Olin kuuntelemassa toisten senioreiden kanssa lottamuistoja. Vanhat rouvat olivat autenttisuudessaan tietysti viehättäviä ja rempseitäkin ja yleisökin osallistui, mutta pieni esitelmä olisi saattanut olla paikallaan. Lotistahan on kirjoitettu monipuolisesti wikipediassa, mistä saa laajempaa näkemystä.
Kun puhutaan siitä, että lottia ja rintamamiehiä mollattiin poliittisella 70-luvulla, voi olla että siihen reagoitiin liiankin närkästyneesti. Olihan selvää, että romanssejakin syntyi, kun nuoria vereviä ihmisiä oli toistensa kanssa tekemisissä ja oli varmaankin sellaistakin mitä Rintalan Sissiluutnantissa ja Linnan Tuntemattomassa kerrottiin. Tavallinen miehistö saattoi olla mustankipeäkin, kun herraspojat saattoivat viedä tytöt, mutta lottien ja rintamamiesten arvoa ei oikeastaan koskaan viety: he tekivät työnsä eikä suitsutus viime vuosina ole ollut turhaa.
Kyllä varmaankin moni rintamajermu on itsekin ollut puhumassa pahaa lotista sotaa muistellessa. Moni tuli sodasta katkerana ja mieleltään järkkyneenä.
On jotenkin järkyttävää, kun ihmiset joiden luulisi olleen lottia ja veteraaneja, ovatkin olleet lapsia sodan aikana. Pian se sukupolvi on poissa.
Pitää lisätä, että Ruotsissa on Lottakåren, joka mielestäni vastaa meidän sotilaskotisisaria.
Sieltähän tuo nimitys tulee Runebergin Lotta Svärdistä.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti