Lumilinna

Tänään on ollut Kemin lumilinnan avajaiset, mutta pääsin käymään siellä jo eilen kutsuvieraana ja ihan ensimmäisessä tilaisuudessa. Viimeistelyä on tehty eilen ja tänään. Oli kiehtovaa nähdä linna työn alla ja illan pimeydessä. Otsalamppuiset työmiehet, johtokimput lattioilla, valot.  Se on kohonnut ennätysajassa. Teemana on urheilu, veistokset ja kaikki oli taidokasta. Lumilinna on vertauskuva elämälle. Se nousee komeuteensa mutta katoaa taas pian kuten elämämmekin.

Toivon että ei tule mitään estettä jälkikasvun tulolle, linna olisi heille unohtumaton elämys. Varsinkin illalla siellä on vaikuttavaa. Vallitsi kova pakkanenkin kuten pitääkin.

Olin kuuntelemassa kirjailijapäiviä Kemin kulttuuritalossa, mutta valitettavasti en uskaltanut lähteä tänään, koska sydämeni rytmit ovat sekaisin. Pitänee taas kerran lopettaa kahvi ja katsoa onko sillä mitään vaikutusta.

Minulla on muuten tipsi sellaiselle, joka haluaa lopettaa kahvin juomisen vähällä päänsäryllä, itselläni on nimittäin riippuvuus. Olen tehnyt tämän kymmeniä kertoja, mutta jos olen unohtanut olen kärsinyt päänsärystä. Aloitan ottaa disperiiniä jo edellisenä iltana. Acetosalisyylin aineosat korvaavat kofeniinin aivosolujen reseptoreissa, oletan. Sitten kun jomotus alkaa, on jo liian myöhäistä.

Olen ostanut muutaman kerran karppileipää. Ihan hyvän makuista, mutta pitää toppuutella, ettei rupea ahmimaan sitäkin. Paino ei enää juuri putoa, mutta olen tyytyväinen tähän vähäänkin n. 7 kiloon. Monet housut mahtuvat nyt taas, odotan verensokerin mittausta, sokerin aleneminen olisi jo riittävä palkkio ja virike jatkaa. En tosin ole kärsinyt, päinvastoin. En usko että takykardia eli rytmihäiriö johtuisi karppauksesta.

Kävin katsomassa Lapin kirjallisuuseuran puheenjohtajan twitter-sivuja. Oikeastaan ensimmäistä kertaa näen twitteriä hyvässä toiminnassa. Uusi puheenjohtaja vaikuttaa onnistuneelta, vanhasta en tiedäkään, koska en ole ollut seurassa enkä hallituksessa ennen. Tosin tapasin hänet mm. Sodankylän kurssilla ja hyvältä hänkin vaikutti. Kismittäisi mennä kurssille taas, koska siellä on mielipidekirjoittamisen kurssi kaiken muun hyvän lisäksi, mutta olen kansaneläkeläisen tuloilla nyt, tosin odotan tietoa Ruotsin eläkkeestä jännityksellä. Minua vaivaa myös tuo rytmihäiriö.

Talven selkä taittuu

Vaikka talvi on vasta päässyt alkuun. Jo parina päivänä ainakin täällä on huomannut valon määrän kasvun. Eilen Torniojoesta nousi sumua, joka peitti huntuunsa kaupungin. Katsoin joen varren avantouintipaikkaa, jospa ryhtyisi siellä käymään, ehkä ensi vuonna, jos sinne jäisivät kolotukset. Vesipore pitää ison avannon sulana. Tampereella asuva sisareni käy joka päivä järvessä, hän onkin hyvässä kunnossa.

Suensaaren kohdalla joki ei ole vielä keskeltä edes jäässä, mutta jäällä on jo kelkan ja myös suksien jälkiä. Mediassa varotettiin sinne menosta. Tähän aikaan tavallisesti jäällä on jo latukelkalla vedetty ura.

Kemin lumilinna on melkein valmis, jääveistokset vielä puuttuvat. Kun lapsenlapseni tulevat hiihtolomalla, kaikki on silloin jo valmista. Ehkä pystymme jopa vuokraamaan moottorikelkan. Sellainen vuokraamo on aiemmin ainakin ollut Kemin sisäsatamassa. Kallinkankaalla on laskettelupaikka, ei tarvitse lähteä tunturialueelle. Saunani pääsee myös käyttöön, en itse ole saunaihmisiä. Toinen lapsenlapsista on ja myös tytär.

