Muslimit

Olin ensimmäisessä koulutustilaisuudessa vapaaehtoisten talolla. Ei siinä mitään erikoista ollut, mutta ihan tavanomainenkin sosiaalisuus saattaa hakata erakkouden. Saa nähdä tulevaisuudessa. Toiminnanjohtaja puhui, että saisin ryhmän vetääkseni. Paljon tietenkin riippuu siitä, millaisia osanottajat ovat.

Tunnen oloni turhautuneeksi, kun olen yhä firman palkkalistalla, mutta en osaa tehdä mitään. Kävin parissa harjoittelupaikassa. Toisessa nainen valitti, kuinka sairas hän on. Toisesta kaupungista soitettiin, kuinka toinen paikkaan otetuista naisista on ilmoittanut olevansa sairas. Kerroin, että hän voi vaatia sairauslomatodistusta. Tuo poissaolija ei ole ollut kovin positiivinen hahmo. Olen säälinyt häntä ja antanut hänen olla poissa paljon. Nämä ovat samalla kovin säälittäviä ihmisiä, samalla kun heitä vihaa.

Minusta on aivan turhaa, että he ovat täällä kuormittamassa verotaakkaa. Mitään varsinaista hyötyä useimmasta tuskin tulee koskaan, pelkkiä menoja. Eivät he myöskään ole miehilleen, mikään lottovoitto, vaikka mistä minä tiedän. Mutta minkä tekee.

Ikkunaiineksessä on aika vilkasta maahanmuuttajakeskustelua. Nyt kävijäkunta ja kommentoijat tuntuvat erottuvan kahteen leiriin. Van Vaari niminen nimimerkki kertoo muslimeista huonoja kokemuksiaan, mitä kahdella Englannissa asuvalla tyttärellä on. Saksassa asuvalla sisarella myös. Samasta kertoo itse Iines. Esikoulu- ja koululapset ovat villejä kesyttömiä rääväsuita.

Osa keskustelijoista on monikultturisteja ja suvaitsevaistoa, jollainen itsekin periaatteessa olen, mutten käytännössä. Minä vain uskon, että kaikki hyvät systeemit pervertoituvat, ihmisen maaginen kosketus pilaa hyvät suunnitelmat.

Lehtien keskustelupalstat olivat jo muutama päivä sitten pullollaan, kun Vihaivais-juttu oli Hesarissa. Ei niitä jaksa kuitenkaan lukea, koska se on niin paljon vanhan toistoa. Kurjuutta on paljon.

Minulla oli kurssilla kaksi ja puoli muslimia. Se puolikas oli muslimismista kristinuskoon kääntynyt pariskunta, jonka kääntymyksen aitoutta venäläiset epäilivät. Mies ja nainen innostuivat TVkaistasta ja he olisivat olleet onnellisia, jos olisivat saaneet opiskella itsekseen, mutta sitä venäläiset eivät sallineet. Mies hirmustuikin ja huusi menevänsä Työkkäriin ja Poliisille. Siitä venäläiset vähän hiljenivät. Se heidän papatuksensa olikin aivan sietämätöntä. Minä en pystynyt sitä hillitsemään. Kemin aikuisopistossa kuulemma osattiin ja pidettiin kuria, mitä minun opiskelijani haikailivat. En sitten tiedä oliko opiskelu muuten tehokasta.

Iranilaismies toisaalta oli hermostunut kaikkiin aikaisempiin kursseihinsa, vaikka minun kurssillani hän oli sävyisä ja sanoi, että TVkaista on paras menetelmä. Ja onhan se motivoituneelle, jolla on kykyä ja halua hakea esim. merkityksiä sanakirjoista. Iranilaiset eivät olleet olleenkaan innostuneet muista nettimateriaaleista. Niitähän tosiaan on. Eivät he myöskään halunneet kirjoittaa. Mutta sen puuttuvan innostuksen korvasi innostus TVkaistaan.

Iranilaismies jopa sanoi voivansa lähteä protestoimaan sen puolesta ja viimeisellä viikolla aikoi jopa tehdä tarvittaessa vaikka itsemurhan. Aikaisemmin hän oli puhunut Suomen huonoista systeemeistä ja sanonut tekevänsä vaikka terroripommituksen.

Minusta hän oli sympaattinen ja älykäs mies, joka osasi englantiakin aika hyvin. Hän oli oikeastaan ainoa, jonka kanssa pystyi vaihtamaan järkeviä ajatuksia.

Hän vihasi kovasti oman maansa "hullua" hallintoa ja puhui, kuinka iranilaiset samoin kuin venäläiset ovat tunteittensa vietävissä, "hulluja". Kyllä hän pystyi sen perustelemaankin.

Hän on kertonut olleensa Iranin Ranskasta tilaamien helikoptereiden valvojana Ranskassa ja olleensa systeemianalyytikko. Hän sanoi näkevänsä, mikä systeemi on hyvä, mutta mitä asettaa tilalle on jo vaikeampi. Vaimokin tuntui sympaattiselta ja hänkin opiskeli ahkerasti suomea TVkaistalta. Oli ilo katsella kun hän puhui sanoja ääneen ja hän kirjoitti ylös sanoja ja kysyi niitä sitten, sekin oli mukavaa. Hän oli erityisen otettu netissä olevasta verbin konjugaattorista.

