Taas mitä sattuu

Reilun viikon kuluttua opiskelijoilla koittaa työssäoppimisjakso. Silloin käyn tapaamassa heitä työpaikoilla. Minulla on välillä heidän kanssaan ehkä yksi viikko, ja sitten heillä on tietotekniikan opintoja toisen opettajan johdolla. Olisin halunnut pitää senkin osuuden. Nyt minun täytyy mennä toiselle puolelle maata työnantajan antamaan eri tehtävään muutamaksi viikoksi. Onhan siinä haastetta, tavata uudet opiskelijat, uudella paikkakunnalla ja työtehtävässä, jota en ole ennen tehnyt - mutta se on samalla jännittävää. Tulee tietysti matkakorvaukset ja päivärahat.

Minun oppilaani saavat olla toisten ohjauksessa, mikä tietenkin on hyväksi. Yritän antaa heille mahdollisuuden tehdä nettiin tekstejä, joita olen luvannut korjata, vaikka olen eri paikkakunnalla. Sen on määrä tapahtua kunkin oman blogin kautta. Oppilaille se maailma on tosi vieras vielä, olkoon se vapaaehtoista. Siinä ainakin näkee miten netti saattaa auttaa. Heillä ei ole omia koneita, mutta ainakin tietotekniikan kurssin aikana se voi olla mahdollista; riippuu myös sen opettajasta, salliiko hän sen ja mitä hän vuorostaan aikoo tehdä opiskelijoiden kanssa.

Pian on mukava kulkea ympäriinsä ja käydä tutustumassa työssäoppimispaikkoihin; tutustun samalla uuteen kotiseutuunkin.

Ihan selvästi huomaa, että sanelukirjoitus on auttanut. Samalla tulee lyödyksi kaksi kärpästä, kun itse saneltavat sanatkin ovat usein outoja. Joudun ne selittämään ja siinä lujille. Minun pitää selittää näyttelemällä ja usein esimerkeillä. Kovasti he ovat ainakin kiinnostuneita niistä sanoista ja kirjoittavat ylös. Heille tulee päivittäin kymmeniä uusia ilmauksia ja sanoja. Olin tyytyväinen, kun ennustukseni on toteutunut ja he ovat herkistyneet sanoille. Nyt kun he ovat kuulleet niitä tunneilla, he yhtäkkiä kuulevat niitä myös elämässään. Aiemmin he eivät ole niihin reagoineet.

Yritän myös leipoa mukaan aina yhteiskunnallista asiaa, suomalaista yhteiskuntaa. Tänään puhuimme mm. syrjäytymisestä ja työelämästä ja monesta muustakin asiasta. Yhden päivän aikana ehtii sivuta aika monta asiaa. Pidämme myös johtotähtenä kielioppiasioita, joita käymme läpi maahanmuuttajille tarkoitetun oppikirjan avulla. Tänä päivänä oli essiivi -sijan käyttöä.

Olen kerännyt taas aika monta linkkiä sieltä sun täältä ad hoc -menetelmällä (ota kiinni mistä saat):

Tuulivoimalan rakentamisen pikakurssi lapsille:

Suomen metsäyhdistyksen materiaali talousmetsästä

Otavan ympäristötieto 3

Otavan ympäristötieto 4

Otavan ympäristötieto 5, monille muillekin sopivaa materiaalia

Otavan ympäristötieto 6

Susilähettiläs

Yxi paras lasten tawara, netissä. Uskomatonta, että viimeinen painos oli joskus 1915. Enemmän katekismus kuin aapinen.

Historiasivut Luettelo vuosisadoista, Wikipedia

Vapaa-ajattelijan aapinen

Valta, moraali ja yhteiskunnallishistoriallinen oppiminen

Historialliset tekstit, Gastrolab

Kurkistuksia Helsingin kujille, Helsingin arkeologiaa. Suomen historialliset kaupungit

Koppa, Jyväskylän yliopiston oppimateriaaleja

Aakkoselliset humanistit

Suomen historialliset maakunnat

Suomen suuriruhtinaskunta, wikipedia

Suomenmaan kartta, vanha Suomen kartta

Vanhoja suomalaisia karttoja

Lapin Maakuntakirjaston vanhat kartat

Retkeilijän kiviopas

Luontoretkeilijän geologisia kohteita

Kallioperäkartat

Geokuvat

Apuneuwo wanhain keittokirjain lukemiseksi

Yhtä hymyä

Nyt on paljon mukavampaa, kun koulua käydään hymyssä suin. Ihmettelinkin jo aiemmin, että eikä charmini ala purra, kun viime kesän museotyö oli niin antoisaa ja pystyin ottamaan useimmat ryhmät ja luomaan heihin hyvän kontaktin. Nämä opiskelijat olivat kovempi paikka, mutta tuntuu, että se on tapahtunut heidänkin kanssaan: aito kohtaaminen.

Ahkeriahan he ovat olleet, mutta olivat jo vähän kitkeriä, kun suomi ei oikein tullut haltuun useista kursseista ja vuosista huolimatta. Oli kaksi kovaa vastakkain: venakot ja minä, ja tuntuu, että en ainakaan huonosti ole pärjännyt. Siis venakkoja vastaan minulla ei ole mitään, mutta kylläkin huonosti käyttäytyviä ihmisiä kansallisuudesta riippumatta, ja niinhän oli asianlaita aluksi. Tosin siinä oli käyttövoimana kovat kokemukset ja kohtalot, en välttämättä minä.

Olen sanonut, että loppuajan kurssista harjoittelemme kielenkäyttöä. Alussa on ollut erityisen paljon sanastoa ja kielentajua ja kielioppia ja ennen kaikkea totuttautumista suomen auditiivisuuteen. Nyt voimme jo keskustella suomeksi eri teemoista ja ottaa pros ja cons kuten anglosaksit keskusteluharjoituksissaan.

Tänään alustin profeetta Vissarionista Marketta Hornin ja netin materiaalin perusteella. Kerroin ekoyhteisötouhuista, Linkolasta ja maailman pelastamisesta ja se lankesi hyvään maaperään ja kiinnosti heitä. Jotkut olivat kuulleetkin profeetasta, venäläisissä tiedotusvälineissä. Kerroin ystävästäni Marketasta ja hänen ihmeellisestä elämästään ja matkoistaan mm. Aasiassa. Olipa mukavaa minustakin. Jos Marketta olisi lähempänä, pyytäisin häntä esitelmöimään.

Laitoin Oppitoriin aika paljon lisää söpöä aapismateriaalia. Minun piti myös revidoida sanaluokkakäsitykseni. Siitä kun itse kävin koulua, sanaluokatkin ovat muuttuneet. Mikään ei ole pysyvää. Adverbit ovat nykyään oma luokkansa ja on tullut nimitys Adpositiot, mikä tarkoittaa yhteisnimityksellä pre- ja postpositioita.

Agricola- historiasivustolla on paljon kiinnostavaa nettimateriaalia, esim. nämä Aleksis Kiven kirjeet, esim. tällainen kokkikirja ja pallljon muuta.

Tässä on aivan toisenlaisesta asiasta, hirsitalon remontista, mutta kiinnostavasti.

Lasten Ateneum

Globaalikasvatusta

Maailman linnut -palvelu

Ikonieditori

Virtuaalimatka Hallwylska palatsin keittiössä. Kyse on Tukholman keskustassa, lähellä NK:ta sijaitsevasta palatsista.

Google-dokumentteihin on tullut piirtotyökalu (via Opeblogi).

Kuinka nain oikein Amerikassa

Venäjä toimintaympäristönä, kurssi virtuaalisessa AKK:ssa

Lajien välinen viestintä

Narsismin aapinen

Lemin särä, yksi Suomen seitsemästä ihmeestä

Virtuaalisia metsäpolkuja:

Metsäpolku, Luontopolku, Polkujen rakentaminen,pdf,

Ihmisen osa

Idolini Ruukinmatruuna oli kirjoittanut postauksen machiavellismista, joka on hänen lempiaiheitaan. Nimimerkki-kommentoija puuttui vähän ikävään sävyyn ja huomautti, että ei se niin yksiviivaista ole, onhan näitä valtapyyteitä paljon hienosäkeisempiä esim. peliteorian valossa. Kaikki ei ole niin yksiviivaista kuin vaikkapa Venäjän suurvaltapolitiikka. Enpä usko RM:n edes tarkoittaneen, että kaikki on aina näkyvää, fernissaa on sekä kansallisessa että kansainvälisessä politiikassa. Hyviä päämääriä ja ihmisoikeuksia on sopivassa määrin liitetty mukaan, mutta pääasiassa allekirjoitan idolini paljaat teesit.

Paremmassa taloustilanteessa ihmisoikeuksia ja kaikkea muuta hyvää on varaa liittää mukaan, mutta kun niukkuus lisääntyy, solidaarisuuden piiri pienenee, heimoon ja perheeseen ja sitäkin pienempään.

Ihminen on valitettavasti tällainen, pieni poika hiekkalaatikolla. Tuo pienten poikien hiekkalaatikkokäyttäytyminen pätee myös tyttöihin ja isompiinkin lapsiin (aikuisiin). Tämä pätee myös parisuhdemarkkinoilla.

Ei se estä, etteikö hyvää ja kaunista olisi. Etteikö olisi myös rakkautta. Ylijäämää on, on vapaata aikaa ja varallisuutta. Ainakin oman perheen sisällä voi olla hyvinkin kauniita suhteita ja epäitsekkyyttä, vaikka pieni paholainen kysyykin korvassani: eikö sekin ole itsekkään yksilön selviytymistaistelua.

Siinä samassa ihminen on kuitenkin onnistunut luomaan taiteen, tieteen ja koko kulttuurin. Hän on mielikuvituksellaan luonut mitä ihastuttavimpia maailmoja ja suhteita. Ei tämä räpistely turhaa ole.

Hiihtoretki linkkeineen

Kävin hiihtämässä 24 km:n lenkin. Se oli perspektiivinmuutos. Toisaalla kaupunki jo paljaine katuine, liikekeskuksineen, toisaalla tuo mahtava suistoalue, puhtaat lumiaavikot ja alkava meri. Latu oli hyvä ja pitokin, eikä siinä erityisiä taitoja tarvinnut - paljon tököttiä pohjaan. Kauempana ihmisiä oli harvakseen, moottorikelkkoja pölähteli ohi. Se on vähän pateettista erämieshenkeä verrattuna meihin fyysisiin suorittajiin, jotka eivät pärise, eivätkä aiheuta katkua ja muuta saastetta ja mikä tuo liikunnan iloa ja hyvää mieltä harjoittajalleen. Vastaan tulijat olivat iäkästä porukkaa. Nuoret, pulleat miehet ja naiset eivät hiihdä, ajavat korkeintaan kelkalla.

Tiedän, että huomenna olen kipeä. Naamassakin tuntuu auringonkilo. Oli hyvä, että sain lähdettyä, kevät saattaa tulla humpsahtaa vesineen koska vain. Nyt yöpakkaset ovat hoitaneet pohjustukset. Kaukana näkyivät tehtaiden piiput, nostokurjet ja luksustalot. Käännyin -luodolla, jossa oli kesämökki poikineen; sen takana alkoi aava meri. Sinne latukin loppui, moottorikelkan jälkiä jatkui ties minne eteenpäin. Noista seuduista olen tähän mennessä lukenut lehdistä, kirjoista ja koulun kartalta, hyvä että kohtalo on tuonut tännekin ja tutustuttaa tähän maanääreen. Ruotsalaisseutu tuntuu etäiseltä, vaikka siellä kuta kuinkin viihdyinkin; puuttui vain työ ja toimeentulo.