Odotamme kovasti hiihtolomaa, lapset tuskin tänne monta kertaa ehtivät talvella, vuodet kuluvat nopeasti. Ostin Lidlistä eräänlaisen sahan ja aion hankkia vanerinpalasia. Pojat saavat mahdollisesti sahata kuvia tms. Ex. vaimonikin oli sitä mieltä, että sellaista he tarvitsisivat, puutöitä. Heitä viedään paljon pallopeleihin, tytär on aivan ihmeissään kun se vaatii niin paljon, mies sen hoitaa.

Tänään on ex.anoppi kuollut korkeassa iässä. Hänen elämänsä on todiste lääketieteen tasosta. Jo vuosikymmeniä sitten alkoivat vaivat, mutta hän on pystynyt nauttimaan elämästä ja saippuasarjoista täysin rinnoin, luulen että 84-vuotiaaksi. Itse käyn avustamassa kohta 97-vuotiasta sokeaa ja kuuroa miestä kuntosalilla. Mieli on silti virkeä ja laulut soivat. Vanhat elävät ja porskuttavat lääkepurkkiensa ja puteleittensa kanssa.

Itse en tiedä haluaisinko edes elää kovin vanhaksi vaivojen kanssa, muuten kyllä. Sain Ruotsista kirjeen, joka kertoi että eläkehakemus menee eteenpäin byrokratiassa. Jännitän tietysti kovasti, paljonko eläkettä sieltä tulee.

Toisaalta olen kyllä perustamassa firmaa tai ainakin suunnittelemassa liikeideaa. Se on jo yrityshautomossa, eikä sitä ole tyrmätty. Eläkeläinen voisi hieman tienatakin.

Nuorempi lapsenlapsista, 7 v, oli pohtinut sitä ajatusta että sitä joutuu muuttamaan joskus kotoa pois. - Kuinka vanhana, hän oli kysynyt, kun oli ensin itkenyt, yleensä hän ei itke. - Noin parikymppisenä, oli äiti sanonut. Poika oli miettinyt hetken ja neuvotellut: - Sanotaanko sitten että 22 vuotiaana.

Lapin linkit

Ihmettelen kuinka pieni Suomen netti kuitenkin on, koska kun hakee sanalla Lappi, niin minun Lapin linkkini tulevat etusivulla heti Lapin Kansan jälkeen. Ja jos hakee sanalla Lapin linkit, omani loistavat ylimmäisenä. Pystynköhän tällä meriitillä hakemaan Kulttuurirahaston apurahaa?

Minkähän hintainen tuo paikka on? Tervetuloa vain mainostajat. Olen itse asiassa tienannutkin product placementilla, mutta en kerro miten.

Pitää olla vain kekseliäs. Oppitorin sadat linkit johtavat myös omia google-hakujaan.

Kannattaa muuten katsoa. Olen tehnyt paljon ns. eklektiivistä työtä. Vain pieni osa on itse keksimääni, ihan joku voisi ärähtääkin. Minusta luovuus on ja muistelen myös luovuusprofessorin luennolta, että se on palikoiden asettamista uuteen järjestykseen. Tämän saman taivaan alla tulee harvoin mitään uutta, kaikki on jo keksittyä. Tosin saattaa sitä jotakin itsekin lisätä ihan omasta päästään.

Nettiin on jo sen lyhyen historian aikana kertynyt paljon painavaa, mutta harvinaisen vähän sitä kuitenkin käytetään. Oppitorille olen asettanut sen tehtävän, että se kerää tietoa yhteen. On hirveän vaikeaa muuttaa ajatustottumuksiaan. Ajatellaanpa vaikka opettajia. Heillä olisivat kaikki verkon aarteet käytettävissä, mutta silti he pitäytyvät Pisan vimmalla oppikirjoihinsa: Se mikä meillä on, se on menestynyt. Kaikki toimii - kutakuinkin.

Silti opiskelijat eivät viihdy, eivät he välttämättä osaa edes muuta toivoakaan, hekin panostavat vapaa-aikaansa kuten työväestökin.

Työn ja vapautuksen pedagogiikka, joka on jo vanhaa. Sen nimiä olivat Frenet, Freire, Illich, Dewey vaikuttivat jo sata vuotta sitten mutta vähän se vaikutti Suomeen.

Tuossa naapurikaupungissa kokeillaan yhä elossa olevan suuren pedagogin Arne Tragetonin oppeja. Kuulin hänen omasta suustaan: Opiskelijan tulee olla subjekti ei vain objekti.

Se mitä olen havaitsevaninani on, että Skinner on se, joka jyllää Suomen koululaitoksessa. Hänkin oli itse asiassa paljon muutakin kuin oppimiskoneiden kehittäjä.

