Ukonilma selvitti ilmaa

Viime yönä jyrähti mahtavasti, satoi kuitenkin aika vähän. Mökkini on muinaislinnan kukkulan juurella, ajattelin että salama lyö itse mäkeen tai puihin. Jaksoin sulkea ikkunan. Pienempi lapsenlapsista oli herännyt ja huutanut, toinen olikin yökylässä kaverinsa luona. Tämä ei ole mikään pelokas lapsi kuitenkaan.

Eilen olikin tukalan kuumaa. Toissapäivänä kävimme eräällä erämaajärvellä. Uin toisen kerran tänä kesänä. Järvellä ei sallita moottoreita eikä sen rannalla ole mökkejä. Vesi oli aivan puhdasta, eikä ihossa ollut uimisen jälkeen yhtään liukkautta, mitä yleensä täällä on loppukesästä.

Älypuhelimeni on periaatteessa toimintavalmis, mutta en kytke sitä nettiin. Tuollainen miniatyyriruutu ruutu on aivan liian pieni motoriikalleni. Vävy näytti kuinka sen kytkee langattomaan verkkoon, jolloin siitä ei mene maksuja. Missään ei ole mitään ohjekirjaa, vävy näyttää asiat liian nopeasti. Minulla tulee olemaan kova urakka ymmärtää puhelimen toimintaa.

Olin poimimassa karpaloita, mutta huomasin verenpaineeni olevan metsässä, pyörrytti aina noustessa, maailma musteni. Taidan olla jo lopussa, verenpaine on yksi puolesta tusinasta vaivasta, jotka kaikki ovat ikäviä ja huolestuttavia.

Keksin vielä yhden suhteellisen hyvän artikkeliaiheen Oppitorille, muuten juttuvarasto jo loppui. En tiedä keksinkö muuta. En tosin epäile, etteikö tulisi lisää. Hot Potatoes-tehtäviä voin aina laatia. Niitä on jo täällä. Ne sopivat alakoululaisille ja ihan aloitteleville suomen opiskelijoille.

Nörttejä

Luin ruotsalaisesta miehestä nimeltä Ludvig Strigeus, joka on todellinen doldis. Hän on kirjoittanut Spotifyn koodin muun muassa. Olisiko hän pystynyt uskomattomiin suorituksiinsa, jotkut kutsuvat häntä nimellä King of Code, jos hän ei olisi vammainen. Hän on selvittänyt koodien visoja ja tehnyt moniin palveluihin suuria parannuksia.

Samantyyppisestä nerosta kertoo tyttäreni, joka on työssä junankuljettajana SJ:llä. Tämä ei ole vammainen vaan kuljettaa myös vetureita. Hän on tehnyt työnantajalleen ns. appin, josta veturinkuljettajat ja muu henkilökunta saavat älypuhelimeensa kohta kaikki mahdolliset tiedot, mitä työssä voi tarvita. En mainitse nimiä, mutta mitä minä ymmärsin tässä olisi vientituote muillekin rautatieyhtiöille. Saksa on ollutkin ja kuulemma tarjonnut suuria summia, mutta ruotsalainen SJ on kieltänyt sopimuksiin vedoten.

Tuo myös sujuvasti koodia kuin äidinkieltään kirjoittava veturinkuljettaja on kuulemma mukava muutenkin ja kiinnostunut muistakin asioista kuin tietokoneista.

Käyttöjärjestelmäsota – mistä löytyy voittaja?

Monet varmaan muistavat historian havinasta toteamukset, että ”maailma tulee pärjäämään kokonaista kolmella tietokoneella varsin hyvin” tai että ”mitä sillä moniajolla tekee kun ihminen ei kuitenkaan pysty tekemään montaa asiaa kerralla”.

Tietokoneiden epäiltiin koskaan yleistyvän kotikäytössä ja onpa itse Microsoftin virallinen kanta Internetin alkuaikoina ollut se, että se ei koskaan tule yleistymään kotikäytössä. Kun joskus Amiga ja PC olivat vertailussa, todettiin että PC ei tule koskaan nousemaan Amigan tasolle tai suositummaksi. No, nyt näille lausahduksille nauretaan, mutta näin ei ollut asia tietenkään silloin kuin kyseiset lauseet on lipsautettu maailmalle.