Kaksi oikeata muslimia oli. Oli kosovolainen, iso mies, joka oli kivityömies, jolla on rahakkaat kesäkauden sesongit. Talvella hän on liiton rahalla. Hänellä oli aika tarkka korva ja hän oli omaksunut sujuvan, mutta puhekielis-murteellisen suomen. Hänen sanastonsa oli rajallinen ja hän sai hepulikohtauksia, kun oppikirjassa oli kielioppinimityksiä, jotka eivät olleet hänelle tuttuja omasta kielestään. Hänen koulunkäyntinsä oli varmaan ollut varsin lyhyt. Hän oli löytänyt suomalaisen vaimon Hollannista ja asui nyt omakotitalossa Suomessa.

Hänen islaminsa ei ollut mitenkään tunnustuksellista. Oli toinenkin muslimi, Intian Kolkatasta kotoisin oleva mies, joka oli tuotettu tänne pizzakokiksi. Hänellä oli ollut kioski, jonka joku oli polttanut. Miehellä oli äärettömän huono suomi, puhui siirtolaissuomea perusmuodossa, vaikka oli asunut täällä jo 16 vuotta. Hänen vaimonsa käy työssä ja osaa kuulemma suomea. Perheessä on aikuinen poika ja kouluikäinen tyttö. Mies oli kipeä, hän oli ollut kolareissa ja hänen kätensä oli kipeytynyt. Hän ramppasi yhtenään lääkärillä, ilmeisesti pakolaisilla on kaupungissa oma vastaanottonsa.

Asiaa ei tehnyt yhtään helpommaksi, kun kolmantena päivänä, kun olin tullut töihin. Iso kosovolainen suuttui intialaselle ja sorti hänet maahan ja potkaisi. Siitä tuli pahempi sotku kuin olisi uskonut. Pieni intialainen sai pysyvän vamman maksansa kohdalle. Hän teki rikosilmoituksen ja meitä kuulusteltiin. Uskon oikeasti siihen vammaan, en usko, että mies sitä simuloi. Hän oli todella kipeä. Itse tekijä ja venäläisnaiset eivät sitä uskoneet. He ja kurssin aloittanut opettaja, joka ensimmäisen viikon jälkeen muutti etelämmäksi pitivät kosovolaisesta.

En minäkään intialaisesta niin paljon pitänyt. Osoittautui, että hän on oikein patalaiska. Hän oli analfapeetti, käytännössä luku- ja kirjoitustaidoton. Yritin häntä opettaa tavujen kautta, mutta mies oli paitsi tyhmä, myös laiska. Hänen oppimiskyvyssään on jotain vialla. Toimitin hänet työkkärin kautta testeihin. Hänestä ei ole kuin eläkkeelle, en usko hänen kuntoutuvan niillä edellytyksillä.

Hän oli kyllä hiljainen ja saattoi istua pitkiä toveja tärkeän näköisenä, muka jotakin tehden. Hänellekin tuli tietokone ja hän ryhtyi kirjoittamaan elämänsä tarinaa. Tulos oli lähes käsittämätöntä, mutta hän vaati, että minä saisin siitä selvää ja laittaisin nettiin. Se olisi hänelle kosto ja kunnianpalautus, sillä hän koki joutuneensa kaltoin kohdelluksi. Niillä taidoilla ymmärtää se oli enemmän kuin todennäköistä. Jotakin siitä tekstistä ymmärsin ja olihan se ollut suuri trauma, kun kioski poltettiin. Ymmärsin, että hänelle oli siinä tehty kaikenlaista vääryyttä ja se on myös täysin mahdollista.

Nyt hän oli sitäpaitsi sairas ja kivuloinen. Hänellä oli usein myös flunssa. Ei ihme, ettei hän jaksanut keskittyä tavaamaan.

Tuo potkaissuksi joutuminen oli myös traagista. Oli väärinkäsityksien summa, että hän tuli ärsyttäneeksi jättiläistä. Kuten iranilainen huomautti, myös jättiläinen oli sekaisin, confused. Hän olisi halunnut oppia, mutta se oli vaikeaa. Kivityöt kovine urakkoineen olivat jo vaurioittaneet hänen jalkojensa hermoja ja hän kuvitteli voivansa opiskella vaikka insinööriksi. Koska koulupohjaa ei ollut jo suomen alkeiden omaksuminen oli ylitsepääsemättömän vaikeaa. Häntä myös hävetti ja hän halusi saada "kohtalotovereita", osoittaa, että hän ei ollut muita huonompi. Eikä hän toki ollutkaan.

Kurssilla oli monta muutakin, joiden kielitaito oli vielä huonompikin. 3-4 naista ja tietysti tuo intialainen, jota ei kannattanut laskea. En osannut tehdä niin yksinkertaista opetuskysymystä, että intialainen olisi osannut vastata.

Osa kurssilaisista oli sitten käynyt useampia suomen kursseja. Osalla oli opiskelupohjaa Venäjältä, mikä ei hirveän paljon näkynyt, mutta suhteellisesti kylläkin.

Pitää kurssia tuollaiselle materiaalille oli taidoilleni ylitsepääsemätöntä. Kun siihen tulee vielä eksistentiaaliset ongelmat soppa oli valmis. Jos naiset olisivat olleet kilttejä ja opinhaluisia, paljon olisi ollut toisin. Mutta he oliva Suomeen ja elämäänsä kyrpiintyneitä venakkoja. Vihasin usein palavasti koko kieltä ja venäläistä mentaliteettia.