt omituisen kivenmurikan Kemijoen pohjasta, sitä ihmettelimme. se muistutti kesä- tai kalahattua. Heillä oli paljon muitakin merkillisyyksiä pihassa.

Keskiviikkonana menen avustamaan veteraaneja. Jäljellä on enemmän veteraanien rouvia, luultavasti rullatuolilaisia, tuskin muuten pyydettäisiinkään.

Oli mukava kaahata ennen ajamattomia reittejä. Kemijoen rantatiet ovat hienoja. Vien jälkikasvun katsomaan Ukko-Rungiusta, muumiota Keminmaan vanhassa kirkossa. Viime kesänä ovi oli jo suljettu ja saimme tyytyä vain moikkaamaan Paavo Väyrystä. Hänen paikkansa oli kyllä näkemisen arvoinen, mutta Rungiukseen verrattuna, hänen vetovoimansa kalpenee. Ukolla on kädet hieman etäällä ruumiista, mikä viittaa siihen, että ukolla oli hieman massaa. Toinen käsi on katkennut, kuulemma saksalaiset upseerit olivat humalapäissään muumiota tanssittaneet, kuolemantanssi-teema.

Kotona ilahduin, kun ryhdyin tutkimaan Hot Potatoes -tehtävien tekemistä verkkoon. Yhden tehtävän kyllä olen ennenkin osannut, mutta kun niitä pitää olla ryväs eli batch. Ohjeista on vaikea ymmärtää, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta opin lopulta, tietysti se oli se ainoa looginen vaihtoehto, mutta sitäpä en meinannut löytää.

Liakan reitti

2011-06-11T19:03:00.000+03:00

Vajaan viikon poissaolon aikana, kesä reväytti kukat tienvarsiin ja kedoille. Keltainen on alkukesän valtaväri. Kulleroitakin on jonkin verran, mutta eniten voikukkia ja leinikkejä seassa mm. puna-ailakkeja ja metsäkurjenpolvea, jolla on ruotsalainen nimi midsommarblomster. Tunnen varmaan muitakin ja muistan joistakin latinalaisen nimen. Kissankäpälää on mielestäni myös.

Ollessani kauimpana kotoa, n.10 km:n päässä, kuuluu tuhahdus. Kumi paukahti puhki. Kulunutta kumia ei näe jos ei kallista pyörää. Viime kesänäkin kului ainakin neljä takamkumia. Etukumi kestää, kun siinä on vähemmän painoa. Jouduin kipeine jalkoineni taluttamaan pyörää kotiin, aurinko on oikeastaan armoton ja polttaa. Oma vika kun en tarkistanut. Olisin varmasti nukahtanut, mutta join vahvaa pulveri-cappuchinoa, joka on hyvää. Teen siitä vahvaa. Se on sokeroimatonta, sokeria voi lisätä.

Matkalla keksin taas uuden idean Oppitorin artikkeliksi ja kirjoitan sen ylös. Oikeastaan pitäisi jo laata sen kirjoittamisesta, ja aion lopultakin vähentää ehkä kerran viikkoon, kunhan valmiit artikkelit loppuvat.

Olen laihtunutkin muutaman sentin ja päätän lopettaa kaupassa käymisen. Se on ainoa keino. Syömistä ei voi tietenkään lopettaa, mutta vähentää voi. En ole käynyt kaupassa matkan jälkeen. Jos tulee marjoja, aion poimia pakastimen täyteen. Myös sieniä. Sekin pitää liikkeessä.

Koti on paras

2011-06-10T11:37:00.001+03:00

Kyllästyin ulkoilmaelämään neljän yön jälkeen ja suuntasin kotiin. Onneksi aamupäivä oli pilvinen Ylä-Lapissa. Ajoin pitkän matkan, kävin Muoniossa ja Hetassa ja siellä Opastuskeskuksessa, hieno näyttely sielläkin. Ajoin pientä, kestopäällystettyä tietä erämaa-alueen läpi ja kävin katsomassa millainen on paljon mainostettu Levi. Matkalla oli paljon hiekkaisia maastoja. Jääkausi ja sulamisvedet ovat tehneet työtään.

Keskusta Sirkan kylässä oli päätetty tehdä keski-Eurooppalaisen kylän tai pikkukaupungin kaltaiseksi. Kapeat kadut ja kivirakennusta muistuttavaa. Onhan sekin jotakin niille, jotka sellaisesta pitävät. Nyt sielläkin oli hiljaista. Rinteillä oli vielä lumilaikkuja. Silti kylä oli kulissia ja epäaito. Alueella on myös laaja kelolinna-alue, Rakka. Leville on yritetty saada kesämatkailijoita golfkentän ja kylpylän avulla.

