Ruotsin TV

Päätin luopua maksamasta TVkaistaa, koska en kumminkaan ehdi katsoa kuin vähän ohjelmista, uudessa asunnossa laajakaista katkoo ja joudun yhtenään nousemaan painamaan hiirtä, sillä en jaksa katsoa tv:tä istuen vaan nostan näytön aina pöydälle sängyn eteen. Voisi olla optinen hiiri, mutta en jaksa sitä ruveta hankkimaan, kun edellinen hankinta on käyttämättömänä. Säästääkin siinä, mutta aika vähän. TV:tä voi silti katsoa tietokoneen kautta melkein riittävästi. Yle Areenan kautta ja onhan niitä kaupallisiakin, vaikka niitten tarjonta ei ole makuuni. Ruotsin TV sensijaan on. Siellä on paljonkin hyviä ohjelmia, yhteiskuntakriittisiä eneimmäkseen katson kuten Uppdrag Granskning. Uutiset ovat aina mukava katsoa ruotsiksi. Minulla on toinen suhtautuminen ruotsalaisiin kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Vaikka sain maassa kokea ikäviäkin asioita, muistot ovat silti voittopuolisesti positiivisia. On mukava kun voi identifioitua myös toiseen maahan. Kielen ymmärtämisessä ei minulla ole juuri ongelmia, eivät varmaankaan suomalaiset yleensä ruotsin ruotsia edes ymmärrä.

Siellä maassa on paljon ihan huippuintellektuelleja, vaikka tietysti on omalta kannaltani myös tyhmyyttäkin vaikka kuinka paljon. Yksi tv:ssä esiintyvä on Fredrik Lindström, jonka moniosainen sarja ruotsalaisuudesta ja yhteiskunnan modenisoitumisesta, Världens Modernaste Land,  on menossa ja nähtävillä myös netin kautta. Ohjelman tekijällä on hauska ote, osittain vakava mutta myös leikkisä. Hänet itsensä on äärimmäisen taitavasti ympätty osaksi vanhoihin uutis- ym. filmeihin joissa hän muka osallistuu, haastattelee Alva Myrdalia ja vastaavaa. Sohvalla on istumassa ja keskustelemassa suuri suosikkini akateemikko ja historioitsija Peter Englund, joka paitsi on äärimmäisen fiksu myös hauska. Mukana eri jaksoissa on vaihtuvia keskustelijavieraita.

Kun he keskustelevat ruotsalaisuudesta siihen tilalle voisi niin monessa kohdin laittaa suomalaisuuden, olemme niin samanlaisia, ettemme itse sitä tiedäkään. Siinä saa kuitenkin peilata suomalaisuuttaan ja suomen yhteiskunnan etuja ja ongelmia, itse kun olen kirjoittanut paljon kevyemmän sarjan artikkeleja suomalaisuudesta ja etsinyt sitä koskevia linkkejä. Ei tämä linkki varmaan kovin kauaa pysy, mutta tästä ehkä pääsee Fredrik Lindströmin ohjelmaan ja myös aikaisempiin jaksoihin.

Palohälyytys

Ehdin aamutuimaan aiheuttamaan paljon hämminkiä, mutta toisaalta se oli hälytystoiminnan testausta ja me vanhukset saimme yhden vakuutuksen siitä, että meistä pidetään huolta. Palokunnan auto tuli pillit ulvoen meille minun takiani. Aioin tiskata ja työnsin kanangrillauksen jäljiltä olevan grillialustan sähkögrilliin hetkeksi lämpenemään, jotta saan sen helpommin puhtaaksi. Taustana on, että olen pidemmän aikaa yrittänyt saada huoltomiestä käymään katsomassa hieman tukossa olevaa lavuaaria ja nyt näin huoltoauton pihalla ja ryntäsin sinne pyytämään korjaajaa käymään - grilli jäi päälle ja takaisin tullessa oli kärtsää niin, että se laukaisi hälyyttimen, joka on isompi systeemi. Palokuntakaan ei meinannut saada hälyytintä kuitattua ja piti tuulettaa vielä kahta hälyytintä erikseen ja myös huoneistoa ristivedolla. Huone oli tietysti epäjärjestyksessä ja sai hävetä.

