Itse tori on hieno

Prinsessa tekee mallikelpoisesti kuluttavaa työtään. Jäljet pelottavat. Isä on kompromentoinut itsensä kuninkaana ja hänen pitäisi osata luopua. Kaunis äiti, joka on turmellut kasvonsa kauneusleikkauksilla on ollut helisemässä isän natsisyytösten takia. Kaunis sisar Madeleine on myös menettänyt sympatiapisteensä kiusaamalla veljensä valittua ystäviensä kera. Tämä ei ole muka sopiva, koska on esiintynyt alusvaatemainoksissa. Kuningas ja hänen isänsä olivat Bernadottein tyyliin hieman huikentelevaisia, esi-isä Gustaf V voitti vielä heidätkin, vaikka siihen aikaan ei lehdistö yleensä levitellyt, mutta Kejne ja Haijby-jutut ja jazzgossar tiedettiin. Hänellä oli vielä tosiasiallista valtaa. Gustaf VI oli nuhteeton tiedemiestyyppi. Muuten Kustaa V:n vaimon, nimeltä Victoria, puolelta Bernadotteissa on myös Vaasa-suvun verta, mitä ei yleensä tiedetä.

Vickan on mallikelpoinen, ehkä liiankin tunnollinen, muistammehan hänen anoreksiavuotensa. Hän tekee hyvää työtä Ruotsin puolesta ja luo glamouriansa osallistumiinsa tilaisuuksiin kuten nyt hienon Victoria-torin avajaisiin Tornion ja Haaparannan rajalla. Nyt on väärä vuodenaika nauttia siitä, mutta kaksoiskaupunki on saanut helmen, joka voittaa Kemin onnistuneen sisäsataman, ilman hajuhaittoja. Tosin aikaisemmin prutakko ja viemärit haisivat, mutta toivottavasti ne on saatu piiloon. Ruotsin puolen tulevat rakennustyöt tulevat toki haittaamaan näkymiä vielä pitkään. Rakennustöitä on tiedossa vielä moneksi vuodeksi. Rakennetaan yhteinen matkakeskus ja vielä tapahtumatori täytemaalle nelostien eteläpuolelle, sanoivat kaupunginjohtajat.

Onko Areena hyvä asia? Areenaa siihen suunnitellaan. Monet ruotsalaiset pyhähtävät areenoille, joita on rakennettu monelle paikkakunnalle. Ikea suurine parkkipaikkoineen on harmittavan lähellä ja kaukana. Kaupunkijuna on saanut kulkea melko tyhjänä. Torniolaiset ja kemiläiset ovat proosallista porukkaa. Pohjolan Sanomien yleisönosastossa on pidetty vihapuheita ruotsalaisia kohtaan, jotka ovat urputtaneet Outokummun tehtaan mahdollisista päästöistä. On puhuttu Haaparannalla syntyneistä epämuodostuneista lapsista, kas kun niitä ei Tornioon ja Kemiin synny, sanovat suomalaiset. Nyt ruotsalaiset vielä repivät p:nsä, jos Simoon rakennetaan ydinvoimala.

Tämä on havainnekuva torista. Suomen puoli on valmis, Ruotsin puolta vasta suunnitellaan.

Tuo kuva on aivan erilainen kuin todellisuus. Luonnonlampi on unohdettu. Yritin kuvata, mutta kameran akku on sökö. Tuli kuitenkin kuva vesirapusta ja portista etelään. sen on suunnitellut silloin 10 vuotias tyttö. Portti on hienosti symbolinen: Portti etelään ja pohjoiseen, Pohjan perältä. Huumoria ja maitten värit.

Täällä on opiskelijoitten tekemä video prinsessan vierailusta. Tietenkään se ei voi olla muuta kuin melko tylsä.

Prinsessa on tulossa vihkimään torinsa

Olin paikalla edellisen kerran, kun Victoria kunnioitti läsnäolollaan hänen torikseen nimetyn tapahtumatorin rakennustöiden alkua. Se oli lumetta, sillä kesti pitkään ennenkuin työ alkoi. Ruotsin puoli on yhä rakentamatta ja näyttää kököltä. Tori on kyllä hieno. Siellä on siniseksi kaakeloituja kahluualtaita ja jonkintyyppinen satamalaituri pengerryksineen. Se on kaivettu siinä olleeseen paskaojaan, joka on haissut. Tosin siinä on aikoinaan ollut kunnon väylä. Siitä on aikoinaan purjehdittu Tornion kaupungin satamaan, joka nykyään on mataloitunut erinomaiseksi lintu- ja piisamilammeksi.

Kun rajaa käytiin, molemmille puolille jäi vielä isot vesialueet. Pääväylä menee kuitenkin Suensaaren ja Suomen mantereen välistä.

