Kulttuuria

Viime viikolla olin parissa kulttuuritilaisuudessa. Ensimmäinen oli kun Heikki Willamon valokuvanäyttely hänen kirjansa Vuosi metsässä pohjalta avattiin. Aineen taidemuseon ystäville oli avajaisia ennen tilaisuus tavata taiteilija. En ole valitettavasti lukenut Willamon kirjoja, mutta aioin.

Oli mielenkiintoista, että hän oli valinnut mustavalkokuvauksen. Hän valotti kehitystään oikein mukavasti kertoessaan kirjastaaan, taustastaan ja yleensäkin valokuvauksen trendeistä, josta esitin kysymyksen. Olen päättänyt yrittää keksiä aina jonkin kysymyksen tällaisissa tilaisuuksissa, vaikka jälkimmäisessä en sitä tehnytkään.

Toinen tilaisuus oli kuulla Mirjam Kälkäjän kertovan näytelmän teosta. Sekin oli oikein mielenkiintoinen. Olin luullut, että ohjaajat saavat muokata näytelmää miten tahtovat, mutta ei se Kälkäjän mukaan niin ole. Hän kertoi hyvin selväsanaisesti, miten näytelmän henkilöillä pitää olla tarkoitus ja esitti joitakin kauhuesimerkkejäkin. Olen nähnyt yhden hänen näytelmänsä, jonka sain katsoa ilmaiseksi rullatuolissa kulkevan avustajana. Olen lukenut jo monia Kälkäjän kirjoja ja olen niistä pitänyt. Luen kyllä mielellään lisää.

Olin kuskina ja kävimme ennen tilaisuutta tervehtimässä erästä iäkästä kaveria, joka asuu lumikinosten seassa.

Ponnistuksia

Sen verran sain kuitenkin kehuja vanhusten kerhosta, että ryhdyin hankkimaan tietoa siitä, miten kerhohuoneen taulutelevisoon saa tietokoneen kuvan. Ostin sellaisen johdonkin, mutta sitä kautta telkkaa ei tunnistettu. Käytin konetta tutussa liikkeessä, josta olen saanut paljon apua ja ostin adapterin, jonka avulla kuva heti räpsähti tv:hen. Tosin sitä kautta ei tv:n hieno ääni kuulu, mutta se tulee tietokoneen kovaäänisestä ihan hyvin.

Viime kerralla vanhukset eivät halunneet istua lähellä ruutua ja tuskin näkivät tekstiä, kun lauloimme "karaokea". Nyt isolla ruudulla saattaa olla toisin.

On hirveän helppo, vaikka ehkä laitonta, lisätä tekstejä ja laittaa linkki You Tubeen. Aion tehdä lisää laululistoja, mutta aika pitkälle pääsee täälläkin. Sinäkin voit laulaa klassisia kaihoisia kappaleita. Otsikkoa klikataan hiiren pyörällä, niin You Tube-kappale avautuu toiseen välilehteen ja teksti jää näkyville. Tekstiä voi vielä suurentaa Ctrl+hiiren pyörällä. Laitan vielä äänitysnapin mukaan. Tällä voi mainiosti äänittää, mutta musiikki tulee mukaan. Se on helppokäyttöinen ohjelma. Omalta osaltani kuulosti aivan kauhealta, olenhan viivan laulaja. Kanttori Leskinen antoi viivan, vaikka jossakin laulukokeessa yritin laulaa. Siihen aikaan laulukokeet olivat todella sadistisia.

Kaivoin auton taas kerran lumikinoksesta. Minulla on se ollut jo ainakin kuusi vuotta, olen luullut että se on takavetoinen. Huomasin että kyllä ne etupyörät vetää. Minulla on ajo lauantaina. Lapin kirjallisuusseura tulee pitämään kevätkokousta Arpelaan. Menemme sinne yhdessä erään kaverin kanssa ja käymme tervehtimässä 96-vuotiasta yhteistä tuttua, joka asuu samoilla nurkilla, ennen kokouksen alkua.