Oikeastaan oli vain hyvä, että testattiin. Näissä asunnoissa on liedessä ajastin, mikä on hyvä, toisaalta se totuttaa huolettomuuteen. Ja nyt näimme että palohälyytin toimii hyvin. Tietysti pyysin anteeksi aiheuttamaani vaivaa. Samalla talonmies laittoi sokeripalan irrallaan katossa oleviin sähköjohtoihin, olisin sen itsekin osannut tehdä. Palomiehet huomasivat sen ja itsekin olen nähnyt. Valitin viemärinhajusta ja esitin teoriani. Talonmies ei sitä hyväksynyt. En ole huomannut, että myös saunassa on lattiakaivo, joka on saattanut olla kuivillaan, koska en vettä saunassa paljoa heittele, enkä edes käytä saunaa paljoa. Se haju oli jo tulleessani, mutta ehkä tässä asunut iäkäs mummokaan ei saunaa käyttänyt, ja olen kärsinyt siitä hajusta turhaan. Kun näytin talonmiehelle osittain tukossa olevaa lavuaaria, sekin toimi melkein hyvin. Olen itse puhdistanut hajulukon ja uskoin, että tukos on alempana ja tarvitsee rassilla rassausta.

Olen aina ollut sitä mieltä, että sähläys kuuluu elämän perusasioihin. Olen itse sählännyt paljon, mutta sitä tekevät toisetkin minkä ehtivät. Se on kai se Murphyn laki kaiken sähläämisestä, joka tässäkin toimii.

Hailuoto

Olin mukana bussimatkalla Hailuodossa. Tie Ouluun on jo liian tuttu, siitä ei voi nauttia, ryhmämatka tuo rajoituksia, vaikka se oli halpa. Mutta tietenkin saari oli kiinnostava. Olen asunut Suomen toiseksi suurimmalla saarella, Kemiössä. Hailuoto on kolmanneksi suurin, kärkeä pitää Ahvenanmaan pääsaari, jolla ei tunnu olevan nimeä, Ahvenanmanner, sanotaan wikipediassa. Sisä-Suomen saaret: Koulussa opimme, että Soisalo on Suomen suurin saari. Sisämaan suuret saaret ovat saaria vain erään määritelmän mukaan. Olen luullut, että Jomala on Ahvenanmaan pääsaari, se nimi olisi juhlallinen. En ole Ahvenanmaalla käynyt, nähnyt vain laivalta kymmeniä kertoja. Itsekin asun saarella, vaikken enää Tornion Suensaarella. Ei tätä saareksi juuri huomaa, enkä tiedä onko tällä nimeä, ehkä Ala-Tornion saari, sitä nimeä en netistä löydä. Tätä ei saareksi mielletä.

Oli opastettu kierroskin. Opas oli ihan aito ja kertoi tarinoita kuten pitääkin. Itselläni on opaskokemusteni perusteella aina pyrkimys seurata kiltisti opasta. Jos sitoutuu kierrokseen, pitää olla kohtelias ja antaa oppaalle mahdollisuus. Hyvin vähän oli museolla ja muualla sellaisia, jotka eivät jaksaneet. Jos ryhmä on heterogeeninen ei opas voi soveltaa kertomustaan kaikille. On paljon liikuntarajoitteisia ja niitä, joiden pääkin on rajoitteinen. Tässäkin ryhmässä molempia oli. Minua oikeastaan halveksuttaa epäkohteliaisuus. Venäläisnaiset olivat ihan oma ryhmänsä, heillä oli ymmärrysvaikeuksia, mutta myös kansanluonteessa saattaa olla puutteita. Heitä on pidetty kurissa ja näissä oloissa he eivät osaa aina käyttäytyä.

Jos ottaa esittelyn ryhmän heikoimman mukaan, anti ei totisesti ole suuri. Opaskin haluaa tehdä työnsä, hän on periaatteessa kuin näyttelijä, joka tekee roolinsa, vaikka vähän vaikeamman kuin näyttelijän osa. Itse teatterissa tilanne tehdään niin, että katsojille jää vain vähän mahdollisuuksia reagoida. Joskus tietysti katsoja livistää ja aplodit kertovat myös jotakin.

En minäkään jaksa kesäisin katsoa näyttelyiden kaikkia yksityiskohtia. Metsähallituksen opastuskeskuksessa oli ainakin kolme isoa ruutua, jossa olisi ollut paljonkin kuvia. Ruutua ohjattiin sormella, ja ruutujen ääressä oli pikkulapsia, jotka halusivat katsoa sitä vesiefektiä, joka tuli kun ruutua vetää sormella. Siellä olisi ollut paljonkin mm. saaren historiasta ja luonnosta, mutta täytyy jättää toiseen kertaan.

