Tiedotus

Jätän bloggaamisen toistaiseksi, kunnes päänsäryn syy ratkeaa. Ehkä olen  tullut allergiseksi tietokoneen näytölle, mikä on  kohtalon ironiaa. Onneksi minulla on kirjoja: Sota ja rauha on menossa. Hyllyssä odottaa satoja lukemattomia klassikoita.

Lippu puolitangossa

Olin eilen katsomassa sienimaastoja Suomen puolella. Ehkä kantarelli on niin hienostunut sieni, että se vaatii kuningaskunnan esiintyäkseen tai ainakin ruotsinkielisen alueen. Löytyi joitain muita, mutta oli tukalaa, piti istua, en jaksanut. Olen tullut vanhaksi. Yksi syy voisi kyllä olla tekoaineinen ulkoiluvaate, kokeilen vielä pelkkää puuvillaa.

Siellä oli varmaankin ainoa kunnon suo näillä main Suomen puolella, karpaloitakin näkyi. Reunametsässä oli myös mustikkaa, mutta en ruvennut poimimaan, kun kerran olin sieniretkelle lähtenyt. Poimurikin puuttui. Ja jaksaminen oli vähissä.

Tein taas huomion, että vähä sieniä pannulla on parempi kuin paljon. Tulee parempi ja maistuvampi muhennos. Ei tule liikaa nestettä. Kannattaa laittaa vähän jauhoja, jotta soosi sakenee. Minulla on paljon tilliä, kylvin kesällä lisää. Tilliä ja sipulia soosiin, on hyvä leivän päällä.

Kun asuu vanhojen ihmisten talossa, saa tottua puolitangossa olevaan lippuun. Huomaan sen tosin täällä vasta ensimmäisen kerran tänään. Edellisessä talossa kuoli kaksi vanhempaa miestä kesällä. Kukahan meistä on lähtenyt, tosin tunnen vielä porukkaa varsin vähän tässä talossa?

Sieniä oli sentään

Tein retken Haaparannan takametsiin. Ei hilloja, vain vähän mustikkaa, karpaloa sentään tulee joltisesti, mutta löysin ainakin neljä litraa kantarelleja. Nyt siis tiedän, että niitä on täällä. Puolukkaakaan ei tule kuin vähän.

Jalka on vielä talven jäljeltä kipeä, akillesjänne oletan ja huomaan tulleeni rahjukseksi, kyykkiminen ei käy enää yhtä sutjakasti kuin ennen.

On siellä ihmisiä liikkeellä, mutta heillä on kai omat salaiset marjapaikkansa. Vastaan tuli järeä kuorma-auto, joka kulkee sekä tiellä että junanraiteilla. Haaparannasta rakennetaan sähkörataa etelään päin, vaikka ensin pitää mennä länteen.

Olipa metsässä kivaa, enää ei ole liian kuumaakaan ja hyönteisiä on aika vähän. Yhtään hirvikärpästä en tavannut; niitä vilisi Kemiön metsissä.

Mikä on, kun pikkupojat nauravat minulle, näytänkö liikaa Pettson/Pesoselta kuten jälkikasvu sanoo, vai ovatko he kateellisia skootteristani? Vanha äijä, iso reppu selässä ja mopon selässä.

Sanojen käsittelyä

Puolitoista vuotta kestänyt Oppitorin väsääminen alkaa olla lopuillaan. Vielä on muutamia julkaisemista odottavia artikkeleja, mutta sen jälkeen tulee stoppi, ainakin intensiiviselle pykäämiselle, materiaalia on jo nyt liikaa. Pääkään ei kestä istua ison näyttöruudun edessä. Tytär ja eräs tuttava sanoi, että silmistä se johtuu, huonoista laseista, mutta minä epäilen kyllä sähkömagneettista säteilyä. Se on kyllä ristiriidassa aikaisempien ajatusteni kanssa.

Tietenkin haluaisin, että nettiavusteisen suomen opiskelun kokeiluja syntyisi, sivujani käytettäisiin, mutta tuskin pääsen mukaan kehitystyöhön, vaikka olen varma, että olen tehnyt arvokasta työtä. Huonoa tuuriani taas!