Ostin kirjastosta repun täyteen poistokirjoja. En saanut lainaamiani kirjoja luettua ja palautin. Hukkasin kirjaston PIN -koodinkin, enkä kehdannut pyytää uutta. Kirjasto ilmoitti laina-ajan päättymisestä automaattisella sähköpostilla, kyllä se netti vain on hyvä juttu.

En tiedä olenko linkittänyt tänne aiemmin, mutta netissä on valtava e-kirjasto Suomen Kansan Vanhat Runot. Siellä elää kieli ja historia.

Muuta hienoa nettimateriaalia:

Väylien varsilta, majakoista ja muista merimerkeistä

Folkstreams, parhaita kansatieteellisiä filmiaarteita maailmalta

Suomalaisia kansatieteellisiä filmejä, Isien työt

Sagen, saksankielinen kansantarinoiden tietopankki

Folklore Europaea, Kansatieteen arkisto

Historiallinen maatalous, Muuttuva Maaseutu

Huolestuttavaa kehitystä

On todella huolestuttavaa, että ilolla ja ylpeydellä mainostettu valtiomahtien itsenäisyys joutuu näin kovalle koetukselle. Halla-ahon syyttämispäätös on ilmiselvästi perusteiltaan poliittinen. Luulisi, että puolueettomaksi ja itsenäiseksi mainostetun oikeuslaitoksen omassakin intressissä olisi edes näyttää itsenäiseltä. Jos ja kun perään tulee myös tavanomainen pieni tuomio, jolla tottelematonta kansaa on totuttu ohjailemaan, on kirjoitettu surullinen luku oikeuslaitoksen historiaan.

Valtion moniin portaisiin pesiytynyt ns. suvaitsevaisto on vallantäyteydessään päättänyt, että nimenomaan heidän ajamansa politiikka on ainoa oikea ja on päättänyt tulevia vaaleja silmälläpitäen opettaa tyhmää kansaa.

Mielenkiintoista tulee nähdä, kuinka se menee läpi vaaleissa. Ihmiset ovat pitkälti toista mieltä monikulttuurisuuden siunauksellisuudesta, tulevasta työvoimapulasta ja monista muista "itsestäänselvyyksistä". Monikulttuurisuudestakin siinä mielessä, että humaanisuuden nimissä lisätään maahanmuuttajaväestöä, joka jää suuressa määrin yhteiskunnan elätettäväksi ja heikkoihin oloihin, ja josta saatavat hyödyt ovat vuosikymmenien takana, jos edes siellä. Kyllä Suomikin muuttuu moniväriseksi ja monikulttuuriseksi siinä kuin muutkin maat, ja on siitä toki etujakin, mutta edessä on niin paljon tuntemattomia tekijöitä ja uhkakuvia, että se on suunnatonta uhkapeliä. Ainakin Halosen malli on riskaabeli; hänhän on suvaitsevaiston kuningatar, joka vaatimattomalla ulkonäöllään ja olemuksellaan hämää.

Kyllä Suomen täytyy osallistua maailman konfliktien ratkaisuyrityksiin ja niiden väliin jäävien ihmisten auttamiseen, mutta ei siten, että vaarannetaan mahdollisuudet omien syrjäytyneiden auttamiseen, vaarannetaan yhteiskuntarauha ja henkilökohtainen turvallisuus niillä alueilla, joissa maahanmuuttajapaine on suurin. Täytyy myös antaa selvä signaali näille jo maahan tulleille ryhmille, että niiden on itse omin keinoin yritettävä estää rikollisuutta ja myös radikaalia islamisoitumista ja muuta radikalisoitumista, muuten hukka perii heidät kaikki. He saavat huonon maineen ja muun väestön vastustuksen, huolimatta valtion rakenteisiin pesiytyneen uuden Neuvostoliiton tuesta.

Vanhalla Liitolla olivat kalskahtavat iskulauseet korkeine, mutta onttoine periaatteineen, näytösoikeudenkäynnit ja toisinajattelijoiden vainoamiset, tyhmän kansan manipulointi ja aivopesu moderneine menetelmineen. Aikansa sitä kesti ja kun romahdus tuli vastuuta ei ottanut kukaan. Kansa sai taas maksaa selkänahallaan.

Silmät kuntoon

Ero on ilmiselvä. Kauhea veto on poissa ja silmäni voivat jo heti paremmin. Talonmies kävi sulkemassa tuuletuksen. Olisin sen itsekin voinut tehdä, jos olisin tiennyt, missä katkaisin on. Nyt on sitäpaitsi asia sekä isännöitsijän että talonmiehen tiedossa ja luvalla. Lupasin pitää kylpyosaston lattialämmitystä isommalla eliminoidakseni kosteuden kertymisen. Sehän tietää isompaa sähkölaskua, mutta myös mukavampaa lattiaa. Ja ennen kaikkea hyvinvoivia silmiä.

Saan jo kohta hyristä mielihyvästä, kun oppilaani edistyvät suotuisasti. Jo kolme on halunnut ja osannut avata työkirjakseen blogin, joka on tietenkin kaikkien salausten takana. He ovat kirjoittaneet juttuja kuvista ja minä olen korjannut samaan blogimerkintään. On helppoa kopioida teksti ja korjata se. On viehättäviä hymyjä ja naisellista hyrinää. Maksaa takaisin, kun olen jaksanut olla samalla vaativa mutta kuitenkin ystävällinen. Ihan selvästi he huomaavat edistyvänsä - ja niin monen vuoden epätoivon jälkeen, kun suomi ei millään ole tuntunut avautuvan. Kohta heillä on tietokonekurssikin ja on statusta tuntea olevansa ikään kuin avant gardea, tietokoneavusteisen opetuksen porukkaa.

He varmaan myös ovat yllättyneet, kun tiedän aika paljon Venäjästäkin. Kerroin heille Trofim Lysenkosta, josta he eivät olleet kuulleet mitään, sehän on selvää, että ei ole haluttu kertoa tuosta harharetkestä, Stalinin ja myös Khrushchevin ajan tiedepaavista, jonka suosituksesta ruvettiin kasvattamaan maissia Siperiassa.

Tässä muutamia Hikitekstejä

suomenkielenpitkätsanat

Ihan oikeasti, selkeän tekstin opas

Blogger templates, Bloggerin pohjia

Riiminikkarin ohjeita

Johdatusta tieteelliseen ajatteluun

Koskahan tämä ihmelaite tulee myyntiin Suomessa, erittäin pienikokoinen, halpa, kiinteä tietokone?

Dieoff: Onko tämä realismia vai uhkakuvia?

Kun itse ei ehdi seuraamaan, eikä ole kapasiteettiakaan, USA:n talouden pelastamisyrityksiä, on turvauduttava toisten tykkäämisiin. Tässä on bloggaaja nimeltä Al Fin, joka vaikuttaa erittäin lukeneelta ja perehtyneeltä moniin tieteen kysymyksiin. Hän suhtautuu erittäin kriittisesti Barack Obaman hallinnon yrityksiin muuttaa USA:ta ja samalla maailmaa. Minun käsitykseni mukaan on aivan mahdollista, että Obamasta tulee samalla lailla epäonnistunut presidentti kuin Jimmy Carterista, joka myös oli hyvää tarkoittava. Sääli jos niin käy, sillä pidän todella Obamasta. Pasi Rutanen ounastelee samaa Uudessa Suomessa.

Ihmiskuva

En tiedä, onko se toiveajattelua, mutta ainakin viimeisen viikon on tuntunut, että oppilaat ovat ikään kuin hyväksyneet minut ja tyylini. Ainakin tulkitsen niin hymyt. Ei ole enää samaa piikikkyyttä ja hermostuneisuutta kuin alussa. Oppilaat alkavat vähitellen uskoa minua ja hyviä tarkoituksiani. Minun on kyllä ollut leikittävä italialaista mafiapomoa, on ollut puhuttava kiihkeästi ja suostuttelevasti, oltava pehmeä ja kova samaan aikaan. Oikeastaan supernanny on esikuvani. Hän on kova, asettaa rajat, mutta vetoaa hyvään. Leikkimiseen, välittämiseen, huumoriin. Kovia kokeneille venakoille on riitettävä vieläkin enemmäksi.

Toki toisena päivänä tilanne voi olla toisin, kuten eräs heistä sanoi. Hänen kanssaan olenkin päässyt ihan erikoissuhteeseen, ihmisenä ihmiselle. Kyllä hänkin oikuttelee ja hänellä on erikoinen fyysinen vammansa, mutta valopilkku hän on. On minulla oppilaina muitakin kansallisuuksia, mutta en heistä puhu, ettei tule tunnistamista. Omia ongelmia heilläkin, kosolti. Joku aivan herpaantuu kielioppinimityksistä. Toiset ovat käyneet useita kursseja ja hän ei ensimmäistäkään. Omassa koulupohjassa ei ole mitään jälkeä substantiiveista ja verbeistä...Toiset sentään ovat aikaisemmilla kursseilla törmänneet välttämättömiin latinankielisiin kielioppisanoihin, joita on kyllä, täytyy tunnustaa paljon. Mutta jotenkin asioista pitää puhua ja niille antaa nimiä, koska se helpottaa. Sehän on juuri kielen ja käsitteistön idea. Kaikkea ei tarvitse osoittaa: tuo tuossa, vaan onneksi on keksitty nimitykset.

Hän koettaa pelata showta, mutta minun on oltava tässäkin kova ja myös pehmeä ja yritettävä kuulostella, mistä kenkä puristaa. Olen yrittänyt tehdä selväksi, että kieli opitaan lauseyhteyksistä, jos oppii säännöt ja nimitykset se on plussaa, mutta lähtökohdat ne eivät ole. Huomenna aion opettaa taas nimityksiä kaikesta huolimatta, sillä niihin törmää, esim. sanaluokkien nimet ja mitä ovat nominit ja miten nuo kummalliset sijat, joista kirjassa puhutaan, niihin kuuluvat.

Mutta yleiskuva on positiivinen. Arvostelu on laantunut, hymyt tulevat esiin ja sehän on aina ollut päämääräni. Mutta koville se ottaa. Uskon siihen, että kaikkein mieluiten ihminen panee ranttaliksi, on hankala, arvostelee, riitelee, mieluummin kuin hakee myönteistä ratkaisua. Kyllä nämäkin sitä yrittivät, mutta minäpä en anna vaan olen kovempi omalla tavallani.

Kävijöitä piisasi

Eilinen päivä oli blogihistoriassani siinä mielessä merkittävä, että blogeissani lappasi kävijöitä. Kerran aikaisemmin, kun olin julkaissut käännöksen Öljyhuippusivuista, kävijöitä oli enemmän, kun linkki oli useilla keskustelupalstoilla. Nyt linkin julkaisi Digicamera ja sieltä oli kävijöitä niin, että viisari pysähtyi 678:aan. Yhdessä Oppitorin kanssa tuli jonkinlainen kävijäennätys, yli 1000 latausta. Onhan se aika monta suomalaista, kiitos siitä.

Eilisessä postauksessa olin ylpeä saattaessani yhteen kolme Lapin sanoihin erikoistunutta sivua. Yhdessä siinä oli aikamoinen määrä hyvää ja tunnelmallista sanastoa. Isoa siskoa haastattelemalla saattaisi löytyä lisää. Hän on sairasvuoteessa ja hänellä olisi aikaa.