Jotenkin minusta tuntuu, että kaikessa siinä ei ole tyyliä. Mikä olisi ollut parempi ratkaisu? Olisin suunnannut katseeni vaikkapa itään. Jossakin Kaustisen Pauanteen rakennuksissa olisi saattanut löytyä esikuvaa, vaikka Pauanteessa on tehty kirvesmiestaidollisia möhläyksiä ja talot lahoavat. Ajattelen myös kansallisromantiikkaa, joka otti myös vaikutteita sekä idästä että Skandinaviasta, vaikkapa Lars Sonckia. Sieltä olisi voinut löytyä suomalaisempaa mallia, joka olisi saattanut vedota paremmin sekä idästä että lännestä, Keski-Euroopasta tuleviin matkailijoihin.

Vaikka Pauanteessa esimerkiksi on new agesilaista mystiikkaa, se ei haittaa. En tarkoita että olisi pitänyt kopioida, mutta ottaa vaikutteita. Nyt näyttää että tusina-arkkitehdit ovat suunnitelleet.

Näin vielä Kittilän, jossa olen käynyt pari kertaa, vaikka se on kotikyläni Sodankylän naapuri. Loppumatka meni helteessä. Olin jo tottunut ajamiseen ja kaasujalka oli herkkä. En paljoa pysähdellyt. Kävin kerran uimassa, ja se virkisti. Joet ja järvet vilistivät ohi, oli vaikea löytää mökeistä ja muusta vapaata rantaa uudelle kastautumiselle, vaikka sitä kaipasin. Jalka oli kuin tulessa ja kävin parissa paikassa pitämässä sitä vedessä ja helpotti ihmeesti. Muuten olisin jaksanut hyvin. Yksin matkustaessa voi pitää oikeata ikkunaa auki eikä saa korvaansa kipeäksi. Porukalla olisi tukalaa autossa, jossa ei ole ilmanvaihtoa, joka sekin on joskus hankala ja tekee tukkoiseksi.

Väsyneenä tulin kotiin ja sadattelin liikoja tavaroita, joita laahasin mukana. Ensi kerralla olen viisaampi. Sain ainakin kokeiltua kannettavia laitteita, puhelinta ei tarvinnut edes ladata, vaikka sekin olisi onnistunut. Kotona huomasin, että siellä tarvitsen pitää lisäantennia nettitikussa, 3 G ei muuten toimi. Sekin oli matkan opetus.

Säälin myös pieniä matkailuyrittäjiä haja-asutusalueilla, jotka yrittävät mainostaa palvelujaan ja varmaankin kamppailevat kovasti. Tuskin suuretkaan keskukset kultaa vuolevat puuveitsillä, sillä sesongit ovat lyhyitä.

Kerran lähdin muka Etelä-Eurooppaan puoleksi vuodeksi ja tulin takaisin kolmen viikon päästä. Nyt jaksoin puolet suunnitellusta ajasta, mutta oli tosiaan mukavaa tutustua Länsi-Lappiin ja tuntureihin ja matkailukeskuksiinkin, jonne tietenkin menisin paremmalla ajalla ja jos olisi rahaa. Kyllä Lapissa luontoa silti riittää. Täytyy ottaa skootteri esiin ja käydä katsomassa Haaparannan soita, on ko siellä yhtä toivorikas hillan kukinta kuin oli Ylläksen tienoilla.

Pallas

2011-06-09T08:25:00.001+03:00

Kesyllä porolla Pallaksen matkailukeskuksen pihalla on nahkasarvet. Lapsena en tainnut sellaiseen kiinnittää huomiota. Hiljaista, Ylläksellaäkin oli hiljaista, mutta sesonkiaikaan voi kuvitella vilskettä. Täällä on erityisen rauhallinen tujnnelma, koska hirsihuvilat ja kerrostalot puuttuvat. Olin yön täydessä rauhassa kilometrin päässä parkkipaikalta sijaitsevassa kodassa, jonka ympäristö oli kuin Lapin kenttä. Toinen kota oli lukittu, toinen auki. Kota ja koko kenttäkin olivat siistejä, toaletit eivät haisseet. Katolla oli omituinen väreilevä hyrrä, joka ehkä hoitaa tuuletuksen.

Illalla makasin pihamaalla lukemassa mukanani olevalla lukulaitteella, täytyy sillekin luoda käyttöä. Jatkoin joskus aloittamaani Anna Kareninaa englanniksi. Laitteessa on ainakin tuhat kirjaa. Sitä voi lukea auringonpaisteessakin ja illalla kun ukkomnen hämärsi ilman, suurensin fonttikokoa.

