Koti on koti vaikka voissa paistais

Pääsin ehjänä kotiin pitkältä ajomatkalta. Loppumatkalla alkoi viisari näyttää korkeita lukuja, ei jaksanut enää varoa mahdollisia eteen hyppääviä hirviä. Väliin nukutti ja piti ajaa oikeanpuoleinen ikkuna auki siinä helteessä. Se sai auton kuulostamaan harley-davidssonilta, kun tuli resonanssia.

Yritin pysähdellä uimarannoilla ja katsella vähän kaupunkeja, mutta kotiinkin teki jo mieli. Sen Ruotsissa huomaa, etteivät tien varret ole täynnä samanlaisia temppelejä kuin ovat esim. Suomen ABC-huoltoasemat. Hienoja kaupunkeja kyllä pitkin koko Norrlannin rannikkoa, olisi paljon muutakin nähtävää, vaukkapa Korkea rannikko eli Höga Kusten, josta tietenkin näkee jo osan nelostieltä. Ruotsin sisämaakin on häikäisevän kaunista, sen näin menomatkalla, kun kävin Östersundissa. Kun jotakin jo tietää ja on lukenut eri kohteista, on siinä jo muutakin sisältöä, eivätkä paikkkakunnat ole merkityksettömiä nimiä, asuinhan Ruotsissa n. 20 vuotta. Vietin myös yhden talvikauden osittain Jämtlannissa ja Härjedalenissa, jotka ovat erityisen kauniita.

Pysähdyin matkalla eräässä pittoreskissa paikassa meren rannalla, paikkakuntien nimet eivät jää mieleen. Asuntovaunuilijat ja -autoilijat olivat liikkeellä. Tämä oli suomalainen eläkeläinen, joka oli erityisen puhelias. Hän kertoi olleensa maalari ja haistelleensa paljon työn takia liuottimia. Hänen persoonallisuutensa oli ikään kuin lauennut yhtäkkiä, hän ryhtyi puhumaan, työtoveritkin olivat ihmetelleet. Se oli ollut onnellinen työtapaturma, hän ei vaikuttanut muuten höhlältä.

Hän kertoi, että Ruotsin syrjäseuduilla on tätä nykyä paljon edullisia taloja. Näin sen itsekin kiinteistökauppojen ikkunoista. Hän oli ostanut itselleenkin hyväkuntoisen, edullisen talon. Ja aina voi tehdä tarjouksia. Nyt taantuma-aikaan on hyvä sauma.

Tuo ukko jututti nuorta tyttöä, joka myi vanhempiensa kalatuotteita ja kuulemma itsekin niitä savusti. Se oli sievä ja söpö tyttö, eikä hänen tekemämänsä kalavoileipä maksanut liikaa, kun vertaa baarien hintoihin.

Aivan selvästi kylpyhuoneessa on tämän asunnon ongelma. Se haiskahti liimalta. Varmaankin se tulee saunan kalusteista, joita on yritetty käsitellä ja pestä joku viikko sitten, mutta ongelma ei ole poissa.

Nyt alkaa koulutyö kesähelteillä, pelkään pahaa, että kohtaan marisevia opiskelijoita. He eivät ole sillä lailla vastuunalaisia kuin voisi olettaa. Voisi luulla, että maahanmuuttajan intressissä on oppia kieli, saada työtä jne. Mutta heille työn saaminen tuntuu olevan valovuosien takana; he ovat samalla lailla vailla tulevaisuutta kuin venäläisviranomaiset tuomitsivat eräiden karjalaiskylien olevan, esim. Uhtuan. Ehkä olo ei muutenkaan ole ruusuilla tanssimista suomalaisäijien kanssa ja vieraassa ympäristössä.

Talo järven rannalla

Minä en kärsi kuumasta, lapsenlapsi sen sijaan on voipunut. Sanoin, että voin lähteä hänen kanssaan järvelle onkimaan; olen kysynyt farbror Kotkalta veneenkin lainaksi tai sitten olisimme voineet pyöräillä. Ei sopinut, hän jäi mieluummin katsomaan telkkariaan. Minä pyöräilin ehkä 40-50 km, sehän on helppoa vaihdepyörällä. Kiersin ensin Östersjön, katsoin Hallstan sulkuja ja päätin sitten käydä vielä kerran katsomassa taloa, josta jätimme hävyttömän alhaisen tarjouksen. Siellä tapahtui vajaa vuosi sitten murha; anabolisia streoideja, käsittääkseni, käyttänyt kaveri tappoi vaimonsa ja tyttärensä, siksi talosta eivät ainakaan paikkakuntalaiset ole kiinnostuneita. Hinta on pudonnut jo kolmanneksella ja me tarjosimme vielä vähemmän. Tuskin he silti myyvät, murhatun naisen äiti ja vankilassa istuva murhaaja omistavat talon yhdessä, eikä se ole oikein mukavaa äidille.

Minulle se olisi sopiva talo, en pelkää yliluonnollisia asioita. Se on sitä paitsi oikea talo, talviasuttava ja mukavuuksilla, järven rannalla ja kaikkea. On ulkorakennuksiakin. Lähimpään keskukseen on n. 10 km. Miten sen rahoittaisimme on tietysti oma juttunsa, ehkä siinä saa olla koko suku mukana, minulla ei ole paljon rahaa. Minun ei tarvitse taloa omistaa, kunhan saan asua ja hallita eikä se maksaisikaan enempää kuin nykyinen kaupunkiasunto. Olen neljän vuoden päästä viimeistään eläkeläinen.

Poju halusikin ongelle, löysimme kuivasta maasta vain yhden madon, ei napannut helteellä, mutta oli kiva soudella. Sanoin pojalle, että hän saa hoitaa sen ja se kävikin timangisti. Vaikutti kuin hän olisi ennenkin kuljettanut venettä.

Talon ja järven välissä on tie ja me emme oikeastaan vietä järvellistä elämää vaan ajamme aina muualle uimaan. Tosin näkymä järvelle on minun mökistäni aivan häikäisevän kaunis mihin tahansa vuoden tai vuorokauden aikaan. Vävyllä oli mahonkivene, mutta hän myi sen pois käyttämättömänä. Nyt ehkä poika laittaa isänsä hankkimaan veneen. Laituripaikkaa heillä ei ole, kun ei ole omaa rantaakaan. Talo on vain parin kymmenen metrin päässä rannasta, mutta välissä on vilkkaasti liikennöity tie.

Tämä on yhden Ruotsin hienoimman kanavareitin varrella, on paljon kauniita sulkuja. Kanava on vain pienellä käytöllä, vain loma-aikaan, aikoinaan se rakennettiin teollisuuden tarpeisiin.