Tämä blogini on ollut vasta linkkien kokoomapaikka. Tosin sitä ennen on Delicious-palvelu ja sitä ennen tietenkin oma valintani ja kiinnostukseni. Ihan kaiken maailman linkit eivät tietenkään kelpaa. Oppitori saa paljon osumia google-hauissa, mutta en ollenkaan tiedä onko se yhtään saavuttanut kohderyhmänsä, joka on lähinnä suomea opettavat. Reaktioita ei ole tullut kuin yksi, mutta se oli sitäkin parempi. Tietenkin siinä on ajateltu opiskelijoitakin, mutta ehkäpä kieli on yhä liian käsitteellistä, vaikka olen pyrkinyt lyhentämään pituuksia ja keskittymään yksiin teemoihin.

En ole edes ilmoittanut omalle työnantajalleni, joka työsopimuksen mukaan "omistaa" julkaisuoikeuden työn aikana syntyneeseen materiaaliin. Ehdin aloittaa blogin Bloggerille ja minusta on parempi, että materiaali on kaikille vapaa ja avoin, eikä missään Moodlella.

Olen etsinyt ja löytänyt paljon esim. englannin kielen materiaalia, joka varmaankin on hajonnut osittain eetteriin saman tien. Opettajilla on omat tutut menetelmänsä ja sivunsa, ei ole aikaa tutustua muuhun. En tietenkään itsekään ehdi tutustua kuin päällisin puolin. Minusta on tärkeää edes nukkua kunnolla ja olla kuta kuinkin levännyt. Minulla on diagnostisoitu ns. ärtynyt paksusuoli, joka aikaisemmin joskus äityi pahaksikin, nyt se vain tuntuu jotenkin. Stressi ja ärtymys saattaa saada sen uudelleen aikaan ja ärtymystä ei nyt puutu.

Eilen olisi ollut hyvä hiihtoilma, ainakin aamupäivällä, mutta kävelin sen sijaan pitkät lenkit ja nautin valkoisista hangista ja auringonpaisteesta.

Nuo Maalaisen lataukset ovat muutamalta vuodelta. Minulla oli aiemmin toinen mittari ja osan ajasta ei mitään. Luulen, että kävijöitä on saattanut olla toinen mokoma vuosien saatossa, ainakin sata tuhatta lisää.

Pohjoisen sanat

Olen ymmärtänyt, että serkkuni Martti valmistelee tai on jo julkaissut kirjan Sodankylän murteesta. Kovin mielelläni sen lukisin. Hänen tekstikappaleensa, joita pääsin lukemaan ja jotka kertoivat minulle kokemattomaksi jääneestä sota-ajasta, olivat todella kiinnostavia ja mielestäni yleisestikin, mutta vaikea tietää, kun sitä on tässä fossiloitunut itsekin ja kiinnostuksen kohteet pakkaavat olemaan vähän ajasta irrallaan. Niin, ei siis ainakaan Kotikatua tai mitä niitä nyt onkaan, Salattuja elimiä.

Tuota kirjaa odotellessani näkyviin tuli netistä Tornion murteen sanakirja, jossa oli riemastuttavan paljon tuttuja sanoja. Samat sanat taisivat olla käytössä kaikkialla Lapissa. Murre on mielestäni lähes identtinen. Kaikkea en tiennyt, mutta aika paljon. Minun käsittääkseni Meän kieli on Tornionlaakson murretta, johon on sekoittunut vielä enemmän ruotsia, samasta murteesta on kyse. Olkoonkin sitten, että Ruotsin meänkieliset haluavat kutsua omaansa kieleksi.

En sillä lailla ole selvillä, murresanojen levinneisyydestä. Ottaisin mukaan ainakin sanat kuten: kortto, källi, könnö, melkuttaa, mälkättää tai mäläkättää, märistä tai märsytä, päntiönhän, pösilö, ranttu, rukattaa, sihveli, solkkuri, tingata, tormata, visto. Isälläni oli paljon ilmauksia, jotka hän oli jopa saattanut jotkut keksiä itse, esim. pisiä parras, mikä mielestäni tarkoitti täynnä. (Laitan tähän lisää, lähettäkää ystävät sanoja!) Laitan käännökset myöhemmin. Näitä ei ehkä ollut noissa sanastoissa.

Varsinaisesti murteeksi ymmärrettävissä muodoissa kuten siinä h:n päällä puhumisessa, eroa on viimeisen tavun pituudessa, lähethään tai lähethän, mikä viimeinen muoto oli mielestäni kotiseudullani tavallisempi. Kun lapin murteesta halutaan tehdä pilaa, sitä h:ta työnnetään kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin Pirkka-Pekka Peteliuksen sketsien tapaan.

Meän kieli on erikoistunut noihin ruotsista tulleisiin sanoihin, joita otan tähän vain muutaman kuten raatata ja ruukata, jotka lienee käytössä muuallakin suomessa.

Täällä on lisää Lapin sanoja. Täällä meän kielen sanoja. Täällä toinen sanasto, jossa on paljon lapinkielestä/saamenkielestä tulleita sanoja. Sodankylä kuuluu historiallisesti Kemin Lappiin.

Aapelus

Luulenpa, että tässä saattaa olla juuri se appiskirja eli Aapelus, jota Seitsemän veljestäkin puristi tiukasti hikisissä kourissaan. (Tein alkeellisen kuvankäsittelyn Paintilla, klikkaa kuvaa isommaksi.)

Tässä on tavutauluja. Tavuja kutsuttiin tuolloin nimellä murre. Mukana on muutama sanakin. Tuntuu ihan, että historian siivet havisevat näitä katsellessa.

Tiristetään viimeisiä (vähäksi aikaa)

Kävin ostamassa käsipainot. Toinen asia on sitten ryhtyä niitä käyttämään. Kävely harjoittaa jalkalihaksia, kun koko paino tulee niille luonnostaan. Kävely on tutkitusti hyvää luustolle tärinän johdosta. Kädet jäävät vähemmälle, enkä ole saanut vielä makua sauvakävelyyn. Iän myötä ruumis surkastuu väkisinkin, pitää yrittää vastatoimia. Luonnollista harrastusta käsille ei nyt ole. Puiden hakkuu olisi mukavinta, sitä teinkin välivuosina paljon. Hiihto on jäänyt siksi yhdeksi kerraksi, mutta jos vielä tulee yöpakkasia, aion mennä jäälle. Laitan toki pitotarrat, etteivät sukset luista pois alta ja etten huomaa makaavani nöyryyttävästi lumella, voimatta päästä ylös, kuten tapahtui.

Eilen oli talon vieressä eksoottinen kilpailu, joka ei kuitenkaan jaksanut säväyttää. Jaa nyt sekin on nähty. Ilo on vähissä. Vähän hauskuutti, kun tytär kertoi nuoremmasta pojastaan, joka oli osoittanut omatoimisuutta. Hän oli luullut olevansa yksin kotona ja laittanut itse ruokaa, nelivuotias. Eikä hän ollut saanut mitään paniikkia vaan toiminut rationaalisesti. Hän täyttää syksyllä viisi. Tytär on tyytyväinen työhönsä. Vieläkään hän ei saa yksin ajaa junaa vaan harjoittelee yhä. H-hetki koittaa joskus kesäkuun alussa. Hän on tyytyväinen siihen, että kaikki on suunniteltu, kuljeta juna paikasta A paikkaan B ja siinä kaikki. Aivan toista kuin opettajan työ. Ruotsissa on kuulemma jo pahempi lama kuin 90-luvulla.

Tässä on vielä muutamia linkkejä, mutta tuntuu siltä, että into niiden hakemiseen on vähissä:

Löysin vielä yhden netissä toimivan oikeinkirjoituksen tarkistimen, jossa on useita kieliä. Se ei tunnu vallan mahdottomalta. Voinee käyttää kielenopetuksessa. Löysin myös toisen tavuttajan, joka lienee myös hyödyllinen. Tavutussäännöt ovat olemassa (alaosassa), mutta ne ovat aika monimutkaiset, ja virheitäkin tulee silti. Löysin myös toisen verbien konjugaattorin, jonka lisäsin oppitorille senkin. Kirjoitin sinne pienen jutun tavutauluista ja vertasin Agricolan tavutaulua ja yhtä modernia vastaavaa.

Tässä on ihan kiinnostava artikkeli Lukemaan ja kirjoittamaan opettamisen didaktiikasta. Täällä on mielenkiintoinen tieto, että sanan lopun tunnistaminen ennustaa oikeinkirjoituksen osaamista (lapsilla). Samasta lähteestä: Astevaihtelu lapsilla.

Historiallista lukemaanopetusta:

Kirjoitin Abckiriasta. Netissä on digitalisoituna toinenkin Aapinen, Uusi Aapelus, jossa on jo vähän modernimpia tavutauluja. Teksti on fraktuuraa, mutta mukana näyttää olevan myös modernimpaa tyyliä. Olen linkittänyt tähän aarteeseen ennenkin, Pelasta Kirja -projekti, josta löytyy myös Abckiria.

Muutamia historianlinkkejä:

Kuvia Pietarista ennen vallankumousta

Suomen historiaa käsitekartasta käsin.

Sota-ajan historiasivuja: Asemasota, Koskesta voimaa, Kotirintama, Sota-ajan kotirintama, Kotirintaman arkea Oulussa, Kotirintama

Englantia: Saneluja netissä, Englannin puhetyyppien fonetiikkaa, UK street views, Vähän samaa, mutta myös Alankomaista, Google Maps Mania , BBC Schools -Words and Pictures, Wordie, Play Music,

Ristikkorenki on huomionarvoinen apu ristikkojen rakastajille. Se on ollut ennen maksullinen, mutta nyt päästetty kaiken kansan pariin ilmaiseksi. Sillä voi täydentää vajaita rivejä ja se voisi olla myös apu kielenopetuksessa muutenkin, koska sanasto on laaja.

Lehmäsanasto, Vanhat ajat -blogi, Sepponet - Luontokuvia ja pilapiirroksia, Slangi.netin tekstinäytteitä, Vanhat kuvat kertovat - Uusi Suomi, Vastavalo - Kuvapankki luontokuvat, koko Kuvapankki, Pellon Pientareella -blogi, Kartta.com - hyvä karttahaun lähtökohta

Kuvia

Ammattikuvaajat ovat ammattilaisia ja heidän kuvansa ero omiin räpsäisyihini on kuin yöllä ja päivällä. Netistä löytyy paljonkin ammattilaisaineistoa, jota minun käsittääkseni saa ihailla ja varmaankin käyttää ihan omalla tietokoneellaan, mutta menepä julkaisemaan, en minä ainakaan. Yleensä käytän julkisia aineistoja, ulkomaalaisia kuvia ja sen sellaisia. En jaksa lähteä kysymään käyttöoikeuksia, joita kuvaajat niin mustasukkaisesti vartioivat. Se on liian vaivalloista ja aikaa vievää.

Ei niitä kuvia voi varmaankaan laillisesti käyttää edes opetustyössä. Siihen on kai säännökset kuten kaikkeen muuhunkin. Koulussa ei varmaankaan saisi käyttää esim. TV Kaistaa, vaikka se todella tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen kokemukseen ja tarjonta on todella hieno. Oppilaiden omat katsomiskokemukset ovat viihdepainotteisia ja vajavaisia. Vaivattomasti saa katsottua kahden viikon takaisen ohjelman missä vain. Minä olen sitä mieltä, että ei "hurra perhän hauku", vaikka niin tekisikin. Samoin on noiden kuvien kanssa. Ehkä pitää uskaltaa. Koko julkaisuoikeuden käsite on yhteiskunnassa muuttumassa, rajankäyntiä harjoitetaan. Sitä paitsi laillisuuden valvonta on aika mahdotonta.