Monet Metsähallituksen opastinkeskukset, olen muutaman niistä nähnyt, ovat kuolleita ja kuumia paikkoja kesäisin. Tässä oli ravintola, joka toi eloa. Ehkä lähden paikalle vielä omin nokkineni, vaikka matka Torniosta onkin aika pitkä. Ehkä jälkeläisten kanssa, mutta en tiedä onko paikka pienille pojille ollenkaan häftig, ehkä heidän on paljon parempi ajella pyörillä kotinurkilla. He ovat istuneet autossa niin paljon elämästään. Ehkä Ranuan eläintarha on parempi, vaikka ei eläintarhakaan ole kesäkuumalla mikään suosittu paikka. Onhan Hailuodossa tosin emuja ja porojakin. Kaunista se merinäkymä oli Marjaniemessä, joka oli paikka, missä opastinkeskus on. Siellä on idyllinen kalastajakyläkin, mutta ei se lapsille ole mitään erikoista, he ovat nähneet myös "kåkar" (mökkejä) ihan tarpeeksi.

Opas kertoi, kun kysyin, että Hailuodossa nostetaan yhä jäkälää, mutta nostajina ovat ripeät ulkomaiset kädet.

Hailuodon kuvalinkit googlelta

Suomen poika selosti pokkana

Istuin koko päivän kuin liimattuna ruudun ääressä, en voinut olla katsomatta Ruotsin tv:n hääohjelmaa suoraan Ruotsin tv:stä. Suomen tv:n selostus jäi kuuntelematta, vaikka sekin olisi kertonut erään näkökulman suomalaisten suhteesta läntiseen naapuriin. Tv:n selostus oli ihannoiva sekin, mutta hyväntuulinen. Ei voi olla tuntematta ylpeyttä meidän pojastamme, Mark Levengoodista, joka oli selostamassa. Hän on ollut Tv 2:n johtajia, hänellä on pitkä kokemus, hän ei pelkää ketään, on äärimmäisen hyväntuulinen ja kiltti, mutta osaa tuoda mukaan sopivaa hassuttelua. Hän puhuu suomenruotsiaan ja on elävä Suomen mainos, Ruotsin tunnetuin suomalainen.

Hän kuuluu ns. seksuaaliseen vähemmistöön, on tunnetun ja särmikkään kirjailijan ja artistin Jonas Gardellin elämänkumppani. Heillä on pari lastakin, mutta en tiedä miten he siinä ovat toimineet. Ruotsin hallituksessa on ainakin pari samaan vähemmistöön kuuluvaa ja näitä pareja näkyi kirkon penkeissäkin. Meillähän on vähän vastaava, vihreiden Haavisto kumppaninsa kanssa. Tv:n hovireportterit sanoivat muuten virheen, kun mainitsivat Ville Niinistön, Maria Wetterstrandin puolison, jonka isä on kuulemma puoluejohtaja. Meni metsään, sillä tarkoitettiin setä Niinistöä, joka on ollut puoluejohtaja ja on ehkä tuleva pressa. Maria on toinen vihreiden äänitorvista, miksi puheenjohtajia nimitetään.

Ruotsissa on tulossa jännittävät vaalit, voittaako uusi joukkue, missä juuri vihreät ovat sosiaalidemokraattien kanssa kompuksessa kärkkymässä valtion johtoa. Oikeisto- ja keskustakoaliitio ei ole niin selvästi heikoilla kuin voisi odottaa kuten ei meilläkään.

Ehkä tuosta kaikesta siniveristen juhlimisesta tulee kyllästyminen. Ruotsi sai kyllä paljon ilmaista mainosta, kun 500 miljonaa ihmistä katsoi kuitenkin periaatteessa saippuaoopperaista meininkiä. Julmaahan se on, jos kuningashuone päätettäisiin lakkauttaa, Bernadottet ovat hyvää tarkoittavia keskinkertaisuuksia, maksaahan se, mutta tuo samalla Ruotsille PR:ää roppakaupalla. Nyt ei ainakaan näytä, että lakkautusyrityksillä olisi mitään mahdollisuuksia. Yksi puoluejohtaja oli jäänyt pois juhlista, Vasemmiston (ent. kommunistien) Lars Ohly, jonka kodin kattoon oli liitetty tv-kamera, minkä kuvia näytettiin joskus välistä.

Kuninkaallisia

Mitä joutuvat ihmiset tekemäänkään työkseen. Säälin kruununprinsessaa, jonka biologinen kello tikittää melkein viimeistä päivää. Hänen äidistään, kauniista Silviasta on tullut aika ruma vanha akka, kasvot leikkausten runtelemat, melkein kuin Jane Fondan Botoxit. On varmasti vaikeaa olla aina empaattinen ja ymmärtäväinen kuten Silvia. Sellaiselle ei kasva persoonallisuuskaan, mikä ihme kyllä kunkulla on tehnyt. Mutta ei ole helppoa olla hänenkään osassaan. Nykyään kuka tahansa perusturvan varassa elävä elää mukavampaa elämää kuin julkkikset.