Vielä löytyy helmiä. Olen joskus ihmetellyt Kotuksen sanalistaa, jossa on lähes 100000 sanaa ja paljon eriskummallisia merkintöjä sanoista. Eräs tietokoneiden ja ohjelmoinnin harrastaja on "puhdistanut" listan ja se on ladattavissa notpad-tiedostona. Lista lataantui helposti ja kun sen laittaa sanojen käsittelyohjelmaan, tiedostolle tulee kokoa, jotain n. 2100 sivua, sanat alekkain. Sellaista ei voi nettiin laittaa, mutta ehkä, jos tiivistäisi listan, ottaisi pois kappalemerkit ja korvaisi välilyönnillä, sopisiko se yhdeksi blogimerkinnäksi. Ei siksi, että sillä olisi jotain käytännön merkitystä, koska lista on liian suuri. Olisi siinä kuitenkin aikamoinen sanakokoelma. Html-muodossa sanoja voisi hakea netin hakukoneilla, mm. kuvahaulla ja tietenkin myös OTT-klikkausanakirjalla eli Googlen sanakirjalla. Google on taitava löytämään kuvia ja sanoja.

Kirjoitin tuolle Vesalle, mutta jostakin syystä kommenttini ei näy. Pyysin, että jos hän voisi, koska osaa, tehdä perättäisen listan samalla lailla kuin alekkaisen.

En saanut unta ja pohdin mahdollisuuksia. Muistin käsitteen Makro. En ole sitä koskaan osannut käyttää, mutta nyt keksin, miten nauhoittaa makro, mutta en keksinyt nopeaa tapaa suorittaa sitä, toki nappulan, jota piti klikata ja makro meni seuraavaan kappalemerkiin ja poisti sen, mutta sen jälkeen piti taas klikata uudelleen. Koska listalla on kokoa, huomasin että en pysty ja jaksa klikata sataa tuhatta kertaa. Siihen menisi monta vuorokautta. Mutta opinpahan samalla, mikä on makro. Minulla on word 97.

Tutkin notepad-tiedostoa, jolla tuo mastodonttilista on. Huomasin, että siinä on etsi ja korvaa komento ja opin käyttämään sitä. Yöllä ohjelma alkoi jumputtaa toisella tietokoneella, etsii seuraavan kappalemerkin ja korvaa sen välilyönnillä. Se ilmeisesti suorittaa sisään rakennetun makron. Toivottavasti ei tule sähkökatkoa. Jos ei tule minulla on vuorokauden sisällä koko Kotuksen sanalista yhtenä kappaleena eli peräkkäisenä listana ilman kappalemerkkejä. Olen tarkistanut, että toistaiseksi ohjelma toimii. Jokainen korvaaminen vaatii n. sekunnin.

Jos lasket miljonaan, kerran sekunnissa vuorokauden ympäri, mikä tietysti on mahdottomuus, kauanko se kestää? Se kestää noin kahdeksan vuorokautta. Minulla on ohjelma, jolla saa tietokoneen laskemaan miljonaan, jossakin Oppitorin linkeissä. Jollekin lapselle se voisi ainakin näyttää kuinka iso luku miljoona on. Koska sanoja on alle satatuhatta, tämä operaatio kestää n. vuorokauden, arvioin. Nyt se on menossa jossakin j:llä alkavissa sanoissa.

Jos se onnistuu, julkaisen ehkä maailman pisimmän ja eniten sanoja sisältävän blogimerkinnän. Yksikään sana ei toistu kahta kertaa. Ehkäpä pitää hakeutua Guinnesin Ennätyskirjaan, jos se onnistuu ja Blogger suostuu.

Sain koko listan Vesalta, mutta Blogger ei suostunut ottamaan sitä kokonaan, vain puolet. Veikkaanpa siltikin, ettei kukaan ole käyttänyt n. 65530 eri sanaa yhdessä blogimerkinnässä ja kirjoittanut vielä perään toisen, jossa on yhtä monta, eikä yhtäkään samaa kuin edellisessä. Julkaisen tuon sanakirjaksi muuttuneen listan n. viikon päästä.

Kyllä minunkin konstini muuttaa Vesan alkuperäinen Notepad-lista perättäiseksi toimi ja tuotti muutetun listan, kun tietokone oli krunksuttanut vajaan vuorokauden, korvannut jokaisen kappalemerkin välilyönnillä. Opin siinäkin vähän lisää tietokoneista, vaikka alan olla niille allerginen, en koneille mutta näytöille.

Yhteisöllisyyttä

Tornion Kivirannalla oli eilen Lohikentän juhla, eu-rahoilla suunniteltu yhteisöllisyyttä kohottamaan tarkoitettu tilaisuus, jolla nimellä on tehty paljonkin kaupunginosan viihtyvyyttä edistävää työtä hankkeen puitteissa.  Olin siellä, kun asun nurkilla, mutta en tunne ihmisiä. Vain muutaman tapasin, jonka kanssa voin puhua. Kävin kotona välillä ja sitten tuli sadekuuro, oletan että erään tuttavani piti esiintyä siellä stand up -koomikkona, mikä jäi näkemättä.