Jos haluaa tehdä kuvista diaesityksiä tulevat tietenkin Power Point ja Impress lähinnä mieleen. Nettiin, johonkin Slide Shareen ei ehkä kannata laittaa julkaisuoikeudellista tavaraa, josta voi joutua käpälautaan jonkin hirmustuneen oikeudenomistajan laittamana. Valokuvaajat lähettävät aika kärkkäästi laskun. Kyllähän heidänkin tulisi elää. Sama tilanne on musiikintekijöillä ja heidän on ollut sopeuduttava. Diaesityksiin saa tekstejä ja ääniäkin. Kuvia voi manipuloida.

Näin, että on olemassa tällainen ilmaistyökalu, jota en ole kokeillut. Sillä saanee valokuvia kivasti esitykseksi, ehkä jopa bloginsa kautta. Tässä esimerkki. Täällä on Lapin kuvia tuolla Auto Viewerillä. Myös täällä.

Kaikkein helpoin tapa tehdä diaesityksiä omalle koneelle on tehdä työpöydälle kansio ja tallettaa kuvat sinne. Kansiota klikkaamalla aukeaa ikkuna, josta (ylhäällä vasemmalla) Näytä diaesityksenä. Musta pohja ja kuvat näkyvät isoina.

Kuvasta puheen ollen. Tässä on arvokas oppimateriaali, joka liittyy lyhytelokuvan tekemiseen.

Kuvaliiteri. Ihailla voi ainakin.

Kuvapankki

Luontokuvia Lapista ja muutenkin.

Leuku -kuvatoimisto

Fotofinlandia 2008

Magnifier

Andreaksen sukulaisia ollaan

Tiesin, että sukukirjassa oli mainittu nimi Alariesto, Andreaskin, mutta ja ajattelin, että voihan se olla jokin muukin kuin kuuluisa naivistimaalari. Kysyin isoilta siskoilta, joilla kirja on. Toinen selitti, että hänestä näyttää, että Andreaksen isä ja meidän isämme ovat serkuksia, joten yksi sukupolvi siitä alaspäin tietäisi, että olemme Andreaksen kanssa pikkuserkkuja. Se ei ollut pälkähtänyt kenenkään päähän perheessäni, siis aika läheistä sukua itse asiassa. Jostakin samasta lähteestä se toinen sisareni on perinyt kuvantekemisen lahjansa. Hänellä on fantastinen kasvomuisti ja hän tuntee vuosikymmeniä sitten tapaamansa ihmiset yhä, vaikka nämä olisivat kuivettuneet rusinoiksi.

Tiedän, että Sodankylässä, vanhassa kunnantalossa on Andreas Alariesto -galleria. Löysin Alarieston kuvat Rovaniemen Taidemuseosta. Niissä taitaa olla jokin esto, kun niitä ei voi tallettaa koneelle, mutta ihailla voi, thump nail-kokoa voi tallettaa ja ne näkyvät myös suurempina ja ihan välttävinä. Tuollaisia kuvia ei passaa julkaista, mutta linkittää aina voi.

Olen joskus kertonut itse Andreaksesta, jonka tapasin Taidegalleriassa ja menin juttelemaan nelisenkymmentä vuotta sitten. Sanoin olevani Sodankylästä ja hän kysyi sukujuuria. Kyllä hän varmasti tiesi entisen Anneperin Kallen, silloisen Mela-Kallen, mutta lapinmies on ovela eikä hän sanonut, että pikkuserkkuja tässä ollaan. Hänen isänsä oli isäni serkku vaikka Andreas ja isä olivatkin lähempiä ikätovereita. Hänen mummonsa oli isoisäni vanhempi sisko, Anneperin tyttäriä kirkolta.

Tuossa ylhäällä on kuva Annebergin talosta, saattaa kyllä olla rikkaamman sukuhaaran. Jossain siinä suvussa tapahtui traaginen tulipalokin, jossa kuoli aikuisia lapsia. Talo on tyypillinen pohjalaistalo, olikohan tuo juuri se talo, joka paloi.

Muuten aivan hieno Lappi -materiaali tämä Tutkijoiden Lappi, vanhoja kuviakin kosolti.

Tässä on muuten Sodankylän vanha kirkko vanhassa asussaan ja avoimessa ympäristössä. Minut on vihitty tuossa kirkossa. Sielläkin oli muumio nähtävillä lattian alla, mutta minä en sitä koskaan nähnyt. Nyt tuota vanhaa kirkkoa on restauroitu ja se näyttää tältä.

Kauniit ja rohkeat

Sisareni lähetti linkin DN:n toimittajan Maciej Zaremban artikkelisarjaan, jossa hän on polemisoinut sitä vastaan, että Ruotsissa pakotetaan korkeasti koulutetutkin alkeelliseen kulttuurin ja yhteiskuntaelämän opiskeluun sen sijaan, että he pääsisivät paiskimaan töitä.

Sanoin, että en ainakaan minä elä sitä todellisuutta vaan aivan päinvastaista. Zaremban nimi on näkynyt vuosia julkisuudessa. Täytyy osata hyvin ruotsia, että voi kirjoittaa korkeatasoisia kulttuuriartikkeleita johtavaan päivälehteen. Hän on opiskellut aikuisena ruotsin ja hallitsee sitä suvereenisti. Ruotsissa on useita valtakunnan maahanmuuttajia, joilla liputetaan mamujen sopeutumista yhteiskuntaan. Kyllä niitäkin on, Ruotsilla on etumatkaa meihin nähden. On tummapintainen afrikkalainen nainen ministerinä ja tv:ssä on heitä näkynyt. Huivipäiset musliminaiset, jotka järkyttivät kansankotia tv:ssä, osasivat myös erinomaisesti ruotsia. Vanhastaan valtakunnan maahanmuuttaja tai kuten rumasti sanotaan invandrare on kirjailija Theodor Kallifatides, joka jo vuosikymmeniä sitten löi itsensä läpi koturneille, niin jos ei lasketa mukaan kuningatarta, jonka kielenoppiminen on ollut tuskien takana.

Minä askartelen venäläisten kanssa. He ovat kulttuurikansa ja heillä on paljonkin eteviä edustajia. Heihin lasketaan venäläistyneet inkeriläiset. Joku sanoi, että mitä enemmän suomalaisuutta noissa paluumuuttajissa on sitä parempi on sopeutuminen, mutta sehän on tietysti etnosentrismiä.

Tässä on moped aineiston artikkeli venäläisyydestä ja tässä on muuan toinen. Ne ovat tietenkin totta, vaikka hieman hymistelyä kun varjopuolista ei puhuta mitään. Jarkko Tontti kirjoitti niistä Vihreässä Langassa ja sai kipakkaa arvostelua. Olen seurannut mainiota Solutoveri -blogia, jossa on kerrottu värikkäästä venäläismiehestä jossain Suomessa ja jossain yhteisasuntolassa.

En tiedä miten tuo viimeisin linkki saa suosittelemaan menemistä Isännöitsijän blogiin, jossa myös puretaan kiukkua porsastelevista asukkaista. Tässä vähän samassa hengessä.

Ensi kerralla kirjoitan hienoista kuvista, en kauneista ja rohkeista maahanmuuttajista.

Ihania naisia

Luin mielenkiinnolla Ruukinmatruunan merkinnän aborteista ja venäläisistä. Koska RM herättää meikäläisessä pelonsekaista kunnioitusta ilmaisukykynsä ja rohkeutensa johdosta, en uskalla mennä kommentoimaan. RM on naiseksi hieman erilainen. Hän pohjaa tietoon ja tieteeseen, joskus niin että hirvittää. Hän on minun idolini blogipersoonien joukossa. Hyvä itsetunto ja kaikkea. Periaatteessa pidän hänen kaltaisistaan naisista, mutten tietenkään osaa heitä lähestyä, ja mistä sellaisia löytyykään. Kyllä minä pidän muistakin naisellisista piirteistä, tunteista ja niin edelleen.

Ruukinmatruuna herättää joissakin naisissa jopa aggressiota, koska hän on niin erilainen nainen. Toinen suosikkini, josta pidän aivan yhtä paljon kuin hänen ympärilleen kerääntynyt ihailijaparvi, on iki-ihana Mummo Muu, joka on ennakkoluuloton ja ihana muutenkin. Koska en halua olla parvissa, en ole myöskään siinä kuorossa ja veljeskunnassa, jossa on sinänsä ihan kunnioitettavia veljiä ja sisaria. Minä en ole nokkela kuten he. Mummonkin kirjallinen ilmaisu on korkealaatuista ja hän pystyy inspiroimaan toisia. Häntä ei voi kutsua millään muotoa tätimäiseksi, koska hän ei moralisoi vaan pikemminkin kaataa tabuja viehättävällä tavalla.

En tiedä miksi Ruukinmatruuna herättää aggressiota joissakin sinänsä ihan järkevissä miehissäkin. Hän ei hymistele vaan uskaltaa kulkea omia latujaan, jotka poikkeavat valtavirrasta. Monesti miehet haluavat muusia, jotka ihailevat heitä ja tällaiseen RM ei ryhdy.

Tuo venäläisten naisten ja koko Venäjänmaan säälittävä tilanne on mielestäni realismia. Itse olen tekemisissä venäläisten naisten kanssa ja ihmettelen onko sattuma kasannut tähän maankolkkaan vain poikkeustapauksia vai voiko yleistää, kuten olen taipuvainen tekemään.

He ovat valinneet syrjäytyneen osan Suomessa mieluummin kuin elämän Venäjällä. Heillä eivät asiat ole hyvin ja he ovat katkeria Suomelle, mutta siitä huolimatta haluavat olla täällä. Eivät he aina tajua laajempia yhteyksiä ja heillä on yhä ajattelu kaikkivoivasta valtiosta, jonka pitäisi antaa enemmän. He ovat luonteeltaan kovia, kovakorvaisia, eivät pysty asettumaan toisen asemaan, ovat kriittisiä eivätkä anna helpolla kehuja. Heillä on kova tahto ja ehkäpä myös ahkeruus, he haluavat oppia suomen kieltä, mutta heillä on takaraivossaan kova neuvostokoulu ja sen oppimistyyli. Se perustuu sääntöihin ja järjestykseen. Ja vaikka he eivät ole oppineet suomea useillakaan kursseilla he haluaisivat toistaa saman. Puolittaisella suostuttelulla johon liittyy voimanponnistuksia, mutta myös lirkuttelua olen saamassa läpi muutoksia ja idean, että jospa nyt yritettäisiin eri tavalla kuin ennen.

Usea oppilaista on kuvannut sitä neuvostokoulua käärmeenpesäksi. Että siellä kiusattiin rajusti. Minä sanoisin, että neuvostosysteemin rakenteellinen väkivalta varmasti näkyi kuten se näkyy yhä esim. Venäjän armeijan pennalismissa ja yhteiskunnan sairaudessa. Venäjä on yhä epäonnistuneen reaalisosialismin jälkien kahleissa. Autokraattinen hallinto, ihmisten passiivisuus, alkoholismi ja monet muut ikävät asiat kuten juuri nuo RM:n kuvaamat abortit esimerkiksi. Ja miesten surkea tilanne. Päivästä päivään selviäminen on jäänyt naisten harteille ja se näkyy.