Jo pidempään markkinoilla on erittäin suositun PC:n rinnalla ollut useampia käyttöjärjestelmiä, jotka ovat lyöneet itsensä läpi. Applen oma käyttöjärjestelmä ja suomalaislähtöinen Linux ja sen eri versiot ovat saavuttaneet erittäin suuren suosion hieman enemmän koneiden kanssa puuhastelevien keskuudessa. Pertti Peruskäyttäjälle riittää kuitenkin se vanha kunnon Windows, oli se sitten XP, Vista tai sitten uutukainen 7. Kunhan tarvittavat ohjelmat löytyvät ja nettiä pystyy selailemaan ja sähköpostit kulkee.

Suurin osa kotikoneen käytöstä meneekin surffailuun. Mobiilidataliikenteen räjähdysmäinen kasvu on saanut operaattorit pinteeseen ja kannettavalla surffailusta onkin tullut todella suosittua. Mobiilidata ei tietenkään ole pelkkää kannettavalla datailua, vaan tähän joukkoon kuuluvat erittäin vahvasti älypuhelimilla ja eri tablet-koneilla suoritettavat aktiviteetit joihin verkkoa tarvitaan. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on netticasinot, joiden suosio on noussut samaa tahtia kuin älypuhelinten ja tablet-koneiden myyntikin. Tänä päivänä älypuhelimesta puuttuu olennainen osa, jos se myydään ilman datapakettia.

Toiset käyttäjät vannovat Applen iOS käyttöjärjestelmään, joka luonnollisesti löytyy Applen omista vempeleistä kuten iPhonesta, iPadistä ja tietenkin suosituista Mac-tietokoneista. Toisten mielestä Windows 7 käyttöjärjestelmä on helpoin ja käytännöllisin. Jotkut taas vannovat Linuxin nimeen, eivätkä edes suostu kokeilemaan muita selaimia. Parashan on tietenkin se, mikä itselle sopii parhaiten, monilla vaan ei valitettavasti ole mahdollisuuksia asennella uusinta Linuxia sen kaupasta tulleen Win 7 käyttiksen rinnalle. Ja usein se mihin on tottunut ajaa parhaiten asiansa.

Nykyisissä älypuhelimissa ja tablet-koneissa on laaja skaala erilaisia käyttöjärjestelmiä. Applen oma on suosittu iPhonen takia, mutta vahvaksi haastajaksi on noussut Google Android. Tämä tablet-koneetkin valloittanut suhteellisen simppeli ja helppokäyttöinen käyttöjärjestelmä on ohittanut aikoja sitten Nokian Symbianit ja Meegot ja mitä kaikkea niitä nyt on ollutkaan. Nähtäväksi jää miten Nokian Windows-luurit tulevat sitten aikanaan lyömään itsensä läpi. 

Jos nyt pitäisi alkaa ennustaa mikä käyttöjärjestelmä tulisi olemaan isoin juttu, voisi rahaa pistää vaikkapa Googlen kehittelemälle Chromium OS –käyttöjärjestelmälle. Käyttöjärjestelmä perustuu pitkälti Googlen omaan Chrome-selaimeen ja siinä on panostettu ennen kaikkea nopeuteen, yksinkertaisuuteen ja turvallisuuteen. Asioihin joita kaikki varmasti arvostavat. Suurin muutos järjestelmässä on se, että ohjelmat ovat ns. pilvessä ja kaikkia ohjelmia käytetään nettiselaimen kautta. Päivitysongelmia ei taatusti ole, mutta nettiyhteys on miltei elinehto, sillä kaikki toimii Googlen kautta. Potentiaalia varmasti on johtavaksi käyttöjärjestelmäksi, mutta on sitä ennenkin menneet ennustukset pieleen.

Ruotsissa

Olen matkustanut jälkikasvun luokse, mutta kotiin ei jäänyt muita aarteita kuin kirjaston vanhoja kirjoja, murtovarkaiden ei kannata vaivautua.