Näin pizzeriassa Seiskan kuvia Madeleinesta, joka veti siggeä USA:ssa hermostuneena. Katsoin eilen aika paljon Ruotsin tv:tä, joka lähettää häitten johdosta videota kaikkialle maailmaan. Tänään se jatkuu ja varmasti istun edelleen ruudun ääressä. On tietysti mukavaa nähdä, kuinka tavallinen ruotsalaispoika pärjää siniveristen joukossa. Tavalliset vanhemmat, pyöreä äitimuori.

Noissa julkkiskuninkaallisissa näkee myös oman rappionsa. Minusta Tanskan Anne-Marie oli maailman kaunein nainen, nyt hän ei enää säväytä.

Harrastajakirjoittajia

Olin viikon kurssilla Sodankylässä, synnyinpaikkakunnalla. En tavannut paikkakuntalaisia, eikä siellä kovin läheisiä tuttavia enää olekaan. Kylä on muuttunut liian paljon. Kävin myös niillä paikoilla, joissa vietin lapsuuteni, mutta se ei paljoa säväyttänyt - enää. Kävin myös jossakin sellaisessa paikassa, missä en ole koskaan ollutkaan esim. kohdassa missä Orajoki laskee Kitiseen. Hautausmaalla tietysti, myös uudella hautausmaalla, jossa ihmettelin erään sedän perhettä, missä nuorempia ja muutama vuosi vanhempia serkkuja makasi vieri vieressä, kaikki nuorena kuolleita. Epäterveellinen ruokavalio perintötekijöiden ohella oli niittänyt satoaan. He olivat pienikokoisia ja vantteria. Minä ainakin aion elää vielä monta vuotta.

Kaiken seuraajana ihmettelin amatööriantropologina kirjoittajien rotua. Moni oli omakustantaja. Olen toki ymmärtänyt, että laajaa harrastus on, kuinka laajaa en tiedä edes. Sympaattinen harrastus, josta ei ole mitään pahaa sanottavaa, mutta miksi kaikkien pitää tehdä se oma kirjansa, omakustanne. Sillä on korkea status. Miksei myös nettikirjoittamiselle olisi kesäkursseja, sehän on myös kansanliike. Nettikirjallisuus ei ehkä olekaan yhtä viimeisteltyä ja monitasoista kuin paperikirjallisuus, mutta onhan kuitenkin olemassa hyviäkin blogeja ja nettisivuja.

Olin elämänkertakirjoittajien ryhmässä. Vetäjänä oli minulle aiemmin tuntematon kirjailija, jolla tuntui homma olevan hanskassa. Hän valmistelee myös opaskirjaa. Opaskirjoja on ylipäätänsä jo nyt yllättävän paljon, mutta vetäjän opaskirjan, jos se olisi valmiina, ostaisin. Muistiinpanotekniikkani ja käsialani on niin huono. Vetäjän oma esikoinen osoittautui yllättävän hyväksi. Siitä voi käyttää fraasia rankka, jos jostakin. Pohdituttaa tietysti mikä on totta ja mikä fiktiota: näitä asioita myös käsiteltiin tunneilla ja kirjoitettiin paljon.

En nyt hevin usko, että itse saisin aikaan mitään painokelpoista, mutta kurssi oli ihan hyvä, vaikka tuskin kursseihin hurahdan pysyvästi, sen verran epäsosiaalinen olen. Opettajiakin oli mukava seurata, sitä paitsi heillä oli kiinnostavia aamuluentoja. Lukemiseen kirjojen rakenteen tarkkailusta on varmasti hyötyä. Suosittelen muillekin.

Kävin myös hilla-aavan reunassa. Ei ollut kumisaappaita mukana ja sääsketkin olivat heränneet. Paljon kukkia, myös suokukkaa.