Kirja tempaisi mukaansa. Luin Sodan ja rauhan viime talvena, nyt toisen mestariteoksen. Ihaillla täytyy mestarin psykologista näkemystä ihmisestä.

Pakkasin yhden repun, oli mukava olla ilman liikaa roinaa yönseutu. Ostin matkalta kuivattua poronfilettä ja leikkasin siitä puukolla kuten pitääkin pieniä viiluja. Jäniksenpoikia oli kentällä, linnut ja puron solina taustamusiikkina. Näin pystyy alkukesästä ainakin viettämään superlomaa maksamatta yöpymisestä. Toki bensiini maksaa. Kentällä olisi voinut olla pidempäänkin, mutta aion vielä katsella Länsi-Lappia, kun täällä kerran olen. Jatkan Enontekiölle Raattaman kautta ja sieltä ehkä vielä ylemmäs. Olen kyllä käynyt siellä . 15 vuotta sitten. Kävin Mallan luonnonpuistossa, mikä oli luontonsa puolesta elämys. Sellaista on ollut koskematon luonto.

Kävin Pallaksen alueella parin kilometrin päässä, missä oli ollut saksalaisten sodan päätteeksi räjäyttämä matkailumaja. Vieläkin oli tiilen kappaleita yltympäriinsä. Keskelle oli muuan naistaiteilija laittanut teoksensa, suuren H kirjaimen maata myöden. Se markkeerasi hotellia, mutta mielestäni kuvio toi mieleen myös hakaristin ja siihen liittyvää historiaa. Näin alueella pari muutakin ympäristötaideteosta. Yksi oli Orava Avenue, matkalla laavulle. Avenue se olikin, koska sinne pääsee myös rullatuolilla ja toiseen, lukittuun kotaan myös. Pronssioravia oli sujuri määrä matalien pylväiden päälle laitettuna. Tien varrella oli jatulintarhaa eli labyrinttiä markkeeraava kiviasetelma. Kivet olivat isoja ja niihin oli rälläköity matala ura. Uran pohja oli saatu luonnonkiven rosoiseksi, mutta reunat olivat sileät. Kaikki ovat mielestäni onnistuneita teoksia.

Luontokeskus oli pieni ja kuumakin, mutta siellä oli hieno eläimistönäyttely. Olen kuullut kurjenkanerva-nimen. Vasta nyt opin sen erottamaan kukista. Sitä on luonnossa paljon. Olisipa jalat kunnossa, lähtisin vaellukselle. Nyt kyllä pää tuntuu hieman paremmalta, ei tunnu sirinää, iho on vain vähän kosketusarka, mikähän siinä on, kun kuvauksissa ei näkynyt mitään muutoksia. Ehkä se on liika tietokoneen ääressä oleilu. Kun lopetin fluoripitoisen suuveden ja hammastahnan, pääkipu lähti, mutta tuli takaisin kun siirsin ruudun lähelle. Nyt se on ollut taas kauikana, mutta "kosku" ei ole lähtenyt. Nyt voi ja aion olla vastaisuudessa varovainen. Nytkin istun tietokoneen ääressä autossa, täällä toimii 3 G.

Hieno paikka, hotelli muistuttaa esim. Ruotsin tunturiasemia, olen vaeltanut Kungsledenillä. Talo sopii maastoon ja on hienosti ruskea kuin säiden patinoima, ehkä se sitä onkin. Täällä on käyty muistaakseni kissanhännänvetoa luonnonsuojeluasioista. Muistan sen yhteydessä ympäristöministeri Paula Lehtosalon lausunnot. Ihan tarkkaan en muista, oliko kyse parkkipaikan laajentamisesta vai mistä (hotellin laajennus). Tämä on kyllä säilyttämisen arvoinen alue, vaikka täällä ei väki parveilekaan. Räjäytetty hotelli oli korkeampi ja kantikkaampi, mutta se oli hieno laitos sekin, vielä kauempana tuntureiden keskellä. On täällä kai yksi hiihtohissi. Olen käynyt täällä poikasena. Naapurin serkkupoika oli saanut ajokortin.. Meillä ei ollut tunturihiihtovarusteita.Minulla oli veljen mettäsukset. Kapusimme matalammalle laelle ja laskimme kerran alas ja sitten kotiin Sodankylään. Siitä serkusta tai oikeastaan serkun pojasta on jäänyt muistiin hänen mielipiteensä, että vanhoja kirjoja, ennen 1900-lukua kirjoitettuja ei kannata lukea. Ei hän lukenut muutakaan tosin. Ainakin nykyään minusta tuntuu, että niitä juuri kannattaa lukea, kun ajattelee Tolstoitakin.