Siellä oli toinenkin tutun näköinen koomikko. Pidin häntä samana kuin hauska kirjastotarkastaja, mutta äkkiä huomasin, että sehän onkin toinen koomikko, jonka kurssilla olen ollut pariinkin kertaan. Ammattilainen, "museoharjoittelija Kaino", josta olen kuullut. Torniossa on siis kahdessa vierekkäisessä julkisessa rakennuksessa kaksi vaikuttavaa naiskoomikkoa. "Kirjastotarkastaja" työskentelee kirjastossa ja suu menee väkisinkin hymyyn hänet tavatessaan, vaikka oikeassa roolissa hän onkin ihan asiallinen kirjastovirkailija.

Minua harmitti, kun en mennyt juttelemaan "Kainon" kanssa. Mukavan tuntuinen naisihminen hänkin, jonka kurssit ovat olleet todella hyviä. Vaatteissaan clowni vaikuttaa maailman yksinäisimmältä ihmiseltä. Kukaan ei uskalla mennä puhuttelemaan.

Katsoin ja kuuntelin hienoja esityksiä. Tietenkin nuoret ja sulokkaasti liikkuvat Stage-tytöt olivat huippua, heillä oli punaiset iltapuvut ja pitkät mustat hansikkaat, mutta oli muutakin musiikkia, mieskuorolaulua ja nuoren, kauniin tytön ja pojan herkkä esitys. Tyttö lauloi itse tekemiään lauluja ja poika säesti. 

Kuumankostea ilma, joka vaikuttaa sydämen rytmihäiriöihinkin pahentavasti. Tänään ostin todella hienoja Ale-vaatteita ja paljon. Mikähän siinä on, että kuitenkin vaatteet istuvat päälläni huonosti.

Varpunen

Kävin Haaparannassa ajelemassa. Pääkadun varteen oli avattu iso kirppis, jossa oven suussa istuva järkäle näytti ihan Thomas Johanssonilta, joka oli tunnettu raskaan sarjan painija ja kotoisin Haaparannalta, puhuu suomea sujuvasti. Hänen kultamitalinsa ja uransa tahriintui dopingiin.

En edes harkinnut urputtamista, en sellaista muutenkaan tee. Kirpputori oli erilainen, siellä oli todella vanhaa tavaraa eikä pelkkää samanlaista rumuutta, mitä yleensä kirpputoreilla. En voi ostaa mitään, koska entisetkin pursuavat ulos. Yksi kiinnosti, meinasin mennä kysymään, onko tämä sellainen kuuluisa varpunen, pieni peltinen taskumatti kieltolain ajalta, mutta en uskaltanut, jos vaikka painija olisi käsittänyt väärin. Olisi maksanut n. 6 €. Tyttäreni sanoi muuten, että oli turha mennä maakuntamuseoon, koska isällä riippuu seinillä samat esineet. Se oli vitsi, mutta on siinä vähän perää. Olen nähnyt kuvan varpusesta, mutta en muista, millainen se oli.

Kauheita piisameita

Yksi rouva kertoi piisamin hyökänneen jonkun kimppuun ja purreen pahasti. Tuntuisi, että piisamia pääsee pakoon. Luin juuri loppuun Tauno V. Mäen muistelmat, jossa hän kertoo mm. vihaisia piisameita istutetun hänen aikanaan. Kauheata teurastusta hänen kirjoissaan kyllä oli, mutta aika oli eri. Kirjat olivat nautittavia siitä huolimatta.

Kävin kansalaisopiston rakennuksessa katsomassa, onko siellä tosiaan ikkunalaudalla kiertolaisiksi tarkoitettuja kirjoja, oli siellä. Aion viedä omia lukemiani kirjoja samaan paikkaan. Tosin siellä ei ollut hyllyllä yhtäkään kirjaa, jonka olisin halunnut. Toin sen sijaan kirjastosta ilmaisia kirjoja. Pitää saada hyllytilaa vapaaksi, sillä varmasti kirjastossa jatkuu sama peli.

Innostuin keräämään muutakin tavaraa, joita aion viedä huomenna kierrätykseen, sain jo laitettua toista huonetta, jossa on liikaa tavaraa. Kehuvat mustikkaa tulevan hyvin, ehkä lähden huomenna katsomaan, löydänkö minä. Saattaa jopa olla sieniäkin.