Tärkeää puhumista

Lapin parhaat naiset

Suomen parhaiden naisten listan innoittamana eräs viestintätoimisto on tehnyt listan Lapin parhaista naisista. Torniosta ei ole ketään, vaikka täälläkin on taatusti hyviä naisia. Johtuneeko se siitä, että Tornio lasketaan Perä-Pohjolaan, minusta se on Lappia myös.

Katsoin hieman debattia ja joku moitti Hannele Pokkaa. En ole seurannut hänen toimintaansa maaherrana, mutta luin (taas kirjaston myymiä) hänen kirjoittamansa teoksen Kemijoki - Minun jokeni ja pidin sitä ihan hyvänä, koska siinä oli talletettu mennyttä ja sujuvalla tavalla. On minulla myös jossakin hyllyjen kätköissä myös toinen Kemijoen uitosta kertova teos (on ladattavissa).

Tarinaniskijöitä

Olin viikonloppuna kuuntelemassa alueellista tarinankertomiskilpailua, jota vetää, mutta on uhannut lopettaa sanataiteen ryhmäni ohjaaja. Kaksi oli ennakkoilmoittautunutta ja toinen niistäkin oli jäänyt tulematta. Hänet tunnenkin äijäkerhosta. Oli tullut mm. Lapin kirjoittajayhdistyksen pj. Rovaniemeltä ja yleisöä sentään oli muutama kymmen. Juontaja sai houkutella yleisöä, josta saatiinkin yhteensä viisi osanottajaa. Hyviähän he kaikki olivat suustaan eikä voittaja välttämättä ollut paras.

Tuomaristossa oli Haaparannalta kotoisin oleva nainen, joka on parikin kertaa voittanut valtakunnan mestaruuden - Haaparantaa ja Tornionlaaksoa ei lasketa ulkomaiksi.

Järjestäjä ja itsekin ihmetteli, että jo on kumma kun on niin paljon hyviä kertojia, mutta heitä ei ollut uskaltautunut enempää. Ajatus menee kouluun, joka ei varmaankaan puhetaitoja edistä. Jotakin pitäisi varmasti tehdä.

Juontaja muisteli lasten sadutustamme joulun alla. Sehän meni erikoisen hyvin. Tämänkokoisessa pikkukaupungissa ei ole osanottajia kuin kourallinen sanataiteen ryhmäämme eikä myöskään kirjallisuuskerhoon, joissa molemmissa käyn ja ainoana miehenä. Molemmat ovat oikein mukavia. Kirjoittajaryhmiä on ollut kauan, ehkä kaikki havilliset ovat jo siellä olleet, vaikka epäilenkin.

Mitä tulee tarinankertomiseen, ei minuakaan huntsittaisi osallistua kilpailuun, en kyllä osaakaan kertoa, mutta vaikka osaisinkin.

Sanoin vetäjälle, että onhan Haaparannassa suuri suomi-seura, eikö sieltä löytyisi kertojia, nyt ei Ruotsin puolelta ollut ketään, vaikka koko Tornionlaakso oli kutsuttu.

Amerikkalaisia uhanalaisia eläimiä

RARE from Joel Sartore on Vimeo.

Gaddafi puhuu ruotsia

Markkinapäivä

Kävin katsomassa Tornion markkinoita. Ne juontavat alkunsa varmaan jo Keskiajalta, Torniokin on syntynyt markkinoiden ympärille. Markkinoiden historia, pdf. Markkinana ne ovat ihan tavalliset. Paljon oli tavaraa ja ruokaakin, mutta en ostanut mitään. Hinnat pakkavat olemaan yläkantissa. Siellä oli puolueiden telttoja ja Keskustan telttaan pyydettiin. Pari ehdokasta pudisti kättäkin. Kahvi oli tarpeeksi vahvaa.