En näe kunnolla kirjoittaa, koska aurinko paistaa autoonkin ja häivyttää tekstin. Korjailen joskus myöhemmin lyöntivirheet.

Edessä oloevasta kurusta alkoi tätä kirjoittaessani nlousta usvaa. Hieno näky. Oli myös hieno olla ukkosella kodassa. Ukkonen ei ollut ihan päällä. en sin aioin että nukun taivaan alla, mutta menin sisälle kun alkoi sataa. Kodassa oli oikein viihtyisää, muistin laittaa myös ilmapatja-alustan ruuvin kiinni. Nukuin paremmin kuin teltassa ja myös pehmeämmin. Jospa löytyisi myös ensi yöksi kota. Teltan pystyttäminen ja purkaminen on turhaa työtä.
Luin netistä että täälläkin on rinteitä, ehkä ne ovat taaempana, käyn mennessä katsomassa sitäkin. Pallas on kansallispuisto, Malla luonnonpuisto, siinä on ero.

Katsoin Pallaksesta wikipedia-artikkelin ja nähtyäni pari isoa hiihtokeskuista Ylläksen ja Levin ja ne ovat vain kaksi monesta, tuntuu että kaupallisuutta on jo tarpeeksi niille jotka kaipaavat kelolinnoja ja vilskettä (sitä ei tähän parhaaseen kesäaikaan ei edes ollut). Pysytettäköön Pallas sellaisena kuin se on.

Safarimaatila

2011-06-07T12:48:00.002+03:00

Kävin matkalla Matin tilalla, jonne isäntäväki, nuorehko miellyttävä pari, joka oli palannut ottamaan haltuunsa isännän sukutilan. Täällä länsirajalla etunimi on usein sukunimi. Se on pienehkö tila, jonka pellot olivat päässeet puskittumaan. Jäljellä olivat hyvät eläinsuojat, kivinavetta, joka saatiin pelastettua yhdennellätoista hetkellä, isännän Hannu Matti- nimisen yrityshenkisen kaverin kertoman mukaan.

Pariskunta oli ehtinyt tehdä muutaman vuoden kaupungissa töitä, emäntä ei ole edes kotoisin maalta, mutta aina "tänne kaivannut".

He eivät ryhtyneet satsaamaan suurisuuntaiseen maatalouteen, hankkineet konekantaa tai erikoistuneet, vaan perustivat Safaritilan, joka on hiljalleen käynnistynyt muutaman viime vuoden aikana. Tieto leviää suusta suuhun menetelmällä. Heillä ei ole nettisivuja eivätkä he ilmoittele, mutta vieraana olevien lapsiperheiden iloinen mekkalointi kuului tanhuvilta.

Isäntäväki on rakentanut pienen Safaripuiston, ei eksoottisilloe eläimille vaan kotoisille. Leikkipihoja missä lapset saavat paijata eläimiä, toki on, mutta täällä tilan kumpuilevien peltoja pitkin on pieniä sorateitä pysähtymispaikkoineen, joissa eri eläimillä on pienet kevysti rakennetut asemansa. Pellot rajautuvat pieneen jokeen, jossa polskuttelee sekä villejä että tarhattuja vesilintuja Jos vieraileva perhe päättääkin hypätä autosta kesken matkaa, ei se ole hengenvaarassa kuten suuren maailman safaripuistoissa, mutta täällä voi hyvin pysyä auton suojissa ja pienet lapsetkin pääsevät muutaman sentin päähän isoista röhkivistä sioista tai julman näköisistä sonneista. Eivät ne välttämättä sonneja olekaan, vaan ylämaan karjaa, joka pitää yhdessämaatiasten kanssa peltoja puhtaana pusikoista.

Täällä on kaikenlaisia eläimiä: kanoja ja kukko, jotka veltelevat ympäriinsä. Lampaita ja vuohia ja kolme hevosta. Nykyajan lasten ei tarvitse liata kenkiään ja vaatteitaan tämän nerokkaan uusajattelun ansiosta. Tilalla on myös pieni, hyvinhoidettu puoti. Seudun 4 H-nuoria on auttamassa kaikenlaisissa askareissa.