Jännitystä

Vaikka minua ei haittaisi se että kenestä tahansa huomattavan fiksusta ehdokkaasta tulisi presidentti, ketään mainitsematta ja ketään unohtamatta, jännittää huomisen vaali kuitenkin kuin harvoin mikään. Monilla kanssaihmisistä tuntuu olevan antipatioita riittämiin. Jokaisella ehdokkaalla ovat asiat hallussa, jokainen osaa puhua ja esiintyä.

Pohtia sopii, mitä seurauksia Väyrysen tai Haaviston pääsemisestä toiselle kierrokselle on. Onko avoimesti homoseksuaalin mutta ihannevävyn ominaisuudet omaavan Haaviston mahdotonta kerätä suomalaisten kannatusta voittaakseen. Onko Suomi siihen kypsä? Viime kerralla entinen Setan puheenjohtaja ja vasemnmistolainen "suvaitsevaiston" edustaja Halonen valittiin Suomen ylpeydeksi. Hän on hienosti osannut hoitaa tehtäviään. Tuota termiä ei silloin vielä käytetty, perussuomalaiset ovat sen lanseeranneet.

Siihen liittyy kyllä oikeassa olemisen hybris ja Suomen alaluokan unohtaminen, vaikka tietysti itsekin kannatan kaikkia suvaitsevaisuuden periaatteita. Suomen on myös hyvä kansainvälistyä, vaikka kipeää se tekeekin.

Homoseksuaalinen presidentti voisi olla myös yksi Suomen bränditekijä kuten jokin aika sitten puhuttiin, oliko se Florida-nimisen ihmisen teeseistä. Se kertoisi taas kerran suomalaisten avarakatseisuudesta kuten Halosen valitseminenkin jo aiemmin.

Vaikka Väyrynen hallitseekin asiat, on pitkälle koulutettu ja kokenut ja näillä selkosilla tapaamani ihmiset lähes kaikki aikovat häntä äänestää ja kehottavat minuakin ankarasti niin tekemään, Väyrystä kohtaan tunnetut ennakkoluulot saattavat olla vielä suurempia kuin Haavistoa.

Hän olisi erinomainen presidentti, joka ainoana puhuu syrjäseutujen puolesta.

Väyrynen kuten Lipponenkin olisivat erinomaisia, persoonallisia presidenttejä, ihan koskee kun sympatisoin Lippostakin niin paljon.

Molemmat naisehdokkaat ovat sujuvakäytöksisiä ja osaavia. Harmi heidänkin puolestaan. Arhinmäki esiintyy niin hyvin köyhien puolestapuhujana, hänellä on tulevaisuus edessään.

Soini kansanmies, joka on tuonut Suomen politiikkaan uusia teemoja, olisi myös hieno presidentti.

Itse kuitenkin olen edelleenkin Niinistön kannalla, kuten edellisissäkin vaaleissa.

Koska olen liian kiltti, minua on häirinnyt lehdistön ja haastattelijoiden ivallisuus. Media tekee kaikkensa banalisoidakseen ehdokkaat. Varmaankin toimittajien tehtävä on löytää kritiikkiä, en suinkaan ole mielessäni moittinut ehdokkaita, vaan toimittajia. He ovat selittäneet asioita pahantahtoisesti ja vääristellen.

Iltalehden ehdokkaiden esittelyt ovat hyvät. En ole katsonut netti TV:n esittelyjä, mutta lukenut artikkelit, jotka tässä ainakin näkyvät sivupalkissa.

Presidenttiä valitsemaan

Kaikki ehdokkat ovat melko fiksuja. Paavo Lipponen ja Paavo Väyrynen esimerkiksi. Havainnoin ainakin itsessäni, että meikäläinen on epärationaalinen olento ja äänestää paljolti tunteiden perusteella: miltä ehdokas vaikuttaa. Niin on myös moni muukin äänestäjä, irrationaalinen, epä-älyllinen. Ehdokkaista muistetaan median kiukutteluksi leimaamat asiat, lentoemojen pyllynnipistykset ja ministerien itketykset.

Kokeilin mummojen ja vaarien kanssa, että listaisimme ehdokkaiden hyviä ja huonoja puolia. Ei oikein onnistunut, sillä vanhukset olivat niin omiensa kannalla, ettei muissa osattu nähdä mitään hyvää. Aion kokeilla tänään uudestaan sosiodraamaa, jossa annetaan roolit, esimerkiksi pöydän toinen puoli jonkin asian puolesta, toinen vastaan, sitten vaihdetaan.