Minulla on täällä mökki mäenrinteessä. Aion marjastaa ja sienestää. Lapsenlapset ovat kasvaneet ja koira on nyt kuuro. Se on 11 v. ja muuten terve. Muistaa minut. Kävin auttamassa isosasiskoa lentolehtisen teossa. Ilahduin kun hän halusi oppia uutta, Power Pointin ja tekstiruudut, jolla kuvapohjalle saa tekstiä. Brosyyriin tuli avattu kirja, koska kohta kahdeksankymppinen isosisko on kirjastoryhmän kantava jäsen, valitsee laatukirjoja ja liputtaa hyvän kirjallisuuden puolesta. Lehtinen jaetaan jokaiseen kotiin alueella. Kunta lopetti aikoja sitten kirjastonpidon, mutta kansalaisryhmä on jatkanut ja saanut jopa käyttäjämäärät kasvamaan.

Kävin välillä myös lakaisemassa ex.-vaimon tiilikattoa. En ehtinyt ja jaksanut tehdä oikein tarkkaa puhdistusta, nytkin olen ihan kipeä työstä. Hänelle on kasvanut oikea viidakko talon päätyyn. Pelasimme siinä sulkapalloa, kun tytär oli pieni, nyt se on djungel. Poimin myös keltaisia ja makeita luumuja, joita oli niin paljon, että suurin osa meni haaskuuseen, oli tippunut ja tippui lisää, kun sahasin varaston päällä kasvavia haaroja. Toin tyttären perheellekin, mutta he eivät ahmi suorastaan. Omenoita, marjoja ja sieniä tulee yltäkyllin. Tuottoisa päärynäpuu täällä on kuollut, mikä voi johtua siitä että muinaislinna, jonka rinteessä mökkini on, on hakattu suuresta osin puustoa. Naapurin kaivokin on kuivunut ja se on vaikuttanut muutenkin vesitalouteen. Naapurilla oli oma kaivo, vaikka kunnan vesi on parin kymmenen metrin päässä. Muinaislinnan huipulla on lammasaitaus.

Ajomatka oli pitkä, ainakin 1300 km. Jossakin kohdassa laitettiin asfalttia ja auto sai uida sepelissä. Krahisi kovasti, pelkäsin että tulee jokin rikko, mutta ei tullut. Ruotsin Norrlanti on erämaata. Kaupungit ovat pieninä pilkkuina niiden keskellä.

Lapsenlapset ovat ilahtuneet tulostani, he sanoivat että mennään yhdessä pyörillä kouluun. Kunta ei vieläkään ole saanut aikaan aiottua pyörätien pätkää vaaralliselle ja vilkkaasti liikennöidylle osuudelle, mutta pojat osaavat varoa ja nykyään he käyttävät myös kypärää. Kiireiset vanhemmat eivät ehdi, vaan mennään aina autolla.

Mustaparran saaristo

Olin ensimmäisessä Mustaparta-tapahtumassa, joka oli Iisakki Mustaparran kotisaarella Oravaisensaaressa Vojakkalan kylässä, toistakymmentä kilometriä Torniosta pohjoiseen. Ensimmäinen näytös oli ilmainen, väkeä oli aika paljon.

Oikein mukava tapahtuma aidossa ympäristössä, näyttelijät karismaattisia harrastelijoita. Oli vähän kostea ilma, tapahtuma oli heinäniityllä. Henkilöt esiteltiin mukavasti draaman keinoin.

Lopuksi Vojakkalan nuorisoseurantalossa oli ohjelmaa, musisointia Bellman-hengessä, Bellman oli Mustaparran aikalainen. Eräs mies kertoi innostavasti Oravaisensaaren historiasta, mm. mistä nimet tulevat. Ostin savustettua Kukkolankosken siikaa.

Minusta oikeastaan liikuttavinta oli kun seisoskelin kuuntelemassa ohjelmaa, suurin joukko ei jäänyt sitä kuuntelemaan vaan ajoi pois. Vieressä oli tavallinen perhe, vanha kookas pappa, isä ja äiti ja nuori tyttö: Mustaparran sukua, nimellisiäkin ilmeisesti. Oletin että he olivat suoraan tuon sankarin jälkeläisiä, josta näytelmäkin oli tehty. Oikeat Mustaparrat ja heitä näyttelevät kohtasivat.