Mikä idylli! Kysyn kiireiseltä mutta hyväntuuliselta, punaposkiselta emännältä Ida Matilta lyökö tämä leiville. Hän nauraa ja sanoo, että siitä on hyötyä kokonaisuudessa. Muutaman vuoden kuluttua nähdään kannattavuus. Kovin isoksi ei tätä voi kasvattaakaan. Sesonki on lyhyt, mutta iloisista lasten äänistä päätellen, he viihtyvät ja vanhemmat saavat valuuttaa rahoilleen. Sisäänpääsy maksaa toki, mutta kiireiset perheet pää sevät tutustumaan maalaiselämään tarvitsematta sotkea itseään lantaan.l

Kun ajan tilalta, edessä seisoo nyt minusta jo tutun ja kiltin näköinen pitkätukkainen Ylämaan Rolle ja löntystää hitaasti syrjään. eläimet ovat tottuneet autoihin. Luonnossakin eläimet pitävät autoja vaarattomina, mutta heti kun autosta noustaan, ne pötkivät pakoon.

Ylläs

2011-06-07T08:12:00.004+03:00

Sääsket alkavat juuri tulla esille, vielä niitä ei ole vaivaksi asti. Toissa päivänä näin vain yhden. Ajelin Ylläksen yhdyskuntien kelolinnojen reunustamia katuja. Ei ristin sielua, vaikka kesä on parhaimmillaan, räkkääkään ei vielä ole. Ymmärrän tällaisina hetkinä niitä, jotka puhuvat oikeudenmukaisuuden puolesta ja haluavat kiristää rikkaiden verotusta. Rahaa riittää kolmeen asuntoonkin ja matkoihin niiden välillä, ulkomaanlomiin ja kalliisiin harrastuksiin.

Lähdin oikeastaan retkelle siksi että olen pitänyt autoa vanhasta tottumuksesta ja siksi että nytkin kohta kun jälkeläiset tulevat, voin heitä kuskata. Se on seissyt melkein liikuttamatta koko talven. Ja nettitikun vuoksi. Kun minulla on DNA:n tikku, jolla voi ottaa yhteyden maailmaan vaikka erämaasta - kuten nyt teen, piti sekin kokea. ei tunnu juuri miltään sekään.

Olin ensimmäisen yön kyläyhdistyksen kotamajassa Muonionjoen kalatien varrella. Tuntui mukavalta se rauha ja auringonpaiste, vaikka 3G ei toiminutkaan. Istuskelin lukemassa rauhassa. Ei yökään makuupussissa kodan laavulla ollut hassumpi, alusta tuntui kovalta, vaikka oli jos jonkinlaista pehmustetta ja patjaa. Tämänikäinen osaa arvostaa kunnon sänkyäkin kotona.

Viime yön nukuin teltassa, mukavaa sekin oli vaikka outoa ja taas kovaa nukkua, melko pehmoisesta pohjasta huolimatta. Tiesin että olisi pitänyt juoda illalla kahvia, hädintuskin aamulla sain keitettyä ja säästyin pahimmalta päänsäryltä.

Rannalla on juuri valmistunut pitkospuureitti, lintutorni ja penkkejä järeistä lankuista. Hillat ja suokukat kukkivat, linnut pitävät mekkalaansa, nuotio savuaa. Onhan sekin nyt koettu monen vuoden jälkeen.

Tänään varmaankin käyn tunturin laella, jos sinne on köysirata ja sitten kylpylässä, kun se avautuu. Ehkä vietän seuraavankin yön tässä teltassa. Sen pystyttäminen oli tottumattomalta puuhaa vaativaa. Jätän sen päiväksi pystyyn. Viekööt jos joku haluaa.

Mietin mikä saa aikaan sen että tällaisia keskuksia rakennetaan, eikä niillä ole käyttöä kuin kevättalvella ja ruska-aikaan, oletan. Ehkä siksi että siitä puuttuu sosiaalisuus. Näin isoja kerrostalojen kokoisia ylellisiä rakennuksia, mutta autoja ja ihmisiä ei näkynyt juuri missään.

Mukavinta oli eilen kopata juomapullo täyteen vettä puroista. Vesi maistui taivaalliselta. Saisipa sellaista kanisteriinkin mukaan. Iso vesipänikkä on tärkeä kalu mukana. En kipeän jalan vuoksi lähde pidemmille vaelluksille, vaikka se olisi mukavinta. Nyt ei tarvitse kantaa mitään. Pyöräkin minulla on mukana pyörätelineessä. Kävin sillä ajelemassa muutaman kerran.

Kävelin pari kilometriä lompolon rantaa kulkevia pitkospuita ja ihastelin tiheänä kukkivaa hillaa. Jos sää pysyy tällaisena, sato saattaa olla hyvä. Toivottavasti myös Haaparannan soilla, Torniosta en ole löytänyt kuin yhden suoalueen, jossa voisi kasvaa hillaa.