Vanhemmat lähtivät kutsuihin, vein vanhemmankin pojan farmorille. Lähden ajamaan heti aamuyöstä, kun herään.

Sähkökirjat tulevat

Täällä Ruotsissa on pienenä asiana tapeetilla tuleva kirjojen siirtyminen elektronisiksi, jota itse olen povannut jo vuosia. Asialla tulee olemaan netin valtias Google, jonka tekemisistä ja myös itsevaltiudesta tällä saralla on ollut uutisia, joita olen hajanaisesti seurannut. Ruotsin kirjailijaliiton puheenjohtaja suositteli jäseniään olemaan tekemättä sopimusta kirjojen julkaisuoikeudesta. Kustantajat nimittäin varautuvat tähän muutokseen. Ehkä ne sitten vuorostaan myyvät julkaisuoikeuden Googlelle.

Alaston totuus kuitenkin on, että tähän maailmanaikaan paperikirjat vanhenevat nopeasti ja elektronisessa muodossa niiden saatavuus paranee, eivätkä tavalliset hyvätkään kirjailijat paljoa kirjanmyynnillä ansaitse, joten ehkä olisi parempi, jos asiaan suostuttaisiin. Kirjailija saattaisi jopa ansaita enemmän, jos vaikka hän saisi jonkinlaisen korvauksen ladatusta kirjasta.

Se että ryhdynkö asiakkaaksi maksullisiin ekirjakauppoihin, riippuu etupäässä hinnoista, joiden tulee olla siedettävät. Nykyään on jo olemassa ilmaisia klassikkoja pilvin pimein. Minun täytyy tunnustaa, etten ole kovin paljoa käyttänyt lukulaitettani. Nytkin ostin kirjastosta poistokirjoja ainakin 50 kpl, niissä riittää lukemista hyväksi toviksi.

Kotiin päin

Ei sitä koskaan opi, vaikka on jo seitsemännellä kymmenellä. Laitoin kyllä pikkupojalle aurinkokreemiä, mutten itselleni ja poltin nahkani jo ensimmäisenä päivänä. Vanhempi poika pärjää kreemittä, koska on ruskettunut eikä edes helposti palavaa tyyppiä kuten punatukkainen veljensä. On pitänyt istua paita päällä. Kolmena päivänä en muistanut ottaa lehteä mukaan ja sain istua tyhjän panttina. Ihmisiä ei sovi katsoa niin tarkkaan, muutakaan ei ollut tehtävissä.

Lapset halusivat yleiselle rannalle, koska siellä on aina menemisen meininkiä ja tuttuja. Vanhempi onkin kuin kala vedessä ja löytää leikkitovereita, myös tyttöjä. Hän puhuu myös aikuisille ujostelematta. Nuorempi on hieman varautuneempi, mutta puuhailee hänkin ja juoksee muiden mukana. Ei tarvitse myöskään pelätä, että hän tekisi jotakin vaarallista. On tosi mukavaa, kun huomaa jälkikasvun olevan kilttejä ja sosiaalisia. Ei tarvitse hävetä heidän puolestaan.

Tänään äiti on kotona ja jäin pitämään vapaapäivää. Kylällä on "päivät", mutta jäin kotiin maistelemaan vävyn viinaksia. Sunnuntaina on pitkä ajomatka kotiin.

Olen tehnyt perinteisesti puusavottaa aamupäivisin, kärrännyt puita paikasta toiseen. Perhe aikoo saada puurantteen tilan vapaaksi, ajaa sinne maata ja sepeliä ja laittaa paikan autoille tai puuvajalle, vaikka se on kunnan maalla. Kukaan ei sitä tule koskaan tarvitsemaan, koska vieressä alkaa sellainen maa, johon ei voisikaan rakentaa.

Nuoremmalla on hyvä huumorintaju, tänään hulluttelimme lehden kanssa. Siellä on kaikenlaisia hauskoja kuvia, joita voi väännellä ja käännellä. Nyt talossa on paljon lehtiä ilmaiseksi, koska äiti tuo niitä junasta.

En ole kertaakaan avannut tv:tä, mutta olen lukenut lehtiä ja yrittänyt perehtyä Ruotsin tämän hetkiseen politiikkaan. Yhdessä aikakausilehdessä, nimeltään Axess, oli mielenkiintoista juttua journalistiikasta netin aikakadella. Tosin numero oli viime vuodelta. Lehti on konservatiivinen, en nyt muista mikä taho sen takana on - ei se suinkaan haittaa.

Siinä puhuttiin yhdessä käännösartikkelissa hyvin tunnistettavasti siitä kuinka lukemistyyli on netin aikakaudella muuttunut, minkä hyvin tunnistan itsessäni. Olen paljon lyhytjännitteisempi kuin vanhana itsenäni. Netissä on kuitenkin niin paljon hienoa, etten ole valmis heittämään lasta pesuveden mukana, vaikka tunnistan itsessäni, että en enää nauti yhtä paljon esimerkiksi blogeista, kuin ennen; niiden määrä on kerta kaikkiaan turruttava. Itsekään en tunne olevani mikään kovin suosittu, vaikka latauksia on yhä, vaikka olen pitänyt taukoa hieman. Uusiutumista kaipaan itsekin. Fiktiiviset jutut kiinnostaisivat, vaikka ne olisivatkin vaativia.

Edessä on tietenkin ammatillisia haasteita; kuinka saa aikaan kunnollista opiskelua kesäkuumalla ja vaikean opiskelija-aineksen kanssa, joista on aika työlästä löytää hyviä puolia.

Huomaan, että polveni eivät kestä; ikäkö siinä näyttäytyy. Ei ole mukavaa, kun huomaa paikkojen pettävän. Jos ne eivät parane, menen lääkärille, joka saattaa antaa kortisonipiikin.

Junan ohjaamossa

Olimme tyttären ohjaamassa junassa pari asemanväliä ja takaisin. Pääsimme kurkistamaan myös ohjaamoon. Pojat olivat tietysti innoissaan, pienemmällä tuli kyyneleet silmiin, kun äiti sitten katosi Tukholmaan päin junan ohjaimissa. Hän vie sinne yhden junan ja ottaa toisen mukaansa. Hänellä on koulutus vasta ohjata yhtä tyyppiä. Se oli siisti ja moderni, kaksikerroksinen juna, jonka tyyppiä en kirjoittanut ylös.

Mukava on ollut taas nähdä jälkikasvua. Olemme käyneet ongellakin, he saivat kumpikin yhden ahvenen, jotka piti laittaa hetkeksi isoon lasipurkkiin, jonka kävin sitten tyhjentämässä järveen. Kova hässäkkä siinä oli onkien kanssa, eikä onginta kauaa maistunut. Saimme lainata farbror Kotkan laituria ja venettä.