Jotta minua ei voisi syyttää itäänpäin suuntautuvasta ennakkoluulosta, kiellän sen ehdottomasti. Olen aina ollut venäläisyyden ihailija. Kukaan ei voi rakastaa minua enemmän venäläisiä klassikkoja, maaseutua ja sen ihmisiä, jotka osaavat selvitä omillaan. Lavea Luonne tai Luonto parhaimmillaan on viehättävää. Hällä väliä ja otetaan ilo irti tästä päivästä. Leipää, suolakurkkuja ja votkaa pöytään ja shirmakka soimaan!

Huippuihmiset koolla

Missähän maailmassa nuo Ahtisaaret, Haloset ja Himaset elävät! He ovat kansainvälisiä, hyvin koulutettuja ja lama ei heihin vaikuta. He ovat päässeet vihreälle oksalle, osin sattuman, osin systeemin ja myös oman itsensä ansiosta.

Eilisessä presidenttifoorumissa on kuulemma suositeltu laajaa maahanmuuttoa. Halosen mielestä työvoiman muutto ei ole sopivaa, Ahtisaari oli eri mieltä ja suosi huippuosaajien maahanmuuttoa ja sitä vastaan ei minullakaan ole mitään.

Kyllä minä ainakin pystyisin elämään loppuvuoteni monikulttuurisessakin Suomessa ja pidän kansojen sekoituksesta, mutta emme pienessä syrjäisessä maassa pysty hallitsemaan tuota muutosta. Talouden ja ympäristön tulevaisuus on epävarmaa. Suuria haasteita on edessä eikä ole ollenkaan varmaa, miten niistä selvitään.

Me saamme tänne pieneen, kylmään ja syrjäiseen maahan aika tavalla problemaattista maahanmuuttajaväestöä, kyllä ne parhaimmat menevät muualle. Siinä olemme puhtaan kaulan kanssa.

Ruotsikaan ei ole selvinnyt kunnialla, ongelmat kasaantuvat ja lataantuvat. Toki on paljon hyviäkin tapauksia - ja se siinä lohduttaakin.

Kyllä valtiovallan pitäisi panostaa lapsiperheiden olojen saattamiseen suotuisaksi, että suomalaiset tekisivät itse lapsia.

Maahanmuuttointoilu on nykyajan taistolaisuutta, jossa ollaan olevinaan hyvän ja inhimillisyyden puolella huonoa vastaan. Mutta maailma ei ole mustavalkoinen.

Niitä näitä

Ei minulla oikeastaan ole mitään kunnon aihetta, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Jos oikein tarkka olisi aiheista kannattaisiko ollenkaan kirjoittaa blogia, koska auringon alla ei ole mitään uutta...

Sain oikein hyvää vastakaikua venakkojen taholta, kun kerroin sieniharrastuksestani, siinähän he ovat asiantuntijoita. Tämäkin viikko on ollut silkkiä, vaikka usein kohtaakin kovuutta ja ymmärtämättömyyttä. Ehkä siinä yhteiskunnassa on saanut tottua kovuuteen, itsekkyyteen ja kyynärpäätaktiikkaan ja empatia ei ole päässyt kehittymään. Toisen asemaan asettuminen. Paljon siitä olisi esimerkkejä, mutten kerro. Se on osa kuuluisaa venäläistä palvelukulttuuria, kun pieneen valta-asemaan päässyt myyjä oli kunkku ja pystyi ynseilemään kaikille, ja se heijastui koko yhteiskuntaan. Olen kyllä kuullut myös mahtavasta solidaarisuudesta, jossa systeemin varjossa autettiin toista, mutta lieköhän legendaa vain.

Telkkarissa tuli joku kuukausi sitten ohjelma Lapissa toimivasta venäläisestä matkailuyrittäjästä ja hänen palkkaamistaan tytöistä, jotka olivat todella helmiä. Asiakkaaseen osattiin suhtautua hienosti, ehkä se oli sitä uutta, mikä on kaikesta huolimatta päässyt kehittymään kapitalismin aikana.

No se oli tämän päivän annos realismia. Minun oppilaillani on täysi ymmärrys sille, että suomalaiset yhä enenevässä määrin suhtautuvat kriittisesti maahanmuuttoon näinä aikoina. Sanoin, että käsittääkseni ei ole yhtään puoluetta, joka haluaisi ajaa tänne tulleet pois, mutta sen sijaan on niitä joiden mielestä täällä olevien maahanmuuttajien ja suomalaisten syrjäytyneiden asemaan on kiinnitettävä huomiota. Jotkut ovat sitä mieltä, että on harjoitettava vielä itsekkäämpää politiikkaa, joka kuitenkin pysyisi hallinnassa.

Vaikeuksia tulee tuomaan juuri tuo suomalaisten kiristyvät asenteet vaikeina aikoina. Aivan täysi yhteisymmärrys vallitsi luokassa. Maahanmuutto on jonkinlainen probleemi, osa meistä suomalaisista, kuten itsekin, saa töitä, joten siltä kannalta se on esim. minulle mukavaa. Mutta kuinka vaikeaa onkaan suurimman osan oppilaistani työllistyä koskaan, ja jos se olisi mahdollista saada kuitenkin säällistä palkkaa. Heistä ei ole täyttämään esim. hoitoalan työvoimatarvetta, ei empatiaa eikä halua eikä kykyä. En sano, että se on näin kaikkien maahanmuuttajien suhteen. Ehkä Kauko-Idästä tulevilla on toisenlainen asenne. No niin, herätin varmaan jonkun aggressiot...

Linkkejä kuitenkin yhä löytyy:

Turun koulujen yhteisessä, hienossa linkkipalvelussa, huomiota kannaattaa kiinnittää esim. kuvataiteen ja teknisen työn linkkeihin, aivan mahtavia juttuja.

Itse kirjoitin wordin oikolukuominaisuuden käytöstä koulussa.

Suomen kansan eSävelmät, kansanmusiikkia ja hengellistä midi-musiikkina.

Sivut jotka ovat luokassa suomen verbien taivutusmuodot, Wikisanakirja

Tornion kielen sanakirja

Tässä on jatkoa niihin englannin 850 yleisimpää sanaan.

Dolchin kuuluisa sanalista myös yleisimmistä sanoista englannissa.

Tämäkin on kuuluisa sanalista, GRE, herää kysymys mikä on listan peruste. Otin selvää heti. Täällä myös aiheesta.

Ogdenin sanalista englannin perusverbeistä, -prepositioista, partikkeleista ja pronomineista.

Kuvasanakirja englannin perussanoista, en ole verrannut eri listojen yhtenevyyttä.

Hauskoja käännöksiä

Keuruulle valmistuu asuntoja?

En malta olla jättämättä entisen ekoyhteisöni asioita vieläkään rauhaan, vaikka varmaankin asukkaat niin toivoisivat. Näen, että Keuruulla ilmoitellaan jo uusien asuntojen valmistumisesta ja haetaan asukkaita. Aika pitkä on tähtäys. Kun kävin rakennuksella pari kuukautta sitten, näin että olihan se edistynyt. Taloa on remontoitu ja ehkä viisi vuotta, jos ei kuusikin. Seiniin oli ruiskutettu ekovillaa ja oli yhtä sun toista tehtykin. Mutta asintojen valmistuminen on vielä vuosien päässä. Miten niin?

Ennen kaikkea ei ole rahoitusta eikä työntekijöitä. Oliko putkiakaan vedetty? Lattioiden ja seinien tekeminen vaatii vielä niin paljon, että tuskin parikaan vuotta riittää. Materiaalit maksavat ja niiden paikalleen saaminen maksaa. Ja jos työ on talkootyötä, tulos on äärimmäisen hidasta.

Teimme siihen viereen Väentupaa muutama vuosi sitten. Työmaalla oli rahoitus ja ennen kaikkea minä itse tein välirahoituksen, olen sen saanut viiveellä ja hyvin pienellä korolla takaisin. Oli useitakin ulkopuolisia työporukoita, jotka laittoivat seiniä ja lattioita ja rahoitus tuli Euroopan sosiaalirahastolta, Opetusministeriön kautta, muistaakseni.

Minusta näytti, että työmaalla ei ollut tekijöitä. Talossa oli kyllä nuoria miehiä ja naisia, mutta he puuhasivat kaikkea muuta. Talossa on oikein kätevä sähkömies, jolta kyllä syntyy, jos hän haluaa, mutta hän ei edellisessä projektissa ollut kovinkaan osallistuva, tässä on tosin ollut enemmän.

Sinänsä olisi erittäin hienoa, että talo valmistuisi ja tulisi ensimmäiset ekoasunnot vanhaan miljööseen. Asukkaiden kannattaisi todella pinnistaa voimansa, mutta epäilevä Tuomas sanoo tässä sanansa.

P.S. Kun katson tarkemmin sivua, huomaankin että kyse on Hallintorakennukseen tulevista asunnoista, mikä onkin todella hyvä asia. Saadaan tuottamatonta tilaa asunnoiksi aika vähällä vaivalla. Toimistotilat voi saada muualta rakennuskannasta. Todella miellyttävä yllätys. Olisi pitänyt tehdä jo monta vuotta sitten. Kyllä siitä puhetta oli tosin.

Epäilyni hirsitalon rakennuksen aikataulusta pitää paikkansa. Se on ikuisuusprojekti.

Pyydän taas apua lukijoilta

Minun oppilaastani jokainen väittää, että heille ei ole mitään apua suomen kielen tavuista. Olen yrittänyt melkein suu vaahdossa selittää, että tavut ovat suomen rytmisiä yksikköjä. Jakamalla sana, vaikkapa vain omassa päässä, jos ei halua konkreettisesti tehdä esim. tavuviivoja tai vaikkapa taputtaa sanoja, kuten alakoulussa olemme tottuneet tekemään, mutta kuitenkin jakamalla sana pienempiin yksiköihin, suomen pitkiä sanoja on helpompi hallita. Meille sotaväen käyneille se on sama kuin vaiheittain tekeminen, esim. kiväärin purkaminen ja kokoaminen tai mikä tahansa muu äksiisi.

Tämä herättää oppilaissa valtavaa henkistä vastarintaa. Samalla on tosiasia, että he puhuvat useinkin taivuttamatonta kieltä, sanat perusmuotoon laittaen, ja monesti kirjoittamisen tulos on masentavaa. Oppilaissa on tietysti aste-ero, toiset osaavat paremmin, toiset huonommin.

Opiskelijoille olisi kuitenkin kieliopin ja kirjoittamisen osaamisesta suurta konkreettista hyötyä. Minulle selitettiin tänään, että kansalaisuuden saamiseksi pitää selvitä keskitason YKI-testistä, mikä oli minulle uutta.

Kosovolainen kaveri kertoi lukuisista tuttavistaan, joilla on hyvinkin menestyviä yrityksiä, mutta he eivät selviä tuosta YKI-testistä.

Sanoin, että periaatteessa varsinkin suomea äidinkielenään puhuvalle lapselle, suomen lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen on helpompaa kuin mille tahansa muun kieliryhmän lapselle oman äidinkielensä, mikä oli oppilaille tyrmistyksen aihe. Olen itse seurannut kuinka englantia ja ruotsia opetetaan sanakuvilla ja vähitellen kuten ruotsissa myös ljudataan. Niiden oppiminen on paljon enemmän ad hoc kuin selkeän ja lähes 100 %sti äänteenmukaisen suomen oppiminen.

Tosin sitten englantia puhuvassa maailmassa kehittyy erinomaisen taitavia Spelling Bee -mestareita, mutta tosiasia on, oletan, että keskimäärin suomalaiset kirjoittavat äidinkieltään oikeammin kuin monet muut, mikä johtuu kielen äänteenmukaisuudesta - vaikka toki suomi on maahanmuuttajalle vaikea pala. Kyllähän PISA tutkimuksetkin tähän viittaavat.