Kävin vielä seuraavana päivänä kylpylässä. Se oli aika hieno, yksi seinä oli liuskekiveä ladottuna päällekäin. Sellaisesta oli ennen paljon takkoja eli piisejä ja tuvanuuneja. Täällä siitä oli tehty mm. luola porealtaan ympärille. Valot heijastelivat hienosti luolan seinille. Sauna ja höyrysauna olivat miellyttävän kuumat. Allasosuus oli kuin Kasnäsin kylpylässä. Tässä ei syvempikään pää ollut kuin puolitoista metriä. Kuolemanvaara on eliminoitu näennäisesti pois. On kyllä hiemen noloa, kun ei ole syvää vettä missään.

Väkeä oli suhteellisen vähän ja pääsi uimaan. Tatuioitu pulska nuorimies piti kahdelle järkälemäiselle naiselle vesijumppaa.

Päivällä kävin toisen kerran opastuskeskuksessa, joka on miellyttävä. Ei niinkään näyttely, jossa ei ollut sinänsä vikaa. Se kertoi Länsi-rajan elämästä murtheella, mutta en jaksa sellaista informaation määrää. Laitoksessa oli varjon puolella miellyttävä kirjasto, jossa istuin mukavassa nojatuolissa lukemassa Pohjolan Sanomia ja Hesareita. Muistan kuinka Kasnäsin opastuskeskus oli ahdistavan kuuma. Tämä ei ollut. Oli siellä kauppakin, myytävänä myös käytettyjä kirjoja. En vaan tiedä, men evätkö ne kaupaksi. Minä elän jatkuvaa Älä osta mitään päivää, ei varsinkaan kirjoja. Luontokirjojakin on metrikaupalla, keittokirjoja, taidekirjoja, historiaa, sanakirjoja, tietosanakirjoja, romaaneita - eikä maksanut kuin muutaman sata euroa, oletan.

Oikeastaan suurin elämys on se mitä tulin hakemaan, saada nettiyhteys erämaasta. Pulmusten katselu ei onnistunut, on liian valoisaa ja jaksotkin olivat vasta nähtyjä. Lehtiä voi lukea, mutta sisältö on oikeastaan sivuseikka. Itse ajatus on se joka merkkaa. Auton ansiosta ei tarvitse pelätä koneen akun tyhjentymistä. Tässä se tyhjenee tunnissa muuten, mutta auton akun ja oliko se invertteri vai konvertteri, ei ole ongelmaa. Tikku myös on näyttänyt toimivuutensa. Ajatella mitä minä olen saanut elämäni aikana kokea, perinteisestä maaseutuelämästä jossa ULA-radiokin oli suuri edistysaskele tähän päivään.

Laitoksessa oli kahvila, jossa toimi erikoistunut leipuri. Ostin makokisat munkkikahvit ja mukaan talon leivän, joka oli erikoisen hyvänmakuinen, siinä oli jos jonkinlaista makua. Ostin myös pullapitkon joka oli myös hyvä.

Enpä paljon muuta tehnytkään, keitin vettä nuotiolla leiripaikalla ja nautin kauniista aamusta ja illasta. En mennyt telttaan kuten edellisenä päivänä, koska siellä ei nähnyt lukea. Koska sääsket eivät olleet vaivaksi asti, pystyi istumaan ulkona kuuntelemassa luonnon ääniä, aika vaimeita. Aurinko ei suostunut laskeutumaan ja nyt aamulla neljältä se on edelleen taivaalla hieman siirtyneenä ja kuparisena. Pian ei luonnosta kykene nauttimaan räkän takia.

Huonommalla ilmalla leiriytyminen olisi hankalaa. Olen ollut teltassa hangella ja myös lumiluolassa. Mitä tehdä kun pissarakko täyttyy ja ovi on muurattu kiinni lumella ja ulkona vonkuu lumimyrsky. Valitsin pissaamkisen vaivihkaa. Samassa lullassa oli pari kaveria ja koiraa. Onneksi oli pilkkopimeää.

Nyt telttaileminen on ihanteellista, ainoa haitta on kovahko alusta. Tänään lähden jonnekin muualle, en vielä ole päättänyt. Tutstun näihin Länsi-apin kyliin ja tuntureihin autotien puolelta. Parasta on luonto. Ei tuo rakennettukaan haittaa, koska erämaata olisi halukkaille. Näyttää siltä että vain yksi huippu on rakennettu täyteen hiihtohissejä. Ympärillä on monia muita huippuja täynnä rpautunutta kivirakkaa. Rakennetulle huipulle sopisi varmaan tuulimyllyjäkin, siellä varmaan tuulee aina. En löytänyt käynnissä olevaa istumahissiä, että olisin päässyt laelle itsekin. en tosin kysynytkään, se ei vaikuttanut tärkeältä.