Katsoin HS:n vaalikonetta ja siellä Paavo Arhinmäki oli saanut eniten samanmielisiä. Sehän on vasemmiston perinne: ollaan kaiken hyvän puolella pahaa vastaan ottamatta huomioon talouden reaaliteetteja.

Paavot Lipponen ja Väyrynen ovat jotenkin elämää suurempia hahmoja, taruolentoja. Molemmat selviäisivät mainiosti presidentin virasta. Lipponen osasi jyryttää suomalaisia hallitusaikana. Tulevaisuudessa on suuria ratkaisuja, kuten kuntauudistus, jossa tarvittaisiin Lipposen kykyjä jyrätä arvojohtajana. Väyrynen on ehkä liian kiinni keskustan agendassa, vaikka hän muuten onkin ihan ok nykyään.

Vanhukset kertoivat tietävänsä, että Lipponen on saksmannin poika. Lipposta he inhosivat sydämensä pohjasta: Suomen euroon viejä. Niinistö ei saanut ollenkaan armoa eikä juuri Haavistokaan, koska on homo. Väyrynen on selkosten suuri suosikki.

Puhuttiin Kekkosestakin, hän oli Jumalasta seuraava. Hän oli jo pääministeriaikoinaan luonut sellaisen maineen syrjäseuduilla, tuonut perukoille teitä ja siltoja ettei sitä horjuttanut mikään.

Haavisto on minunkin mielestäni miellyttävä ja sopisi hyvin presidentiksi. Hänen kohdallaan ns. suvaitsevaisto saa mahdollisuuden protestoida ja sanoa sanansa. Äsken luin, että hänen gallup-tuloksensa ovat kirineet Paavo Väyrysen tasolle.

Käyn joskus lukemassa Tapio Tuurin blogia. Hän on ollut sosiaalidemokraattinen toimittaja, joka on riitautunut entisten tovereiden kanssa ja käy vendetta-taisteluaan heitä ja ns. suvaitsevaisia vastaan. Lipponen ei saa häneltä armoa. Tunteet ja symbolikysymykset jylläävät tässä taistelussa yleensäkin.

Sauli Niinistöä aion kuitenkin äänestää Mäntyniemeen. Pidän hänen tyylistään sanoa asiat suoraan. Hän saa minulta pisteitä kamreerimaisuudestaan.

Täällä on juttuni Suomen presidentti-instituutiosta. Lisäsin sinne näkymiä presidentin linnasta. Yleensä meille näytetään vain kuvaa presidentin vastaanotosta, nyt näytetään esimerkiksi vessoja.

Rakennetun ympäristön suojelua

Tornion kaupunginhotellissa oli ilmainen seminaari, jossa painavat asiantuntijat kertoivat aiheesta kuvin ja sanoin. Kerrottiin rakennusperinteen kartoituksesta mm. Lapin eri puolilla, Meri-Lappikin oli hyvin esillä, koska paikkakuntalainen Maakuntamuseon tutkija on tehnyt aiheesta työtä maakunnalliselle organisaatiolle. En ryhdy hakemaan oikeita nimityksiä, kyllä nekin löytyisivät. Järjestäjänä oli myös Kotiseutuliitto.

Minua karppaajana harmitti hieno tarjoilu, kun en voinut syödä hienoja voileipiä ja itävaltalaisen keittiömestarin leivonnaista. Sain tyytyä vain kahviin ja jääveteen.

Olen jo aika hyvin selvillä alueesta, varsinkin Torniosta, koska olen ajellut skootterilla ja muillakin välineillä ympäriinsä. Kaupunginarkkitehti kertoi parista suojelukohteesta Suensaarella, jotka myös tiedän. Toinen on eräs ehdottomasti suojeltava vanha puutalo, jonka viereen on rakennettu kohta valmistuva kerrostalo. Kuva on kuin Manhattanilta, jossa pilvenpiirtäjien väliin on jätetty vanha kirkko. Kaupunginarkkitehti on ahdistettu joka suunnalta. Häntä kritisoidaan sekä suojelijoiden että heidän vastapuolensa taholta. Torniotahan rakennetaan kovasti, ja jokaisesta suojelukohteesta tapellaan.

Joku yleisöstä protestoi, että puhuttiin Röyttän satamassa sijaitsevasta vanhan saha-alueen suojelusta, kun kaupungissa on rapistuvia rakennuksia kuten Raatihuone ja Porthanin koulu sekä VPK:n rakennus. Kiinnitin itsekin huomiota miljööseen pari vuotta sitten siellä ajellessani. Se on keskellä, voi sanoa suunnatonta teollisuusaluetta. Outokumpu, mutta myös muuta teollisuutta on alueella ja omistajat haluaisivat jyrätä koko alueen hallien tieltä.