Minusta tuntuu, että voisin äänestää perussuomalaisia, vaikka en tunne ehdokkaita eikä perussuomalaisten maailma ole juuri minua lähellä. Mutta on aika kansan saada edustajiaan vaikuttamaan. Luulen että puolueella on suuret mahdollisuudet hajautua. Olen EU-myönteinen ja monessa asiassa eri mieltä kuin perussuomalaiset ainakin mielikuvissa. Luin hieman heidän vaaliohjelmaansa, ei minusta tuo suomalaiskansallisuuden korostaminen ole kuolemansynti. Minua myös korpeaa muiden puolueiden yritys esittää perussuomalaisuus joksikin vaaralliseksi ilmiöksi.

Minun kantani äänestää perussuomalaisia perustuu ainoastaan siihen, että unohdetulle kansalle pitää antaa mahdollisuus tuntea osallistuvansa. Eivät perussuomalaiset varmaankaan hallitusasemassa ole yhtään sen huonompia kuin muutkaan. He joutuvat tekemään kompromisseja ja näkemään, että asiat ovat monimutkaisia.

Markkinaostosten sijaan menin kirjastoon, jossa ei ollut uusia kirjoja. Löysin kyllä repullisen ilmaisia, jotka kaikki ovat oikein mielenkiintoisia. Oli esim. Kajsa Warghin keittokirja.

Premiääri

Olen katsonut kuinka minua raihnaisemmat naapurinukot ovat ajaneet lumessa pyörillään, tosin pakkanen on vähän haitannut. Nyt en voinut pidätellä vaan korjasin pyörääni ja kävin ajamassa. Kuinka mukavaa kun ei tarvinnut astella kipeällä jalalla, mutta kieli oli pidettävä keskellä suuta, kun tiellä oli vielä lunta ja jäätä. Poikasena sitä ajettiin läpi talven. Oli aika kova tuulikin, mutta kevättä se tekkee, ei sille mitään voi.

Suunnittelen ottaa pyörän mukaan ja ehkä jopa pyöräkärryn ja ajaa autolla jonnekin ja tehdä sieltä käsin matkoja ja yöpyä jopa teltassa. Olen lukenut kirjastolta ostamiani Erno Paasilinnan hienoja antologioita matkoista Suomessa. Hänhän teki itsekin paljon pyöräretkiä. Minä aion ottaa kannettavan mukaan ja pitää autoa tukikohtana ja tehdä siitä käsin matkoja. Autolla pääsee etäämmälle eikä tarvitse ajaa niin mahdottomia matkoja. Ensimmäiset matkat teen tässä lähiseudulla. Siihen kyllä liittyisi se sähköpyörä, joka on ollut jo kuukausia takuukorjauksessa Tampereella. Sanomana oli että takaisin ei kannata lähettää jos se ei toimi kunnolla. Teoriana on että sähköpyörä jaksaa vetää kohtuullisella polkemisella peräkärryä johon on lastattu teltta ja muut tavarat mukavaa yöpymistä varten. En ole vielä päässyt kokeilemaan edes.

Kävin Haaparannan puolella Ica Maxissa ja ostin sieltä paketin kuivattua poronlihaa ja leikkasin sitä pieniksi palasiksi. Maistui ihan siltä miten pitikin.

Ei ihan huipputeknologiaa

Olen pyytänyt jo vuosia, että vävy laittaisi kuntoon tietokoneensa, jotta voisimme soittaa skype-puheluja, ehkä vielä videokuvan kanssa. Hänellä on ollut ongelma siinä, että Vista-käyttöjärjestelmä ei ollut sopiva hänen tietokoneeseensa ja kaikki toimi hitaasti. Nyt jokin työkaveri, suomalainen, oli laittanut koneeseen sekä Linuxin että uusimman windowsin.

Saimme videoyhteyden, mutta se ei ollut kovin hyvä. Lapsenlapset innostuivat irvistelemään kameralle eikä siitä puhelusta tullut juuri mitään. Sitten katkesi skype-yhteyskin. Teknologiamuuri on kuitenkin murrettu.