Kävimme myös uimassa samalla kun katsoimme minulle taloa, josta laitamme niin alhaisen tarjouksen, että se tuskin menee läpi, mutta yrittää kannattaa.


Ajoin tänään kottikärryillä puita kellariin, minusta on kovasti mukava tehdä oikeita töitä. Tänään oli jo hellepäivä, huomenna tulossa vielä kuumempaa, ehkä lähdemme eläintarhaan, jos emme niin rannalle sitten.

Nämä ovat ihan fiksuja mutta normaaleja lapsia, ei erikoisia ihmelapsia, vaikka haluttaisi kehua vanhemman lukemista. Hän alkaa vasta ekaluokan, mutta lukee sujuvasti, ymmärtää lukemansa ja löytää oikean ääntämisen ja merkityksen. Minulle pälkähti päähän, ettei kyse ole hyvistä geeneistä tai ympäristöstä vaan pojan valtavasta tv:n katsomisesta. Hän on jo vuosia tehnyt sitä, eikä se ole voinut olla jättämättä jälkeä. TV:llä on myös hyviä vaikutuksia. Pojan mukaan lähes kaikki eskarit jo lukevat.

Nuorempi on hyvä piirtäjä. Hän on päiväkodissa niin suosittu, kuulemma, että tätien täytyy laittaa hänelle rauhoitusaikoja. Ei vanhempikaan ole mikään epäsuosittu, Ruotsissa nämä sosiaalisuusasiat ovat erityisen tärkeitä.

Luonnossa ja koneen äärellä

Onpa tämä sievä kesäkaupunki. Nautin kovasti päivittäisistä lenkeistäni, jotka menevät vaihtelevan maiseman halki. Siellä on ääntä ja luonnon tuoksuja, erityisesti nyt sateen jälkeen. On rakennettua kaupunkiympäristöä, mutta myös maaseutua. Ilahduin kulleroista, lapsuuden kukista, joita täällä näkyy, Trollius Europaeus, luulen muistavani. Tuollainen nettikasviokin näyttää olevan, tosin siinä ei vielä ole kulleron kuvaa.

Kuulin radiosta, että kouluissa kerätään nettikasvioita, sen voisi yleistää muihinkin lajeihin. Kasvion voisi hyvin tehdä blogiin. Täällä on olemassaolevia kasvioita: Pukinparta, Kasvio, Liisan nettikasvio. Myös kuvasanakirjan tyyliin voi kasvion tai lajiluettelon kerätä.

Ajelin viikolla moposkootterilla ympäristössä ja mukavaahan sekin oli, sillä pääsee pidemmälle tutkimaan ympäristöä, mutta omakohtaista kävelyä tarvitsen myös. Tähän aikaan luonto on vehreimmillään, löysin hienoja teitä ja paljon pieniä jokia kahden ison lisäksi.

Jos olisi ärsyyntyväistä sorttia, voisi hiiltyä p-ralliin vai mikä se nyt on, jota käydään öisin raitilla talon ulkopuolella. Autojen basso boosterit rummuttavat taloja, ääni on melkein yhtäjaksoista, kun toinen on ohittanut, toinen astuu remmiin. Mutta se ei ole mikään suuri ongelma.

Tytärkin soitti onnellisena läpäisseensä veturinkuljettajan ajokokeenkin, nyt hänellä on aika varma työpaikka, jota tuskin viedään Kauko-Itään. Aika harva voi niin olettaa omastaan, jos sellaisen edes omistaa. Pitäisi ryhtyä autoa pakkaamaan ja hakemaan telttaa rytöläjistä, joita varastoni ovat. En ehkä jaksa ryhtyä siihen urakkaan, nukun autossa, jos tarvitsee, onhan se turvallisempaakin, ei pääse kukaan kirveen kanssa kimppuun. En varmaan jaksa ajaa sellaisia matkoja nukkumatta. Tein sen päätöksen juuri nyt. Samalla olisi tietenkin hyvä kaivella tavaroita, olen kaivannut leivänpaahdinta ja kameraa ainakin.

Tunnen samalla olleeni kovin ahkera, kun olen tuottanut niin monia artikkeleita Oppitorilleni, eri asia on sitten, voiko niitä käytännössä käyttää, kun opettaminen alkaa taas ja se alkaa jo ylihuomenna, tosin vain kahtena päivänä ennen juhannusta. Suomalaiset säästävät kehujaan; tunnen silti tehneeni huippuhyvää työtä ja nostan itse häntääni, vaikken ole saanut juuri kommentteja oikeastaan uraa uurtavasta työstäni tietokoneavusteisen mamu-opetuksen eteen (tai suunnitelmasta). Kävijöiden määrä Oppitorilla on vähentynyt kesäkauden alettua, se osoittanee, että asialla ovat olleet opettajat tai opiskelijat. Jotkut kurssit jatkuvat kesälläkin kuten omani. Minulle on luvassa tietokoneita riittävä määrä. Oikeastaan on parempi, ettei niitä ole jokaiselle, koska parityöskentelykin voi olla hedelmällistä.

Samalla tunnen, että jää paljon tekemättä, pitäisi järjestää paikkoja ja vähentää tavaroita. Yksi ongelma on erä pyykkiä, johon jäi pesuaineen hajua. Laitoin jotain väärin ja viikkasin pyykit koneesta komeroon, missä ne ovat sekaantuneet. Komerosta tulee liian voimakas pesuaineen haju, joka häiritsee. Pitäisi plokata pois, mutten jaksa, kun ulkoilu ja päiväunet, netti, lukeminen, tvKaista jne vievät ajan.

Laitanpa tähän muutamia linkkejä, vaikka varmasti niihin ollaan kyllästyneitä, mutta eihän se ole keltään pois:

Eino Vastarannan: afosinko, vitsit...

Näin netissä tällaisen, entisenä traktori- ja pilkemiehenä kiinnostaa, pysyykö kunnossa vuodesta vuoteen, naulaisia ja betonisia jätepuita pilkkoen.

Lastenlaulujen sanoja

Wikikirjasto

Islamilaisia sanoja, kun se kuitenkin edessä on.

Puhdetyöt ym

Epätavallisia maantieteellisia nimiä

Mikael Agricolan sanoja

Venäjän kieli, wikipedia

Lintuhuumoria

Merisään uskomaton kauneus. Tapasin kaverin, joka ei pidä tv:tä, tietokonetta, on näköjään aika estynyt ja peukalo keskellä kämmentä, mutta hän sanoi pitävänsä merisäästä. Onhan se: Kotka, Rankki, ohutta yläpilveä...Ja kaikki nuo merisääasemat, joista jo nimen kuulemisesta saa suolaveden roiskeita naamalleen. Tuo kaveri ei millään voisi edes kuvitellakaan lähtevänsä purjehtimaan, mutta merisää, se on poikaa.

