Missä netti, siellä koti

Aloin heti viihtyä uudessa asunnossa, kun näin että netti oli kytketty päälle. Hävityksen kauhistus muuten vallitsee, nyt saan koston hamstraustaipumuksistani. Kun vähän tulee tilaa asunnossa, ajan Ikeaan ja ostan lisää hyllyjä, joihin voin sijoittaa mm. kirjani. Sääli sitä joka joskus joutuu selvittämään jäämistöni, toivottavasti se on kaukana ja elän vielä kymmeniä vuosia kirjojeni keskellä, sitten ei ole väliäkään.

Muuttomies kehui kuntoani, en puuskuttanut ja valittanut pumppiani. Oli milla kuitenkin kipeä jalka ja pelkään akillesjänteen prakaavan, syön tulehduskipulääkkeitä. Muuttomiehet olivat itse reippaita. Koko touhu meni kahdessa tunnissa, eikä maksanut maltaita. Lumi oli haittaamassa joka käänteessä. Viikonloppuna yritin itse viedä osaa tavaroista ja koin kauhunhetkiä, kun huomasin lastanneeni kärryn epätasaisesti ja meinasin juuttua kinokseen.

Uudessa asunnossa on mukava, kun voi katsoa taivasta ja ulos, eikä siellä ole ramppiin ajavia autoja, jakelukuorma-autoja ja kadulla buustereita kaiuttavia raggareita. Mahtava Torniojokikin näkyy yhdestä raosta, näkyisi enemmänkin, jos ei olisi talo edessä. Mateet saavat minunpuolestani jäädä rauhaan tänä talvena, mutta hiihtämään pitäisi päästä, jahka jalka tulisi kuntoon.