Tämä vanha kaverini on innokas laulaja. Otin yhteyttä Radio-Perämereen ja ehdotin, että tulevat äänittämään hänen rallejaan. Hänellä on uskomaton muisti, mutta paikallisradiosta ei ole kuulunut mitään.

Vanhuksia huvitti kovasti kun näytin jotakin Oppitorilta. Mutta You ain´t seen nothing yet, ajattelen ja aion näyttää heille lisää. Jotkut jo suunnittelevat tietokoneen hankkimista.

Kevään valot

Lumisade oli pessyt maiseman taas valkoiseksi, pian se tätä menoa taas harmaantuu. Kävin nautinnollisella sauvakävelyllä ja katsoin välillä kännykästäni, missä olen. Siihen tuli netti puoleksi vuodeksi ilmaisena tarjouksena. Kuvittelen jo lähteväni maailmalle Googlen kartan ohjaamana.

Joella ei aamulla ollut yhtään vanhoja jälkiä, illaksi olisi varmaan ollut. En löytänyt suksivoiteita ja jätin menemättä hiihtämistä kokeilemaan, vaikka olin jo varusteissa ja jäin istumaan parvelle lukemaan auringossa. Oli vielä kuitenkin hieman liian vilpoista, vaikka föhn-tuuli lämmittää Skandinaviaa, sanovat meteorologit. Muuten muistan föhnin keski- tai etelä-eurooppalaisena ilmiönä, joka saa tunteet pintaan ja pakahduttaa.

Minä tunnen vain onnea, vaikka ihan tyhjästä. Vielä ehkä muutamia vuosia ainakin terveys pelaa jotenkin, vaikka hieman ratisten. On monta kohtaa, jotka pitäisi vaihtaa, mutta se ei tietenkään ole mahdollista.

Laitoin kolme Jamie Oliverin yrttipurkkia kylpyhuoneen ikkunalaudalle ja käyn niitä suihkuttelemassa tämän tästä. siellä on lämmintä, mutta valoisaa vain muutaman tunnin.

Perhe-elämää

Intensiivinen hiihtolomaviikko on takana. Jälkikasvu on vielä matkalla kotiinsa, vaikka lähti jo yli vuorokausi sitten. Matkalla oli yövyttävä.

Lapsenlapset ovat liikunnallisia urheilupoikia, jotka tykkäsivät Lapin lumista. Jo pihan kasoissa riitti puuhaa vaikka kuinka. He oppivat myös laskemaan slalomia Kallin hiihtokeskuksessa. Heille oli varattu yksityisopetusta, mutta he oppivat ennätysajassa. Nuorempi tosin ei tykännyt ajaa hissillä ylöspäin. Heidän isänsä oli mäessä mukana. Se oli hänellekin ensimmäinen kerta. Kaikilla on hyvä tasapainoaisti ja pojat pelaavat jääkiekkoa, joten jalkatyö ei ole ongelma. Hiihdonopettaja antoi roiman alennuksen, kun hänelle ei jäänyt työtä.

Minä en mennyt mäkeen, koska nilkkani ovat vielä kipeät. Luulisin osaavani yhä laskea yhä. Minulla taito oli kovan takana.

Kävimme Kemin lumilinnassa, joka on erinomaisen ällistyttävä komeudessaan. Siellä oli nyös pipe-mäki, jossa kaikki laskimme. Pojat olivat isänsä kanssa myös ajamassa moottikelkalla meren jäällä. Sillä aikaa olimme Kemin markkinoita katsomassa. Markkinat eivät ole kivoja, kun myyjät ovat liian kärkkäitä myymään eikä saa katsoa rauhassa. Kaikki kyllä esiintyvät hyvin, mutta kuitenkin vanha suomalainen jäykkyys oli mukavampaa.