Muistan kuinka Ruotsissa eräs tomera ruotsin erityisopettaja väitti, että edes mittalaitteilla ei pystytä erottamaan ns. pitkiä ja lyhyitä äänteitä. Olen sitä mieltä, että se on ruotsissakin, en sanning med modifikation ja suomeen se ei ainakaan päde. MITTALAITTEILLA TAKUULLA PYSTYTÄÄN EROTTAMAAN äänteiden pituudet! Ja äänteiden kesto on nimenomaan suomen kielen perusta. Katsoopa vaikka tuota kuvituskuvaa, miltä hakkaa näyttää käyränä. Uskonpa että tuollaisen pystyy saamaan aikaa jopa Audacity -ohjelmalla.

Kysyin opiskelijoilta, miten he sitten tekevät. Yksi joka osaa aika hyvin suomea sanoi, että hän katsoo mihin kysymykseen lause vastaa ja hakee säännön ja sitten kirjoittaa. Sanoin, että se on mielestäni täysin hullu lähtökohta. Suomea pitäisi oppia kirjoittamaan korvan perusteella. Tietysti on niin, että aikuisella maahanmuuttajalla tämä korva ei kerro äänteinen kestosta kuten se kertoo meille äidinkieliselle.

Kysyn Teiltä, että onko oikeastaan muuta vaihtoehtoa oppia kirjoittamaan suomea kuin tämä auditiivinen erottelu ja sanojen jakaminen pienempiin, helpommin käsiteltäviin yksiköihin eli tavuihin, vaikka vain alitajuisesti kuten me äidinkieliset teemme.

Edellisessä kysymyksessä minulla oli suurta apua esim. Kirlahin vakuutuksesta, että maahanmuuttajan ei ole tarkoitus osata hakea sanojen vartaloita.(Näin sen ainakin ymmärsin.) Nyt odotan taas apua.

Kertokaa, kiltit ihmiset, onko mielestänne muuta vaihtoehtoa oppia kirjoittamaan suomea kuin kuulostella mielessään ja sitten kirjoittaa ja mielellään tavuittain (aluksi). Jos on haluaisin sen kuulla. Kyllä minä olen perillä jotenkin analyyttisten ja synteettisten menetelmien eroista.

Suomen sanat ovat liitteineen niin kovin pitkiä, että sanakuvina niitä on aika lailla mahdoton hallita ja kaikkeen ei voi löytää sääntöä. Mielestäni paras sääntö on, että kuuntelee ja maistelee sanaa ja sitten kirjoittaa.

Tässä jopa saattaa olla villakoiran ydin. Ovatko maahanmuuttajaopiskelijat ymmärtäneet väärin kirjoittamisen idean ja yrittävät hakea kaikkeen sääntöjä, jotka ovat loputon suo, johon uppoaa? En usko, että maahanmuuttajien oppikirjat ja niiden tekijät ja opettajat tätä ovat tarkoittaneet vaan he ovat laittaneet apukysymyksiä, kuten sijoja hakevat kysymykset, jotta opiskelijoilla olisi helpompaa. Nyt oppilaat ovat ymmärtäneet, että näin pitää aina tehdä.

Tietysti sellainen sääntä on hyvä tietää, että samassa tavussa ei ole koskaan peräkkäin kahta samaa konsonattia. Sekin tosin on aika abstraktinen asia.

Toivottavasti olette ymmärtäneet kysymykseni ja vastaatte. Ei tarvitse olla opettaja vastatakseen; me kaikki olemme asiantuntijoita. Tämä saattaa olla jopa rahakysymys. Tuhlataanko veronmaksajien rahoja, kun maahanmuuttajia ei opeteta luottamaan ja kehittämään kielikorvaansa. Seurauksena on epäonnistumisia, ulkopuolisuutta ja yhä uusia kursseja, kun entiset eivät ole tepsineet. Tämä pätee ainakin minun oppilaisiini ja miksei myös päde moneen muuhunkin?

Sähläys on pääsääntö

Vaikka haukun joskus toisia sähläreiksi, varsinkin isosiskoa, olen itse nimenomaan sellainen. Hukkasin muutossa pankkitilin tunnusluvut ja myöhästyin monien maksujen kanssa, joista tuli tietysti rangaistuksia. En ole vieläkään ehtinyt muuttaa kaikkia osoitteita ja se aiheuttaa sähläystä. Vaihdoin Kemiön pankkineuvojan suosituksesta itselleni vain yhden pankkikortin, jossa on Visa. Luottokunta ei enää ole mukana, mutta siitä tuli sähläystä. En edes muistanut kumpi on Debet ja kumpi Credit, kun piti valita maksumuoto ja se oli SÄHLÄYSTÄ.

Miten sitä tällainen vanha äijänrutale jaksaa muistaa kaikkia amerikkalaisten hienouksia?

Tietenkin kuuluu asiaan, että uusi työni ei ollutkaan unelmatyö ja uudessa asunnossa kirveltää silmiä. No viime viikolla venakot olivat ihanan rauhallisia, oli pitkiä jaksoja ihan niin hiljaista, että olisi kuullut neulan putoavan. Tietysti kiitän siitä itseäni, mutta se on eri juttu. Sehän on sitä tiukkapipoisuuttani, josta ystävällinen kommentaattori jaksoi muistuttaa. Niin ja etnosentrismia ja muukalaisvastaisuutta varmaankin.

Ja minussa ei voi olla edes pientä osaa ruotsalaisuutta, vaikka olen elänyt heidän kanssaan 24 vuotta. Minulla on ruotsalainen vävy, ruotsalainen tytär, ruotsalaiset lapsenlapset, Ruotsissa asuva sisko ja tuttavuus hänen ruotsalaiseen mieheensä jo 40 vuoden takaa. Puhun ruotsia aika hyvin ja olen ollut varmasti kymmenissä ruotsalaisissa työpaikoissa ja koulutuksissa. Mutta eihän se tietenkään riitä. Vaatimukset ovat kovat.

Kyllä minäkin osaan mummon ja muiden lailla innostua Tsehovista, Gogolista, Dostojevskista ja Tolstoysta, lumiaavikoista ja Shirokaja Naturasta, venäläisiähän me kaikki haluaisimme olla siinä mielessä.

Nyt sain lopultakin pestyä ensimmäiset koneelliset pyykkiä ja kone toimi OIKEIN. Minusta on väärin kun, poistoputki on korkealla. Ohjeessahan sanotaan, että ei yli metrin.

Kävin pitkällä kävelyllä ihailemassa laveaa suomalaista luontoa, vaikka aurinko ei paistanutkaan. Huljakkaa oli.

Kaiken lisäksi tämä tuli ensin kieliblogiin, minne se ei ollut tarkoitettu, sekin on sähläystä.

Sanat ja yleisimmät sanat

Tein eilenkin muutaman tunnin löytöjä, joita jo laitoin kieliblogiini. Löysin frekventeimpien suomen sanojen listoja netistä. Voi olla todella hyödyllistä opiskella keskeistä sanastoa. Olihan meilläkin, ainakin ennen kirjoja kuten Ruotsinkielen, Saksan ja Englanninkielen keskeiset sanastot.

Suomessa Saukkonen -niminen, kai Oulussa vaikuttanut professori on selvittänyt sanojen frekvenssiä. Minulla jäi ex-vaimon autotalliin monta kappaletta juuri hänen tutkimustensa pohjalta tehtyä kirjaa. Netti on kuitenkin parempi, kun se on periaatteessa kaikkien saatavilla, vaikka ei käytännössä.

Tuollainen puuhailu sanojen arpomistyökalujen parissa tuskin saa ketään muuta innostumaan, mutta joka tapauksessa laitan ylös. Kuka sen kissan hännän muuten nostaa...

Toimii se 82 268 sanan listakin, mutta on siinä sanoja pelottavan paljon maahanmuuttajalle. Tuhat, viisituhatta tai 10 000 yleisintä sanaa on jo huomattavasti ystävällisempi lähtökohta.

Juuri se, että opiskelija on vuosia, ainakin omasta mielestään yrittänyt opiskella suomea, käynyt jo useita kursseja, mutta tuloksia ei ole näkynyt, antaa aihetta huolestumiseen puolin sekä toisin. Tosin siinä on opiskelijassa itsessään olevia muita esteitä, vaikka oppilas saattaa syyttää vaikeata kieltä, huonoa opetusta ja omaa vastaanottokykyään. Voi olla, että pitäydytään vain venäläismaailmassa kuten oppilaani ovat ehkä tehneet, molotetaan omaa kieltään. On myös neuvostokoulun kehittämiä rasitteita, yleistieto ei ole hyvä, kiinnostustakaan uuteen maahan ei ole tarpeeksi, yhteistä kulttuuripohjaa on aika vähän. Suomihan on kristillinen maa kulttuuriltaan. Minusta tuohon sopii hyvin sana isovenäläisyys. Venäjältä tulee tv-kuvaa jne.

Muistan kuinka Gorbatsov aikoinaan uhosi, että asiat tulevat kuntoon, pitää vain palata Leniniin. Nytkin tytöt niska limassa yrittävät opiskella suomea; sisulla on uusi määritelmä. Toistamispakko, tehdä asiat uudelleen, mutta tällä kertaa paremmin. Minä sanon ei. Asiat on tehtävä uudella tavalla.

Monet maahan tulleista ovat tulleet kaksinkertaisen hyväksikäyttämisen rasittamia. Maahanmuuttaja on halunnut päästä pois ankeista oloista, makeamman leivän ääreen käyttäen seksuaalisuuttaan välineenä. Tietysti siinä on muutakin ja vähitellen syntyviä spontaaneja suhteitakin. Suomalainen mies on halunnut ehkä saada perinteisemmän vaimon, joka hoitaa yksinään kodin ja jolta seksiäkin saa helpommalla. Sellaisessa on jo rakenteellista väkivaltaa, joka väistämättä tulee esiin jotain muuta kautta. Ehkä tuollaiset motiivit ovat pahasta ja suhteiden pitäisi perustua tasa-arvoon.

Vain harva pääsee varakkaisiin naimisiin ja sellaisessakin on hyväksikäytön makua. Mies voi olla öykkäri tai alkoholisti. Rahaa on useimmiten niukasti käytössä. Töihin ei pääse, entisen kotimaan tutkintoja ei arvosteta, kielitaito on vaikea saavuttaa, vaikka tuntisi tekevänsä paljon työtä. Tässä tulee myös kasaantuvan huonompiosaisuuden muotokuva, Portrait of the underdog, josta sosiologi Genevieve Knupfer tuli kuuluisaksi. Netinkin avulla voisi oppia ja osallistua paljon, mutta se maksaa eikä edes aina tunnu luontevalta, kun ei siihen ole kasvanut sisään. Länsimaissakin vain muutamat käyttävät luontevasti netin mahdollisuuksia osallistua, maahanmuuttajalla on vielä enemmän esteitä, joista kielitaito on noidankehän luonteinen. Sitä ei saa, kun ei ymmärrä. Ja ymmärtämään ei opi ilman jonninmoista kielitaitoa.

Kun tuossa hain noita sanalistoja, löysin myös konstailemattoman ja laajan englannin sanalistan, jota ohjelmointitaidotonkin voi käyttää, eteen sattui minusta kivoja tekstityökaluja. Tällä voit laskea tiedoston sanoja online, mutta sillä on rajoituksensa - niin ja mitä hyötyä siitä on. Tämä on toisenlainen sananlaskuri, tämä myös.

