Hiihtoretkellä

Uskaltauduin jalkakivusta huolimatta ladulle. Eilen ei kävelystä mennyt huonommaksi. En jaksa olla sisällä, vaikka sielläkin on mukavaa. Asuin aikaisemmin pimeässä asunnossa, pohjoisen puolella. Pimeys oli siitäkin syystä, ettei voinut olla vetämättä verhoja eteen, koska muuten olisi ollut näyteikkunassa. Nyt on valoa aamusta iltaan, kun on ikkunoita kahteen suuntaa. Oikeastaan aikaisempikin asunto oli pimeähkö.

Nyt on suuri Tornionjoki parinsadan metrin päässä. Hiihdin ensi kertaa pohjoiseen, latu kiersi saaren ympäri, olisiko Tanskinsaari. Kesällä näitä maisemia ei pääse katsomaan. Mukava tutkia uusia paikkoja. Sitten palasin Miukin rantaan ja näin, että Ruotsin puolelle meni latu. En lähtenyt kuitenkaan sinne, vaikka voimia ja keliä olisi ollut, jalan kestäminen vain arvelutti. Lähden käymään ensimmäistä kertaa uimahallilla, uiminen ei rasita kantapäätä. Nyt me pohjoisen asukkaat saamme korvausta pitkästä, pimeästä ja kylmästä talvesta. Minulla meni kuukausi hukkaan hiihtämisessä ja muussakin liikunnassa muuton ja jalkakivun takia.