Otin vesipänikän ja hain sen täyteen vettä purosta. Vesi maistui jääkylmänä taivaalliselta, lämmenneenä se on melko tavallista lähdevettä. En kyllä tarkistanut mistä puro tuli. Se virtasi kyllä ihan autenttisen näköisessä maastossa,

En voisi kuvitella kalastusta. Ensinnäkään en löytänyt virvelin kelaa ja onkiminen olisi liian työlästä, ei tullut matojakaan mukaan. Mitä tekisi kaloille, jos niitä tulisi. En viitsisi niitä laittaa. Kalastuslupia voisi lunastaa kännykällä tekstiviestillä.

Joskus kirjoitin elämän tähtihetkistä Oppitorille. En tiedä oliko siinä jo, mutta yksi on kun ei ole ajanut autoa pitkään aikaan. Auton ajo ja jopa stereon kuuntelu, kun radiosta tulee jokin sopiva kappale, Esim.- Rauli Somerjoen Ruudun takaa. On monia muitakin esim. Hectorin kappaleet. Siihenkin turtuu kun musiikkia tulee tuutin täydeltä, ehkä siinä on se "päivän ensi viskin ensi puraisu" -tunne, joka on pistetty milloin Hemingwayn milloin kenenkä tahansa muun suuhun.. Minusta lahjakas viskisieppo hänkin John Steinbeck sitä käytti Travels with Charley -kirjassaan. Olen aivan äsken lukenut että sitä kirjoittaessaan Steinbeck oli jo kuolemansairas.

Yksi parhaista elämyksistä on ollut hillankukkia valtoimenaan oleva suo.

Tie kutsuu

2011-06-04T07:23:00.001+03:00

Aurinko paistaa, ojissa kukkivat rentukat, tien pientareella kullerot, voikukkia tosin enemmän - kauniita nekin.. Alkukesä on parhaimmillaan, hyttyset eivät ole vielä ilmaantuneet, mutta kohta...

En saa aikaiseksi pyörällä tehtyä telttaretkeä, enkä erityisen kirjallista kuten olin suunnitellut. Jalka ei ole tullut kuntoon, toinenkin on kipeä, pää myös. Mutta auto on pakattu, virveli pitäisi löytää, en ole sitä käyttänyt vuosiin. Nytkin aion vain uittaa vieheitä, jotta olisi jotain tekemistä. Toivottavasti kalastusluvan tarkastaja ei ilmaannu. Vielä on satanutkin joka päivä, mutta pian pitäisi tarjeta.

Vähän pelottaakin, olen ehkä katsonut liikaa Kovaa lakia, jossa aina joku ulkona makaaja raa´asti tapetaan. Toisaalta kohta tulee vanhuus ja sitten ei viitsi. Olisi vielä kerran mukava olla luonnon helmassa öitä. Mutta mukavuuksien puuttuminen vähän huolettaa, miten käy päiväunien. Toki aion ottaa tietokoneen ja nettitikun mukaan. Olen joutessani kirjoittanut pariksi viikoksi Oppitorille artikkeleita, vaikka kaiken aikaa ajattelen, että nyt saa jo riittää. Luovuus kuitenkin kukkii yhä.

Hirveän paljon ei ole tarvinnut ostaa tavaroita, iso vesikanisteri on melkein ainoa. No, myös laite jolla voi ladata vempaimia auton tupakinsytyttimen paikasta.

Rovaniemi

2011-05-28T10:19:00.002+03:00

Nyt halli on jo saanut enemmän ruostetta julkisivuunsa, mutta koko komeus tulee näkyviin varmasti tulevaisuudessa.

Olin eilen Aineen taidemuseon ystävien retkellä Rovaniemen taide-elämään. Liityin itsekin yhdistykseen. Minua onnisti, kun Rovaniemen taidelainaamossa, joka on siinä kanjonin päälle rakennetussa kauppakeskuksessa, entisessä bingo-tilassa, oli taide-bingo ja voitin voittona olevan taideteoksen. Se on pieni piirrostyö, taiteilija ei ollut sitä signeerannut enkä kehdannut sitä häneltä kysyä, vaikka minua kehotettiin. Pahvi oli muovin sisällä ja se oli helppo kuljettaa kotiin, siinä ei ole kehyksiä. Minulle aplodeerattiin, tuskin koskaan olen niin paljon taputuksia saanutkaan. Ehkä ahkera bingon peloaaminen pakosta Äijä-kerhossa oli tehnyt minut Onnettarelle otolliseksi.