II Näytös oli Hellälän niemessä Torniojoen suulla. Siellä on tapahtunut Torniojoen sorteeraus eli uitetun puutavaran lajittelu, joka on täytynyt olla melko mittavaa. Jäljellä on avointa kenttää, joitakin rakennuksia. Laaja joki taustalla. Haaparannan asutus on jo siihen mennessä loppunut. Rantapuskikon takana on liikuntakeskus, jossa talvella on ladut, kesällä en ole siellä käynytkään. Tornion ja Haaparannan siluetti pohjoisessa. Pohjoiseen päin on keinotekoinen saari, jossa on Hollywood-tyylisiä luksustaloja. Minulle on pari kertaa ruvennut juttelemaan eräs mies, joka kertoi sen olevan Hanhirovan tekemä saari, joka "lopetti siian nousun Suomen puolella". Hanhirovan perheellä on Havator-yritys, joka on kaikessa rakentamisessa mukana.

Minusta tuntuu, että suurin osa näyttelijöistä ja yleisöstäkin oli Ruotsin puolelta. Suomalaiset ovat harvoin kaksikielisiä, mutta Ruotsin torniolaaksolaiset ovat. Suomenkieli oli mukavasti vanhanaikaista. Näyttelijät repikoivat vuoroin meän kielellä vuoroin ruotsiksi.

Näytelmään tai oikeastaan kuvaelmiin oli keksitty muutakin kuin mitä kirjassa oli. Paikalla kävi mm. Anders Chydenius tulevaisuudesta moikkaamassa vielä nuorta Iisakki Mustapartaa. Mukaan oli keksitty buskis-huumoria, joka tietysti meitä yleisöä nauratti.

Pohjolan Sanomien juttu tästä osasta. Siinä kerrotaan viitteellisesti mm. kuninkaan kiven paljastuksesta. Kivi oli tehty Kustaa III:n kunniaksi. Oikea kivi on edelleen nähtävissä Haaparannasta etelään menevän tien varrella Keräsjoen kohdalla.

III Näytös oli Röyttän satamassa, aidossa satamamiljöössä, pilvetön taivas, tuulimyllyt pyörivät majesteettisina. Röyttässä on siniseksi maalattu Outokummun jaloterästehdas, aivan uskomattoman suuri kolossi.

Mustaparran äiji

Seurue onnistui dramatisoimaan viitteellisesti Mustaparran äijin, eli Iisakin isoisän seikkailun Venäjän sodassa, missä hän haavoittui nivusiin, myytiin orjaksi ja joutui Roxannen haaremiin orjaksi ja rakastajaksi. Se oli värikylläinen tarina, joka kerrottiin aistillisen itämaisen tanssin pyörteissä. Mainio tyyppi tuo vanha Iisakki. Olen lukenut Hederydin kirjan, tuskin yleisöstä kuin pieni osa.

Iisakki itse, komea nuorimies ja Elna, ihana porvaristyttö, jolla on kauhea äiti, olivat rakkauskohtauksessa. Mistä niitä kauheita akkoja syntyy, kun tytär on niin soma. Äiti yllätti nuoret, mutta he eivät sallineet itseään hunsattavan.

Yhdessä kohtauksessa Iisakki ja Bonsdorf, oululainen kauppias tekivät sopimuksen Seskarön saarella asuvan tervanpolttajan ja timperin kanssa kaivan rakentamisesta ja tervalastin polttamisesta. (Minun oma esi-isäni oli oululainen tervaporvari, joka hukkuikin eräällä matkalla, minulla on jossakin tietoja siitä, vuosilukukin.)

Seskarö eli Seittenkaari on suuri saariryhmä Haaparannan saaristossa, sinne vie silta. Näytelmä jatkuu siellä huomenna. Jos ei sada, ajan skootterilla. Sinne olisi myös mahdollisuus matkata perinnelaivalla, kemiläisellä Katariinalla, mutta en taida sitä tehdä. Satamassa oli suuria purjealuksia, ne purjehtivat sinne regattana.