Eilisestä Lounais-Lapista, ilmaisjakelulehdestä saimme lukea suurista suunnitelmista, joita on tehty Ruotsinpuoleisen kaksoiskaupungin rakentamiseksi. Se tapahtuu yksityisellä rahalla. Siihen on nyt tarkoitus tulla suuri Areena, jossa voidaan järjestää urheilukilpailuja ja kaikenlaisia muitakin suuria yleisötilaisuuksia. Siihen tulisi paljon muutakin.

On suuri ero ja sitä myöten huoli, kun Ikean laajat parkkipaikat ovat täynnä ja ihmisiä tulee kaukaakin asti, mutta eivät he yleensä pysähdy muualla, vaikka kaksoiskaupungissa on valtavasti kauppatiloja.

Jos työt alkavat, Ruotsin puolella jatkuvat rakennustyöt vielä vuosia, Suomen puoli näyttää aika valmiilta.

Prinsessa Victorian edellinen käynti oli yleisömenestys. Olihan siinä muitakin potentaatteja kuten muuan Sylvi ja Kalle ja maaherroja ja muita, mutta he eivät herättäneet kiinnostusta. Silloin Victoria oli vielä virallisesti tyttöihmisiä ja hän valloitti charmillaan ja hymyllään. Se on edelleenkin varmaan hänen arvokkain ominaisuutensa, vaikka varteen onkin tullut nuoren rouvan muotoja. Minä olin silloin ihan lähellä ja näin, kuinka hän juoksi hakemaan yhden pikkutytön kukkakimpun.

Nyt ohjelma on valmiina. Victoria vihkii torinsa ja laittaa veteen kaarnalaivoja lasten kanssa. Minun pitää miettiä uusi strategia, että pääsen lähelle katsomaan.

PS Ajoin tänään ostamaan kahvia Haaparannalta torin ohi. Kaikki on valmiina, loppusiivoukset puuttuvat. Pari thaityttöä oli siivoamassa altaita. Niitä on monta. Toivottavasti ne eivät täyty pullonsirpaleista. Tosin ne ovat matalia ja sirut näkyvät. Varmaan pohjan voi imuroidakin sitten. Altaita on paljon pitkässä riv istössä.

Etelään päin, satamalaiturin edessä on peitettynä suuri portti, jonka kuulemma on suunnitellut entinen rajakoululainen, muistan siitä kirjoitetun.

Ruotsin puoli on rakentamatta, näyttää kököltä. Itse luonnonvesialue, vieressä on prutakko vaikuttaa hieman orvolta myöskin. Siellä asustaa vihaisia piisameja. Pari vuotta sitten talvella sen jäällä järjestettiin poroajokilpailu. Asuin siinä vieressä silloin, mutta huoneisto oli juuri parkkihallin ajoluiskan vieressä ja liian pieni. Yläkerroksissa asuvilla on hienot näköalat kaupunginlahdelle. Lähivuodet heilläkin tosin tulevat olemaan rakennustöiden seuraamista. Minä viihdyn Kivirannalla mummojen seurassa.



Päivien kimallus.

Samassa talossa asui dementoitunut herra, joka sanoi usein: Päivien kimallus. Hän kuoli jo pari vuotta sitten.

Hilloamista

Minun tekemäni puolukkahillot eivät maistu aivan oikealta, se johtunee sokerin vähyydestä. Onneksi voin ne keittää uudelleen. Puolukoita tuli pakasteeseen sellaisinaan aika paljon. Ne vievät paljon tilaa, mutta en jaksanut ruveta survomaan, eikä minulla ole tarpeeksi viileätä tilaa. Puolukka säilyisi survoksenakin.

Toin ex.-vaimolta antonovka-omenia. Hänellä olisi ollut niitä paljonkin, eikä hän voi niitä säilöä kuin pienen osan. Samoin on tyttärellä, ei ehdi. Paljon omenia pääsi jo pilaantumaan. Hän teki yhden satsin ja hyvää se oli. Hän teki kaiken niin huolellisesti ja soseesta tuli tasalaatuista. Minä lohkoin omenat, otin pois näkyviä vikoja ja vähän siemeniä, mutta suuripiirteisesti. Minusta on mukavaa, että jää tuntuvia lohkoja. Antonovka on ruokaomena. Minusta sose tai chutney maistui erinomaiselta, koska omenat ovat happoisia.

Mukava olla kotona, vaikka kiva oli tavata jälkikasvua. Heillä on oma elämänsä ja he kehittyvät omaan suuntaansa. Joskus haluttaisi sanoa, että syökää kalaa, perunaa ja ruisleipää, mutta se on heidän asiansa. En lähde arvostelemaan ainakaan suoraan kuten tekee isosisko.