Kalankäyttötipsi

Tuore tai vastapakastettu kala on toista kuin kuukausia pakasteena virunut. Rasvainen kala ei kauaa kestä. Erehdyin ostamaan ICA Maxista puumaisen makuista pakastelohta. Toinen merkki oli ihan OK. Kala on kuitenkin niin arvokas ruoka, eikä kannata luottaa Omega 3 kapseleihin. Ei ole varmaa pystyykö ihmisruumis niitä edes hyväksikäyttämään, ja tv-ohjelman mukaan omega-business on likaista puuhaa. En tosin tiedä kassilohestakaan, ekoihmiset sitäkin paheksuvat. Uskon että viljelty lohi voi olla terveellisempää kuin esim. Perämeren lohi, joka ehkä sisältää ympäristömyrkkyjä. Tosin sanotaan, että sitä kasvatetaan antibiottien avulla. Se ei mielestäni edes maistu yhtä hyvältä kuin viljelty, vaikka jotkut sitä hehkuttavat.

Moni varmaan jättää ostamatta tuoreen kalan. Iso lohi voi olla hankalaa käsitellä. Olemme uusavuttomia, tosin lohi on perattu, kidukset usein jäljellä. Kidukset voi leikata helposti pois saksilla ja pää on ehdottomasti hyvää soppa-ainesta.

Lohi tuodaan usein kaupasta isossa muovipussissa. Olen jostakin hankkinut pitkän ja leveän, höylätyn lankunpalan, jonka otin esille nyt kun asunto on suurempi. Minulla on hyvä ja terävä veitsi, joka tuli jostakin lehtitilauksesta. Avaamalla muovipussi kummastakin päästä pyrstö ja pää on helppo leikata irti soppakalaksi tukevalla alustalla ja hyvällä veitsellä käsiäkään paljoa sotkematta. Pilkoin kalan poikittain sopiviksi paloiksi ja annostelin pusseihin. Sillä tavalla sain hyviä palasia puolella hintaa siitä, mitä pakaste maksaa, kun käytin hyväksi kaupan erikoistarjousta. Siitä on helppo ottaa pussi kerrallaan kalaa joko keitettäväksi tai paistettavaksi. Kalaa ei mielestäni tarvitse suomustaa, mutta se on makuasia.

Tärkeätä oli siis kunnon leikkuulauta, iso lankku ja hyvä veitsi, ettei sotke paikkoja ja joudu tuskastelemaan.

Uusi pääministeri

Ei se minulle kuulu, vaikka olen maalaisliittolaisesta kodista ja vaikka hyvin voisin kuulua Suomen Keskustaan, mutta tällä hetkellä suosiossa oleva Mari Kiviniemi vaikuttaa liian tavanomaiselta ja värittömältä. Kyllä Suomen johtajassa pitää olla särmää. Sitä tuli Matti Vanhaseen vuosien mittaan hänen "skandaaliensa kautta". Johtajana hän vaikutti asialliselta, minusta ihmisten antipatiat kertovat enemmän heidän itsensä ongelmista. Vanhanen oli kookas ja mies. Naisen on ehkä aika, mutta vaikea tulla maan johtajaksi. Ehkä Koston enkeli-Anneli Jäätteenmäessä oli jotakin ja Mari Kiviniemi voi kasvaa johtajaksi. On sitä paitsi väärin naisia kohtaan olla ennakkoluuloinen.

Monisssa liemissä keitetyt Pekkarinen ja Väyrynen olisivat mielestäni sopivampia ja särmikkäämpiä johtajiksi. Kansalainen kaipaa paljolti myös näytelmää - asiaosaamista molemmilla miehillä kyllä varmasti on.

Tietysti tässä kiinnostaa, mikä on se varsinainen syy Vanhasen luopumiseen, sitähän prof. Virolainen taannoin pohti, jokin niistä tai kaikki yhdessä. Virolainen tarkastee myös juuri päättynyttä laivasaattueoperaatiota ja sen todellisia faktoja.

Minun täytyy laittaa ylös pari kaskua, jotka olen kuullut, eivät ne erityisesti tähän sovi,mutta...

Tornio-aiheisia:

Aikoinaan parhaimpaan joppausaikaan Vojakkalassa ihmeteltiin yhtä kyläläistä, että mikä vika hänessä on, kun pitää mennä TVH:n palvelukseen...Se kertoi salakuljetuksen tuottoisuudesta. Mielestäni täällä näkee varakkuuden jopa taloista, paikalliset sanovat yhdeksi syyksi juuri joppauksen.

Täällä oli lääkärinä Aalto-Setälä -niminen mies, varmaankin hyvin tuttu nimi paikkakuntalaisille. Joskus hän oli suureen ääneen huutanut kollegalleen vastaanotolla, että tule kattomaan niin näet harvinaisen suuren v:n... Nykypäivänä tuollainen saisi skandaalin aikaan. Naisparka, joka on saanut tuollaisen lausuman kuulla!