Ehkäpä yritän nyt olla bloggaamatta ainakin pari viikkoa.

Linkkejä vaan

Vähän linkkejä:

Kuten ehkä olet huomannut Ylen Arenan ulkoasu on uudistunut.

Helsingin kaupunginkirjaston Sanojen Aika, huomaa myös lasten SA ja mieskalenteri, kirja- ja kirjailijaesittelyjä.

Johdatus väestötieteeseen ja sanasto

Maailman aika, yhdistettynä kartta ja aika

Sanoja, jotka eivät esiinny perusmuodossaan

Askartelua lapsille: 1 2

Sitaatteja ruotsiksi

Lyhyttavaraliike, artikkeli e-kirjoista ja tulevaisuuden mahdollisuuksista/uhkista

Hiktionary

Sienikori

Ranua Zoo, tehtäviä

Virginie

Pitäisi jo ruveta pakkaamaan autoa, hakea esille telttavarusteet, makupussi, jos joutuu yöpymään matkalla. Olen lähdössä pitkälle ajomatkalle. Pääasia on lapsenlasten luona vierailu, mutta käyn myös sisarparkaa katsomassa Ruotsissa. Hän on saanut tietää, että tulee uusi lonkkaleikkaus, laitetaankin tekonivel. Iso leikkaus, jolla on hyvät mahdollisuudet onnistua. Toivottavasti hän saavuttaa lähes entisen aktiviteettinsa, nyt hän on joutunut käyttämään rullaattoria, toinen puoli on kutistunut usealla sentillä. Yhtenä hetkenä hyvässä kunnossa ja paljon liikkuvan vanhan naisen maailma sortui, kun hän liukastui talvella.

Aion viedä lapsenlapset ongelle, järvi on ihan vieressä. Tosin siihen on vuosisatojen kuluessa kerrostunut paljon saasteita, mutta luultavasti kaloja voi käyttää. Tytär kertoi, että heillä oli aiemmin kalastusharrastusta miehen kanssa, mutta kaloja, isoja vonkaleita, he eivät käyttäneet. Varmaankin niitä voi silti käyttää, sillä haitalliset aineet sedimentoituvat pohjaliejuun. Jos he pitävät onkimisesta, sitä voimme tehdä täälläkin, kun he tulevat. Näinä päivinä tytär saanee oikeuden kuljettaa yksin junaa, aion mennä kyytiin ja veturiinkin.

Mopoilin taas eilen ja tutkin minulle aiemmin tuntemattomia kyliä, nimet olin kyllä kuullut. Kävelinkin ja luin oikeita kirjoja, joita minulla on yllin kyllin. Viimeksi Anna Kortelaisen tutkielman Virginiestä, Albert Edelfeltin muusasta. Paljon hän ei saanut selville, mutta samalla tuo retki meni syvälle naisen asemaan 1800-luvulla ja suurmiehen elämään kulissien takana. Myös Matti Vanhas-kirjan luin loppuun. Hän on paljon parempi hahmo, kuin mitä pinnallinen julkisuuskuva kertoo.

Kirjoitin Oppitorille Jeopardy-visan innoittamia juttuja. Jeopardyä voi esim. nettipalvelun avulla käyttää oikein hyvin opetustouhuissa.

Sisäsiistejä ajatuksia tai ei

Kävin hakemassa kirjastosta vielä yhden kassillisen ilmaisia kirjoja, eivätkä nekään olleet hassumpia, vain muutama vuosi niskassaan. Oli muistelmia ja tietokirjoja. Käännösromaaneja en edes ottanut, jolleivät ne olleet oikein kuuluisia. Siivosinkin vähän. Parveke on kauheassa kunnossa, siellä on paljon tavaraa. Tarvitsisin pari ovea, joista tekisin pukkien avulla hyllyt, joihin voisin tavaroita pinota. Tosin parveke on avoin ja lasitettu, nytkin se on näkyvillä talon etuoven vieressä. Ei siellä voisi kuitenkaan oleskella, joten se käy varastotilaksi, kunnes häippäsen täältä. Asunto on liian kalliskin ja kirveltää silmiä.

En malttanut lähteä mopoajelullekaan, mutta tein toki pitkän kävelyn shortsit ja t-paita päällä, mikä oli suoranainen nautinto tuulen ja auringon hyväilyssä (pateettisesti). Innostuin kirjoittamaan tietokilpailukysymyksiä. Tänään teen listaa sopivista sanoista. Ensin wordilla alekkain ja aakkosjärjestykseen, sitten nettityökaluilla kompakti lista. Minulla on joskus hankittuna Firefoxin lisäosa, joka toimii siten, että sanaa kaksoisklikkaa, niin avautuu pieni ikkuna, jossa on kaikenlaisia hakutoimintoja, Google mukana. Se on aika kätevä, tosin se mutkistaa hieman klikkaustoimintoa omalla tavallaan, mitä en ryhdy selittämään. Sillä kuitenkin voi hakea selityksiä mm. noihin sanoihin, en aio laittaa sananselityksiä näkyville. Teoriani on, että pitää laittaa asioita puutteellisina; se saattaa innostuttaa ajatustoimintaa. Siksi en yleensä laita esim. kuvatekstejä.

En tiennyt, että on olemassa Suomi toisena kielenä-, S2-opettajien yhdistys. Sieltä tuli ilmoitus, että Oppitorini on liitetty heidän linkkilistaansa, jota ihme kyllä en ollut havainnut, vaikka viime kuukaudet olenkin nettiä haravoinut. Harkitsen liittymistä mukaan. Oppitorini on muuten "rumsren", mutta en ole käyttänyt kuvia siten kuin joskus neuvotaan. Pitäisi pyytää käyttölupa tai ainakin viitata/linkittää kuvaan, minusta se on liian vaivalloista. Kemppisen mukaan kysymättä lainaaminen käy sitaattioikeuden nojalla, tosin Kemppinen ei ole jumala. Useissa kuvissa on kyllä Ominaisuudet, tieto, mikä on ao polku. Se ehkä riittää tuoksi linkitykseksi.

