En tiedä, onko muissa tätä samaa kuin itsessäni, että en opi helposti asioita. En sentään ole kuin ex.vaimo, jolla on vaikeuksia oikean ja vasemman tunnistamisessa. Sellaisia on kuulemma muitakin. Minä en osaa kertotaulua kokonaan, enkä koskaan tule oppimaankaan. Ajattelemalla pääsen silti oikeaan tulokseen.
Sama on ns. lukivaikeuksissa ja matematiikkavaikeuksissa yleensäkin. Aivojen lyhytmuisti ei voi pitää mielessä tiettyä enempää operaatioita, suoritukset hidastuvat ja seuraa ahdistusta ja arvonkieltämistä. Näin ainakin koululaisissa mutta varmaankin monissa aikuisissa myös.
Normaalisti lapsi oppii esim. ns. kymmenen ylityksen, mutta osalle se on jo mahdotonta. Heidän täytyy laskea eteen- tai taaksepäin luettelemalla ja se vie liiaksi aivokapasiteettia. Tarkkaan ajatellen, en osaa myöskään yhteenlaskutauluja automaattisesti, sellaisetkin on, mutta sentään pystyn muodostamaan täysiä kymmeniä jne, se menee ihan nopeasti, ja olen pärjännyt elämäni ihan hyvin siinä suhteessa. Luin pitkän matematiikankin lukiossa ja olen yrittänyt opettaa näiden taulujen automatisointia koululaisille. Ihan mukavaa olisi tietää, kuinka suurella prosentilla ne taulut menevät kuin vettä valaen. Olen lukenut, että on paljon menestyneitäkin ihmisiä, jotka eivät osaa kertotaulua. Armi Ratia oli sellainen.
Matematiikkavaikeudet -linkki.
Muistan kuinka ruotsinaikoinani olin vaikutettu eräästä kirjasta, en nyt muista nimeä, on se kirja kellarissa yhä. Nyt muistan Dagmar Neuman. Tekijä lähti rakentamaan vaikeuksien voittamista kantaluvusta viisi, kymmenen sijaan. Pidin sitä erittäin hyvänä ajatuksena. Normaalisti lapsi oppii kymmenen kantaluvun ihan helposti, mutta toisille se on vaikeaa ja pitää lähteä vistosesta. Molemmat ovat loogisia, onhan yhdessä kädessä viisi sormea ja molemmissa kymmenen. Se on kulttuurihistoriallisestikin ihan johdonmukaista. Vitosen voimaa on aliarvioitu, onhan esim. venäläisten paljon käyttämä helmitaulu perustunut vitosen voimalle ja sitä abacusta käytettiin uskomattomalla nopeudella ja ehkä käytetään yhäkin jossakin laajalla Venäjänmaalla ja Aasiassa.
En osaa myöskään konekirjoitustekniikkaa, silmät kiinni kirjoittaminen ei käy. Jotenkin vaistomaista kirjoittaminen on, jotenkin sitä menee oikeaan suuntaan. Asiat pitää tehdä vaikealla tavalla. Tietokonehiiri on minusta tietotekniikan suurimpia keksintöjä, koska siinä voi tehdä asioita konkreettisesti, eikä tarvitse muistaa.
On ehkä yhäkin ihmisiä, jotka eivät käytä hiirtä ollenkaan. Periaatteessa kuulemma kaikki voi tehdä ilman hiirtä. Kouluttajat, kuten Jyväskylän yliopiston tietotekniikan opettaja - juttu on verkossa, painotti näppäinyhdistelmien osaamisen tärkeyttä ja nopeutta. Joillekin voi sitäpaitsi tulla ns. hiirikäsi samoin kuin tenniskyynärpää. Voi loukata tärkeimmän kätensä ja silloin ehkä pikakomentojen oppiminen voi olla paikallaan. Toivottavasti sitä tilannetta ei tule. Wordissa oli muistaakseni mahdollisuus, että näitä näppäinyhdistelmiä saattoi ohjelmoida itsekin. On varmasti muuallakin. Siellä on myös menettely, jota kutsutaan makro-ohjelmoimiseksi, jonka periaatteen jotenkin ymmärrän, mutten ole koskaan opetellut.
Olen ottanut näitä pikakomentoja ylös linkkilistaani:
Eri ohjelmilla ja systeemeillä on omansa. Tässä on aika laaja sivusto ruotsiksi asiasta.
Windowsin pikanäppäimet Microsoftin sivuilla
Aloittelija -sivusto, Windows XP:n pikanäppäimet
Windowsin pikanäppäimet
3 kommenttia:
Olen huomannut itsestäni, että kun on oppinut kantaluvun 10 "luonnollisena", on jotenkin tuskaista yrittää muilla luvuilla. No, ehkä tämä on vain henkilökohtaista konservatiivisuutta, mutta vuosien kuluessa siitä tulee toinen luonto.
Minä luulen, että tuossa systeemissä pelattiinkin kantaluvulla 5 vain alle 10 -luvuilla. Minustakin tuntuu että muuten muilla kantaluvuilla laskeminen on vaikeaa, ei sitä tarvitsekaan tosin paljon.
Itse tuo tutkija oli kyllä minusta innostava. Tavallinen ihminen ei tule ajatelleeksi, että jollekin lapselle lukukäsityksen muodostuminen voi olla äärimmäisen hankalaa. En kyllä huomannut, että Neumanista olisi tullut mikään suuri guru.
Minä olen yksi noista, joille oikean ja vasemman tunnistaminen nopeasti on vaikeaa. Tämä tuli selväksi autokoulussa. Piti aina keskittyä ja miettiä varsin tarkasti, mihin suuntaan pyydettiin kääntymään. Asiaan on kuitenkin ratkaisu: ajaminen vanhalla Volvolla, jonka ratissa lukee Volvo. Siitä näkee että V = vasen ja O= oikea.
Lähetä kommentti