Inhoan muuten bingoa, mutta olen tehnyt sitä seuran vuoksi ja kun olin myös vetäjänä kolme kertaa. Kysyttiin syksyksikin ihan positiivisin sanoin, puhuttiin uuden tuomisesta, vaikka se oli aivan vaatimatonta. Teetin esineiden arvuuttamista, olin antanut aikaisemmin tehtävän äijille. Itsellänikin oli metallinen saippua ja harmittelin jälkeenpäin, että repesin heti selittämään, kun kaikki olivat yrittäneet turhaan arvata. Olisi pitänyt puhua laihialaisten saippuasta, eikä heti selitellä kuinka se toimii. Varmaan siinä oli kyse katalyysistä.

Natriumpalmitaatti on polaarinen molekyyli, jonkatoinen pää tarttuu rasvaan ja toinen veteen, jolloinrasva emulgoituu veteen. Jos rasva on härskiintynyttä,niin hajut katoavat viemäriin.

Taidelainaamossa oli paikalla nuoria taiteilijoita, jotka tanssivat kongaa musisoiden käytävillä pitkän kangaskäärmeen kanssa. Näin eksoottista oli Rovaniemellä.

Taiteilijat joutuvat olemaan myös sirkuspelleinä. Nuorille ja ulospäin suuntautuneille se sopii. Tämäkin taiteilijaryhmä on yhdistänyt taiteilijuuden ja yleensä ilmaisutaidon.

Vakava osuus oli uuden taidekeskus Korundin avajaisviikolla. Vaikuttavan näköisessä ruostuvilla levyillä peitetyssä hallissa oli hieno konserttisali, jossa kuuntelimme hyvää musiikkia. Sitten olimme opastetulla kierroksella museon puolella. Paljon oli väkeä. Tietysti moderni taide on hieno asia, siinä on kekseliäisyyttä, kantaaottavuutta ja huumoria. Samalla pidän mielessäni sen varauksen, että taide on samalla stiknafuuliaa, siinä on muoteja, matkimista ja katsojien kusetusta. Mielestäni se kuuluu asiaan. Wihurin säätiön paljon puhutut teokset ovat saaneet arvoisensa ympäristön. Museo on rakennettu vanhan postin linja-autovarikon yhteyteen ja siinä käytetty hienosti vanhaa ja uutta.

Muistan tuon varikon niiltä harvoilta kerroilta, kun kävin Rovaniemellä lapsena. Siitä eivät ole kaukana ne pusikot, joissa jätkät ja irtolaisnaiset pitivät peliään, Pentti Linkolakin nuoruutensa pyöräretkillä pistäytyi puskiin nukkumaan. En tunne juuri yhtään Rovaniemeä muuta kuin olen kirjoista lukenut.

Kävimme myös Yliopistolla, joka oli tyhjä. Meitä opastettiin Taiteiden tiedekunnan puolella. Täytyy sanoa, että jos puitteista on kiinni, taideopetus on hyvässä jamassa. Kotimatkalla voitin vielä arpajaisissa.

Kotiseutu Pohjolassa

2011-05-24T08:04:00.004+03:00

KOTISEUTU POHJOLASSA

On kotiseutu mulla tuolla

Peräpohjolassa, siellä saanut olen

tuntea talven tuiskutuulen

sekä kesän lämpöisen

Niin monet kerrat unelmissa

olen vielä kotitanhuvilla,

missä lapsena aikaa vietin

toisten kanssa leikkien.

Sinne vielä tahdon mennä.

siellä on kaikki ennallaan,

pihakoivu, vinttikaivo,

aittakin katto kallellaan.

Kun suviaika vihdoin koittaa

Peräpohjolassa, silloin soilla soittaa

teeri ja riekkoparvet,

silloin muuttolinnut palajaa.

On keskikesän aika kaunein

Peräpohjolassa, jolloin kaikki kansa

läheltä ja myöskin kaukaa saapuu,

juhannusta juhlimaan.

Pian sinne syksy taasen saapuu,

Peräpohjolassa järvet jäähän jäätyy.

Aika on kauniin ruskan taikaa,

luonto muuttaa muotoaan.

Sinne vielä tahdon mennä,

siellä on kaikki ennallaan,

isä, äiti, siskot, veljet,

heitä mä aina kaipaan vaan.

Sävelmä tunnettu ruotsalainen kansansävelmä Hårgalåten.