Täällä sen sijaan ei ole esitetty sisäsiistejä ajatuksia (valtaeliitin mukaan). Mediassa tällaiset mielipiteet pakkaavat saamaan leiman äärioikeistolainen. Se tulee aivan luontevasti esim. uutistenlukijoidenkin suusta ja kertoo mielipidemonopolista, jota juuri ko. kirjoituskin kritisoi. Olen lukenut huomautuksen, että esim. alankomaalainen Geert Wilders saa äärioikeistolaisen leiman, vaikka hän on ihan perinteinen liberaali. Wikipediassa ei häntä leimata vaan kerrotaan neutraalisti. Tuo kirjoitus kertoo dystopiasta, kauhukuvasta, siitä mihin yhteiskunta saattaa olla menossa. Mistä minä tietäisin onko se kauhuskenaario vai ei, viime vuosina olen liikkunut kovin vähän lähiöissä. Tosin tarkkailen uteliaana maailmaa. Minusta joka tapauksessa kuuluu sananvapauteen, että tällaisiakin, perusteltuja mielipiteitä pitää saada olla olemassa ja niitä voi kertoa. Se, että valtaeliitti pyrkii niin tarmokkaasti ne kieltämään jopa oikeudellisesti, kertoo juuri siitä, että kauhuskenaario saattaa pitää paikkansa, ainakin siinä on sellaisia piirteitä.

Tosin tarkkailen myös maahanmuuttokriittisyyttä yhteiskuntatieteilijänä (ei praktiseeraavana).

Mopopäiviä

Suhteellisen aurinkoinen päivä, ajoin itseni kaljuksi ja otin aina muistaessani päähän aurinkoa. Mukavan ilmava tunne, tuulen leyhyttely. Sain lopultakin moposkootterin käyntiin. Ei meinannut startata, vaikka olin ladannut akkua. Edellisellä kerralla en muistanut, että piti painaa vasenta käsijarrua samalla. En honannut silloin ollenkaan, että on käynnistyspoljinkin, nyt lopulta muistin, ei meinannut käynnistyä, vihdoin viimein. Tänäänkin aion ajaa jossakin etäämmällä. Kun systeemi oli kerran käynnistynyt, se toimi jälleen hyvin.

Ajelin maaseudulla, joka oli tosi kaunis, oli iso joki ja pienten jokien verkosto, tyhjät tiet. Kävin vesitornissa, jonne kesäksi on avattu kahvila. Todella hieno maisema, ehkä hienoin paikka, missä olen asunut tähän mennessä, vettä kaikkialla. Juttelin tornissa yhden nuorehkon naisihmisen kanssa ja join kahvia ja söin kermapullan, mikä ei oikein dieettiini sovi. Muutenkin pidin sitä huonosti, ostin uusia perunoitakin.

Kirjastossa oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Yhdessä vaunussa oli poistettuja kirjoja 0€ kpl. Jos hinta siitä paranee, maksetaan kun vie kirjoja pois. Ei ollenkaan huonoja nimikkeitä, ihan lukemisen arvoisia. Ehkä menen tänään hakemaan vielä kassillisen. Luin Aino Kuusisen muistelmia, jostakin syystä Neuvostoaika kiinnostaa kaikessa kauheudessaan. En tiedä, oliko oireellista, mutta Matti Vanhasesta tehtyä 50-vuotis-juhlakirjaa, Se on ihan Matti, tarjottiin 0-eurolla. Johan on markkinat!

Lukitsin itseni ulos, jo toinen kerta tässä asunnossa, onneksi verkkovarastossa on avain ja sain kontaktin parvekkeellaan olevaan mieheen, joka tuli päästämään minut varastoon. Siinä olikin henkistä järkytystä niin, että päiväunet maistuivat. Silmiä hieman kirveltää yhä. Vaatekaapistakin tulee pesuaineen haju, jotakin tapahtui koneessa, kun hajua jäi liiaksi. Nyt pitäisi pestä kaikki uudestaan, mutta kun vaatteet ovat sekoittuneet.

Educational videos for Kids

Palvelu, jossa nettisivuista, esim. blogista voi tehdä lehden näköisen julkaisun. En kirjoittautunut sisään, joten en tiedä, mitä koiria on haudattuna, mutta vaikuttaa siistiltä.

Wordnic, jonkinlainen käyttäjien luoma yhteinen englannin sanakirja.

LiveTyping, nauhoittaa näppäinten käyttöä, en kyllä tiedä mitä virkaa sillä on.

Ilmakehän sanasto, sääsanasto

Pari hakukonetta: Cuil, Bing

Ns. staattisen kartan teko

Suomalaisia lyhytelokuvia

Sarjakuvia

Aikuisten leikkitupa

Olisin mennyt ja meninkin auttamaan ryhmääni tietotekniikan opetuksessa, mutta huomasin olevani tarpeeton, koska siellä ei juuri opiskeltu. Ensinnäkin huomasin, että menossa olivat ompeluseurat, ei ompelun mutta porinan suhteen. Minua sapetti ja lähdin kotiin. Ajoin nyt aamulla hiukseni, enkä oikein kehtaisikaan lähteä ihmisten ilmoille kaljuna.

En tiedä olinko sokeutunut ja oliko meno samanlaista minun ollessani opettaja, en usko, sillä yritin pitää koko ajan jonkinlaista oppimisprosessia liikkeellä, teimmehän me oppikirjaa ja oppilaat sitten huokailivat muka rasittuneina.

Nyt näyttää siltä, että periksi on annettu. Aika moni oli poissa, sitä on vaikea valvoa ja poissaolot ovat tämänkaltaisessa opetuksessa sirkusta. Muutama oli päättänyt, että ei kiinnosta tai he ovat täysin oppineita.

Varmaankin opetuksen rakenteessa on ongelmia. Minä joka pidän tietotekniikkaa viihdyttävänä en voi ymmärtää, että se tuntuu ikävältä. Ehkä kannattaisi aloittaa siitä viihdyttävämmästä päästä ja laittaa todellista sisältöä, ei esim. muotoilujen opettelemista. Mutta IT:n opettamisella on omat traditionsa, joka varmaankin on määrännyt.

Yhdellä oli syntymäpäivät, ei tosin venäläisellä, jotka ovat ilmiömäisiä juhlimaan. Taas tanssittiin jotta voitiin kestää harmaata arkea ja oli ruokatarjoilua. Tuollaista oli varmaankin neuvostotyöpaikoilla pahimpaan neuvostoaikaan, kun elämä oli liian ankeaa kestettäväksi.

Lähdin pois parin tunnin jälkeen, mietin soittamista esimiehelle, mutta se on kaksipiippuinen juttu. Privaatti kurssinjärjestäjä saa maksun läsnäolevien ja kurssille kirjattujen oppilaiden mukaan ja kurinpalautus tietäisi tulojen menetyksiä. Se olisi myös epäsolidaarista kollegaa kohtaan, joka laillani on systeemin kahleissa. Hän vaikuttaa ammattimieheltä, joka osaa korjata opiskelijoiden virheet, toisin kuin minä. Ei hänkään tunnu pitävän tätä ihannetilana. Kun opiskelija tekee asioita puolella sydämellä, virheitä tulee. Nyt kuitenkin ryhdyin tätä kirjoittamaan, tulkoon mitä tulee.