IV Näytös loppui juuri Seittenkarissa eli Seittenkaaressa, olen kuullut Seskarö:tä kutsuttavan jopa Seiskariksi. Se on ikivanha sahayhdyskunta, jossa oli hetken aikaa hiljaista sillä rintamalla. Nyt siellä on kuulemma taas toimiva saha. Seskarön kapinasta olen kuullut puhuttavan. Tie sinne oli suuri nautinto ajaa skootterilla, kun pääsi pois vilkkaasti liikennöidyltä E 4:ltä. Viimeisiä päiviä ehkä kun hiekka tuoksuu kesältä. Pian alkavat syyssateet ja tuulet ja paratiisilta nyt tuntuva saari on kylmä ja kolkko asua.

Mukavan näköisessä uimalahdessa oli paljon ihmisiä kokoontuneena. Perinnelaiva Katariina ja ranta sen edessä oli näyttämönä. Näyteltiin tervanpolttoa, oli noita-akka, Krogforsin Kajsa, joka noitavoimillaan sai palamaan syttyneen haudan sammumaan. Oli viranomaisten suorittama laivan takavarikko. Näytökset ovat lyhyitä ja kertojalla on osuutensa.

Paikalla oli myös Olof Hederyd, jonkia kynästä dramatisoitu kirja on lähtenyt. Hän on jo iäkäs. Vaikka näytelmän kanssa on tehty suuri ja hyvä työ, yksi hauras vanha mies on kynällään luonut seikkailut, jotka kirjassa tuntuvat elävimmiltä.

Jos olisin hoksannut ottaa kirjan tai lukulaitteen, olisin jäänyt saarelle väliajaksi. Nyt en uskonut millään saavani aikaa kulumaan ja ajoin kotiin 30 km:n päähän. Illalla on Settenkarin työväentalolla vielä esitys, johon minulla on lippu. Jos ilma pysyy hyvänä taidan ajaa vielä skootterilla sinne. Pian se joutuu talviteloille sekin. Kylmällä ilmalla sen ajaminen on lähinnä rangaistus.

Nyt olimme Ruotsin puolella ja ajattelin kielisuhteita. Tavalliset suomalaiset eivät ymmärrä ruotsia, repliikkejä oli ruotsiksi ehkä enemmistö. Ei suinkaan käännetty vaan jatkettiin sujuvasti toisella kielellä kuten usein suomenruotsalaisella Turunmaallakin, missä ennen asuin. Yleisö näytti enemmistöltään ruotsalaiselta vaikka mistä sen päällepäin näkee, vaikka usein kuvitteleekin. Ruotsalaiset ovat usein vähän kuin sileämpiä kuin me.



V Näytös tapahtui Tukhokmassa kuuluisassa Den Gyldene Freden -ravintolassa. Ravintola on edelleenkin olemassa, mielestäni sen edessä on Evert Tauben patsas. Hyvin laulavia kypsiä naisia ja yksi mies. He esittivät Bellmania ja hänen laulujaan. Osin viitteellisesti esitettiin miehistön pidätys ja laivan takavarikko lasteineen. Paljon burleskia huumoria.

Ajelin Seskarön kapeita katuja ja kujia. Hieno saarimiljöö. Kotiin ajaessa aurinko laski ja täysikuu mollotti taivaalla. Välillä oli kylmempiä välillä lämpimämpiä kohtia: alavilla mailla hallanvaara. Saaristotie iltahämyssä oli todellinen elämys, joka voitti näytelmän.

VI osassa, kuten kyllä muissakin oli tosiaan käytetty hyvin tilaa hyväksi ja tuotu esiin upeaa saaristoa. Mustaparran ja Bonsdorffin miehistö tuli laivalla Tukholmasta. Ella-alus oli takavarikoitu ja he saivat tyytyä kemiläiseen Katariina -laivaan, joka tavallisesti on Kemin sisäsatamassa kahvila-aluksena. Itse Ella-neiti saapui häihinsä kirkkoveneellä.