Vein hänellekin marjoja, sieniä ja omenia. Hän sai oppia, miten tehdään tekstiruuduilla hienoja brosyyreja. Lähtiessä hän mainitsi, että uusi printteri on pettymys, koska vätit ovat murriga. Näytin ennen lähtöä kuinka värien sekoitusta voi säätää. Hän ei ollut voinut kuvitellakaan, että sellainen mahdollisuus on olemassa. Autoin myös tyttären perheessä hieman lastenkaitsinnassa ja poimin marjoja sinnekin. Keski-Ruotsissa oli ollut kostean kuuma kesä ja sato oli ainutlaatuinen.

Täälläkin on onneksi avuntarvitsijoita.

Ajoin pitkän matkan kotiin, n. 1400 km, yövyin välillä sukulaisissa, vein isolle siskolle marjoja ja sieniä. Omenoitakin paikasta toiseen. Auto oli niin täynnä, ettäå se herätti poliisin kiinnostuksen, poliisinainen taisi epäillä minua huvilamurtautujaksi, kun kyseli siihen tyyliin. Puhallutettiinkin, vähän outoa se oli, kun sitä on tehty vain pari kertaa ennen. En osannut edes aluksi puhaltaa tarpeeksi kovasti. En myöskään hoksannut aluksi pysähtyä, kun poliisi vilkutti valoja.

Sienet olivat suppilovahveroita, joita poimin ennen lähtöä. Sisar halkaisi ne, koska ajattelee, että varressa voi olla etana. Hän laittoi ne aika tiheästi nurin käännettyjen jakkaroiden varassa oleviin ritilöihin, joiden päällä oli pyyheliina, jotteivät ne putoa läpi. Ritilät ovat entisistä jääkaapeista, niitä saa varmasti muualotakin. Siinä ne kuivuvat kuulemma nopeasti. Ne ovat lämpöpattereiden edessä, jossa ilma liikkuu. Yksi mahdollisuus on varmasti jääkaapin päällystä, jossa on lämmintä.

Toin monta kassillista taas vanhoja kirjojani. En tosin kirjoja tarvitse, mutta löysin vanhoja herkkupaloja, joita en ole ehtinyt vielä lukea. Monia Peter Freuchenin kirjoja esimerkiksi. Hän oli erikoistunut napaseutuihin. Kotona on vaikeuksia sijoittaa kirjat hyllyihin.

Matkalla ex. vaimo kertoi jutun vanhimmasta yhteisestä lapsenlapsestamme, jota hänen äitinsä ei minulle maininnut. Poika kiivastuu joskus ja uhkaa muuttaa pois kotoa (9 v.) Nyt hän oli jopa pakannut. Äitinsä oli jälkeenpäin katsonut reppuun, kun muutto oli jo unohtunut. Siellä oli kartta ja kompassi.

Oli mukavaa ajaa läpi Norlannin, ruska on jo alkanut. Yhtään poroa en nyt nähnyt, mutta metsästäjiä oli tien varret täynnä. Vastaan tuli autokin, jonkia peräkärrystä pistivät esiin hirven kintut.

Koiranelämää

Meidän koira on tämän värinen, mutta ei tavallisesti noin kammattu.

Vielä muutaman päivän vietän aloillani, sitten on kotimatkan aika. Stella-koira ja minä olemme kotimiehinä. Stella on jo 11 v. ja puolikuuro, mutta muuten pirteä. Se on samaa rotua kuin meidän aikaisempi koiramme, pitkäkarvainen tzi shu, kaikin tavoin reipas vaikka turkki on tietysti vaikeahoitoinen. Minä aikoinani kampasin ensimmäistä koiraamme, mutta tätä en jaksa.

Sillä on koiran vaistot. Eilen se veti pensikkoon, luulin että se menee kakille, mutta se olikin kauriin jäännökset. Kauhuissani sain sen pois, vaikka se takertui talutushihnasta pensikkoon. Sen vaistot olisivat varmaan pian sanoneet, että kieriskele raadossa. Sillä on myös viehättävä refleksi raapia maata pissaamisen jälkeen, vaikka se osoittaakin minne sattuu. Kun on siisti, niin on siisti, sanon sille, vaikka se ei kuulekaan. Aikaisempi koiramme ei maata raapinut, vaikka se oli ehkä samaa sukua, samasta kennelistä ainakin. Tällä oli myös refleksi kerran tarttua p:aansa. Onneksi se totteli, kun sanoin irti: suomeksi. Pienenä niillä oli molemmilla sama taipumus, tällä näköjään vielä vanhana ikäneitona. Suloisista suloisin, mutta syö omaa p:aansa.

Minäkin olen puolikuuro, korvassa vahaproppu, jota yritän liottaa ja huuhdella. Terveyskeskuksessa ei suostuttu tekemään mitään, kun en ole listoilla. Korkea aika päästä kotiin siksikin.