Aina se on muutaman euron säästö ihan hyvä, minun rahoissani ainakin. En ehtinyt sanoa lapsille, että ensi kesänä voisimme mennä telttailemaan jonkin kilometrin päähän, yöpyä Torniojoen rannassa ja meillä olisi liikkuva netti, jolla voisimme katsoa Aku Ankkoja. Täytyyhän nettitikkua jotenkin käyttää.

Kalaa tulee

Käyn usein kokemassa verkot kirjastolla. Sieltä löytyy harva se päivä melkoisia vonkaleita, joskus ilmaiseksi joskus 50 senttiä kappale. Paljon klassillista Lapin kirjallisuutta hyväryhtisinä uusintapainoksina, paljon taidekirjoja Niin tänäänkin. Onneksi osasin varata ison repun. Harmittaa joskus lähteä tästä maailmasta, kun tänne jää niin upeita kirjoja, joiden kohtalosta ei tiedä. Kyllähän kirjastosta on näppärä lainata, mutta omassa hyllyssä ne kyllä lämmittävät eniten. Ei tule lainaussakkoja, eikä tuollaisia isoja teoksia tulisi lainattua ja kannettua kotiin.

Ehkä kohta aurinko lämmittää jo niin paljon, että tarkenee istua parvekkeella lukemassa.

Eilen kiersin Pirkkiön saaren, jossakin sillan kohdalla piti kiertää penkkoja, kun edessä oli vettä. Moottorikelkan jäljet veivät suoraan veteen. Joskus olisi kiva vuokrata moottorikelkka ja ajella joka paikassa risteileviä joenuomia, mutta tyyristä se on, olen kysynyt. Jos lapsenlapset joskus tulevat käymään talvella, sitten kannttaa vuokrata. Jäällä on paljon jännittäviä nyppylöitä, joissa olisi kiva hurjastella, ylös alas. En viitsi ottaa suksia esiin, koska akillesjänne on yhä kipeä, kuljen potkukelkan kanssa.

Lapsi sen kun nauraa

Isä sai työpaikan hylkäyskirjeen, lasta se vaan naurattaa...

Meidän parhaat ystävämme

Kuninkaan todellinen puhe

Huokaisu työtä lopettaessa

Kirjojen harrastajan blogi nettiavusteisesta suomen oppimisesta, paradoksiko?

Olen pari vuotta ahkeroinut edublogini Oppitorin parissa fiilannut ja höylännyt. Joskus pitää laittaa piste. Varmaankin se muuttuu puolipisteeksi, kun erinommaiset anglosaksit kertovat löytämistään työkaluista, ja minun pitää ne välittää. Uusia human interest-linkkejä tulee kaiken aikaa, nekin mukaan, ehkä isille mielen kohennukseksi.

Materiaalia on nyt kuitenkin ihmisiäksi, en pysty sitä hallitsemaan, vaikka olen tehnyt urheita yrityksiä ja ajatuskarttoja. Eivät käyttäjät ole kovinkaan paljon kehuneet, mutta latauksia on ollut jo 1600 tavallisena arkipäivänä. Nyt kaikki on entistä käytettävämmässä muodossa.

Laitoin myös ad sensen ja myös tähänkin blogiin, olisi mukavaa ansaita vaikkapa euro päivässä, se peittää laajakaistan kulut, mutta ennen kaikkea tuntuu symboliselta palkkiolta.

Tietysti yritän saada sivustoa mahdollisten käyttäjien tietoon. Olen vakuuttunut että siitä olisi hyötyä tuhansille ihmisille ja myös yksityiselle ja valtion taloudelle. Netissä odottavat makupalat, niihin on satsattu yhteiskunnan varoja, on paljon hyviä ja täydellisiä oppimateriaaleja, joista olen tehnyt yhteenvedon - ja paljon pienempia, unohtamatta omia keksintöjäni, joista tietenkin olen ylpeä.

Toivon että Oppitoria käytetään, varmaan on paljon ajattelemattomuuksia ja katkenneita linkkejäkin, mutta ehkä myös luovuutta ja leikkiä.