Bloginpitäjän tuumailuja

Olen melkein lukenut Hillary Clintonin tiiliskiven kokoisen kirjan. Ihailen tuota rautaista naista.

Jos käyttää Bloggerin ns. dynaamista näkymää, se tuo mukanaan huimat latausluvut. Kyse on sinänsä pelkästä teknisestä erheestä. Ihmetyttää, että se virhe edelleen on, vaikka dynaamiset näkymät ovat olleet olemassa jo vuosia. Ihmisen on helppo sortua itsepetokseen ja huomaan kuvittelevani, että nuo tuhansien ja taas tuhansien latausluvut ovat kuitenkin totta. En viitsi ruveta laittamaan jotakin site meteria blogiin. Olen sen joskus tehnyt ja edelleenkin sen koodi on jossakin roskittamassa koodien syövereissä. Myös Maalaisen blogissa muka käy paljon väkeä, eikä se pidä paikkaansa.

Blogger on hitaasti ehkä pääsemässä eroon sitä vaivanneesta ohjelmointivirheestä. Virhe tulee edelleenkin, jos päivittää liian nopeasti edellisen jälkeen. Ehkä muissa pohjissa vika on edelleen huomattavampi.

Olen edelleenkin tutustumassa uuden halpiskännykkäni ominaisuuksiin. Paljon on yhä kysymyksiä auki. Saisin hyötyä kärsivällisestä opettajasta. Itse yritän olla kärsivällinen, huomasin itsessäni kärsimättömyyttä vanhoja oppilaita kohtaan. Tänään aion olla itse rauhallisuus.

Kännykässä on, ehkä oli jo alunperin Voice changer with effects-niminen sovellus. On hauska äänittää puhetta ja kuunnella sitä erilaisten suodattimien läpi. Humalaisen, jättiläisen, kääpiön, pikkuoravan ... puhetta.

Kuitenkin suosikkini on edelleen sanapeli, jonka sanat tulevat Kielitoimiston sanakirjasta. Ehkä on hieman edistystä, mutta huomaan pitkien sanojen löytämisen olevan edelleen hyvin vaikeaa. Saan yleensä vähän yli puolet sanoista selville. Todella kiehtovaa ja rentouttavaa. Sillä saa nollattua aivot ennen nukkumaan menoa.

Katsoin eilen pari Sorjosen jaksoa Yle Areenasta. Se on hyvä ja myös maanläheinen. Ville Virtanen on hyvä näyttelijä. Hieman näkee vaikutteita esim. Silta-sarjan kuvakielestä ja musiikista ja tyylistäkin, mutta lainaahan kaikki on. Varmaan myös telkkarista saa tekstityksen, ajattelen maahanmuuttajia, mutta tavallisessa telkassa ainakaan ei voi palata ja soittaa uudestaan kuten Areenassa voi.

Tunnen erään kääntäjän, sama perhe jolle annoin kirjani. Hän oli kääntänyt USA:n presidenttejä koskevan dokumentin ja hänen nimeensä törmää usein juuri hyvissä ohjelmissa. Olen kohta lukenut viikkojen aikana Hillary Clintonin viimeisintä kirjaa, joka kertoo mm. hänen ulkoministerikaudestaan. Varmaan hän osaa sovittaa sanansa oikein ja hänellä oli hyvä avustajatiimi, mutta ihailuni Hillaryä kohtaan nousi entisestään. On surullista, jos Trumpista tulee presidentti, kun olisi ollut mahdollista valita Hillary Clinton, joka on niin pätevä.

Jotakin potentiaalia on Scoop.it-sovelluksessa. Sillä on helppo kuratoida uutisia. Ei tarvitse olla istuvassa asennossa, kuten muuten olen niin paljon.

Eilen koin oikeastaan pienen ilonpilkahduksen, koska opin, miten tehdä älykännykällä kuvasanakirjaa omista kuvista ja tekstistä Scoop.it-alustalle mutta siten, että linkki vie samalla vastaavaan artikkeliin Kielitoimiston sanakirjaan. Minusta siinä olisi hyvä laboratiivinen väline kenelle tahansa. Tekstiä ja kuvia voi koota kännykällä, käyttää omia kuvia ja omaa tekstiä. Joutuu lukemaan artikkelin tekstiä ainakin. Sitä voi muokata ja soveltaa, jos ei keksi omaa tekstiä. Minulla on idea suomen opiskelijasta, joka kulkee vapaana ja tekee samalla kuvasanakirjaa omin tekstein ja kuvin. Siinä olisi myös mielenkiintoa, koska kuvat ja tekstit voisivat olla persoonallisia. Niitä voi editoida jälkeenpäin, jos ja kun huomaa muutettavaa. Myös puhumalla voi tuottaa tekstiä, mutta tietenkin ääntäminen voi olla ongelma. Kännykkää en hallitse vielä ihan, mutta onnistuin tekemään muutaman koepostauksen. Yritän tehdä kaupungilla tästä esimerkin, jossa kuvaan elävää paikkaa. Tein muutamia ilman kuvaa, mutta poistin ne.

Juju on siinä, ettei Kielitoimiston sanakirjalle ole Android-sovellusta. Mutta keksin kuitenkin. miten sitä käyttää sujuvasti kännykässä ja jakaa sen artikkeleja Scoop.it-sovelluksen kautta. Siinä on toki monta vaihetta, mutta siitä tulee rutiini.

Onnistuin myös avaamaan kännykkään Nordean tunnuslukusovelluksen ja käyttämään sitä. Toinen mahdollisuus olisi hankkia erillinen laite. Osuuspankki ei esim. siirry pois pahvisista tunnuksista. Varmaankin moni ikäihminen on ihmeissään ja hukassa kaikista näistä teknisistä jutuista. Monelle lapset maksavat laskut, useammille laskut menevät suoraan sähköiseen maksatukseen, suoraveloitus on ehkä sen nimi. Minulla on viime aikoina itselläni jäänyt maksamatta pari laskua ja olen saanut lisätä niihin uudelleen laskutuslisän. Samalla heräsi epäilys, että olenko jo maksanut. Systeemini ei ole vedenpitävä ja olen ehkä liian huoleton siinä puolessa. Rationalisoin elämää ehkä liikaa, tiskaan harvoin esim. Huuhtelen astioita ja ne kertyvät kasoiksi tiskipöydälle. Minun mielestäni pitää raivata aikaa kovalle työlle, jota teen verkossa tämän blogin ja skuuppien eteen sekä myös vapaaehtoistyölle, jossa tapaa eläviä ihmisiä. On ihmisiä kuten ehkä omalaatuinen isosiskoni, joka käyttää elämänsä omiin pieniin ympyröihinsä.

Minä kohtaan vain niitä ihmisiä, jotka tulevat hakemaan apua minulta. Varmaan on suuri joukko, joka osaa käyttää tietokoneita ja verkkoa, mutta oman rajallisen kokemukseni perusteella ikäihmisten ja muidenkin verkon käyttö ja osaaminen on heikolla tolalla - ainakin Torniossa.