Eilen kävin poimimassa sisarelle ämpärillisen puolikoita. Ihme että metsässä on syvänpunaisia ja kypsiä, täällä oli joukossa paljon raakoja ja pieniä, mutta hakkuualueella sato oli suurempi ja poimin sieltä poimurilla.

Vanhempi lapsenlapsista oli koulun jälkeen kuin kissa pistoksissa. Hän soitti ehkä usealle kaverille ja pyysi leikkimään, mutta ehkä muille ei sopinut. Hän ei tee lukua, onko kaveri tyttö tai poika. Pieni tyttö oli tällä kertaa.

Olimme vielä nuoremman jalkapallotreeneissä, satoi ja istuin autossa, mutta isolla nurmikentällä pidettiin treenit sateessa. Siellä oli kaksikin treeniporukkaa, useita aikuisia oli valmentajina. Samantyyppistä kuin sählyssä, ensin leikittiin ja kuljetettiin, sitten pelattiin. Varmaan oikein asianmukaista, vaikka poika valittikin, että oli ollut tråkigt. Molemmat jatkavat nyt jääkiekkotreenejä. Siinä on isällä kova tekeminen kuskata poikia harrastuksiin, nyt hän oli kurssilla Sandvikissa ja minä tuurasin kuten tuuraan koulusta viennissä ja hakemisessa. Aamulla he menevät kouluun pienessä bussissa, joka tulee kauempaa maalta.

Tuntuu vähän kummalliselta hakea nyt vanhana pappana lapsia koulusta, jossa olen itse tehnyt työtä monta vuotta. Nyt siellä tuskin on ketään henkilökunnasta, jota tunnen. Suuri osa on eläköitynyt.

Kyllä pojat osaavat mennä hienosti pysäkille, mutta vielä heidän ei anneta mennä yksin.

Elokuvissa

Olimme poikien kanssa elokuvissa työväentalolla. Filmi katkesi useaan otteeseen ja henkilökunta tuli pyytelemään anteeksi ja jakoi lippuja uuteen näytökseen ja popcornia. Pojille filmi oli kai mieleinen, mutta minulle kauhistus. Siinä oli autoja, jotka käyttäytyivät kuin ihmiset ja ajoivat kilpaa ja juonittelivat. Oli agentteja ja takaa-ajoja. Pojilla on siitä kuulemma pelikin. He aikoivat mennä uudelleen, mutta mulle riitti se filmi.

Tietysti oli mukava sinänsä olla lastenlasten kanssa. Olen istunut lapsenvahtina. Minun ei tarvitse olla kuin läsnä. Tänään kävelin heidän kanssaan pysäkille ja haen heidät fritiksestä. Heidän äitinsä yöpyi Göteborgissa junatyössään ja isä meni kurssille Sandvikiin.

Kävin eilen metsässä. Kantarellejä oli ja myös suppilovahveroita. Puolukat olivat punaisimmillaan. Lähden kohta niitä poimimaan, jos saisin vietyä kotimatkalla isolle siskolle. Karpaloita hänelle on ja itselleni puolukkahilloa, ehkä sienetkin kestävät, jos poimii niitä juuri ennen matkaa.

A-laagi

Surahammarin keskustan on valloittanut alkoholistien iloinen joukko. Olimme kirjaston tienoilla odottamassa ruoan valmistumista, tytär tekee hyvää ruokaa. Pojat ovat jo niin isoja, että toisella oli rullalauta ja toisella rullaluistimet.

Keskustassa on vain Konsumin kauppa. Kyllä siinä porukkaa käy, mutta kylän laitamalla, ohitustien varrella on Willy´s, edullisten tavaroiden ketju.

En juuri tunne ihmisiä naamaltaan, tuskin ehdin oppia monta silloin ennenkään. Yksi entinen pihan pikkutyttö oli kasvanut isoksi ja kulki Super-Erikin kanssa. Ison miehen jolla oli supermiehen puku, rastaletit ja kori käsivarrella. En oikein ymmärtänyt mitä hän teki, mutta iloa hän tuotti aalaakille ja muillekin.

Tänään keskustassa on rokkikonsertti, ehkä vävy on sinne mennytkin, koska ei ole kotona. Tytär on lähtenyt ajamaan junia ja pojat katsovat telkkaa ja minä koetan tehdä sanalistaa. Siihen tulee nyt lisäksi aika paljon sanoja Urbaanista sanakirjasta, oikea aarreaitta sekin. Maahanmuuttajalle tosin hankala, koska sanjoilla ei ole jyvitystä. Mistä hän tietää sanojen relevanssista. Yritän poimia nokkatuntumalla sieltä joukon käyttökelpoisia sanoja.