On se ainakin systeemin väärinkäyttöä. On väärin, että valtion varoja käytetään aikuisten leikkitupaan. Olisi varmasti käytettävä sekä keppiä että porkkanaa. En syytä pelkästään oppilaita, vaikka toki heidän asenteissaan on parantamisen varaa. Ihmisinä ihan mukavia.

Kun minä ryhdyn opettamaan viikon kuluttua, edessä on ainakin yritys kurinpalautukseen, mutta yritän myös tuoda mielenkiintoista ja antoisaa oppisisältöä, johon olen nyt valmistautunut. Varsinainen työ alkaa juhannuksen jälkeen, kun viikon loma on pidetty.

Muutamia linkkejä:

Ruotsiksi on olemassa NE -tietosanakirjan lyhyt versio, joka kuitenkin on lyhyine artikkeleineen ihan OK.

Wapedia, filosofian tietosanakirja (Ymmärtääkseni wapedia on tarkoitettu mobiililaitteille.)

Lukiotason matematiikan tietosanakirja

Artikkelini suomen sanakirjasta, wiktionarystä, yms.

Johdatusta hakuteosten käyttöön

Sanontoja eläimistä

Tietokilpailut.com

Seuraavana päivänä

Yllätys kun luin, että perussuomalaisen Timo Soinin tilalle nousee eduskuntaan Pietari Jääskeläinen. Kumma että on samanniminen kuin Liisan mies. Hän olikin sama Pietari. Kuvittelin, että hän on vihreä, vihreä meppiehdokas hän on ollutkin. En tiedä, ovatko he yhä yhdessä, joku vuosi sitten kuulin välirikosta ja sitten taas yhdessä olosta.

Tuon Pietarin (ja Liisan) suhteiden ansiosta Keuruun ekokylä myytiin yhdistykselle. Pietari on ollut mm. nälkätyöryhmän sihteeri, töissä ministeriössä ja oliko se Kuntaliitossa, toiminut Suomen Kylät ry:n asiamiehenä ja nyt jossakin kansalaistoimintapuljussa.

En ole koskaan monta sanaa puhunut miehen kanssa, mutta nähnyt häntä ekokylässä. Kyllä hän ihan asialliselta vaikutti. Toisaalta en päässyt hänestä perille, en oikein löytänyt aitoutta pinnan alta, mutta en sitä hakenutkaan.

En äänestänyt perusuomalaista, sillä en parhaalla tahdollanikaan voi innostua populismista ja Soinin huuteluista. Varmaan perussuomalaisissa on paljonkin ihan fiksuja ihmisiä.

Muuten eivät vaalit minussa suuria intohimoja herättäneet, vaikka periaatteessa olisi pitänyt. Tytär Ruotsissa ei aikonut äänestää, mutta kun huomautin, että onhan siellä ehdokkaana ainakin minun idolini Marit Paulsen, hän aikoi. Paulsen on ollut meppi aikaisemmin, en tiedä pääsikö hän nyt.(pääsi reippaasti)

Se mikä eilen järkytti oli dokumentti Alzheimeria sairastaneesta miehestä. Säälin hänen vaimoaan, joka otti hoitaakseen miestään, joka oli hankala aivan taudin kuvan mukaan. En tiedä, tämä on julmaa, mutta ehkä parempi ratkaisu olisi ollut yhteiskunnan suorittama passiivinen autanasia. Miestä olisi laitoksessa lääkitty, niin että hän olisi mennyt niin heikkoon kuntoon, lopettanut syömisen, että hän olisi menehtynyt vuosia aikaisemmin. Nyt kärsiminen pitkittyi, tuskin hän mitään iloa tunsi itse vuosikausiin, rääkkäystä se oli häntäkin kohtaan. Kyllä eettiset kysymykset ovat vaikeita. Toisaalla on ihmiselämän arvo ja toisaalla myös muistot Kolmannen Valtakunnan eutanasiaohjelmasta, ei sekään helpota.

Ihmisen kanssa joudutaan tekemään ratkaisuja, joissa hellämielisyys ehkä vain lisää kärsimystä. Kehitysapu, ei yleensä välttämättä, mutta joissakin tapauksissa se pitkittää myös kärsimystä, jos se ei auta auttamaan itseään. Joissakin tapauksissa myös maahanmuutto lisää kärsimyksen määrää.

Kotona

Mukava nukkua omassa sängyssä ja olla omissa ruoissa. Koska olen pula-ajan lapsi, en voinut olla syömättä hieman liikaa aamuisin hotellin aterialla. Nyt voi yrittää mahalaukun normaalia pienentymistä, kun sitä ei ahdeta täyteen. Vaaka kertoi 5-6 kilon pudotuksesta ja se on paljon kolmen viikon ajalta.

En kyllä näe mitään konkreettista tapahtuneen saunassa. Vuokranantaja aikoi viedä lauteet ja pallin pestäväksi liioista eteerisistä öljyistä. Hieman silmät jo punoittavat, matkalla ei ollut mitään ongelmia.

Koska oli niin kylmää, en pysähtynyt matkalla nähtävyyksiä katsomaan, paitsi yhdessä suuressa ostoskeskuksessa. Sekin on kulttuuriantropologiaa, kun katselevia shoppailevia suomalaisia heimoja, en voi itse siihen osallistua, kun asunto on jo täynnä. Sormia kyllä syyhytti. Samsungin pieni simpukka, jonka ostin 38 €:lla, oli alentunut 29 €:oon. Yleensä kun on alennus, ostan useampia, nytkin ajattelin, että on ehkä hyvä olla puhelimia, kun se on niin pienikin ja halpa. Ruotsissa voi esim. hankkia ruotsalaisen prepaidin. Tosin vanha nokia on hyvässä kunnossa ja siinä on isot näppäimet eikä yhtään ylimääräistä hienoutta, joita en kuitenkaan käyttäisi. Ostin kyllä toisen samsungin varaosaksi, onhan siinä akku ja laturi, mutta taistelin itseäni vastaan, etten ostanut useampaa. Kyllä minä aika hyvin olen onnistunut taistelemaan tuota ostosyndromaa vastaan, ostaa siis useita, kun halvalla saa.