Muutenkin Nikkalan laituri, johon suuretkin laivat pääsevät, oli ihanteellinen paikka pitää teatterijuhlat, sääkin suosi. Ihmisiä oli paljon. Samalla vietettiin markkinoita rantamöljällä. Ostin hyvää suomalaista leipää.

Ympäristö oli onnistunut, näyttelijät suoriutuivat hyvin. Pidettiin oikeudenkäynti ja lopulta Ellan ja Iisakin häät. Talonpoikien eli böndereitten ja Tornoon porvaristo sopivat siinä kuin liiton, vihamiehet puristivat käsiä. Näytös päättyi tanssiin, johon näyttelijät hakivat kumppaneita yleisöstä.

Mielestäni näytelmä onnistui hyvin tuomaan esille Perämeren saaristoa myös matkailukohteena, mikä oli koko projektin päätarkoitus hauskanpitämisen ja hyvin syömisen ja juomisen sekä musisoinnin ohessa. Oli hieno idea viedä näytökset eri puolille tätä kaunista seutua.

Se oli myös hyvä esimerkki käytännön yhteistyöstä kahden maan välillä, mikä saattaa välillä unohtua, kun byrokratian pyörät pyörivät niin hitaasti. Kotiin ajaessani kaupunkien välinen tyhjä tila yhä ammotti. Tapahtumatori on kohta valmis. Siellä seisoo myös yksi moderni aitta. Ruoho vihertää pengerryksissä. Nyt odotetaan että, Ruotsikin toimii  ja rakentaa oman osuutensa.

Keitä tästä sarjasta jäi mieleen. Kaikki olivat toki hyviä, mutta kuninkaallista käskynhaltijaa näytellyt mies oli yliveto. Hänen ruotsinsa ja nariseva intonaationsa olivat niin erikoista ja ulkomuoto sopi täsmällisesti kokonaisuuteen. Oikein Överheten personifioituna.

Mustaparran äiji oli tietysti myös yliveto puskahuunmorin edustaja. Suomenkielinen kertoja oli söpö ja osasi meän kieltä. Neiti Ella tietenkin vetosi raikkaalla kauneudellaan.

On aikoihin eletty kun...

Kolmen suklaapatukan ostamisesta 2 €:lla saa 1 GB:n nettitikun. En niitä kovin tarvitse, mutta tietysti hain.

Uudistin kokemukseni kuinka herkullista on höyryllä kypsytetty ruoka ja nopeaa tehdä. Voi siihen laittaa mausteitakin, kunhan ei liikaa suolaa: liemikin on hyvää. Kasvikset säilyttävät makunsa, ei niitä aina tarvitse käristää. Tuntee kuinka mahakin nauttii tuollaisesta ruoasta makunystyröiden lisäksi.

Tuollainen kirpparilta ostettu höyrykeitin on kätevä, muovinen kippo, töpseli reikään ja vettä altaaseen. Siinä herkullinen liemi keräytyy alhaalla olevaan astiaan. Otan sen mukaan kun lähden vierailulle, samoin kuin kuivurin, jos löytyisi sieniä ja marjoja. Kotona eivät säilöntäsuunnitelmat onnistuneet.

Mukava jos Lipponen lähtee presidenttikisaan

Jos Lipponen lähtee, tulee kiinnostava kisa. Lipposesta saisi hyvän presidentin. Hän on tarpeeksi jyry ja rosoinen. Hän jyrähtelisi ja osaisi aivan toisella tavalla olla kansan presidentti kuin valitettavasti Halonen. Samalla on niin maan väärin, että pienellä, lespaavalla naisihmisellä ei nykyäänkään ole samaa painoarvoa kuin isolla, möreäänisellä miehellä.

Lipposen asiainhallinnassakaan ei ole mitään vikaa.

Pidän myös Niinistöstä joten molempi parempi.

Pilvessä

Luin vanhoja Time-lehtiä. Niissä kiusaa kun sanoja ei voi klikata, kun on sellainen, jota ei tunne. Yhdessä jo aiemmin lukemassani jutussa kerrottiin Marijuana-trendistä Jenkeissä. Tämä oli Coloradosta, mutta sama juttu on useassa muussakin osavaltiossa.

