Samsung

Minun on vaikea pidättäytyä tilaamasta Samsungin tablet-tietokonetta, Galaxy Tab. Sitä mainostavat monet firmat, mutta jakeluun sitä luvataan vasta tammikuussa. En halua ostaa taas sikaa säkissä kuten monesti ennen. Haluan nähdä miten selain toimii ja pystyykö sillä kirjoittamaan helposti. Nythän on menossa joukkoviestinten kulttuurin muutos, tai ainakin media sitä yrittää. Se yrittää kääntää ajan ratasta taaksepäin ja saada taas viestimensä maksulliseksi. No, siitä maksullisuudesta en ole niinkään innostunut.

Vaikka iPad on markkinajohtaja, se ei kuitenkaan ole samalla tavalla tietokone kuin esim. Galaxy Tab, näin olen ymmärtänyt. Se toimii oman mystisen Apple-logiikkansa mukaan.

Hintaahan Galaxylle tulee, mutta ei paljon enemmän kuin oli pelkällä nettiyhteydellä, jota ilman yritän tulla toimeen. Vaikeaa se on. Se on käsittääkseni paljon monipuolisempi kuin iPad.

Harrastus saa maksaa ja on minulla sen verran pesetoita. En ole mihinkään ollut niin tyytyväinen kuin että älysin säästää vähän kun kävin töissä. Ympärilläni näen ihmisiä, jotka elävät kädestä suuhun. Tyttären perhe on yksi. Kaikki menee mikä tuleekin. Olen kehottanut säästämiseen, mutta turhaan. Nyt tyttärellä nousee palkka huomattavasti, kun hän alkaa saada vakituisen veturinkuljettajan liksoja. Hän suunnittelee jo perheen kanssa matkaa aurinkorannoille, mikä tietysti voi olla mukavaakin. Ruotsalaiset nuoret on ehdollistettu kuluttamiseen ja velkaan, siihen perustuu koko systeemi asunnosta alkaen.

Mielestäni kannattaa tutkia lähiympäristöjä. Nostan taas itseni esimerkiksi. Esimerkiksi, että huomasin tuon mahdollisuuden saunoa kuukausi ilmaiseksi. Ei  maksa minulle mitään ja kylpylämeininkiä. Nostin radion saunaan, koska tehokkaana henkilönä en saa aikaa kulumaan pelkillä lauteilla istuen, kun makaamaan ei sovi pienessä kopperossa. En pysty tekemään jotakin aivotyötä ja samalla kuuntelemaan radiota ja radionkin seuraaminen jää vähäiseksi kirjallisuusharrastuksen seassa. Luen usean kirjan päivävauhtia, Paavo Väyrynenkin kalpenisi.

Käyn useasti auttamassa liikuntavammaisia, siinä tapaaihmisiä ja vaikka en usko taivasosuuden varmistamiseen; meillä luterilaisuudessa hyvät teot eivät merkitse mitään, tuntuu kuitenkin tulevaisuutta silmälläpitäen toisten auttaminen hyvältä. Olen myös verenluovuttaja. Autan kaveria siinä hänen kirjassaan myös ilmaiseksi. Keksin, että jos huomenna ilmestyy iso artikkeli esikoiskirjailijasta paikallislehdessä, sitä pitää ehdottomasti hyödyntää heti eikä viidestoista päivä ja kirjailijan mennä valkoisine sauvoineen puhuttelemaan ihmisiä myyntitarkoituksessa Rajalla-kauppakeskukseen. Kirja on sitäpaitsi oikein hyvä ja hinta pieni, kun vertaa kaikenlaiseen rihkamaan, mitä ihmiset sieltä muuten ostavat. Kaveri on oikein myyntihenkinen savolaisena; hän on myös mestaritinkijä, mikä kuulemma myös on savolainen piirre. Minä en tinkimisestä oikein pidä, vaikka olen oppinut sitä hieman. On minussa savolaisuutta verenperintönä; äidin suku on sieltä tullut aikoinaan. Tinkiminen on vähän halpaa.

 Unelmat ovat kangastuksia

Tutkiskelen itseäni ja mietin, onko minulla yhä unelmia. Ei ehkä suurempia kuin, että saisin vielä elää muutaman vuosikymmenen. Olisi sääli kirjoja: Kuka ne ottaa, joutuvatko ne kaatopaikalle, kun olen nähnyt niissä vaivaa, raahannut osaa läpi kymmenien muuttojen ja nyt nämä uudet eli Tornion kirjaston hylkäämät aarteet.
   Olen kävelevä paradoksi, jo vuosia sitten tutkin sähköisen kirjan mahdollisuuksia, minulla saattaa edelleenkin olla kattavin luettelo digikirjoista suomenkielisessä netissä, mutta nyt olen palannut taas lapsuuteni kirjamaailmaan. Sähköinen lukulaite makaa käyttämättömänä satoine kirjoineen. Luovuin jopa nettiyhteydestä, vaikka tie viekin lähes päivittäin kirjaston langattomalle.
   Tänään olin langeta kuin huumausaineiden orja. Harkitsin parhaimman ja mieluisimman markkinoilla olevan vekottimen hankkimista, vaikka luulisi jälkien pelottavan; olen laittanut niihin aivan liikaa rahaa jo: pääkään ei kestä niitä: se kuvataan vähän ennen joulua ja katsotaan, mitä siellä näkyy, jotkut piuhat ovat varmaankin väärin kytketyt, kuten sydämessäkin ja monessa muussakin kohdassa tätä hajoavaa tomumajaa. Onneksi tulin ehkä järkiini – tänään, huomenna voi olla edessä jo lankeaminen. Menossahan saattaa olla vallankumous, jossa toisaalta haluaisin olla mukana. Yli puolivuosituhatta kestänyt paperisen kirjan ja lehden valtakausi saattaa olla ohitse, kun nyt ns. tablet-tietokoneet tulevat voimalla. iPad on niitten kuuluisin esimerkki ja markkinajohtaja, mutta on edistyneempiä laitteita kuten tuo Samsungin Galaxy Tab, johon olen vaarassa langeta –kukkaro ehkä kestäisi, mutta kestääkö pää.
   Tietysti olisi mukava vielä kokea asioita, ehkä menestystäkin jossakin muodossa, täkyjä toki on aina pyytämässä, sen verran kalamies olen. Menestys on aina ollut nurkan takana, mutta koskaan se ei ole tullut. Tai ehkä on, mutta en ole niitä onnistumisiksi kokenut. Ja kokemuksiakin toki on…ihan riittämiin, liikaakin.
Unelmat ja haaveet eivät kestä, ehkä ne ovat parhaimmillaan – juuri tulevaisuudessa. Arki latistaa. Tarpeiden kirjo on loputon, aina löytyy uusia haavekuvia, kangastuksia, jotka ovat melkein käden ulottuvilla kuten se täydellinen, kaksinkertainen sateenkaari kuivuneen Liakanjärven maastossa, minkä näin vähän ennen lumen tuloa.
   Ehkä, ehkä elän juuri nyt sitä kestävintä unelmaa, joka minulle tuli jo silloin kun opin lukutaidon: että voisin joskus lukea määrättömästi ilman että tarvitsee ottaa huomioon mitään muuta, töitä, toimeentuloa, asuntoa. Nyt ne kaikki edellytykset ovat olemassa.