Minulla oli käsitys, että uudehko Iso Suomen kielioppi olisi vain osittain netissä. Ehkä niin olikin muutama vuosi sitten ja nyt se on laskettu vapaaksi. Kiinnostava ja hyödyllinen opus, jossa kuvataan kielenkäyttöä ei anneta ohjeita karttakeppi pystyssä.

Kiinnostava johdatus vanhaan ruotsiin uudelleen linkkinä, Runebergista riimuihin.

Tässä tulee englannin kielen apuvälineitä, joita en ryhdy sen kummemmin selittelemään:

Word Search Generator

Täysin riisuttu versio Merriam-Websterin sanakirjahausta

Kielityökaluja sanakirjatyöskentelyyn

Englannin taajaan esiintyviä sanoja, lista

Toinen lista, 850 yleisintä sanaa

Tässä samassa hengessä, Oxford Wordlist

Ruotsin kielen sanalista, selitykset suomeksi

Tässä on Merriam-Websterin Spelling Bee testi-palvelu. En saanut sitä toimimaan täysin hyvin, ehkä olin kärsimätön. Mutta se kertoo, että englannin oikeinkirjoitus on kunnioitettava juttu ja monesti pienet koululaiset ovat mestareita valtakunnallisissa kilpailuissa.

Erilaisia tekstityökaluja

Tämä tekee listaa tekstin uniikeista sanoista

Tällä pystyy laatimaan englanninkielisiä luukkutehtäviä. Se perustuu ns. Academic Word list:aan. Ihmevekotin.

Tässä on kiva palvelu missä on sanakirja ja sanojen ääntämyksiä. Voi valita Random -toiminnon.

VOA:n hienoja tehtäviä ja harjoituksia, muutama vuosi niskassaan, mutta haittaako se.

Tässä on vielä uudestaan yllä mainittu englannin sanalista, joka on tekstitiedosto. Jos toimit kuten olen neuvonut mm. Oppitorilla ja edellisessä postauksessa, voit saada arpojan arpomaan englannin sanoja. Sanoja on niin paljon, että ne eivät kaikki toimi yhdessä tuossa Line Randomizerissa vaan on tehtävä useita tiedostoja vaikkapa Wordilla kuten olen neuvonut.

Minä kyllä odotan, kun pääsen rökittämään tytärtä tietokilpailussa. Hänhän on sentään lukenut englantia korkeakoulussa, minä vain joitakin pieniä kursseja. Viereen voi laittaa toisen ikkunan, jossa on nettisanakirja. Sanat listassa ovat taivutusmuodoissa, joten pitää hakea perusmuodossa.

Kokeilua sanoilla, sanojen arpomista

Löysin sattumalta tämän suomenkielisen sanalistan. Ymmärrän, että se on vapaasti kenen tahansa käytettävissä. Halusin laskea montako sanaa siinä on. Maalasin kaikki, siihenkin on nopeampi keino kuin maalata hiirellä rivi riviltä, maalaa ensimmäinen kirjain ja siirry dokumentin loppuun, paina alas se ylöspäin osoittava nuoli, jolla saat isot kirjaimet, nimi on kai . Kopioi hiirellä ja liitä wordiin. Siellä on kätevä toiminto, joka laskee sanat Työkalut/Rakenne. Sanoja on 82 268 eli aika paljon. Niillä pärjää pitkälle, jos ne hallitsee.

Olisi mukava, jos olisi toiminto, jolla voisi arpoa, minkä tahansa sanan. Koska en osaa (vielä) ohjelmoida, täytyy turvautua vippaskonsteihin. Muistin, että taannoin löysin line randomizer -palvelun. Se ottaa kuitenkin vain korkeintaan 10 000 riviä. Mukava olisi numeroida sanasto, jotta tietää mistä sanaston katkaisee. Sehän käy wordissa. Kaikki on oltava valittuna, eli sinisenä, paina vain sitten numerointinappulaa, ylhäällä ja numerointi tulee. Talleta dokumentti.

Poimin 9999 ensimmäistä sanaa, jotka liitin tuon line randomizer -ohjelman ruutuun, entinen teksti tietysti pois. Kun painat Pick 1 Line, ohjelma poimii siististi yhden satunnaisen rivin elikkä tässä tapauksessa sanan, ja onhan se viehättävämpää kuin järjestyksessä eteneminen. En tiedä mitä käytännön hyötyä siitä on, mutta voihan sillä poimia satunnaisia suomen sanoja ja yrittää selittää niitä, jos nyt sillä on mitään pedagogista arvoa.

Voihan samalla tekniikalla myös laittaa englanninkielisiä sanoja ja arpoa niitä, jos löytää vastaavan listan. Minä ainakin aion koettaa. Voi myös ystävällisesti kilpailla jonkun kanssa, kumpi osaa selittää enemmän. Sanat voi tarkistaa vaikkapa Cambridgen nettisakirjassa ja pitää auki molemmat ikkunat yhtä aikaa.

Suomen Sotaa

Olen hiljakseni lueskellut Suomen Sotaa käsitteleviä kirjoja. On ollut hieman harhaanjohtavaa, kun koko kuvaa on leimannut Runebergin sankarieepos. On olemassa kirjoja, joissa sotaa käsitellään ihan asiallisesti ja modernisti, pohditaan syitä ja seurauksia. Lainasin pari kirjastosta, toinen Muistiinpanoja Suomen sodasta, Carl Johan Holm ja toinen on Suomen Sodan unohdetut sankarit, Anders Persson. On minulla ihan uusikin teos Suomen Sodasta, minkä sain Sagalundin museolta. Mehän järjestimme myös yhden sodan 200-vuotismuiston tilaisuuden, jossa tykit ja musketit (?) paukkuivat ja sinikeltaiseen pukeutunut sotaväki eteni ruudinsavussa samassa paikassa kuin 200 vuotta sitten.

Kummassakin kirjassa pohditaan menetettyjä mahdollisuuksia, mitä olisi voinut tapahtua jos olisi toimittu toisin. Edellisessä pohditaan myös sodan suuren konnan Cronstedtin arvoitusta. Miksi hän luovutti hyvin varustautuneen linnoituksensa venäläisille, mikä ratkaisi sodan kohtalon. Jägerhorn oli todellinen konna kirjoittajan mielestä, vaikka petturit itse asiassa saattoivat pelastaa suomen kielen. Myös suomenruotsalaisena on helppo haikailla entisen emämaan puoleen.

Meidän tuntemuksiamme värittävät sortokaudet ja vaikkapa Toisen Maailmansodan muistot ja taistelu Neuvostoliittoa vastaan suuren osan itsenäisyyden aikaa. Nytkään suuri Venäjänmaakaan ei ole vielä ihan luonteva naapuri. Maa on autokraattinen ja väkivaltainen omille naapureilleen. Ja sen ihmiset oman kulttuurinsa tuotteita. Luen myös yhtä Anna Politkovskajan kirjaa.

Meillä ei olisi huolta suomenkielestä, jos olisimme jääneet ruotsalaisen emämaan yhteyteen ja ehkä sekin olisi hyvä. Suomenkieltä ei ehkä olisi enempää kuin sitä on Mean kielenä Ruotsin maalla, ei ehkä sitäkään. Se saattaisi olla pieni sivumerkintä historiassa. Emme tietäisi muusta.

Minulle ainakin tämä suomenkieli on rakas ja lähes parasta maailmassa, mutta oman historiani ansiosta olen myös hieman ruotsalainen.

Linkkejä:

Omani lasten kuvakirjoista netissä

Lastenmaa, hyviä juttuja vaikka onkin kyse uskonnollisesta lehdestä

Euroopan geneettinen kartta, revi itse irti asia

Resurssi englannin opiskeluun ja opettamiseen

Video-oppaita, tosin ruotsiksi

Hieno kuvasarja ikääntyneestä isästä, joka ei muista enää asioita.

Pesosen maailma

Äänitetyt sanat, hullu mutta hulluudessaan oikeastaan hyvä. Vaatii kirjautumisen muutaman sanan jälkeen. Vielä vähän sanoja, mutta sanotaan lisää.

Rumpusetti netissä

Perjantai onneksi

Tämä viikko on mennyt hunajaisissa merkeissä. Viime viikko loppui lähes katastrofiin. Olen ollut pehmeä ja taipuisa, käyttänyt viehätysvoimaani, mutta samalla myös yrittänyt antaa parastani. Ehkä opiskelijat ovat nyt tottuneet minuun ja päin vastoinkin. Mutta ei pidä tuudittautua varmuuteen.

Kaveri pyysi laturetkelle, mutta jos ilmoja on aion vain hiihdellä jäällä ja nauttia viikonlopusta. Työssäkäyvä osaa siitä nauttia.

Mietin viininkin ostamista, mutta en taida. Lähden kävelylle, kunhan saan ensin kielet keitetyiksi.

Jos haluatte lukea oikein hyvää blogia, niin lukekaa tätä. Siinä on juuri sellaista tasapainoista, kypsää pohdiskelua, muistoja ja jopa ulkonäkö, mitä odotan hyvältä lukemistolta.

Tyyppi on vähän kuin lastenkirjan Pesonen eli Pettson.

Muita linkkejä:

Englannin fraaseja Englannin epäsäännölliset verbit

Sanojen aika, suomalaisia nykykirjailijoita

Sananlaskuja Raamatusta

Yksinäistaloudet

Tämä on faktaa. Uudempia tilastolukuja kai ei ole.

Tuo tarkoittaa, että Suomessa oli tilastolukujen mukaan pari vuotta sitten 2 476 500 taloutta, joista yksinäistalouksia oli 999 800 eli 40 prosenttia.

Mielenkiintoista olisi verrata onko yksinäistalouksia vähemmän ruotsinkielisillämme, miten maamme sijoittuu kansainvälisessä vertailussa jne.

Onko yksinäistalouksien määrä merkki yhteiskunnan sairaudesta vaiko siitä, että vihdoinkin monilla alkaa olla se Virginia Woolfin "oma huone", jota hän niin kiihkeästi kaipasi. Vai onko yksinäisten ihmisten määränpää kuin kirjailijalla, taskut ladattuna täyteen kiviä - ja mereen.

Itse ainakin viihdyn yksin asumassa. Minusta olisi aivan kauheaa jakaa asunto kenenkään kanssa, venäläisnaisen, mutta myös kenen muun kanssa tahansa. Ihmiset ovat niin vaikeita. Oma tupa, oma lupa!

Olla soziaalinen on tyhjän höpöttämistä, toisen oikkuihin sopeutumista, ajan hukkaa. Tietysti voi aina kuvitella sen hienomman tilanteen, toveruuden ja rakkauden, yhteiset intressit ja tietenkin läheisyyden, mutta kenelle se näinä päivinä onnistuu, jos ei halua itseään pettää.

Kyllä harmaat pantterit osaa

Kävin pitkästä aikaa katsomassa toista harmaata pantteria, Anita Rissleriä, joka varmaankin on ilmiö tällä nettialalla Ruotsissa. Hän on ennakkoluuloton ja uutuuksista kiinnostunut. Häneen ei voi kiinnittää sellaisia epiteettejä, joita meihin iäkkäisiin usein voi: luutunut, ennakkoluuloinen, kaavoihinsa kangistunut, vanhaan pitäytyvä... vaan kaikkea muuta. Samanlainen minäkin yritän olla, mutten onnistu.