Kävimme uimahallilla, ostoksilla ja syömässä Golden Raxissa, mistä perhe tykkäsi, vaikka itse en ole siitä kovin innostunut. He kävivät Haaparannalla maailman suurimmassa karkkikaupassa ja leikkimaassa. Vanhemmat olivat illan Cape Eastissa, joka maksoi maltaita, mutta heillä tuntuu olevan varaa. Tykkäsivätkin maailman suurimmasta saunasta ja kaikista hoidoista. Poikien äiti piti vielä heille oman elämyskylpylän saunassani, koska hoitoaineita säästyi. Saunoimme tietysti päivittäin, joskus kaksikin kertaa. Saunallenikin tuli käyttöä. En muuten ole viitsinyt sitä paljon lämmittää.

Pojat pelasivat paljon tietokoneellani. Näytin heille Flipperin ja pelasimme bingoakin, minä olin numeroiden huutelijana. Minullahan on vaivalla etsitty Bingo Caller, jota olen käyttänyt myös vanhusten kerhossa menestyksellä.

Näytin heille myös kirjoitusohjelman ja Select and Speak-lisäosan yhdistelmän, joka hetken aikaa huvitti. Siihen on myös ruotsinkielinen hyvähkö ääni. Kirjoittaminen on kuitenkin tuon ikäisille pojille niin vieras asia, että MovieStar Planet houkutti puoleensa pian. Kirjoittaminen liittyy ehkä liian paljon kouluun. Kirjoitusohjelma, jollaisia täällä on muutamia, olisi kuitenkin minusta vallan  koteihin ja kouluihin vallankumouksellinen apuväline, joka välittömästi kertoo kirjoittamisen ja puhumisen yhteyden.

Opetin heille tipoteerauksen, vanhoja seuraleikkejäkin on, ei vain nettijuttuja. Olen tainnut leikittää jo tuhansia Oppitorin leikkilinkkien välityksellä. Tipoteeraus on arvausleikki, jossa arvuutellaan jotain tekemistä. Pojat olivat tietysti innoissaan, heidän vanhempansa myös. Onneksi he osaavat myös tuollaisia juttuja, vaikka MovieStar-niminen sivusto taisi olla suosituin.

Se on kuin Sims. Siinä rakennetaan hahmoja, jotka ovat ikään kuin virtuaalisessa vuorovaikutuksessa. Pojat mielestään chattasivat, mutta minusta se vaikutti melkein siltä, että sanottiin vain Hej. Vaikutti puisevalta, mutta lapsiin se vetosi. Oli siellä myös tietokilpailuja ja muuta, joten kaipa siinä on pedagogiikkaakin.

Tuo palvelu on monikielinen, tässä on suomeksi. Ehkä pitää perehtyä.

Ehtivät he katsomaan netissä myös suomenruotsalaista lastenohjelmaa.

Varmasti näissä lapsissa on myös levottomuutta, vaikka he pärjäävät koulussa ja jaksavat keskittyä kohtalaisesti. Onneksi he eivät ole ongelmalapsia ja onneksi he ovat sosiaalisia eivätkä joudu silmätikuiksi. Äitinsä mukaan varsinkin nuorempi on seitsenvuotiaana peloton jääkiekkoilija, vanhemmalla ei ole yhtä vahvaa egoa.

Tietysti varsinkin nyt karppaajana ja laihduttajana hieman siunailen roskaruoan osuutta jälkikasvun elämässä. He eivät oikein osaa syödä ruisleipää ja kalaa kuten osaksi suomalaisen pitäisi. Onneksi he saavat myös kunnolla laitettua ruokaa. Tein täälläkin bravuurini, grillatun kanan kaikkine lisukkeineen.

Minulla oli vaikeaa, kun jääkaappiin jäi minun silmissäni roskaruokaa. Heitin sitä hieman poiskin. Tuntui kuin olisin syönyt myrkkyä, kun maistoin palan rahkapiirakkaa. Minulla laihtuminen on päässyt hyvään vauhtiin ja olen mennyt alaspäin jo 10 kiloa ja aion jatkaa. En ole enää niin tiukkapioinen kuin alussa, kun huomasin, että voi laihtua, vaikka käyttää myös vähän hedelmiä ja ehkä leipääkin, karppausleipää toistaiseksi eniten. Se on tosin kallista.