Ruoho on edelleenkin periaatteessa kielletty, mutta sen lääkkeenä käyttäminen ihan laillisesti on leviämässä kuin rikkaruoho. Tarvitsee vain rekisteröityä ja arvatenkin hankkia lääkäriltä lausunto.

Marijuanaa on saatavissa siisteissä kaupoissa, siitä käytetään eufemistista lääke-nimitystä. Vain pieni osa on todellisia tarvitsijoita. On kehitetty muotoja, joissa ruohoa ei tarvitse polttaa ja saada polttamisen haittavaikutuksia. Tulossa on jopa spray-valmisteita.

Minusta tuntuu että amerikoissa ja muualla Euroopassakin marijuana on aivan tavallista. Yksi syy Englannin tämänhetkisiin levottomuuksiin voi olla, että anarkistit todennäköisesti ovat pöllyissään. Nuo autonomiset, vai miksi näitä voikaan kutsua, ovat sellaista josta en erikoisesti pidä, tapasin samaa lajia ekoyhteisöissä, vaikka en väkivaltaisia. Englannissa muutenkin on pöllytelty ihan yleisesti. Juttelin kerran Portugalissa yhden englantilaisen tyypin kanssa, joka hoiti samalla huumebisnestään kuin catering-yritystään tapahtumissa. Tietämätön jätkä.

Silti jos sairastuisin vakavasti, tai miksei sitä ennenkin, haluaisin toteuttaa 60- ja 70-luvulla aikomani kokeilun. En kyllä pidä edes viinistä. Mukava olisi Suomessakin kokeilla laillista lääkekannabista, jos olisi kovia kipuja. Näitten tavallisten kanssa kyllä pärjää.

Syyskesä

Yö oli viileä. Aamulla ajelin Haaparannalle viime kesänä löytämääni kantarellipaikkaan, jossa nytkin oli keltaisia pilkkuja, jotka jätin kasvamaan. Poimin pari litraa. Vielä huonompi mustikkavuosi kuin edellinen, kateellisena olen lukenut etelän hienoista mustikkapaikoista. Metsässä muistin Kemiön saaren hienot kantarellimetsät. Kyllä sielläkin olisi voinut asua, jos olisi vastaava asunto kuin nyt. Pienessä kylässä hieman mettittyi. Tornion liepeillä asuminen on mukavaa. Hienot keveän liikenteen väylät, hieno joki, sopivasti kulttuuria. Pitänee mennä ostamaan lippu Mustaparta-tapahtumaan.

Avustuspyyntökin tuli, vakituinen viranhaltija on takaisin kesälomalta. Heinäkuussakin oli kuusi keikkaa.  Krempat eivät ole pahentuneet, joskaan eivät parantuneetkaan, niiden kanssa voi elää. Vaivainen voi auttaa vielä vaivaisempia.

Kumma ettei niitä kantarelleja ole näkynyt muualla, vaikka olen niitä samantyyppisiä metsiä romunnut jonkin verran. Näin pohjoisessa kantarelli ei kai ole enää niin tavallinen.

Hirvikärpäsetkään eivät ole vielä kevinneet näille leveyksille, Kemiössä oli metsässä aika tukalaa näihin aikoihin kesäisin. Pahoja pöpöjä kantavat punkitkin ovat vasta Simossa.

Kova Laki

Eilisillan Kova laki kakkosella oli ajan hermolla. Siinä oli kristittyjä fanaatikkoja, jotka halusivat taistella islamia ja syntiä vastaan. Ihan älykkäitä mutta pahoin vinksahtaneita ihmisiä kuten oli Oslon pommittajakin.

Silti vaikka pidän kansojen, ideoiden ja tavaroiden sekoittumisesta, jopa EU:sta enkä äänestä populisteja, mielestäni esim. maahanmuuttoasioista pitää keskustella, historian valossa mielellään.

Uskon että säälivyydellä ja suvaitsevuudella on tärkeä osa, mutta siinä on pakottamisen makua ja siinä myös ladataan yhteiskuntaan rakenteellista väkivaltaa, jota suurtyöttömyys ja työelämän muuttuminen lisäävät.