Anita on ollut minulle inspiraation lähde jo vuosia. Hänellä on kiinnostavia löytöjä. Joskus olen kyllä jo itsekin löytänyt jonkin nettiasian, josta Anita ei ole ehtinyt kirjoittaa. Mutta kun hän se tekee, se tapahtuu sekä selkeästi että kiinnostavasti.

Hän on esimerkiksi tehnyt kiinnostavan artikkelin Google Pagesista. Se on työkalu, jonka avulla voi ilmaiseksi ja vähällä vaivalla tehdä kotisivut, jos ei halua käyttää näitä blogialustoja. Makuasia, minusta blogi on eläväisempi. Mutta jos ei halua olla tuuliviiri ja haluaa jättää pysyvämpiä jälkiä, ei uudistua jatkuvasti, tavallinen kotisivu voi olla aiheellisempi.

Tuokin juttu sivusta "arvaa ihmisen ikä" on vahvaa human interestiä. Olen mielestäni nähnyt vastaavia saitteja ennenkin.

Niinkin yksinkertainen asia kuin munakello. Sehän voi olla käyttökelpoinen ihan jokapäiväisessä elämässä. Mutta voi sillä havainnollistaa myös suuria lukuja. Kuinka iso luku on miljoona. Laita laskuriin miljoona ja näet heti, että se kestää 11 päivää, 13 tuntia 46 minuuttia ja sekunnit päälle. Parempi olisi että sitä ei olisi kerrottu heti, mutta voi laittaa sen päälle lapsen kanssa ja konkreettisesti katsoa että niin pitkään kestäisi laskea miljoonaan, jos laskisi syömättä ja juomatta, yöt ja päivät ja kerran sekunnissa, mikä tietysti suuremmissa luvuissa olisi käytännössä mahdotonta, yks kaks menettelee. Voit laittaa siihen vaikkapa valtiovelan suuruuden ja katsoa kuinka kauan kestäisi laskea. USA:ssa oli laskettu huimia lukuja, triljoonia, mutta en kiinnittänyt huomiota, mitä ne luvut aivan tarkkaan olivat: laman hoitokulujako vaiko valtion velkaa.

Anita kertoo Readibility työkalusta, jonka avulla ruudulta voi siivota pois turhaa sälää ja keskittyä oleelliseen. Ja niin edelleen jne.

Opettajat tekevät vaikeissa oloissa paljon uraauurtavaa työtä netissä ja auttavat myös toisiaan laittamalla tuotoksia toistenkin saataville. Historiasta esim tällaiset Suomen historian käännekohtia , Historian käännekohdista Power Point -esityksiä, Lähtösivu.

Ihan mitään sanomaton postaus

Tulee juotua kahvia taas niin paljon, ettei saa virkistäviä iltapäiväunia edes. On hienoa, kun kevät on niin pitkällä, että valoisaa riittää pitkälle. Kävelyretki on ehto sille, että jotenkin jaksaa. Lahdelle on aurattu pitkä luistinratakin, mutta luistimille en haluaisikaan nousta. Hiihto riittää, mutta sekin jo pelottaa. Että kaatuu eikä tunnu pääsevän ylös. Iso ja lihava karhu.

Olen kysellyt kaupoista nahkamonoja, nordic norm 75, mutta niitä ei enää ole. Ehkä tunturialueella voisi olla ja kirpputoreilla. Teräsreunaisiin maastosuksiin sopivat monot ovat kadonneet, ne jäivät ehkä tyttären luokse pari vuotta sitten. Luulisi, että leveämmät tunturisukset eivät niin helpolla luista alta. Viikonloppuna aion joka tapauksessa taas hiihtää, onhan minulla latusukset ja niihin sopivat monot.

Kyllä ne naiset pitävät minut tiukoilla, vaikka rauha onkin solmittu kimpaantumiseni jälkeen. Suutuin "liehumisesta" ja molottamisesta ja karjaisin, mikä ei tietenkään ole opettajalle sopivaa käytöstä. Harkitsin jo tämänkertaisen opettajan urani lopettamista, sillä oppilaat ovat todella vaativia, usein ärtyisiä eri syistä. Elämä ei ole helppoa kenelläkään.

Minun vanha teemani ihmisen yleisestä surkeudesta saa lisää polttoainetta. Ihminen osaa tosiaan olla hankala otus pahimmillaan ja parhaimmillaan hän on tietysti lähes jumalinen.

Ihmeellistä kyllä Oppitori on saanut paljon lukijoita, kohta käenpoikanen voittaa emäblogin. Minulla onkin vaativa tehtävä, kun yritän seuloa nettiä ja aikaisempia kirjoituksiani. Aineiston pitäisi sopia suomea vieraana kielenä opettamiseen.

Kyselin tänään käytävässä tapaamaltani pariskunnalta pesukoneen liitännästä. Pääsin käymään heidän asunnossaan ja näin, miten kone oli liitetty. Ehkä osaan itsekin liitoksen tehdä ja päästä kokeilemaan upouutta konettani. Ei sillä, ettäkö olisi kiire. Kemiönsaaressa pyykkäämisten väli oli useita kuukausia. Vaatteita riittää. Kysyin naapureilta myös silmien verestämisestä ja he sanoivat samaa. Ehkä ilmassa on jotain, mutta aion ottaa yhteyttä isännöitsijään ennen pitkää.

Linkkejä ei ole juurikaan kertynyt. Blogin mainoksissa oli veikeä seksuaalikasvatuksen oppimateriaali ja testit 11-13 vuotiaille. Nykyään näistä asioista voidaan puhua häpeilemättä.

Auttakee hyvät ihmiset!

Tuo kuvan teksti on Korpelan kielenoppaasta.

Yritin aikaisemmin hienovaraisesti ottaa puheeksi ja saada mahdollisesti apuakin seuraavassa asiassa:

Nyt kysyn suoraan.

Lukijoissani saattaa joskus olla jopa suomen opettajia. Olen saanut vajavaisen koulutuksen Ruotsin oloja varten. Kirlah -nimimerkki esimerkiksi on kielten opettaja, voi olla muitakin vastaavia.

Olen miettinyt venäläisiä maahanmuuttajanaisia, jotka ovat neuvostokoulun kasvatteja. Kouluissa on ollut kova kuri ja asioita on yritetty tehdä systemaattisesti ja opettajakeskeisesti. (Itse en ole kovin vakuuttunut, että tulokset olisivat hyviä, kun katson oppilaitani.)

Jonkinlainen teoria sen oppimiskäsityksen takana saattaa olla, että opettajalla on hallussaan Tieto, jonka hän siirtää oppilailleen.

Nämä oppilaat ovat käyneet jo useita suomen kursseja, mutta heidän kielitaitonsa on vajavainen. Sanastoa ja kielen ymmärtämistä puuttuu. Monet ovat olleet tai ovat yhä naimisissakin suomalaisten miesten kanssa. Ihmetellä täytyy, että luonnonmenetelmä ei ole toiminut.

Oppikirjasarjassa jota pidetään hyvänä, on paljon muutakin aineistoa kuin esim. sanojen vartaloihin perustuvat taivutukset. Siellä on kuva-aineistoa, tekstikappaleita, harjoituksia jne.

Mutta jotenkin tuntuu, että venakot takertuvat juuri näihin vartalotyyppeihin. He olettavat, että sieltä löytyy se viisasten kivi - kun sen hallitsee, kieli ei enää tuota ongelmia.

Itse olen sitä mieltä, että okei, erilaisista taivutusvartaloista sanat tietenkin rakentuvat päätteiden avulla, mutta epäilen, että tässä vaaditaan maahanmuuttajaparoilta ihan liikaa, jos heidän pitäisi osata muodostaa sanavartalot - KUN SE EI EDES MEILLE SYNTYPERÄISILLE KIELENPUHUJILLE OLE HELPPOA. Osaamme sen tietenkin automaattisesti, kielikorvan avulla, mutta lähdepä ensin muodostamaan sanavartaloita noin vaan, se on minun mielestäni aika hankala lähtökohta. Tavallinen ihminen ja sellainen olen itsekin, ei edes tiedä mikä on tuo mystinen sanavartalo, milloin se on muodostunut esimerkiksi. Luen esim. wikipediasta sanavartalon määritelmän:

"Vartalo on vapaa morfeemi, itse sana sellaisenaan, ilman päätteitä ja liitteitä. Vartalo voi olla joko kantavartalo eli juurimorfeemi eli johtamaton sana, tai johdos. Vartalon jälkeen voidaan liittää tunnus, nomineissa monikon, verbeissä aikamuodon tai tapaluokan tunnus. Niissä sanoissa, joissa on astevaihtelu, vartalo voi olla joko vahvassa tai heikossa asteessa. Vokaaliin loppuvaa vartaloa kutsutaan vokaalivartaloksi, konsonanttiin loppuvaa vastaavasti konsonanttivartaloksi. Nominin vartalo voi olla perusmuodon, nominatiivin kaltainen tai loppuosastaan erilainen. Esimerkki yksivartaloisesta sanasta, jonka vartalo on perusmuodon kaltainen, on talo: talo-n, talo-a, talo-na, talo-ssa jne. Tyypillinen astevaihtelusana on hattu: hatu-n (heikko vartalo) hattu-a (vahva vartalo). Tavallisin muutos vartalon lopussa on, että sananloppuinen i muuttuu e:ksi, kuten sanassa onni: onne-n, onne-a. (Historiallisesti muutos on tapahtunut päinvastoin, vanha e on sanan lopussa muuttunut i:ksi). Monimutkaisimpia ovat vanhat omaperäiset sanat, jotka nykysuomessa loppuvat -si: vesi, vede-n (heikko vokaalivartalo), vet-tä (konsontanttivartalo), vete-nä (vahva vokaalivartalo)."

Tässä on toinen sanojen vartaloa käsittelevä sivu. Kysyn, eikö se ole monimutkaisuudessaan lähinnä yliopistollisia opintoja varten, ei maahanmuuttajakoulutukseen.

Näinhän se tietenkin on vartalot ovat tärkeitä. Ne kuvastavat kielen historiallista muutostakin. Mutta mitä ne itse asiassa ovat, selitäpä se maahanmuuttajalle, joka odottaa viisasten kiveä!

Minun mielestäni, kuten yritän esittää, kielen oppimisen pitäisi etupäässä olla kielikylpyä, kielen käyttöä mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa ja kuuntelua. Täällä on testi, jolla voi testata omaa käsitystään kielen oppimisesta. Tietysti pitää voida puhua kielioppiasioista ja käyttää myös oudolta kalskahtavia termejä, joka sekin kouluja käymättömälle maahanmuuttajalle voi olla suuri este, esim. yksikkö, monikko, sijojen nimet, aikamuotojen nimet jne.

Mutta eikö juuri tuo lähtökohta, että lähdetään vartaloista ja tyyppitaivutuksista siten että kaikkeen on selitys tai tyyppi ole liikaa vaadittu maahanmuuttajalta, eikö se estä häntä enemmän kuin auttaa? Kun kuitenkin on poikkeuksia ja kun kaksi lähes saman tyyppiseltä vaikuttavaa sanaa usein kuuluukin eri luokkiin ja taipuu eri tavalla. Ja poikkeuksia on tuhottoman paljon.

Minä kysyn, että eikö kielikorvan kehittyminen olisi ensisijaista, sen pohjalta ei mikään estä hakemasta säännönmukaisuuksia.

On valitettavaa, että en osaa herättää keskustelua kuten jotkut virtuoosit. Tässä on kuitenkin mielestäni todellinen ongelma, johon haluaisin saada valaistusta. Kiltit ihmiset!