Varoittava esimerkki

Ostin sähköpyörän joka vietti 7 kk takuukorjauksessa Tampereella, tuli takaisin ja kokeilin sitä eilen: Paljoa se ei parantunut. Kyse oli siitä että akusta ei saada tehoja irti. Ajo oli tuskien taivalta, suureksi osaksi siksi että oli kylmä ja minulla ohuet hanskat, mutta myös siksi että "kuolleen miehen kahva", jota on painettava, jotta moottori toimii on onneton. Koko huomio kiinnittyy vasempaan peukaloon, joka puutuu. Pian puutuu koko kroppa. Teknologinen hurina ärsyttää. Hieman kevyempää polkea, mutta ei paljon. Jos omistaa vaihdepyörän, se voittaa. Ilman moottorin apua sähköpyörä on liian raskas polkea.

Minulla oli muutama vuosi sitten sata toimivaa pyörää. On nytkin muutama, tosin romusta koottuja, pyörät lenksuvat, mutta niillä ajo on kuitenkin hauskaa. Harmittaa tietenkin investointi, mutta olenhan joutunut elämässäni maksamaan oppirahoja yhdestä sun toisestakin, tämä kuuluu siihen linjaan.

Kuolleen miehen kahva on huono juttu ainakin maantiepyöräilyssä, ehkä se sopii lyhyeen kaupunkiajoon.

Jälkikirjoitus ja itsekritiikkiä:

Itse olen varoittava esimerkki. Osoittautui että olin käyttänyt aina turbokahvaa, koska koeajossa niin käskettiin. Siksi akku tyhjeni liian aikaisin. Normaaliajossa sähkömoottorin apu tuntuu hieman. Samalla kuitenkin itse moottori etunavassa ja akku painavat. Nyt kun ei tarvitse painaa kahvaa ja vilkuilla mittariin, ajo on mukavampaa. Aiheutin suurta vaivaa ja hankaluutta liikkeelle...