Koska minulla ei (vielä) ole sosiaalista elämää, juuri kukaan ei yleensä soita. Opiskelijat soittavat joskus, mutta nyt olemme olleet erossa. Veli soitti yllättäen ja näin että puhelin toimii, olin valmistautunut siihen, että minua moititaan bloginkin takia, minähän vain teen reportaasia elävästä elämästä, yksinäisyys on osasena. Hän ei kuitenkaan moittinut ja kutsui kyläänkin, mutta en mene, koska hänen vaimonsa kuulemma paheksuu blogiani. Sisareni soitti viikko sitten ja moitti - olisi ollut otettu, koska yleensähän ei tavallisia ihmisiä analysoida kuin he olisivat merkittäviä. Ekokylästäkin soitettiin aiemmin ja sanottiin, ettei minua haluta nähdä siellä enää, koska olen loukannut. Ehkä olenkin, ehkä en. Tosin se paikka ei ole minulle enää mitenkään tärkeä. Laitoin sinne muutaman parhaista vuosistani, koin siellä paljon.

Nyt se vaikuttaa sekaiselta ja nuhjuiselta, loputtomalta kaaokselta, ehkä täynnä katkeria ihmisiä, jotka uskovat kummallisia new age -uskomuksia. Intialainen kaveri esimerkiksi, joka puhui ihaillen siitä kuinka intialaiset hakkaavat helpolla rikkaat pomot jauhelihaksi vasaralla, kuinka Suomi on poliisivaltio, jossa ei ole demokratiaa, jossa vanhuksia tapetaan, jossa viranomaiset ottavat lahjuksia ja virkailijat käyttävät huumeita jne.

Hän oli lähtenyt Suomesta eikä ollut aikonut palata tänne, mutta oli kuitenkin tullut. Miksi tulla takaisin tällaiseen huonoon maahan?

Kävelin pitkän lenkin, golfikausi oli alkanut, mutta en saanut palloa päähäni. Nurmikenttä oli isoilta osin yhä kuolleen näköinen. Oli kylmää, enkä nähnyt puuhakkaita piisameita, lintujakin oli aika vähän, lokkeja tosin ja yhden joutsenen näin. Kun lähdin reissulle, jäät vielä seilasivat joessa, nyt on jo kesä.

Linkkejä:

Kuvankäsittelyä ennen vanhaan, Wiinikkalan vanhat valokuvat,

Kuvatoimiston luonto-aiheisia valokuvia, yksityisesti niitäkin varmaan voi käyttää, mutta ei kannata julkisesti. Osassa lintukuvia on myös äänet, joiden esiin saamiseen on ohje sivulla.

Historian kuva-arkisto

Vanhoja kuvia Suomesta, Suomi kuvissa

Alexander Federleyn Suomen kuvia

Kimmo Pälikön taidetta

Valtavan hieno: Suomen historian dokumentteja

Suomen historian sivuja: 1 2 3 4

Pelasta kirja -projekti, hakemisto

Juomalauluja yms: Ylioppilaan laulukirja, Fokuksen juomalaulut, Kansanlauluja

Osaatko puhua koiraa?

Hakusanojen taistelu

Ainakin erikoinen sivu

Päivi Kannoston väitöskirja, Suolatut säkeet, suomi-kuva

Yritin minäkin vähän vetää linkkejä Kalevalasta, puukkojunkkareista ja vallankumousromantiikasta

Keskivartalolihavuus

Uutisissa haastateltiin amerikkalaista ikätutkijaa ja puhuttiin eliniän pidentämisestä. En nyt väitä, että muutaman päivän nälällä vielä olisi vaikutuksia omaan elinikääni, mutta toivon pysyväni lujana ja pystyväni jatkamaan tätä trendiä. Olen kyllä ollut tietoinen, että nälällä on elinikää pidentäviä ominaisuuksia, mutta ennen kaikkea olen tietoinen diabeteksen vaarasta, jota keskivartalolihavuus aiheuttaa. Ei haittaisi vaikka tulisi hitunen seksikkyyttäkin laihtumisen myötä.

Liika syöminen on jonkinlaista itsetuhoa, ei välitä itsestään, turruttaa ajatukset ruoalla ja vihaa sitten tulosta. En ole koskaan ollut edes yli 100 kiloa, mutta siltikin. Ja olen aina liikkunut paljon, eivätkä kilot ole näkyneet kunnossa.

En välttämättä ole kiinnostunut elämään loputtomiin, mutta haluaisin elää sen ajan virkeänä ja terveenä ja kuolla omille jaloilleni.

Kyllä minä tiedän, että tällaiseen asenteeseen liittyy myös paljon suvaitsemattomuutta. Monet miehet pitävät lihavista naisista, hyllyvistä läskeistä ja kankuista, mutta minä en.

Hyvinvointisairaudet ovat myös kaikkein suurin uhka kansanterveydelle ja myös kuluttavat verovaroja leijonanosan.

Maakunnassa

Kävimme taas maakunnassa tapaamassa opiskelijoita. Se oli antoisaa. Ehkä paras oli mattokutomo, jossa ahkeraa opiskelijaa työllistetään. Haastattelin omistajaa myynnistä, miten hän lähestyy asiakkaita. Ei tyrkytetä, asiakas on aina oikeassa, psykologiaa paljon.

Kävimme muuallakin, mm. Lapualla Simpsiön vuorella, kiipesimme näkötorniin. Taas sama havainto mikä aina: Suomi on lähes kokonaan metsää. Pohjanmaan aavat viljelyaukiot, latomeret ja muut kutistuivat siinä vertailussa pieniksi plänteiksi.

Jatkoimme Aalto-turismia. Kauhajärvellä on Aallon varhain suunnittelema kellotapuli. Alajärvellä katsoimme vielä sairaalan ja Alvarin veljelleen suunnitteleman talon, joka oli tyhjillään.

Saan vielä syödä parina kertana Alma-ravintolan herkkuruokaa ja sitten kotiin.

Eilen keksin peruslausetyypit

Eilen ei tullut suuria luontoelämyksiä. Kävimme työkaverin kanssa tekojärveä kiertävän autostrada-pitkospuiden alussa. Minusta ne ovat pohjalaista komeutta parhaimmillaan. Metsän läpi menee pyörällä ajettava polku. Leveä lankkusilta on jopa kilometrejä pitkä. Se on rakennettu niin hienosti, että näyttää kuin taivaasta pudotetulta, jälkiä luontoon ei ole jäänyt. Miten puutava on onnistuttu kuljettamaan niin siististi. Tuollaiset sillat eivät monia vuosia kestä. Paukanevan 5 km pitkät pitkospuut, olivat lahonneet ja osittain uusitut, vaikka ne ovat vain 8-9 vuotta sitten tehdyt, käsittääkseni. Ne olivat ihan tavalliset, mutta nekin on rakennettu luontoa säästävästi, puutava on kai kuljetettu talvella. Jossakin Helvetinjärven kansallispuistossa näytti siltä, että polkua on rakennettu kesällä, joten uria oli ainakin silloin näkyvissä.