Silloin käydessäni luulin, että asutus on lähtenyt pois teollisuuden saasteiden tähden, nyt tuli lisätietoa. Olen tavannut paljon vanhoja ukkoja, jotka ovat olleet töissäkin siellä. Tuo pienenpieni säilynyt miljöö vie kyllä nostalgisiin tunnelmiin. Siellä on nykyään myös tuulimyllyjä.

Porthanin kouluun on äsken laitettu kiiltävä peltikatto. Rakennukselle ei ole vielä keksitty käyttöä, mutta suojeltava se on. VPK:n rakennuksesta elokuvateatteri lopetti ihan äsken. Minun ei ikinä tullut siellä käytyä, koko rakennuksessa. Suojeltava tuo Tornion kaupunkikuvaan kuuluva rakennus on varmaankin. Vieressä on hienossa kunnossa Lars Sonckin suunnittelema Kurtin talo, joka on nykyään Outokummun edustustilana. Se ehti olemaan aikamoinen hollitalli rappionsa aikoihin.

Kävin viime viikolla Raatihuoneessa, jossa nykyään on erinäisiä toimistoja. Se on viehättävä miljöö, vaikka ainakin ulkoakäsin maali on rappeutunut. Siihen on tehty korjaussuunnitelma, tekijä on nuorehko naisarkkitehti, jonka tunnen Petsamon matkalta. Hän palautti maailmannaisen kokemuksella siankyljyksen, jossa oli roosaa. Siankyljys ei kuulemma saa olla koskaan sellainen trikiinivaaran takia. Pöytäseuramme sai anteeksipyynnön ja venäläisen shampanjapullon. Se oli upea hotelli Muurmanskissa. En ole ehkä koskaan syönyt hienommassa ympäristössä, paikka oli amerikkalaisen ketjun omistuksessa. Itse söin kyljyksen, vaikka siinä olikin roosaa.

Kinkkukirjoitus

Joulun jälkeen lähikaupassa ja muissakin myytiin lopulta parilla eurolla kilo meijän äitien tehtaan valmistamia joulukinkkuja. Minäkin erehdyin ostamaan ja laitoin palasina pakastimeen. Se on sillä rajalla kun sanotaan syöhän sitä ennenkuin selkäänsä ottaa. Nitriiteillä vai millä niin pahanmakuiseksi tehtyä, että varmasti säilyy. Kysyn miksei Suomessa osata tehdä kunnon kinkkua. Se ongelma on ollut jo kymmeniä vuosia. Jotkut ovat ehkä tottuneet tuollaiseen kitkerään makuun etteivät osaa parempaa vaatia. Parempaa on.

Kokeilin suomalaista savustettua siansivua, joka ei myöskään ollut hyvää kun vertaan rajan takaa ostettuun. Siltä sianlihan pitää maistua.

Ainakin pari presidenttiehdokasta on kasvissyöjiä, minulla ei ole heitä vastaan mitään. Toisaalta ajattelen vuosituhantista kotieläinten ja ihmisen yhteiseloa, jossa ihminen tosin teurastaa kumppaninsa ja syö suihinsa. Tuntuu julmalta, jos niin ajattelee. Soini ja perussuomalaiset puhuvat suvaitsevaistosta, joka harjoittaa samalla ajatusterroria muita kohtaan. Kasvissyönnissäkin siitä on viitteitä, vaikka toki eläinoikeustaistelijoiden kuvat järkyttävät minuakin.

Kuvista puheen ollen. Presidenttiehdokas Haavisto on tehnyt rimanalituksen, kun ei tuntenut esim. Medjedeviä ja Reinfeldtiä. Syynä saattaa olla, että Pekalla on synnynnäinen kyvyttömyys tunnistaa kuvista. Sellaistakin on. Ekokylässä oli rouva, joka oli mitä fiksuin, hän kertoi ettei tunne esim. vastaantulevia ja joskus ei edes omia lapsiaan. Hän taisi puhua Aspergerin syndromasta. Oliskohan Haavistolla sellainen?

Koska olen antanut tuhansia vinkkejä verkossa, tässäkin tulee yksi. Jos on jokin kuva verkossa, etkä tiedä, kuka se on, vedä se hiirellä Googlen kuvahakuun noin vain kuin Moolokin kitaan. Suuri mahdollisuus on, että saat selville, ketä se esittää.

Mutta tämän kirjoituksen pääasia oli:

Miksi äidit pilaavat kinkut tehtaassaan?