Minulla ei ehkä olisi periaatteessa mitään vastaan, vaikka muuttaisin tänne, jos minulle töitä tarjottaisiin. Muutto ehkä tulee joka tapauksessa, jos silmien kirvely uudessa asunnossa ei lakkaa. Täällä ei kirvelyä ole. Nykyinen kotipaikka on sinänsä hieno, mutta töiden perässä pitää muuttaa vielä, jos niitä saa. Kova urakka olisi taas tavaroiden pakkaaminen ja muuttaminen.

Kävelin kaupunkialueella ja kävin katsomassa uskomattoman suurta Prisma-tavarataloa. Ihmetellä täytyy kuinka suuria ne ovat, sitä tavaran määrää. Kävin myös matkalla Hong Kongissa. Kaikille ostospalatseille ei yksinkertaisesti voi riittää asiakkaita.

Ajattelen jo alkavaa opetusta, mihin keskittyä. En haluaisi ottaa kielioppikirjaa, entinen harjoituskirja kyllä loppuun, mutta ei sitten muuta. Haluaisin keskittyä suulliseen kielitaitoon. Oppilaiden pitäisi oppia ensin sanomaan asioita. Sen jälkeen tulee kirjoitus. Kysyin neuvoa työkaverilta, joka on suomenkielen maisteri, että mihin kannattaa keskittyä. Muistelin tavallista aktiivilausetta, jossa on subjekti ja predikaatti. Jo sellaisen sanominen kaikissa persoonissa on toisille ylivoimainen tehtävä. Hän tipsasi peruslausetyypeistä, joista kuulemma on ollut puhe oppikirjassa, jota yleensä käytetään. Minulla ei ole oppikirjaa mukana, mutta netistä löytyivät peruslausetyypit. Muistan hämärästi, että tällaista kirjassa on myös:

1. Intransitiivilause
2. Transitiivilause
3. predikatiivilause
4. Eksistentiaalilause
5. Omistuslause
6. Tuloslause
7. Tilalause
8. Kokijalause

Niitä vain harjoittamaan suullisesti. Lausetyyppi kerrallaan, sopivat kysymykset, jotka auttavat mahdollisesti. Kaveri puhui myös paikallisijojen tärkeästä merkityksestä, tietenkin nominatiivin, partitiivin ja genetiivin jälkeen, joita on valtaosa.

Paukaneva

Ehdin vielä Nurmon Paukanevalle, koska työt eivät paina. Siellä oli pitkospuitakin 5 km, laskin kävelleeni taas ainakin 14 km, kyllä väsytti. On se hieno suo. Siellä oli paljon opastauluja, jotka olivat sopivalla korkeudella, kuvat tarpeeksi isoja ja tekstin näki lukea.

Suon tuoksu on miellyttävä, kasvit olivat kukassa, joitakin tietysti tunnistin. Yksi lintupari kiinnitti huomiotani, luulen sen olevan jokin haukka, ehkä tuulihaukka. Väliltä löytyi lintutorni ja laavu, toiselta puolen suota. Läheltä menee tie. Kävin jokivarressa asti. Sinne rakennettiin jotain isoa, vesibussifirma mainosti suota, joten uskon sinne pääsevän kaupungista vesitsekin.

Kuten wikipediakin kertoo, alueella on paljon historiaakin, on suon kuivatusyrityksiä, tervanpolton ja kydöttämisen jälkiä. Sinne oli jopa haudattu kansalaissodassa tapettuja. Suota Etelä-Pohjanmaalla täytyy olla paljonkin, koska Seinäjoella on iso turvevoimalaitos. Tämä suo on onneksi suojelussa, sillä se on aarre.

Näyte Kotuksen kielijutuista

Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa

Melan kasvioppi

Klassikkogalleria, naiskirjailijoita

Ruotsin kielen sanalista, wikisanakirja

Itämeriportaali

Scribble Maps, voi piirtää karttaan

Keitä olivat lappalaiset

Ihmisoikeudet.net

Background Fairy, taustoja bloggeriin

Suomenruotsalaiset, PDF-brosyyri

Suomen historiaa autonomian ajalta

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto

Ainoa tapa laihduttaa

Vähemmän syöminen on minun käsittääkseni ainoa tapa laihduttaa, ainakin minulle. Näissä oloissa se on helppoa, mutta onko kotona sitten. Jo nyt on havaittavissa muutama sentti kavertuneessa vyötärössä, mikä innoittaa jatkamaan. Olen kyllä ennenkin yrittänyt samaa, enkä muista mikä sai minut pois kaidalta tieltä. Ehkä se, että elämässä on vain muutamia taattuja iloja. Syöminen turruttaa muut pyyteet.

Helppoa laihduttaminen ei ole, paastota ei kannata, mutta syödä vähemmän kyllä. Pitää muistuttaa itselleen, pureskele. Minua on aina vähän ärsyttänyt pitkään jäystävät ihmiset, tyhjän nyhjääjät, alitajunnassa. Minusta kaiken pitää tapahtua tehokkaasti. Tuntuu myös, että ärtynyt paksusuoli ei ole yhtä ärtynyt kuin ennen, koska se saa nyt levätä pitkiä aikoja. Mahalaukun koon pienentyminen on tekijä johon uskon.

Nyt on se haitta että syön hotellin aamiaisella liikaa, kun en voi vastustaa niitä makuja ja onhan se myös rahallisesti edullista. Aamiainen on aina sama, mutta siinä on kasviksia ja salaattia, hedelmiä, pekonia, lihapullia, monta lajia juustoa ja muita leikkeleitä. Varsinkin vasta leivottu sämpylä ja jugurtti juuri sulaneine pakastemarjoineen on maku, jota kaipaan sitten koko päivän. Oikeastaan elän sitä aamiaisnautintoa varten. Kävelen toiselle saman omistajan hotellille aamiaiselle, koska emäntä sanoi sen olevan ok. Perhehotellin oma aamiainen on tavallinen, jollaisen saisi kotonakin, kyllä silläkin pärjäisi. Siellä Almassa ei ole tungosta, sali on viihtyisä ja suuri, rautatieläisten entinen juhlasali.

Aurinko kohteli kovasti eilen, kun olin ulkona niin monta tuntia, onneksi sattui lippis mukaan. Peilistä katsoi voipunut hahmo, kun olin nukkunut ensiväsymykset pois. Helteet ovat kuulemma ohi tältä erää. Sateita luonto tosin tarvitsisi enemmän kuin aurinkoa, sitä tulee joka tapauksessa vähemmälläkin. Juhannukseen asti sataa laariin. Mustikat tarvitsisivat myös vettä.